Sikainfluenssapiikin lisäksi sairastumiseen tarvittiin riskiperimä ja muita laukaisevia tekijöitä.

Teksti: Jukka Ruukki

Sikainfluenssapiikin lisäksi sairastumiseen tarvittiin riskiperimä ja muita laukaisevia tekijöitä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2011.Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kertoi helmikuussa, että sikainfluenssarokotus moninkertaisti suomalaislasten riskin sairastua keskushermostoperäiseen nukahtelutautiin, narkolepsiaan. Pandemrix-piikin sai yhteensä nelisen miljoonaa lasta, mutta narkolepsiatapauksia ilmaantui hämmentävän paljon vain Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa.Sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian yhteys on selvä, mutta siihen varmuus loppuu. Vielä ei tiedetä, miten rokote myötävaikutti taudin puhkeamiseen.Selitystä haarukoidaan kolmesta suunnasta: itse rokotteesta, sairastuneiden perimästä ja ympäristötekijöistä, kuten infektioista. Salapoliisityötä vaikeuttaa se, että narkolepsian perimmäinen syy on lääketieteelle yhä arvoitus.Nykykäsityksen mukaan tauti kehittyy elimistön puolustussolujen hyökätessä omien hermosolujen kimppuun. Narkolepsia puhkeaa, kun hypokretiini-välittäjäainetta tuottavat solut tuhoutuvat hypotalamuksesta. Hypokretiini osallistuu univalverytmin säätelyyn. Samankaltainen autoimmuunireaktio on myös nuoruusiän diabeteksen ja ms-taudin taustalla.

Riskiperimä kaikillaYli 95 prosenttia narkolepsiapotilaista kantaa HLA DQB1*0602 -riskigeeniä. Se on löydetty kaikilta sikainfluenssarokotuksen jälkeen sairastuneilta suomalaisilta.HLA-geenit säätelevät valkosoluja ja vaikuttavat siihen, mitä rakenteita vastaan ne hyökkäävät, kun puolustusjärjestelmä reagoi ulkoisiin uhkiin, kuten taudinaiheuttajiin.Vajaalla kolmanneksella suomalaisista on kyseinen riskigeeni, eteläisemmässä Euroopassa sen esiintyvyys on kymmenen prosentin luokkaa.Yksi oletus on, että riskiperimä yhdessä rokotteen kanssa olisi aiheuttanut poikkeuksellisen voimakkaan immuunivasteen narkolepsiapotilailla. Tutkijat testaavat parhaillaan soluviljelmissä, kuinka sairastuneiden ja terveiden lasten ja aikuisten veren valkosolut reagoivat rokotteeseen ja sen osiin. Jäljillä ollaan, jos eroja paljastuu. Tuloksia on luvassa vuoden loppuun mennessä.Pandemrix-rokotteen osista tutkijoita kiinnostaa eniten tehosteaine skvaleeni. Sitä käytettiin pandemiarokotteessa voimistamaan immuunivastetta. Skvaleenia on tutkittu lähinnä aikuisilla, mutta kokemuksia lasten rokotuksista on vähän.Pandemrixin sisältämä H1N1-viruksen proteiini tuskin on yksin syypää narkolepsiaan, koska se oli mukana myös viime syksyn kausirokotteessa eikä uusia narkolepsiatapauksia ole ilmaantunut.Voisiko sairastetusta sikainfluenssasta seurata narkolepsia? Tätäkin on pengottu, koska harvinaisia keskushermostotauteja ilmaantui espanjantaudin jälkimainingeissa vuosina 1918–1919. Pelkän sikainfluenssan syyllisyydestä ei ole kuitenkaan saatu pitävää näyttöä.

Enteroviruksia epäilläänInfluenssaviruksilla ja muilla taudinaiheuttajilla voi kuitenkin olla tärkeä rooli tuhoisan autoimmuunireaktion laukaisijana ja vauhdittajana. Useat taudinaiheuttajat pystyvät läpäisemään keskushermostoa suojaavan veri-aivoesteen ja järisyttämään puolustusjärjestelmän tasapainoa. Seurauksena voi olla uinuva autoimmuunireaktio, jossa valkosolut alkavat pikku hiljaa kahinoida omia kudoksia vastaan. Vaurioituneiden hermosolujen rakenteet paljastuvat, ja niistä vapautuu merkkiaineita, jotka houkuttelevat paikalle lisää valkosoluja. Solutuhoon johtava kierre on valmis. Esimerkiksi enterovirukset kykenevät hakeutumaan hermosoluihin ja pitämään yllä hiljaista tulehdusta. Sama onnistuu herpes- ja influessaviruksilta, jotka enteroiden tavoin leviävät Suomessa joka vuosi. Syksyllä 2009 ennen pandemiarokotuksia meillä riehui sitkeä enterovirusepidemia.Enteroviruksia epäillään syyllisiksi moniin autoimmuunisairauksiin. Nuoruusiän diabeetikoilla immuunijärjestelmän hyökkäys haiman soluja kohtaan käynnistyy usein loppuvuodesta – juuri silloin, kun enterovirukset liikkuvat eniten.

Rokote oli viimeinen niittiTutkijat uskovat, että narkolepsiassa unta ja valvetta säätävien solujen kato hypotalamuksesta alkaa jo vuosia ennen kuin nukahtelutauti oireilee. Ensimmäisen iskun antajaa ei tunneta, mutta sairastumisen selittää todennäköisesti riskiperimän ja usean laukaisevan tekijän ketju. Se on voinut olla kaikilla viime vuonna sairastuneilla omanlaisensa.Alkuärsykkeeksi on tarvittu jokin infektio. Myöhemmin prosessia ovat ehkä kiihdyttäneet muutkin ympäristötekijät, kuten ruokavaliomuutokset ja kemikaalialtistukset. Raskasmetallit ja liuotinaineet on yhdistetty narkolepsiaan.Elimistöllä on omat keinonsa pitää uinuva autoimmuunireaktio ja solutuho aisoissa. Hermosoluja menetetetään, mutta ei niin paljon, että narkolepsia puhkeaisi. Puolustus kuitenkin pettää, jos ärsykkeitä kertyy liikaa tai jokin niistä on liian ärhäkkä. Rokotus saattoi olla lopullinen niitti, jonka voimasta säätelymekanismi murtui ja hermosolut tuhoutuivat lopullisesti. Voi olla, että ilman rokotetta moni lapsista ei olisi saanut narkolepsiaa. Voi myös olla, että he olisivat sairastuneet siitä huolimatta, mutta myöhemmällä iällä.

Lähteet: tutkimusprofessori Outi Vaarala Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta ja Kansallisen narkolepsiatyöryhmän väliraportti 31.1.2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.