Kuuluisa karthagolaiskomentaja taisteli menestyksekkäästi Roomaa vastaan 16 vuotta. Sitten tuli tappio, ja Hannibal katosi historian lehdiltä - vaan ei vanhoilta vihollisiltaan. Roomalaiset olivat hänen kintereillään kuolemaan asti.

Teksti: Otso Turunen

Strategian isäksikin kutsuttu Hannibal oli vasta 46-vuotias, antiikin valtiomiehen parhaassa iässä, kun hän vuonna 202 ennen ajanlaskun alkua antautui Rooman Afrikan-joukkojen komentajalle Publius Cornelius Scipiolle. Kirjastojen nimikkeitä selaamalla voisi päätellä, että suuren kenraalin elämä päättyi tähän antautumiseen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Hannibal itse saattoi hyvällä syyllä niin odottaa. Roomalaisia ei nimittäin tunnettu voitettujen johtajien armeliaasta kohtelusta.Onkin merkillistä, etteivät roomalaiset vaatineet Hannibalia luovutettavaksi. Tavallisesti tappion kärsinyt merkkimies saattoi parhaassakin tapauksessa odottaa vähintään elinikäistä valvottua kotiarestia.Hannibalia ei voinut laskea tähän joukkoon. Hän oli aiheuttanut roomalaisille korkeimpien arvioiden mukaan jopa 200 000 miehen tappiot, mikä lienee vastannut noin kolmannesta Rooman ja sen liittolaisten asekuntoisista miehistä. Vähemmästäkin moni Rooman vihollinen koki kurjan lopun pyövelin kuristusotteessa Tullianumin vankilassa Capitolinuskukkulan juurella. Yksi selitys roomalaisten armeliaisuuteen on rauhanehdot sanelleen Scipion suurta vastustajaansa kohtaan tuntema henkilökohtainen ihailu. Kenties Scipio myös arvioi, että Hannibalin vaikutusvalta Karthagossa oli liian suuri ohitettavaksi. Vaatimus hänen luovuttamisestaan olisi voinut romuttaa koko rauhansopimuksen, jonka solminnassa Hannibalin kukistajalla oli kaiken lisäksi kova kiire, sillä Roomassa uudet konsulit tekivät kaikkensa viedäkseen Scipiolta Afrikan-joukkojen komentajuuden.

Vältti myös ristinpuun

Kotimaassaankaan Hannibal ei voinut olla varma henkiin jäämisestään. Hävinneet kenraalit olivat vaarassa joutua sadanneljän tuomarin neuvoston eteen, ja tappiosta tavallinen rangaistus oli ristiinnaulitseminen. Toista puunilaissotaa oli käyty 16 pitkää ja kallista vuotta, ja sen päätteeksi Karthago menetti koko imperiuminsa. Voisi siis kuvitella, että Hannibal jos kuka olisi sodan jälkeen passitettu ristinpuulle. Kenraali sai kuitenkin siirtyä siviiliin ilman että häntä vastaan edes nostettiin syytettä. Syytä tuomarien armollisuuteen ei tiedetä, mutta on mahdollista, että Hannibalin puolue oli vallan vuosinaan onnistunut kansoittamaan päättävät elimet omilla tukijoillaan.Hannibalin isä, niin ikään Roomaa vastaan sotinut Hamilkar Barkas, oli ollut samanlaisessa tilanteessa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Hamilkar oli johtanut Karthagon Sisilian-joukkoja ensimmäisen puunilaissodan loppuvaiheessa. Kun Karthagolle tappiollinen rauha vuonna 241 eaa. solmittiin, laivaston komentaja Hanno ristiinnaulittiin mutta Hamilkar selvisi ehjin nahoin. Historia toisti itseään hyytävällä tavalla Hannibalin tappion jälkeen. Toinen pitkäaikainen komentaja Hasdrubal Gisco vältti ristiinnaulitsemisen vain tekemällä itsemurhan.

