Kuvitus: Mikko Väyrynen
Kuvitus: Mikko Väyrynen

Hengen ravinto pursuaa sosiaalisia hivenaineita.

Kynttilää molemmista päistä polttavat rocktähdet ja boheemitaiteilijat antavat rajoittuneen kuvan taiteen tekemisen vaikutuksista. Heistä voisi päätellä, että kulttuuritoiminta uhkaa pahan kerran terveyt­tä. Päätelmä menee kuitenkin metsään. Oikeasti kaikenlainen touhu kulttuurin parissa pidentää ikää. Varaa siis jo liput kesäteatteriin, jos et vielä ole ehtinyt. Se on lääkärin määräys.

Yleensä lääkärit ja sairaanhoitajat määräävät lopettamaan tupakoinnin, vähentämään kovia rasvoja ja harrastamaan liikuntaa. He voisivat vaihteeksi patistaa taidemuseoon. Kiertely taulujen ja installaatioiden vaiheilla ei juuri kaloreita polta, mutta tekee kummasti hyvää.

Pari vuotta sitten suuri, yli 50 000 osallistujaa käsittänyt norjalaistutkimus osoitti, että kulttuuririennoissa käyvät ihmiset voivat paremmin ja ovat tyytyväisempiä elämäänsä kuin kulttuuria kaihtavat. Ei ollut merkitystä sillä, kävikö vain nauttimassa muiden tekemää taidetta tai teatteria vai tekikö sitä ihan itse vaikkapa laulamalla kuorossa. Yhteys vielä syveni annoskoon mukaan: mitä enemmän ravitsi itseään kulttuurilla, sitä paremmin meni.

Pari vuotta lisäaikaa

Norjalaistutkimus oli niin sanottu läpileikkaustutkimus. Sellaisessa voidaan löytää kytkös kahden eri asian, kuten kulttuuririentojen ja terveyden väliltä, mutta ei voida sanoa, kumpi aiheuttaa kumman. Voisi siis olla niin, että terveet ja hyvinvoivat jaksavat pirteyttään touhuta taideharrastuksissa eikä harrastus itsessään pumppaa heihin lisää terveyttä. Tuhansien ihmisten seurantatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että vaikutuksen suunta kulkee ensi sijassa kulttuurista hyvinvointiin.

– Kulttuuriharrastuksiin osallistuvat elävät huomattavasti pidempään kuin ne, jotka eivät niihin osallistu. Eroa eivät selitä tavanomaiset terveyttä edistävät tai haittaavat tekijät, kuten liikunta, sosiaalinen tausta, kolesteroli, sairaus tai mieliala, kertoo terveyden ja kulttuurin suhteita pitkään tutkinut neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä.

Kulttuurista saa Hyypän mukaan kaksi–kolme vuotta lisäaikaa elämäänsä. Se on enemmän kuin heltiää perinteisillä keinoilla, laihduttamisella tai terveysliikunnalla, hän muistuttaa tuoreessa kirjassaan Kulttuuri pidentää ikää (Duodecim 2013).

Lukijakaan ei ole yksin

Mikä sitten kulttuurissa oikein tekee hyvää? Puskakomedian nostattama nauru, joka sananparren mukaan pidentää ikää? Vai kauniit sanat tai sävelet, jotka näppäilevät sielun kieliä ja siinä samassa virittävät geenejä tehtailemaan elinvoimaa enentäviä molekyylejä?

Hyypän mukaan tutkimuksista kiteytyvä vastaus on sosiaalisuus. Kulttuuri tuo ihmiset yhteen ja kartuttaa heidän sosiaalista pääomaansa. Tämä pätee erityisesti yhteisöllisiin kulttuurin muotoihin, mutta myös hengenviljelyn yksilölajit, kuten lukeminen, sisältävät kontaktin toisiin ihmisiin, vaikkei päältä päin siltä näytä.

– Eräs tiukan tieteellinen tutkimus osoitti, että yli 70-vuotiaat lukevat miehet elävät pidempään kuin ei-lukevat. Vaikka ihminen lukee yksin, tilanteessa vaikuttaa sosiaalisen läsnäolon tuntu. Tiedetään, että läsnäolon kokemus on aivotoiminnan kannalta tärkeää. Myös vaikkapa käynti kirjastossa merkitsee, että on sosiaalisessa elämässä kiinni, Hyyppä sanoo.

Taide kasvattaa myös sosiaalisia kansalaisia. Tämä selvisi, kun brittisosiologit tutkivat äskettäin, millaiset nuoret tekevät vapaaehtoistyötä. Jopa 65 prosenttia muita todennäköisemmin kansalaistoimintaan osallistuvat nuoret, jotka käyvät usein teatterissa, taidenäyttelyssä, baletissa, museossa, klassisen musiikin konsertissa tai urheilutapahtumassa. Southamptonin yliopiston sosiologi Matthew Bennett arvelee, että nuoret kokevat erottuvansa taideharrastuksellaan ja pitävät myös vapaaehtoistyötä tällaisena hienona juttuna.

Aika ottaa vakavasti

Elämää kannatteleva kulttuuri ei tarkoita vain kapeasti sitä toimintaa, josta kerrotaan sanomalehtien kulttuurisivuilla. Rockkonserttien, Dostojevskin romaanien ja Savonlinnan oopperajuhlien lisäksi talkoot, postimerkkeily ja uskonnolliset kesäjuhlat kuuluvat laajasti määritellyn kulttuurin piiriin. Ne kerryttävät sosiaalista pääomaa ja pidentävät ikää siinä missä oopperatalon kausikortti. Kulttuurin ei tarvitse kantaa hienouden leimaa ollakseen tervehdyttävää.

Kulttuurilla on pehmon maine, valittelee Hyyppä. Siksi terveysvalistajat eivät ole ottaneet sitä niin vakavasti kuin se vankan tutkimusnäytön perusteella ansaitsisi. Uskottavuutta ei kaiketi paranna sekään, että kulttuurin harrastaminen on hauskaa eikä vaadi kamalasti ponnistelua. Terveellisiin elämäntapoihin liitetyt askeesi, itsekuri ja hikoilu puuttuvat.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2013

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.