Lyhyenläntä korsikalaisjuntti, joka hyvällä onnella yleni koko Euroopan herraksi. Näin useat lähteet kuvaavat Ranskan kuulua keisaria. Totta on, että uransa alussa Bonaparte osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, mutta valtaistuimelle hän raivasi tiensä aikansa taitavimmalla imago-kampanjalla.

Myyttien takana -sarja:

Teksti: Matti Kinnunen

Lyhyenläntä korsikalaisjuntti, joka hyvällä onnella yleni koko Euroopan herraksi. Näin useat lähteet kuvaavat Ranskan kuulua keisaria. Totta on, että uransa alussa Bonaparte osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, mutta valtaistuimelle hän raivasi tiensä aikansa taitavimmalla imago-kampanjalla.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008

Maineikas brittihistorioitsija A. J. P. Taylor laski Napoléon Bonaparten syntymän 200-vuotisjuhlan aikoihin, että hänestä oli julkaistu enemmän kirjoja kuin kenestäkään muusta kuolevaisesta, jo 1800-luvulla satatuhatta, 1969 ainakin neljännesmiljoona.Jatkuvan kiinnostuksen selittää Bonaparten valtaisa vaikutus Euroopan historiaan. Hän saattoi päätökseen Ranskan suuren vallankumouksen ja lopulta kruunasi itsensä keisariksi. Hän jakeli lähisukulaisilleen Euroopan valtaistuimia kuin perintökalusteita ja veti uusiksi Euroopan rajat, jolloin myös Suomi siirrettiin vuosisataisesta Ruotsin-yhteydestä Venäjän suuriruhtinaskunnaksi.Sama asia selittää myös häneen kohdistuneen kritiikin ja vähättelyn. Bonaparten eläessä ranskalaisten arkkiviholliset britit pilkkasivat häntä lyhyeksi "pikku korpraaliksi". Bonaparten kuoltua Saint Helenan saarella hänen pituudekseen kirjattiin ruumiinavauspöytäkirjaan Ranskan vanhoissa mitoissa 5 jalkaa 2 tuumaa eli nykymitoissa 1,686 metriä. Se oli hivenen enemmän kuin 1800-luvun ranskalaismiehillä keskimäärin. Samaan aikaan englantilaisten miesten keskipituus oli 1,650 metriä ja ruotsalaisten asevelvollisten 1,634 metriä.Myöhemmin anglosaksihistorioitsijat keksivät verrata Bonapartea yksinvaltiaana Adolf Hitleriin ja Josif Staliniin. Hän ei kuitenkaan tapattanut joukoittain avuttomia siviilejä niin kuin viime vuosisadan hirmuvaltiaat. Luultavasti ajatus ei edes juolahtanut hänen mieleensä; hän katsoi edustavansa ylivertaista sivilisaatiota, ei yli-ihmisrotua.

Kuningas maksoi sotakoulunNapoleon-myyttiin on kuulunut korostaa, että hän oli oikeastaan korsikalainen Nabullione Buonaparte, maalaisjuntti ja nousukas, jonka synnyinsaari oli vasta hiljattain liitetty Ranskaan. Todellisuudessa hän syntyi korsikalaiseen aatelissukuun, joka oli ylpeän tietoinen asemastaan.Aatelisperheen toiseksi vanhimpana poikana yhdeksänvuotias Nabullione pääsi kuninkaan kustannuksella vapaaoppilaaksi sotakouluun, jossa kasvatettiin sivistyneitä upseereita Ranskan armeijaan. Koulussa päntättiin Ranskan kirjallisuutta, latinan klassikoita, saksaa, historiaa, maantiedettä, uskontoa ja matematiikkaa, opeteltiin laulamaan ja tanssimaan ja piirrettiin linnoituksia ja karttoja.Tovereihinsa verrattuna Nabullione kenties vaikutti maalaiselta, mutta hän oli äärimmäisen kunnianhimoinen ja ahkera ja menestyi erinomaisesti. Sotakoulun tarkastaja kirjoitti, että Bonaparte oli "tottelevainen, tarkkaavainen, avoin". "Kunnostautuu matematiikan tiedoillaan ja harrastuksellaan. Hänellä on hyvät tiedot historiasta ja maantieteestä. Hän on huono piirustuksessa ja surkea tanssija. Hänestä tulee erinomainen meriupseeri."

