Egyptin uuden valtakunnan viides hallitsija naamioitui mieheksi, koska pelkäsi paljastuvansa naiseksi. Vielä mitä! Hatšepesut käytti leukapartaa ja muita kuninkaan tunnuksia harkitusti. Ne osoittivat, että hän hallitsi täysin faraon valtuuksin faraoiden jumalallisessa jatkumossa.

Myyttien takana -sarja:

Teksti :Jaana Skyttä

Egyptin uuden valtakunnan viides hallitsija naamioitui mieheksi, koska pelkäsi paljastuvansa naiseksi. Vielä mitä! Hatšepesut käytti leukapartaa ja muita kuninkaan tunnuksia harkitusti. Ne osoittivat, että hän hallitsi täysin faraon valtuuksin faraoiden jumalallisessa jatkumossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008

Eletään 1500-luvun vaihdetta ennen ajanlaskumme alkua. Farao Thutmosis I:lle ja kuningatar Aahmekselle on juuri syntynyt tytär. Pikku prinsessa saa nimekseen Hatšepesut. Vartuttuaan hän hoitaa tärkeää kulttivirkaa pääkaupungissa Thebessa, ja lopulta hänestä tulee pääjumala Amenin jumalallinen puoliso. Pian hänestä tulee kuningatar, kuninkaan suuri puoliso. Hatšepesut näet avioituu uuden hallitsijan, velipuolensa Thutmosis II:n, kanssa. Farao ei kuitenkaan ole kovin onnekas. Hän kuolee oltuaan vallassa vain kolme vuotta. Pariskunnalla on tytär, Neferure, mutta kruununperijän pitäisi olla miespuolinen. Ratkaisu löytyy haaremista. Thutmosiksella on erään sivuvaimonsa kanssa poika, joka nostetaan kruununperijäksi. Tämä on kuitenkin vasta lapsonen, ja sijaishallitsijaksi asetetaan äitipuoli Hatšepesut. Muutaman vuoden kuluttua Hatšepesut kruunauttaa itsensä faraoksi. Poika, Thutmosis III, on lähetetty Karnakin temppeliin kouluttautumaan papiksi. Virallisesti äiti- ja poikapuoli ovat  hallitsijakumppaneita, mutta käytännössä valtikkaa pitää Hatšepesut.

Kuningas nimeä myötenHatšepesut hallitsi Egyptiä lähes 3 500 vuotta sitten, vuosina 1479-1457 ennen ajanlaskun alkua. Kauden tekee poikkeukselliseksi sen pitkä kesto, 22 vuotta. Tavallisesti naiset nousivat valtaistuimelle vain tilapäisesti.Erikoista oli myös se, että otettuaan Egyptin johtoonsa Hatšepesut alkoi omaksua vahvasti maskuliinisia elementtejä pukeutumiseensa. Seremoniallisissa tilaisuuksissa hän käytti kuninkaiden tunnuksia. Hän sonnustautui faraon lannevaatteeseen, kaulukseen ja päähineeseen, jota koristi käärme. Kaiken kruunasi vahvasti parfymoitu leukaparta.Viimeisen silauksen muodonmuutos sai, kun Hatšepesut poisti nimestään feminiinisen t-päätteen ja oli virallisesti kuningas Hatšepesu.

Pelko voidaan unohtaaMiksi Hatšepesut teki niin kuin teki? Tutkijoiden tulkinnat ovat olleet kirjavia. Hatšepesut ei itse valottanut motiivejaan, ja lähdeaineisto on auttamattoman puutteellinen, sillä monet faraon muistomerkit tuhottiin hänen kuolemansa jälkeen.Jotkut tutkijat ovat sanoneet, että Hatšepesut oli transseksuaali, joka tunsi olevansa enemmän mies kuin nainen. Useimmat ovat kuitenkin väittäneet, että Hatšepesut pelkäsi paljastaa sukupuolensa, koska se olisi tiennyt lähtöä valtaistuimelta.Entä jos Hatšepesut olikin taitava imagonrakentaja, joka keksi pönkittää asemaansa miehisillä tunnuksilla? Oikein luotua imagoa pidetään nykypolitiikassakin melkoisena valttikorttina.Brittiarkeologi Joyce Tyldesley asettuu tälle kannalle. Hän on uurastanut ansiokkaasti selvittääkseen, millainen ihminen ja päämies Hatšepesut oli. Maineikkaassa teoksessaan Hatchepsut - The Female Pharaoh hän luo kiehtovan kuvan Egyptin pitkäaikaisimmasta naishallitsijasta.

