Itsemittaus on anturiteknologian edistysaskel – ja joillekin jo elämäntapa.

Tekniikka-palsta

Teksti: Kalevi Rantanen

Itsemittaus on anturiteknologian edistysaskel – ja joillekin jo elämäntapa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Päälle puettavat kehon mittalaitteet vyöryvät arkeemme. Mittausanturien pienen koon ja edullisuuden ansiosta ne voi jo upottaa vaatteisiin. Langaton tiedonsiirto kännykkään tai tietokoneeseen tekee mittaustiedon keräämisestä ja säilyttämisestä vaivatonta.

Tieto omasta kehosta hyödyttää erityisesti urheilijoita ja urheiluharrastajia. Urheilujätit Nike ja Adidas ovat jo tuoneet markkinoille urheilukenkiä, joiden pohjaan sijoitetut anturit mittaavat askelmäärää, matkaa ja kalorien kulutusta. Älykäs koristossu paljastaa myös ponnistusvoiman ja hypyn korkeuden.

Tiedot saa matkapuhelimeen tai musiikkisoittimeen – tai vaikkapa nettisivulle. Niin myös korisfanit voivat seurata, miten korkealle heidän idolinsa hyppää.

Kenkien lisäksi vaatteet voi valjastaa vakoilemaan liikkeitä. Suomalainen, Kuopiossa toimiva Myontec on kehittänyt paitoja ja housuja, joihin upotetut anturit mittaavat lihasten toimintaa. Älyvaatteet kertovat lihasten rasituksesta ja auttavat seuraamaan kuntoilun vaikutuksia. Mittaustekniikka on periaatteeltaan sama kuin aivosähkökäyriä seurattaessa. Lihasten sähköisistä ilmiöistä tuotetaan elektromyogrammi eli emg.

Sykemittarikaan ei enää ole entisensä. Esimerkiksi sanfransiscolainen Basis markkinoi rannekellomaista laitetta, joka seuraa yhtä aikaa sykettä, ruumiinlämpöä, liikettä ja hikoilua.

Ajatuksena on kannustaa liikkumaan enemmän.

Aivot mukaan

Lihakset ja liikunta eivät ole ainoat mittauskohteet. Uuden tekniikan avulla näet myös pääsi sisälle.

Epäilyttääkö, oletko liian väsynyt auton rattiin? Uudella tekniikalla voit tarkistaa tilanteen.

Tanskan teknisen yliopiston DTU:n tutkijoiden kehittämä päähän puettava panta seuraa aivojen sähkökäyriä. Sen 14 elektrodia mittaavat aivojen jännitettä päänahalta.

Neuropantana tanskalaiset käyttivät kaupallista tuotetta. Australialaisen Emotiven Epoc-panta on kehitetty uudenlaiseksi käyttöliittymäksi ihmisen ja koneen vuorovaikutukseen, erityisesti tietokonepeleihin.

Pannasta mittaustieto siirtyy langattomasti lyhyen kantaman radiotekniikalla älypuhelimeen, joka muodostaa datasta kolmiulotteinen kuvan. Se kertoo, mitkä aivojen osat kulloinkin ovat vauhdissa.

Vireystilan seuraamisen avulla esimerkiksi ammattiautoilija voi nähdä, milloin on aika pitää tauko. Biopalautetekniikka auttaa myös adhd:stä eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä kärsivää. Potilas katselee ajantasaisesti aivosähkökäyräänsä ja yrittää toimia niin, että käyrä pysyy normaalina.

Parempaa unta

Eikä mittaaminen lopu unessakaan. Nukkuessa aivojen seuraamiseen voi valjastaa vaikkapa yhdysvaltalaisen Zeon uniskannerin. Hikinauhaa muistuttava panta kiedotaan päähän yöksi, ja hopeoidusta kankaasta tehty anturi mittaa aivojen sähkövirtojen jännitteitä.

Unimittarit kertovat, milloin uni on kevyttä, milloin syvää ja milloin vilkeunta eli unennäköä. Mittariin liitetty herätyskello osaa silloin soida aikaan, jolloin herääminen on miellyttävintä.

Unentarkkailua voi tehdä myös muun kehon kautta. Zeon kilpailijan WakeMaten ranteen ympärille kiedottava unianturi rekisteröi kehon liikkeet, päättelee nukkujalle tyypillisen unirytmin ja järjestää herätyksen sen mukaan.

Massasta voimaa

Itsensä mittaamisesta on tullut jo uusi trendikäs elämäntapa: mittaamalla kehoasi tunnet itsesi ja parannat elämänlaatuasi. Nettiyhteisöissä käyttäjät jakavat tietojaan ja kokemuksiaan ja oppivat toisiltaan. Siitä voivat hyötyä myös muut.

Kun kootaan yhteen monen käyttäjän tietoja, niistä saa enemmän irti. Muun muassa Zeo on kerännyt suuremman tietokannan kuin tavalliset unitutkijat.

Harrastajien harjoittama tiedonkeruu ei korvaa tilastollisesti täsmällistä tai tieteellistä tutkimusta mutta voi täydentää sitä merkittävästi.

Myös tietojen yhdistäminen voi luoda uutta, kun kehosta mitataan yhtä aikaa useita asioista.

Tavallinen terveydenhuolto voi hyötyä siitä, että ihmisen kehoa on helppo mitata myös laboratorion ulkopuolella, normaaleissa oloissa. Kannettavilla mittalaitteilla voi kerätä tietoa arkitilanteissa ja vaikka ympäri vuorokauden.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.