Vaikka maapallon keskilämpötila nousee, paikallisilmasto voi tarjota kylmää kyytiä. Pohjoinen asuinpiirimme on viilentynyt koko ajanlaskumme ajan.

Julkista ilmastokeskustelua häiritsee puhuminen ilmaston lämpenemisestä ilman, että kerrotaan, mistä lämpötilasta on kyse. Maanpinnan, merien ja ilmakehän lämpötila ovat suureita, jotka muuttuvat kaiken aikaa. Niitä on hankala mitata, ja tulosten yleistäminen koko maailmaan on lähes mahdoton tehtävä.

Kun Suomessa ja muualla Fennoskan­diassa suunnitellaan varautumista ilmastonmuutokseen, maapallon keskilämpötilan ennakointi ei riitä. Globaaleja keskiarvoja tärkeämpää on seurata paikallisia trendejä ja tutkia, miten ilmasto on täällä ennen käyttäytynyt ja mihin suuntaan se mahdollisesti matkaa.

Tässä avuksi tulevat puiden vuosirenkaista eli vuosilustoista luodut aikasarjat, lustokalenterit, jotka sisältävät vuodentarkkaa tietoa menneistä sääoloista. Yksi maailman pisimmistä kalentereista löytyy meiltä Suomesta. Se on koottu Lapin männyistä ja kattaa 7 640 vuotta, lähes koko viime jääkauden jälkeisen ilmastohistorian. Se kertoo tarinoita, jotka eivät sovi yksioikoiseen julistukseen siitä, että ilmasto Suomessa olisi muuttunut ennen kokemattomalla tavalla.

Hiili hallitsee, Aurinko puuttuu

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan ilmaston nykyinen lämpeneminen johtuu lähinnä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta. Ilmakehän ohella maapallon lämpötilaa säätävät kuitenkin myös Auringon aktiivisuus, valtamerien virtaukset ja maapallon pyörimisakselin asento. Ne kaikki ovat syklisiä ilmiöitä eli vaihtelevat jaksoissa.

Huomionarvoista on, että ilmastopaneelin ilmastomalleista puuttuvat Auringon pitkän aikavälin muutokset.  Tähdellämme ei uskota olevan sijaa nykyisessä lämpenemiskehityksessä. Säteilyn osuudeksi on arvioitu vain 1,5 prosenttia. Varmimpana todisteena merkityksettömyydestä pidetään sitä, että maapallon keskilämpötila ja Auringon aktiivisuus ovat muutaman vuosikymmenen ajan kulkeneet eri suuntiin: lämpötila nousee, vaikka Aurinko lepäilee. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus.

Lustokalenterit ovat ensi kertaa tarjonneet mahdollisuuden Auringon pitkän ajan seurantaan. Tulokset yllättävät.

Aktiivisuus näkyy lustoissa

Max Planck -instituutissa Saksassa työskentelevä Sami Solanki on selvittänyt Auringon aktiivisuutta ilmentävien auringonpilkkujen määrän 11 000:n viime vuoden ajalta. Hän on käyttänyt apunaan hiilen radioaktiivista C14-isotooppia, jonka määrä ilmakehässä ja siten myös puiden vuosilustoissa vaihtelee Auringon aktiivisuuden mukaan. Mitä aktiivisempi tähtemme on, sitä vähemmän lustoon kertyy kosmisen säteilyn tuottamaa radioaktiivista hiiltä. Aktiivinen Aurinko tehtailee paljon aurinkotuulta, joka suojaa planeettaamme kosmiselta säteilyltä.

Solangin tutkimus osoittaa, että Aurinko on 1900-luvulla ollut aktiivisimmillaan yli 8 000 vuoteen. Auringonpilkkujen määrä tasaantui vasta pari vuosikymmentä sitten, ja laskuun se on kääntynyt ihan viime vuosina.

Kun vuosilustoista arvioituja heinäkuun lämpötiloja ja Solangin auringonpilkkusarjoja tarkastelee rinnakkain, paljastuu, että Auringon aktiivisuuden vaihtelu sopii yhteen lähes kaikkien huomattavien ilmastossa tapahtuneiden muutosten kanssa. Vertailu selittää niin keskiajan lämpökauden, pikku jääkauden kuin 1900-luvun alkupuolen lämpenemisen.

Merkittävä tutkimuksessa on myös havainto, että lämpötilat ovat seuranneet Auringon aktiivisuuden muutoksia usean­ vuosikymmenen viiveellä. Viiveen arvellaan johtuvan meristä, jotka toimivat eräänlaisena jarruna ilmastonmuutoksissa.