Vallankumous avitti alkuunSotakoulusta valmistunut vänrikki ei kuitenkaan lähtenyt laivastoon vaan uuteen muotiaselajiin tykistöön, jossa matematiikka oli erityisen tärkeää.Tässä vaiheessa Bonapartella kiistatta oli onnea. Hän pääsi luomaan uraa vallankumouksen myllerryksissä. Vanhan vallan, ancien régimen, aikana armeijan tärkeimmät virat jaettiin yksinomaan ylimyssukujen jäsenille ja kuninkaan suosikeille. Ludvig XVI:n Ranskassa oli kolmattatuhatta kenraalia. Sadat upseerit eivät koskaan käyneet rykmenteissään, monella kenraalilla ei ollut mitään tajua komentamisesta eikä moni sotamarsalkka ollut koskaan ollut sodassa, mutta he kaikki nauttivat sievoista palkkaa valtiolta.Tykistön huutava upseeripula auttoi Bonapartea. Nuori kapteeni pääsi 1793 valtaamaan Ranskan tärkeintä satamakaupunkia Toulonia rojalistikapinallisilta ja heitä tukevilta briteiltä. Bonaparte ja hänen tykistönsä kunnostautuivat niin, että hänet ylennettiin 24-vuotiaana prikaatikenraaliksi.

Henki säilyi, idealismi kuoliVallankumouksen terrorista Bonaparte selvisi säikähdyksellä. Hirmuvallan huippuvaiheessa hän oli kotisaarellaan. Veli Lucien oli innokas vallankumousmies, jakobiini, joka availi vallan ovia myös Napoléonille. Veljekset hankkiutuivat jopa pahamaineista yhteishyvän valiokuntaa johtaneen Augustin Robespierren tuttavuuteen. Kun terrorin kuulu johtaja, Augustinin veli Maximilien Robespierre kukistui 1794, hänen kannattajanaan myös Napoléon Bonaparte oli vähällä päätyä giljotiiniin. Mutta jo muutaman kuukauden kuluttua nuori kenraali nimitettiin tasavallan joukkojen komentajaksi kukistamaan kuningasmielisten kapinaa Pariisissa.Hirmuvalta vaihtui valtataisteluksi ja kähminnäksi, ja se teki lopun kumousmielisen nuoren upseerin idealismista. Pettynyt Napoléon kirjoitti vanhemmalle veljelleen Josephille: "Tässä maailmassa on vain yksi tehtävä, hankkia rahaa ja lisää rahaa, valtaa ja lisää valtaa. Kaikki muu on roskaa."

Propagoi kuin Julius CaesarBonaparte ehätti edistämään uutta elämäntehtäväänsä vallankumousarmeijan sotaretkelle Italiaan. Ranskaa hallitseva direktorio nimitti Bonaparten retken komentajaksi, vaikka toiset kunnianhimoiset nuoret kenraalit vähättelivät hänen meriittejään: mitä merkitsi ampua tykillä muutama sata rojalistia Pariisin kaduille?Ranskan tasavallan jalona tavoitteena oli päästää Italian lukuisten ruhtinaskuntien kansat Itävallan ja paavin taantumuksen ikeestä. Itävalta joutuikin rauhanteossa 1797 luopumaan alueistaan Italiassa.Menestys luettiin Bonaparten ansioksi, mutta vapaussankaruutensa hän loi ja vakiinnutti propagandan avulla. Julius Caesarin jälkeen Bonaparte oli ensimmäinen sotapäällikkö, joka ymmärsi propagandan tärkeyden. Voittoja julistettiin lentolehtisin ja julistein. Bonaparte itse saneli tekstit ja huolehti siitä, että lehtien kirjoitukset olivat hänelle myönteisiä mutta myös lennokkaita ja jännittäviä. Voitoista kudottiin myyttejä ja legendoja, jotka tekivät Bonapartesta kuuluisamman kuin kenestäkään muusta kenraalista.

Kohtalo kutsui merkkihenkilöksiLombardiassa Lodissa keväällä 1796 käytyä taistelua on väitetty täysin turhaksi kahakaksi, mutta ranskalaisten raporteissa, maalauksissa, piirroksissa ja painokuvissa se esitettiin loistavana voittona. Lodi merkitsi Bonapartelle samaa kuin Rubicon Caesarille, jonka kerrotaan lausuneen joella kuuluisat sanansa: Alea iacta est. ’Arpa on heitetty.’Lodissa 26-vuotias Bonaparte huomasi, että maine ja kunnia olivat hänen ulottuvillaan: "Tajusin, että olin enemmän kuin tavallinen kenraali, että pystyin saavuttamaan tavoitteita, joista en aiemmin ollut uskaltanut edes uneksia. Näin itseni miehenä, jonka kohtalo oli kutsunut. Ymmärsin, että minusta saattoi hyvin tulla poliittisen näyttämön päähenkilö."Jo niin nuorella iällä Bonaparte alkoi uskoa olevansa lähes yli-ihminen, jonka tahtoon muiden oli alistuttava.Mitalin toinen puoli oli järkyttävän raadollinen: Bonaparte joukkoineen syyllistyi julmuuksiin, aiheutti mittaamatonta inhimillistä kärsimystä, hävitti maata ja ajan tavan mukaan rosvosi huikean sotasaaliin. Roomasta Bonaparte kahmi satoja taide-esineitä ja käsikirjoituksia, joiden joukossa olivat antiikin mestariteokset Belvederen Apollo ja Laokoon-ryhmä sekä suuri joukko renessanssin aarteita. Niitä päätyi myös sotapäälliköille, ja tyhjätaskuna aloittanut upseeri Jean Baptiste Bernadotte, myöhempi Ruotsin kuningas, vaurastui miljonääriksi.Italian-sodan jälkeen Bonapartea palvottiin enemmän kuin ketään sotapäällikköä Ranskan historiassa. Vallankumous sai 28-vuotiaasta kenraalista uudet kasvot, jotka edustivat nuoruutta ja toivoa kautta Euroopan. Vihollismaassa, Habsburgien Wienissä, Ludwig van Beethoven ajatteli Bonapartea säveltäessään mielisinfoniaansa numero 3 Es-duuri.