Keksi miehilleen töitä

Hannibal ei ilmeisesti joutunut luopumaan edes kenraalin tehtävästään. Myöhäisroomalainen kirjailija Aurelius Victor kertoo, että antautumisensa jälkeen Hannibal pani joukkonsa istuttamaan oliivipuita eri puolille Afrikkaa, jotta miehillä olisi tekemistä rauhan aikana. Mikäli tarina pitää paikkansa, Hannibal ei jäänyt turhia murehtimaan hävittyä sotaa vaan tarttui jälleenrakennustyöhön. Ehkä hän oli oppinut isänsä virheistä. Hamilkar nimittäin luopui kenraalinpestistään ensimmäisen puunilaissodan päätyttyä ja joutui tuomarineuvoston tutkittavaksi. Seuraavana vuonna armeija nousi kapinaan maksamattomien palkkojen takia ja aloitti vuosia kestäneen sisällissodan. Jälleenrakennustyöt saattoivat siis jopa pelastaa Hannibalin tuomiolta ja Karthagon kapinalta. Keisari Augustuksen aikaan kirjoittanut elämäkerturi Cornelius Nepos kertoo Hannibalin jättäneen kenraalin tehtävät vasta vuonna 199, kolme vuotta tappionsa jälkeen. Molempien edellä mainittujen kirjailijoiden Hannibalia käsittelevät kirjoitukset sisältävät valitettavasti paljon fantastisia väitteitä, joten näiden sinänsä uskottavien mainintojen todenperäisyyttä voidaan tuskin koskaan varmistaa.

Nousi ääniharavana politiikkaan

Hannibalin ja hänen ystäviensä valta-asema ei täysin kestänyt hävittyä sotaa, ja Hannibal katosi hetkeksi julkisuudesta. Kaikki kuitenkin viittaa siihen, että hän edelleen nautti suurta kansansuosiota. Oletettavasti entinen generalissimus vietti yksityisen kansalaisen elämää rantahuvilassaan ja antautui karthagolaisten ylimysten tavoin rahan ansaitsemiseen. Ainakin hänellä oli riittävästi varoja pyrkiä politiikkaan vuonna 196. Paluu oli komea, sillä Hannibal valittiin äänivyöryllä suffetiksi, valtion ylimmäksi virkamieheksi. Päästyään jälleen vallan ytimeen Hannibal hyökkäsi tarmokkaasti sadanneljän tuomarin neuvoston oikeuksia vastaan. Neuvosto oli Hannibalin puolueen suosion laannuttua saanut valtion asiat rautaiseen otteeseensa. Titus Livius, Hannibalille varsin myötämielinen Augustuksen aikana elänyt historioitsija, kuvaa tilannetta: "Kaikkien omaisuus, maine ja henki oli heidän vallassaan."Hannibalin onnistui kansanäänestyksen tuella muuttaa neuvoston jäsenyys elinikäisestä vuoden mittaiseksi. Tämä mursi tuomarien kirjoittamattoman koskemattomuuden, ja väärinkäytöksiä saatiin ainakin hillittyä.

Pani talouden kuntoon

Voitettuaan taistelunsa tuomareita vastaan Hannibal kävi valtion talouden kimppuun. Siinä riitti korjaamista.Korruptio ja varojen kavaltaminen olivat pitkään kuuluneet karthagolaiseen politiikkaan, ja toisen puunilaissodan jälkeen tilanne riistäytyi käsistä. Vaikka Karthagon rahatilanteen olisi pitänyt sodan päätyttyä parantua vuosi vuodelta, korruption rehottaessa kävi päinvastoin, eikä rahaa tahtonut löytyä edes sotakorvausten maksamiseen. Vuotuinen maksu Roomalle oli 200 talenttia, mikä ei summana ollut kohtuuttoman suuri, nykyrahassa noin 2,6 miljoonaa euroa. Karthagon talenttien hopeapitoisuus oli kuitenkin niin alhainen, että vuonna 199 sotakorvausta kuljettaneet lähettiläät joutuivat lainaamaan rahaa Rooman markkinoilta voidakseen suorittaa koko summan. Kaksi vuotta myöhemmin tilanne oli päässyt niin pahaksi, ettei korvausta kyetty maksamaan lainkaan.Näissä oloissa senaatti alkoi valmistella ylimääräistä veroa korvausten saamiseksi kokoon. Kansa oli jälleen kerran joutumassa aristokraattien rötösten maksumieheksi. Hannibal teetti tutkimuksen Karthagon kirjanpidosta ja julkisti tulokset kansankokoukselle. Vaikka emme tunne tapauksen yksityiskohtia, verotarkastus tuotti tulosta, sillä Karthago selviytyi korvauserästä ja Hannibal pystyi jopa peruuttamaan ylimääräisen veron.Uudistukset kantoivat pitkäaikaista hedelmää. Viiden vuoden kuluttua Karthagolla oli varaa tarjoutua maksamaan loput korvaukset, 8  000 talenttia eli 40 vuoden summa, kertamaksuna.