Vedelle ominaisen suuren lämpökapasiteetin ja lämmönsidontakyvyn vuoksi meret reagoivat Auringon aktiivisuuden muutoksiin hitaammin kuin ilma. Auringon ollessa aktiivinen meret varastoivat lämpöä. Kun aktiivisuus hiipuu, niistä siirtyy lämpöä ilmakehään vielä pitkään. Vastaavasti aktiivisuuden taas voimistuessa vie aikansa, ennen kuin meret ovat uudelleen lämmenneet. Tämä hitaus voi selittää sen, ettei maapallon keskilämpötila ole kääntynyt laskuun, vaikka Aurinko on ollut hiljainen.

Auringon vaikutus maapalloon riippuu myös maapallosta itsestään. Jugoslavialainen astrofyysikko Milutin Milanković havaitsi 1940-luvulla, että Maan akselin kallistuskulma vaihtelee 22:n ja 24 asteen välillä 41 000 vuoden jaksoissa. Tämä vaikuttaa eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle  kohdistuvan säteilyn määrään ja synnyttää ilmastoon jaksollista vaihtelua.

Parhaillaan akseli kallistaa pohjoista poispäin Auringosta, ja tämä näkyy lustoissa. Niiden perusteella Fennoskandian kesien keskilämpötila on 2 000:n viime vuoden aikana viilentynyt 0,6 astetta. Lustot eivät osoita trendinomaista lämpenemistä tapahtuneen edes 1900-luvulla.

Meret keskeisessä asemassa

Paikallisten ilmastojen synnyssä keskeisessä asemassa ovat merien sääilmiöt, ja niitäkin ilmastopaneelin mallit ottavat riittämättömästi huomioon. Prosessit ovatkin mutkikkaita ja osin jopa tuntemattomia.

Tyynellämerellä ja Atlantilla toimii useita laaja-alaisia sääilmiöitä, jotka aika ajoin muuttavat merien pintalämpötiloja, virtauksia ja tuulia ja niiden kautta ilmastoa. Jäljet näkyvät lustoissa ympäri maailman, mutta merkeistä on vaikea tehdä yksiselitteisiä päätelmiä.

Erityisen hankalaa on mallintaa ilmaston vaihtelua Fennoskandiassa, sillä kolkkamme sijaitsee kostean Atlantin ja kuivan Euraasian siirtymävyöhykkeellä. Selvää kuitenkin on, että täällä tuntuvat Pohjois-Atlantin toistuvat säänvaihtelut. Pohjois-Atlantin oskillaatioksi kutsuttu ilmiö näkyy voimakkaimmin tuulissa. Kun oskillaatio voimistuu, länsituulet yltyvät ja tuovat tänne lauhoja talvia ja pilvisiä kesiä. Kun oskillaatio heikentyy, itäiset ja pohjoiset tuulet yleistyvät ja tarjoavat erityisesti itäsuomalaisille intiaanikesiä ja tulipalopakkasia.

Ilmastoamme säätää myös Pohjois-Amerikasta Jäämerelle kulkeva lämmin Golfvirta. Lapin lustokalenteri ja Englannin rannikolta kairatut merenpohjan sedimentit osoittavat, että virta muuntelee voimakkuuttaan jaksoittain ja aiheuttaa hyvinkin pitkiä lämpöisiä ja kylmiä kausia. Keskiajan lämpökaudella Golfvirta oli voimakas ja pikku jääkaudella heikko.

Metsää kasvattaa hoito

Jotkut ovat jo näkevinään ilmastonmuutoksen merkkejä  myös metsissä, sillä metsien kokonaiskasvu niin Suomessa kuin Euroopassa on paikoitellen jopa kaksinkertaistunut 1970-luvulta alkaen.Kasvun syitä on tutkittu Euroopan laajuisesti Metsäntutkimuslaitoksen ja Freiburgin yliopiston johdolla vuodesta 1992. Ensimmäiset tulokset osoittivat, että Keski-Euroopan koskemattomissa luonnonmetsissä puiden kasvu oli lisääntynyt koko 1900-luvun mutta Fennoskandian ja Venäjän Karjalan metsissä näin ei ollut käynyt. Vanhat puut kasvoivat samaan tahtiin kuin samanikäiset puut vuosisadan alkupuolella. Tutkijat päättelivät, että Keski-Euroopan nopeutuneen kasvun selitti metsämaiden viljavuuden paraneminen, mikä johtui pääosin liikenteen ja maatalouden typpipäästöistä. Sen sijaan Suomen talousmetsissä havaittu kokonaistuotoksen kaksinkertaistuminen aiheutuu metsien hoidosta ja metsien ikärakenteen muutoksista.

Mahdollisen ilmastonmuutoksen havaitsemiseksi tutkimus uusittiin Etelä- ja Pohjois-Suomessa vuonna 2008. Luonnonsuojelualueilla rauhassa kasvaneet männyt eivät edelleenkään osoittaneet kiihtyvää kasvua.