Kuninkuus periytyi myytistäMiksi nainen faraona oli niin tavaton ilmestys? Olihan naisten asema muinaisessa Egyptissä jopa hyvä verrattuna moniin muihin kulttuureihin. Selitys löytyy myytistä.Perimätiedon mukaan maailman alussa maa jaettiin taivaan jumalattaren Nutin ja maan jumalan Gebin poikien Osiriksen ja Setehin sekä tyttärien Isiksen ja Neftyksen kesken. Tyytymättömyys tehtyyn jakoon johti veljeskateuteen ja lopulta murhaan. Seteh surmasi Osiriksen, pilkkoi ruumiin ja heitti kappaleet ympäri maailman.Osiriksen puoliso Isis kokosi miehensä palaset yhteen, mutta tämä ei suostunut heräämään, ennen kuin pariskunnan Horus-poika oli varttunut ja kostanut veriteon. Sen jälkeen Osiris ja Isis siirtyivät manalaan hallitsemaan kuolleita. Horus puolestaan jäi maailmaan vallitsemaan eläviä.Tästä kertomuksesta juontui maailmankuva, jossa kuningas edusti voiman ja vallan symbolia haukkajumala Horusta, toimi välittäjänä jumalien ja ihmisten kesken ja johti maata. Kuningattaren tehtäväksi jäi siirtää kuninkuus hallitsijapolvelta toiselle, synnyttää jumalallinen seuraaja.

Rakensi asemansa taidollaNäistä lähtökohdista tuntuu ymmärrettävältä, että Hatšepesutin täytyi luoda itselleen uskottava imago ja osoittaa hovilleen olevansa oikeutettu asemaansa, sillä vain eliitin suosio takasi vallassa pysymisen. Tyldesleyn mukaan Hatšepesut hoiti "vallankaappauksensa" tarkasti ja taitavasti askel askeleelta. Säilyneissä reliefeissä kuningatar on ensin kuninkaan suuri puoliso, sitten poikapuolensa hallitsijakumppani ja lopulta valtakunnan mahtavin nainen ja kuningas. Taatakseen strategiansa onnistumisen Hatšepesut ei jättänyt mitään huomioon ottamatta. Hän huolehti tarkasti hallitsijan velvollisuuksistaan, jotka kaikki tähtäsivät Egyptin jatkuvuuden turvaamiseen. Kaaos oli muinaisten egyptiläisten pahin painajainen, ja heidän mielestään levottomat ajat ja katastrofit johtuivat siitä, että farao oli epäpätevä. Tätä taustaa vasten Hatšepesutin nimen muutoksella saattoi olla suuri merkitys. Faraon tittelissä ja nimessä nimittäin näkyi kuninkaanvallan jatkuvuus ulkoisesti.

Ikuisti jumalan isäkseenAsemansa velvoitteet tiedostaen Hatšepesut panosti mittaviin rakennusprojekteihin. Hänen käskystään - tai paremminkin jumalien, kuten hän itse sanoi - nousi lukuisia temppeleitä ja monumentteja ympäri maan.Kuuluisin ja vaikuttavin rakennelmista on Deir el-Bahrin kuolintemppeli. Sen pohjoiseen pylvässaliin Hatšepesut kaiverrutti kuvasarjan, joka kertoo, että jokaisen oikean faraon lailla hän oli itsensä ylijumalan jälkeläinen ja että tämä itse oli valinnut hänet faraoksi, sillä hän oli ottanut kuninkaan muodon, vieraillut kuningatar Aahmeksen makuuhuoneessa ja antanut elämän kruununperilliselle.

Hatšepesut hallitsi otolliseen aikaan

Naisfarao Hatšepesut on saanut Egyptin historioissa rauhanrakentajan sädekehän päänsä päälle. Tehtiinhän hänen aikanaan vain muutama pienehkö sotaretki etelään. Oikeuttaako tämä puhumaan Hatšepesutista pasifistina? Ei välttämättä. Klassisen tulkinnan mukaan sotien vähäisyys johtui siitä, että Hatšepesut oli nainen. Suurten valloitusretkien organisointi ja toteuttaminen olisi ollut poliittisesti liian uhkarohkeaa. Tosiasiassa Hatšepesutin kausi osui tasaiseen rauhan aikaan, jolloin Egyptillä ei ollut uhkaajia. Toisaalta Hatšepesutin elämäkerran rakentaja, brittiarkeologi Joyce Tyldesley muistuttaa, että lähteet ovat epävarmat. Sotaretkiä kuvaavia kirjoituksia on voinut tuhoutua muistomerkkien hävitystyössä, jonka järjesti Hatšepesutin seuraaja Thutmosis III.

Käsitys pääjumalasta tulevan hallitsijan isänä tunnettiin jo edellisellä vuosituhannella vanhassa valtakunnassa. Hatšepesut meni kuitenkin perimätiedon hyödyntämisessä muita pidemmälle ja teetätti tapahtumasta ensimmäisen maagisen kuvasarjan. Taideteoksellaan hän manifestoi oikeutensa kruunuun, osoitti, että hän oli kuningas jumalien tahdosta.