Sai roomalaiset peräänsä

Uudistuksia ajaessaan Hannibal oli astunut monille vaikutusvaltaisille varpaille ja sai tuntea sen nahoissaan. Vastustajat alkoivat syyttää suffettia vehkeilystä vieraiden valtioiden kanssa ja yrittivät näin saada Rooman nousemaan häntä vastaan. Kaikista ihmisistä Hannibalin vanha vihollinen Scipio piti hänen puoliaan Rooman senaatissa. Vuonna 195 kuuluisa Karthagon vihaaja Marcus Porcius Cato vanhempi - mies, jonka henkilökohtainen motto oli Carthago delenda est, ’Karthago on tuhottava’ - sai senaatin puolelleen ja vaatimaan Hannibalin luovuttamista Roomaan. Senaattorit olivat huolestuneina tarkkailleet Karthagon nopeaa vaurastumista ja muistaneet, mitä Hannibal oli Roomalle tehnyt, kun Karthago oli ollut voimansa tunnossa.Karthagoon saapui lähettiläitä muka välittämään kiistaa, johon kauppavalta oli ajautunut naapurinsa Numidian kanssa. Hannibal sai kuitenkin tietää vieraiden todellisen tehtävän ja pakeni yöpimeällä laivallaan maasta. Vaikka kaupunki lienee ollut täynnä Hannibalin tukijoita menestyksekkään suffettikauden jälkeen, Karthagon hallinto ei kyennyt vastustamaan Rooman tahtoa. Lähettiläät vaativat vallanpitäjiä rankaisemaan Hannibalia vehkeilystä. Senaatti ilmoitti tekevänsä, mitä hyvänsä Rooma tahtoo. Vielä äsken poliittisena kultapoikana pidetty Hannibal julistettiin maanpakolaiseksi ja jopa hänen talonsa purettiin.

Päätyi pieneen laivastoon

Tultuaan jo toistamiseen Rooman kukistamaksi Hannibal asettui aikansa mahtavimman hellenistisen kuninkaan, seleukidien Antiokhos III:n, hoviin. Siellä hän ei kuitenkaan saavuttanut sitä arvonantoa ja huomiota, johon varmasti oli elämässään tottunut. Vielä tuolloin Antiokhos oli sovinnollisissa suhteissa Rooman kanssa eikä voinut antaa takaa-ajetulle vieraalleen näkyvää asemaa hovissaan. Roomalaiset myös tekivät kaikkensa kylvääkseen eripuraa Hannibalin ja Antiokhoksen välille. Vuonna 193 senaatti lähetti maahan valtuuskunnan, joka lupaili Hannibalille, että kotiinpaluu voisi tulla kysymykseen. Todellinen tavoite oli kuitenkin saada tuolloin Rooman kanssa sodan partaalle ajautunut Antiokhos epäilemään suojattinsa luotettavuutta.Hannibal joutui todistelemaan uskollisuuttaan. Hän onnistuikin palauttamaan kuninkaan luottamuksen kertomalla, kuinka hän oli isänsä pyynnöstä yhdeksänvuotiaana vannonut jumalten edessä, ettei koskaan olisi Rooman ystävä. Ehkä epäilyksen varjo kuitenkin jäi Antiokhoksen mieleen, sillä sodan syttyessä hän ei uskonut suojatilleen tärkeitä tehtäviä. Hannibal laati suunnitelmia maihinnoususta Italiaan, mutta Antiokhoksen kreikkalaiset neuvonantajat ja kenraalit tunsivat asemansa uhatuksi ja pitivät hänet poissa kuninkaan sisäpiiristä. On historian suurta ironiaa, että Antiokhos asetti aikansa suurimman maataisteluiden neron pienen laivasto-osaston johtoon. Vuonna 190 se kohtasi Rodoksen laivaston ja tuli rökitetyksi pahemman kerran. Vuotta myöhemmin Antiokhos hävisi koko sodan ja roomalaiset vaativat rauhansopimuksessa vanhan vihollisensa luovuttamista. Hannibal pakeni uudestaan.