Se, ettei luonnontilaisten puidemme kasvussa näy merkkejä ilmaston trendinomaisesta muutoksesta, johtuu siitä, etteivät kasvukauden aikaiset lämpötilat ja sademäärät ole toistaiseksi muuttuneet. Kesät lämpenivät 1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka. Sitten ilmasto viileni 1960-luvulle asti. Viileää jaksoa kesti parikymmentä vuotta, minkä jälkeen lämpötilat ovat palautuneet viilenemistä edeltäneisiin lukemiin.

Tulevaisuuden ratkaisevat tuulet

Luontaista ilmastohistoriaa seuraava, tuhansien vuosien mittainen lustokalenteri vihjaa, ettei viime vuosikymmenten tai edes sadan viime vuoden ilmastokehitys anna riittävää kuvaa siitä, miten paljon ja mihin suuntaan paikallisilmastomme muuttuu.

Fennoskandiassa on jääkauden jälkeen nähty sekä nykyistä lämpimämpiä että viileämpiä kausia. Menneisyyden perusteella on jopa uhkarohkeaa laskea tasaisesti lämpenevän ilmaston varaan.

Pohjoisella pallonpuoliskolla ilmaston luontainen kehityssuunta on 2 000:n viime vuoden ajan ollut vähittäinen viileneminen. Muutoksen taustalta löytyy ennen kaikkea maapallon akselikulman muutos, mutta ajoittain paikallisilmastoam­me ovat säätäneet myös Aurinko ja ennen muuta Atlantti.

Suomessa ja koko Fennoskandiassa ilmaston tulevaakin kehitystä ohjaavat pitkälti Atlantin tuulet. Missä määrin ihminen niihin voi vaikuttaa ja varautua, vaatii vielä paljon tutkimusta.

Kari Mielikäinen on kasvu- ja tuotostutkimuksen professori Metsäntutkimuslaitoksessa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013

Lämpökausi vaihtui kylmään kauteen

Kun jääkausi noin 10 000 vuotta sitten päättyi, pohjolassa lämpeni selvästi. Noin 6 000 vuotta sitten Lapin kesät olivat 2,6 astetta nykyistä lämpimämpiä ja koivua ja mäntyä kasvoi runsaasti kaukana nykyisen metsänrajan takana.

Lähihistoriamme tunnetuin ilmastonmuutos on tuhannen vuoden takainen keskiajan lämpökausi. Puulustoista arvioiden lämpimintä, noin asteen lämpimämpää kuin 1900-luvun loppupuolella, oli vuosina 931–1180. Ajanjakso oli niin suotuisa, että grönlantilaiset ja islantilaiset ryhtyivät viljelemään maata ja kasvattamaan karjaa. Englantilaiset tuottivat viiniä, oululaiset ja kainuulaiset vehnää.

Lämpökausi päättyi 1300-luvulla, kun keskilämpötila vajosi lähes kaksi astetta ja alkoi pikku jääkautena tunnettu kylmä jakso. Islanti ja Grönlanti autioituivat, mustasurma tappoi miljoonia ihmisiä Euroopassa, ja toistuvat katovuodet vähensivät useaan otteeseen väkeä Suomessa.

Euroopassa pikku jääkausi hellitti 1800-luvun puolivälissä, mutta Suomessa se päättyi vasta 1900-luvun alussa, kun ilmasto käänsi päälle lämpenemisvaihteen neljäksi vuosikymmeneksi.

Puut keräävät ilmastotietoa

Puut ovat arvokas arkisto. Ne tallentavat itseensä paisteet, sateet ja koettelemukset.

Kun puu kasvaa, sen runkoon syntyy aina uusi vuosirengas eli vuosilusto, jonka paksuuden ja koostumuksen ratkaisevat kasvuympäristön olot. Niihin vaikuttavat kaukaisetkin tapahtumat, kuten tulivuorenpurkaukset, jotka voivat sotkea säitä maapallon laajuudelta. Jos puu kuoltuaan hautautuu hapettomaan tilaan järvenpohjaan tai suohon, ympäristötieto säilyy vuosituhansia.

Vuosilustoista voidaan koota lustokalentereita niin sanotun ristiinajoituksen avulla. Menetelmä vertailee osittain samaan aikaan eläneiden puiden lustotietoa toisiinsa ja yhdistää ne kronologiseksi aikasarjaksi. Lustoja tutkitaan puufossiileista, rakennushirsistä, keloista ja elävistä puista.

Tutkijat käyttävät lustokalenteria muun muassa arkeologisten puu­esineiden ajoittamiseen ja menneiden ilmasto-olojen mallinnukseen. Lähtökohtana on oletus, että säätekijät, kuten lämpötila, sateisuus, pilvisyys ja tuulensuunta, ovat vaikuttaneet puihin samalla lailla vuosituhansien ajan. Mallinnuksessa ovat apuna säätilastot, joita meillä on kattavasti kerätty 1880-luvulta asti. Tulosten käyttökelpoisuutta lisää se, että lustotietoa voi verrata jäätiköistä, merien pohjasedimenteistä ja soista kerättyyn vastaavaan tietoon.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.