Oliko arkkitehti salarakas?Jokaisen menestyvän miehen takana on - niin sanotaan - nainen, mutta onko menestyvän naisen takana aina mies? Hatšepesutin lähipiiriin kuului Senenmut, mies, joka oli vaatimattomista oloista noussut yhdeksi hovin arvostetuimmista virkamiehistä. Hän keräsi itselleen peräti 80 titteliä, ja hänestä on arvioi¬tu tehdyn enemmän muistomerkkejä kuin yhdestäkään toisesta 18. dynastian virkamiehestä.Senenmut oli ilmeisen lahjakas, sillä Hatšepesut uskoi hänelle hyvin monenlaisia tärkeitä tehtäviä.  Hän toimi Neferuren kasvattajana, Amenin omaisuuden valvojana ja faraon rakennushankkeiden pääarkkitehtina ja johtajana.On selvää, että Senenmutin ja faraon suhde oli aivan erityislaatuinen. Saattoiko mies, joka ei ollut kuninkaallista syntyperää, olla Hatšepesutin rakastaja? Hatšepesut oli parhaassa iässä, kun hänen miehensä kuoli, eikä rakkaussuhde olisi ollut mitenkään kummallinen asia. Avioliitto ei kuitenkaan tulle kysymykseen, sillä Hatšepesut tuskin saattoi ottaa Senenmutia puolisokseen tämän vaatimattoman syntyperän takia. Sitä paitsi jotkut epäilevät, että Senenmutilla oli vaimo.

Kauppamatkoilta kalleuksiaHatšepesutin isä ja aviomies olivat tehneet sotaretkiä etelään ja pohjoiseen, mutta Hatšepesut keskittyi kehittämään kauppasuhteita. Hän lisäsi yhteistyötä naapurimaiden kanssa ja teki vaikuttavan kauppapurjehduksen Afrikan sarven tienoille tarunomaiseen Puntin maahan.Egyptin ja Puntin kauppasuhteet oli luotu jo vanhan valtakunnan aikana, mutta Hatšepesutin retki on jäänyt historiaan vailla vertaa. Kuolintemppelin kuvapiirrokset kertovat, että farao lähti matkaan valtaisa hoviseurue mukanaan ja että hän tapasi Puntin kuninkaan ja tämän pyylevän kuningattaren. Tavaraa matkalta tuotiin laivalasteittain.Alukset olivat täynnä mirhaa, norsunluuta, orjia, eläimiä, turkiksia, puuntaimia ja puutavaraa. Mukaan saatiin hieman kultaakin ja, mikä tärkeintä, runsaasti suitsukkeita. Niitä tarvittiin rituaaleihin, muumiointiin ja lääkitsemiseen. Tavattoman monipuolisilla ja runsailla hankinnoillaan Hatšepesut näytti, ettei egyptiläisten etua aina tarvinnut rakentaa sotilaallisesti. Sitä edistivät myös hyvät kauppasuhteet. Samalla naisfarao tuli - jälleen kerran - osoittaneeksi, että jumalat olivat hänen puolellaan.

Muisto tuhottiin pahoinViime metreillään Hatšepesut näyttää luhistuneen, henkisesti ja fyysisesti. Ei ihme, sillä tapahtui ikäviä asioita. Tytär Neferure kuoli, ja Senenmut joutui lähtemään hovista, koska hän alkoi omia faraon valtaoikeuksia. Hatšepesut menetti läheisimmät ihmisensä.Sitten hän itse katosi historian näyttämöltä - lähes kirjaimellisesti. Kun Hatšepesut oli kuollut, Thutmosis III pyrki tuhoamaan merkit äitipuolestaan. Hän määräsi, että Hatšepesutin nimi oli hakattava pois temppeleistä ja monumenteista ja häntä esittävät patsaat oli kaadettava. Juhlakultti kuolintemppelissä lopetettiin.Syytä Thutmosiksen tekoon ei tiedetä. Joidenkin mielestä kyseessä oli kosto. Toiset uskovat, että Thutmosis halusi kiillottaa omaa mainettaan ja puhdistaa sukunsa hallitsijalinjan epäsovinnaisesta katkoksesta. Kyseessä olisi siis ollut poliittinen veto. Syystä tai toisesta hävitystyötä ei viety aivan loppuun, ja Hatšepesutin nimi jäi muun muassa hänen kuolintemppeliinsä ja hautaansa. Hyvä niin, sillä niiden ansiosta tiedämme, että hän oli olemassa. Hatšepesutin temppeli kaivettiin esiin 1890-luvulla, ja 1920 farao Tutankhamenia etsinyt brittiarkeologi Howard Carter osui Hatšepesutin sarkofagille. Ikävä kyllä se oli tyhjä, eikä missään ollut vihjettäkään, mihin muumio oli joutunut.