Kumosi itse myrkkymaljan

Seuraavat kuusi vuotta Hannibal kierteli Välimeren hoveja kuin työn haussa. Hänen ensimmäinen pysäkkinsä oli Kreeta, missä paikalliset yrittivät ryöstää hänen matkakassansa. Kreetalta Hannibal siirtyi Armeniaan, kuningas Artashes I:n hoviin. Sieltä hänen matkansa vei nykyisen Turkin alueelle Bithynian kuninkaan Prusias I:n luo.Antiokhoksen lailla Prusias teki Hannibalista laivaston miehen. Tällä kertaa hän sentään voitti taistelunsa Pergamonia vastaan. Kenraalista amiraaliksi muuttunut Hannibal näytti jopa väläyksen vanhoista taktisista taidoistaan. Hän aiheutti hämmennystä vihollisten keskuudessa ammuttamalla heidän laivoihinsa myrkkykäärmeitä sisältäviä ruukkuja.Rooma ei kuitenkaan ollut unohtanut kaunaansa. Vuodenvaihteessa 183-182 Bithyniaan saapui lähetystö, joka vaati sekä Pergamonin-sodan lopettamista että Hannibalin luovuttamista. Prusiaksesta ei ollut panemaan vastaan. Roomalaiset olivat myös oppineet, kuinka liukkaasti Hannibal katosi luovutuksen uhatessa. Tällä kertaa he käskivät piirittää Hannibalin huvilaansa ennen kuin jättivät uhkavaatimuksensa kuninkaalle. Välttääkseen vankeuden nöyryytykset 64-vuotias Hannibal valitsi aikansa valtiomiehille kunniakkaan tien ja otti myrkkyä. Hänen maalliset jäännöksensä haudattiin lähelle hänen huvilaansa. Toinen pohjoisafrikkalainen valtiomies, Rooman keisari Septimius Severus, pystytti kolmattasataa vuotta myöhemmin paikalle marmorisen muistomerkin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2010

Hannibalin tappio teki lopun kauppamahdista

Karthagosta tiedetään varsin vähän, sillä karthagolaisten omat arkistot tuhoutuivat, kun roomalaiset vuonna 146 eaa. polttivat kaupungin kolmannen puunilaissodan päätteeksi.Karthagon perustivat foinikialaiset, nykyisen Libanonin ja Syyrian rannikolla asunut taitavien merenkävijöiden ja kauppiaiden kansa, 800-luvun loppupuolella eaa. Kun heidän rintamaansa seuraavina vuosisatoina jäivät ensin Assyrian ja sittemmin Babylonian, Persian ja Makedonian Aleksanteri Suuren valtapiiriin, Karthago nousi Välimeren kauppasiirtokuntien johtajaksi ja suojelijaksi.Karthagosta kehittyi koko läntisen Välimeren kauppamahti, jolla oli lopulta yli 300 siirtokuntaa pitkin rannikoita ja saaria. Joidenkin arvioiden mukaan Karthagosta olisi saattanut tulla toinen Rooma, jos se olisi ottanut käsiinsä myös poliittiset ohjat ja patistanut siirtokunnat yhteistoimintaan sen sijaan, että jokainen kaupunki harjoitti omaa politiikkaansa omaksi parhaakseen. Kun Rooma ryhtyi rakentamaan imperiumiaan, se tavoitteli yhtenäisvaltiota ja otti uusilta alamaisiltaan ensi töiksi uskollisuuden valan.