Vallanpitäjiä alkoi pelottaaRanskan valtaa pitävä direktorio alkoi aiheellisesti pelätä Bonapartea ja halusi hänet mahdollisimman loitolle Pariisista. Keinoksi tarjoutui Egyptin-sotaretki, jonka perimmäisenä tavoitteena oli kurittaa ja heikentää arkkivihollista Englantia.Ranska halusi uuden reitin Intiaan, koska Hyväntoivonniemi oli joutunut Britannian haltuun. Egyptin ja koko Suezin niemimaan valtaus toisi Punaisenmeren Ranskan valvontaan ja avaisi sille pääsyn Intiaan. Egyptistä kaavailtiin myös uutta siirtomaata, joka korvaisi Britannialle menetetyt Länsi-Intian koloniat. Egypti alkaisi tuottaa kahvia, sokeria, puuvillaa ja indigoa ja nousisi hallitsemaan Afrikan ja Intian kauppaa.

Tiede ikuisti kulttuuriteot Egyptin-sotaretkestä tuli Bonaparten propagandan ja imagonrakennuksen näytös. Hänen armeijansa lähti rauhoittamaan Lähi-itää ja levittämään sivistystä. Perustelut kuulostavat tutuilta oman aikamme supervallan sotaretkeltä Irakiin.Bonaparte kokosi suurimman laivaston, joka koskaan oli purjehtinut Välimeren yli. Hän vei myös puolentuhatta tiedemiestä piirtämään, mittaamaan ja tutkimaan koko Egyptin luonnon, historian, kulttuurin ja kielen. Samalla he opettaisivat egyptiläisiä ja ikuistaisivat Bonaparten ja armeijan urotyöt.Vuosina 1809-1828 ilmestyi peräti 22-osainen kirjasarja Description de l’Égypte, Egyptin kuvaus, joka on kaikkien aikojen suurimpia saavutuksia alallaan. Se levitti länteen tietoa orientista, mutta toisaalta myös orientalisoi länttä: turkkilainen kahvi ja vesipiippu sekä itämaiset vaatteet ja kylpytavat tulivat lännessä muotiin.

Puhui tappiot edukseenRanskalaiset onnistuivat kukistamaan Egyptin mamelukkihallitsijat, mutta valloituksen vakiinnuttaminen ei luonnistunut, vaikka Bonaparte jopa otti esimerkkiä Aleksanteri Suuren esiintymisestä pääjumalan poikana Amenin temppelissä ja julisti olevansa Mahdi, islamin hyviä voimia lopun ajan taistelussa johtava hahmo.Sitten Bonaparte hyökkäsi Syyriaan, ja koko sotaretki kääntyi katastrofiksi. Akkossa Bonaparte koki elämänsä ensimmäisen suuren tappion. Siitä sikisi sotilaiden kapina, ja Bonaparte joutui vetäytymään melkein yhtä silmittömässä paniikissa kuin sittemmin keisarina Moskovasta.Ranskan viholliset Britannia, Itävalta ja Venäjä käyttivät tietenkin tilaisuutta hyväkseen ja solmivat uuden liiton, ja Ranska näytti joutuneen tuhon partaalle. Bonaparte pakeni Egyptistä ja jätti armeijansa, jonka rippeet antautuivat briteille ja turkkilaisille pari vuotta myöhemmin. Taitavalla propagandalla Bonaparte onnistui kuitenkin luomaan kuvan, että hänen oli palattava pelastamaan Ranska, siis täyttämään "kohtalonsa".