Muumio löytyi yllättäenKesäkuun viimeisinä päivinä viime vuonna maailmalle levisi kuuma uutinen. Kuninkaidenlaaksosta Kairon arkeologiseen museoon tietokonetomografiaan kuljetettu nimetön muumio oli tunnistettu Hatšepesutiksi. Henkilöys oli paljastunut hampaasta. Vainajan leukaluussa havaittu kolo vastasi täydellisesti poskihammasta, jonka muinaiset palsamoijat olivat tallettaneet Hatšepesutin sisäelinten säilytysrasiaan. Tomografiassa selvisi myös, että Hatšepesut oli kuollut noin 50-vuotiaana ja kokenut tuskallisen lopun. Hän oli menehtynyt syöpään.Säilyneet reliefit ja kirjoitukset kertovat Hatšepesutin olleen kaunis, maansa kaunein nainen. Tutkittu vainaja oli kuitenkin ollut melkoisen ylipainoinen, eivätkä hänen piirteensä muutenkaan olleet erityisen kuninkaalliset. Löydön kiehtovuutta luultua arkisempi ulkonäkö ei tietenkään vähentänyt.Tunnistusta luotsannut Egyptin muinaismuistoviraston johtaja Zahi Hawass vakuutti, että tutkimustulos on luotettava ja saavutus merkittävin sitten 1923 tehdyn Tutankhamenin löydön. Myös heinäkuiset dna-tutkimukset viittasivat Hatšepesutiin. Lopullisten analyysien piti valmistua alkuvuodesta, mutta tulokset viipyvät, sillä muinainen dna on vaativa tutkittava.

Farao sai, mitä tahtoiJos muumio todella on Hatšepesut, lepääkö Kairon museon lasiarkussa mystisen lumoava naisfarao vai satujen ilkeä äitipuoli? Nykytutkimus suhtautuu Hatšepesutiin realistisesti. Eittämättä hän oli kyvykäs ja voimakastahtoinen persoona, mutta samalla hän oli ihminen, ei aikalaisiaan parempi eikä pahempi. Häntä ei voi tuomita häikäilemättömäksi vallananastajaksi. Egyptiläiset hyväksyivät hänet, ja valtakunta kukoisti. Huomionarvoista on myös, ettei hän raivannut Thutmosista tieltään, vaikka hän hoidatti joitakuita muita pois päiviltä.Tyldesleyn mukaan Hatšepesutia ei voi syyttää myöskään sukupuolensa piilottelusta. Hän ei koskaan unohtanut naiseuttaan, sillä yksityiselämässään hän mitä todennäköisimmin koko ajan pukeutui kuningattaren tavoin. Konservatiivisessa yhteiskunnassa hänen vain oli pakko omaksua toimintatapoja miesten maailmasta. Mutta viis siitä, että Hatšepesut tarvitsi partaa valtansa vahvistamiseen. Hän osoitti olevansa farao faraoiden joukossa.Hävityshankkeesta huolimatta hän tavallaan saavutti myös ikuisen elämän. Edes vuosituhannet eivät ole onnistuneet tuhoamaan hänen jälkiään. Hatšepesut kiehtoo, ja tarinat hänestä elävät. Juuri tätä hän toivoi ja halusi.

Jaana Skyttä on oululainen vapaa toimittaja.

Naisenergiaa silloin tällöin

Faraoksi kruunautuneen Hatšepesutin lisäksi Egyptin noin 300 faraon joukosta näyttää löytyvän vain viisi naista, jotka johtivat maata itsenäisesti kuin kuninkaat ikään. Hatšepesutille heistä vetää vertoja vain kuningatar Kleopatra, faraoiden maan viimeinen hallitsija. Muiden toimikausi ajoittui vallanperimyskiistojen sävyttämiin hallitsijasukujen vaihdoksiin ja jäi muutamiin vuosiin.- Khentkaues, 4. dynastia, noin 2478-2471.- Neithikeret, 6. dynastia, noin 2190-2187.- Sebekneferu, 12. dynastia, noin 1785-1781.- Tauseret, 19. dynastia, noin 1189-1187.- Kleopatra VII, Ptolemaiosten dynastia, vuodet 51-30 eaa.Näiden naisten lisäksi paljon on keskusteltu kuningatar Neferetitistä. Monet tutkijat uskovat, että 1300-luvun puolivälissä hallinneen Akhenatenin puoliso olisi ollut sekä miehensä hallitsijakumppani että hänen seuraajansa. Jos tämä pitää paikkansa, Neferetiti teki saman tempun kuin Hatšepesut ja otti itselleen miehennimen: Semenekhkare.

Lisää Kleopatrasta: Kohukuningatar jo eläessään. Tiede 8/2001, s. 46-50.Lisää Neferetitistä: Enemmän kuin kuningatar. Tiede 2/2006, s. 38-43.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.