Rooma voitti sisullaanKarthagon ja Rooman suuri konflikti, toinen puunilaissota, alkoi, kun kahden imperiumin edut vuonna 219 eaa. törmäsivät vastakkain Espanjassa, missä Hannibal toimi siirtokunta-armeijan komentajana. Sodan alkuvuodet olivat Karthagolle suurten voittojen aikaa. Hannibal siirsi joukkonsa Alppien yli Pohjois-Italiaan. Seuraavina vuosina roomalaiset kärsivät kolme raskasta tappiota, jotka varmistivat Hannibalille kuolemattoman maineen kenraalina. Roomalaiset kuitenkin kieltäytyivät neuvottelemasta rauhasta ja kävivät määrätietoisesti sotaansa Espanjassa, vaikka Hannibal marssi ristiin rastiin Italiaa hävitystä aiheuttaen. Pitkälti juuri peräänantamattomuuden ansiosta sota kääntyi lopulta Rooman eduksi, ja vuonna 203 eaa. Hannibal kutsuttiin puolustamaan Afrikkaa Publius Cornelius Scipion komentamalta armeijalta. Seuraavana vuonna Zaman taistelussa yksi maailmanhistorian suurimmista kenraaleista kärsi ensimmäisen tappionsa, Karthago antautui Roomalle, ja Scipio otti lisänimen Africanus, afrikkalaisten kukistaja.

219 Saguntum Hannibal anastaa Rooman vauraan liittolaiskaupungin. Sota syttyy.218 Hannibal marssii Galliaan ja uhkarohkeasti ylittää Alpit.218 Ticinusjoki Hannibal pakottaa roomalaiset pois tieltään. Galleja ja liguureja liittyy hänen joukkoihinsa.218 Trebiajoki Hannibal yllättää ja peittoaa roomalaiset ensimmäisessä suuressa yhteenotossa.217 Trasimenusjärvi Hannibal yllättää ja voittaa roomalaiset toistamiseen.216 Cannae Hannibal murskaa roomalaisten suurarmeijan. 50 000 miestä kuolee. Capua, Sardinia, Syrakusa ja Makedonia liittoutuvat Hannibalin kanssa.211 Rooma Hannibal marssii kaupungin edustalle, Hyökkäysuhkasta syntyy lentävä lause Hannibal ad portas!, ’Hannibal on porteilla!’.  210-203 Hannibal kiertää ja hävittää maata. Huoltokuljetukset Karthagosta pettävät, ja roomalaiset tuhoavat Alppien yli saapuvat täydennysjoukot. Hannibal alkaa olla pulassa.210-206 Scipio toimii Rooman Espanjan-joukkojen komentajana ja häätää karthagolaiset niemimaalta.204 Scipio siirtää 35 000 miestä Afrikkaan. Numidian alueen heimokunnat asettuvat hänen tuekseen.203 Hannibal saa käskyn purjehtia Karthagoon puolustamaan kotirintamaa.202 Zama Hannibal kärsii murskatappion Scipiolle. Rauhansopimuksessa Karthago menettää Hispanian-omistuksensa ja tunnustaa Numidiaan syntyneen kuningaskunnan.195-189 Antiokia Hannibal on maanpaossa seleukidikuningas Antiokhoksen hovissa. Hän häviää taistelun Rooman liittolaiselle Rodokselle, ja roomalaiset vaativat vanhan vihollisensa luovuttamista.188 Artashat Hannibal on Armeniassa kuningas Artasheksen luona ja neuvoo tätä uuden pääkaupungin perustustöissä.187-182 Nikomedeia Hannibal on asettunut Bithynian Prusiaksen palvelukseen. Hän voittaa taistelun Pergamonia vastaan mutta saa roomalaiset kintereilleen. Vangitsemisen välttääkseen hän tekee itsemurhan huvilassaan Libyssassa.

Otso Turunen on historiaan erikoistunut vapaa kirjoittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.