Kaappauksella konsuliksiBonaparten poissa ollessa hänen lähisukulaisensa ja liittolaisensa olivat luoneet uutterasti suhteita ja haalineet tukea vallankaappaukselle, joka toteutettiin marraskuussa 1799.Huolellinen näyttämöllepano meni kuitenkin pahasti vikaan. Vallankumouskalenterin brumaire-kuun operaatiosta tuli farssi, kun kansanedustajat eivät uskoneetkaan Bonaparten joukkojen puolustavan tasavaltaa ja perustuslakia vaan alkoivat metelöidä ja huutaa solvauksia kaappauksesta.Vanha direktoraatti kuitenkin kukistui. Bonaparte ja hänen liittolaisensa onnistuivat jälleen esiintymään tasavallan pelastajina. Propaganda loi direktoriosta kuvan läpikotaisin korruptoituneena valtaklikkinä, joka oli tuhonnut talouden, sotkenut politiikan ja saattanut maan alttiiksi vihollisten hyökkäykselle. Bonaparten väitettiin joutuneen jopa salamurhayrityksen kohteeksi.Tosiasiassa brumairen kaappaus teki 30-vuotiaasta Bonapartesta diktaattorin. Se oli uuden ajan ensimmäinen sotilasvallankaappaus, ja se on saanut kosolti matkijoita meidän päiviimme asti. Se päätti Ranskan suuren vallankumouksen, nosti johtoon kolmen konsulin triumviraatin ja teki Bonapartesta ensimmäisen konsulin.

Huikean suosittuna keisariksiDiktatuuri vahvistettiin kansanäänestyksillä. Ensin Ranskan 28-miljoonainen kansa hyväksyi Bonaparten elinikäiseksi ensimmäiseksi konsuliksi. Ehdotuksen puolesta äänesti kolme miljoonaa ranskalaista, vastaan kahdeksantuhatta. Vuonna 1804 äänestettiin hänen keisariudestaan, ja sitä vastusti 2 569 ranskalaista. Olot huomioon ottaen tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Bonaparte nautti huikeaa kansansuosiota.Vapaamieliset ja radikaalit eivät hurranneet. Kuuluisa salonginemäntä madame de Staël kivahti: "Että mies, joka kohotti itsensä niin paljon kaikkien valtaistuinten yläpuolelle, alensikin itsensä kuninkaiden joukkoon!" Kun Beethoven kuuli Bonaparten kruunanneen itsensä keisariksi, hän repi kolmannen sinfoniansa nimilehden ja otsikoi sen uudelleen: Sankarisinfonia suuren ihmisen muistolle. Me tunnemme mestariteoksen nimellä Eroica.Bonaparte itse luultavasti uskoi väitteet tasavallan pelastamisesta. Kenties hän oli suorastaan oman propagandansa uhri. Hän oli alkanut pitää omaa kunniaansa Ranskan kunniana ja omaa kohtaloaan Ranskan kohtalona. Se antoi hänelle verukkeen toimia sumeilematta ja itsekkäästi ottamatta lainkaan huomioon muita.Jää jossiteltavaksi, olisiko Eurooppa jäänyt valloittamatta ja hyökkäys Venäjälle tekemättä, jos Ranskan johtajaksi olisi noussut yhtä tasavaltalainen kenraali kuin George Washington Yhdysvalloissa.

Matti Kinnunen on helsinkiläinen filosofian lisensiaatti, suomentaja, toimittaja ja historioitsija.

Taitava taktikko jyräsi Euroopan

Napoleon-myytti vaalii myös ajatusta, että jokaisella sotilaalla on marsalkansauva repussaan. Bonaparten arvostelijat ovat kärkkäästi väittäneet, että hänen menestyksensä sotakentillä johtui enemmän hyvästä onnesta kuin taidosta.Ensimmäisen maailmansodan liittoutuneiden ylipäällikkö, ranskalaismarsalkka Ferdinand Foch oli kuitenkin toista mieltä. Hänestä Bonaparten sotilaallinen menestys perustui äärimmäisen huolelliseen valmistautumiseen, tiedusteluun, maaston tuntemukseen, joukkojen sijoitteluun ja ajoitukseen. Toisaalta rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Ranskan sotamenestys pohjustettiin vallankumouksen aikana. Keskitetty hallinto mahdollisti mobilisaation ja asevelvollisuus Euroopan suurimman armeijan, jonka valtteja olivat nykyaikainen organisaatio ja rohkeat nuoret sotapäälliköt Mutta taitavakin upseeri voi sortua virheisiin. Niin kävi Napoleonille Venäjän-retkellä 1812. Hän tulkitsi venäläisten perääntymisen vihollisen heikkoudeksi ja jatkoi huolto-ongelmista välittämättä Moskovaan asti. Sitten iskivät kulkutaudit, alkoi poikkeuksellisen kylmä talvi, ja loppu on historiaa. Grande Arméesta kuoli puoli miljoonaa miestä. Lokakuussa 1813 luhistui imperiumi, kun Venäjä, Preussi, Itävalta ja Ruotsi löivät Napoleonin uudet joukot Leipzigissa. Huhtikuun alussa 1814 meni kruunu, ja ex-keisari siirrettiin Elban saareen.

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.