Neandertaleihin mieltyneet nykyihmiset tekivät palveluksen kaikille meille. Kuva: Getty Images
Neandertaleihin mieltyneet nykyihmiset tekivät palveluksen kaikille meille. Kuva: Getty Images

Neandertalinihmisiä pidettiin ennen tyhminä villi-ihmisinä. Nyt tiedämme, etteivät he sitä olleet. Omat kantavanhempamme päätyivät jopa harrastamaan seksiä neandertalien kanssa.

Nykyihminen levittäytyi Afrikasta Lähi-itään ja Arabiaan noin 60 000 vuotta sitten. Sinne ei suinkaan saapunut mikään kansainvaellus. Aluksi ruokaa tuli etsimään yksittäisiä metsästäjiä ja pieniä metsästäjäryhmiä. Niitä seurasivat perheet ja muutaman perheen muodostamat klaanit. Suuria joukkoja ei olisi kokoon saatukaan. Muuton alla jokin katastrofi näyttää hävittäneen melkein kaikki nykyihmiset. Tuhosta selvisi yksi väestö, jossa dna-tutkimusten perusteella oli vain noin 500 lisääntymisikäistä naista.

Lähi-idässä nykyihmiset tapasivat alueella jo pitkään, ehkä 200 000 vuotta eläneet neandertalinihmiset. Lajien kohtaaminen sujui ilmeisesti ystävällisissä merkeissä.

Nykyihmiset olivat vähemmistö, jonka kannatti oppia tulemaan toimeen alkuperäisasukkaiden kanssa. Tiukoissa paikoissa näistä saattoi olla apuakin. He tunsivat ympäristön ja sen kaikki eläimet ja kasvit. Ehkä neandertalit puolestaan oppivat arvostamaan uusien naapureidensa kädentaitoja, älyä ja kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Tulokkaat valmistivat parempia työkaluja, kehittivät tehokkaita pyyntimenetelmiä ja ompelivat lämpimiä vaatteita.

Lajikysymys makuasia

Nykyihmiset ja neandertalinihmiset elivät Lähi-idässä rinnakkain tuhansia vuosia, ja luultavasti juuri siellä he myös risteytyivät. Sen seurauksena jokaisessa maailman väestössä Afrikan alkuperäiskansoja lukuun ottamatta on muutama prosentti neandertalia.

Miten risteytyminen oli mahdollista? Emmekö olekaan eri lajia?

Koulussa opetettiin, etteivät eri lajeihin kuuluvat yksilöt voi risteytyä keskenään ja silloin harvoin, kun pariutumista tapahtuu, jälkeläisistä tulee steriilejä, joten ainakaan suku ei jatku. Näkemys on kuitenkin väärä. Lajikäsitteen kannalta olennaista ei ole, pystyvätkö lajit risteytymään, vaan kuinka usein ne risteytyvät.

Nykyihmisestä ja neandertalinihmisestä puhuttaessa koko lajikysymys on makuasia. Jaamme neandertalien kanssa 99,84 prosenttia dna:sta, joten risteymälapset olivat ilmeisesti aivan yhtä elinkelpoisia kuin ”puhdasrotuiset” jälkeläiset, heteroosin eli risteytymien suuremman elinvoiman ansiosta ehkä elinkelpoisempiakin.

Ulkonäkö erotti naapurit

Seksiä siis harrastettiin, muttei se mitenkään yleistä ollut. Intiimejä suhteita syntyi sukupolvea kohti arviolta vain muutama. Jos niitä olisi ollut runsaammin, meistä löytyisi enemmän neandertalin dna:ta.

Nykykäsityksen mukaan risteytymistä on voinut hillitä opittu käyttäytyminen.

Paljon muun ohella ihminen oppii varttuessaan mallit ja ihanteet, joiden mukaisesti hän valitsee lisääntymiskumppaninsa. Nykyihminen ja neandertalinihminen olivat selvästi erinäköisiä.

Neandertalit olivat paljon rotevampia. Heillä oli leveä rintakehä, vankka lantio ja lyhyet raajat. Pää oli suuri ja aivokoppa pitkä ja matala. Tästä syystä otsa vietti taaksepäin. Silmät tuijottivat eteenpäin pöllömäisesti, ja niitä varjosti paksu luuharjanne. Kasvoja hallitsi iso nenä, ja alaleuka oli viisto, sillä siitä puuttui leukakyhmy.

Uudet naapurukset erosivat myös ihonväriltään. Nykyihmiset olivat tummia, sillä he tulivat tropiikista, missä ihoon kehittyi runsaasti pigmenttiä suojaksi auringon ultraviolettisäteilyä vastaan. Neandertalinihmiset taas olivat vaaleita, sillä heidän ihonsa oli sopeutunut vähäisempään porotukseen.

Henkiset kyvyt tasoittuvat

Neandertaleja pidettiin pitkään paljon nykyihmistä alkukantaisempina villi-ihmisinä. He eivät kehittäneet kiviesineitään eikä heillä näyttänyt olleen taidetta. Ainoa merkki henkisistä toiminnoista oli vainajien hautaaminen hautalahjojen kanssa – mutta sitäkin he harrastivat vain satunnaisesti.

Nykyään tiedämme, että neandertaleilla oli älyä, vaikka heidän henkiset kykynsä saattoivat jotenkin poiketa nykyihmisen kyvyistä. Näin on päätelty siitä, ettei korkeimpia kognitiivisia toimintoja hoitava isoaivojen kuorikerros ollut yhtä laaja kuin kantavanhemmillamme.

Joka tapauksessa uudet arkeologiset löydöt ja vanhojen löytöjen entistä täsmällisemmät iänmääritykset ovat muuttaneet käsityksiä neandertaleista.

Esimerkiksi Portugalista ja Espanjasta on löytynyt noin 50 000 vuotta vanhoja simpukankuoria, joihin on porattu reikä. Mikroskooppisten tutkimusten mukaan kuorissa on okraa ja punamultaa, joten niistä on todennäköisesti valmistettu kaulanauhoja ja ehkä muitakin koruja. Kivistä ja työkaluista väriaineita on löytynyt niin runsaasti, että niitä arvellaan hienonnetun myös kasvojen ja vartalon maalaamiseen.

Aivan äskettäin valmistuneiden tutkimusten mukaan neandertalit saattoivat harrastaa jopa luolamaalausta. Nerjan luolasta Espanjasta löytyneet hylkeen kuvat ovat arviolta 43 000 vuoden takaa, eikä seudulla siihen aikaan tiedetä vieä olleen nykyihmisiä.

Neandertalien on osoitettu pitäneen huolta vammautuneistaan ja vanhuksistaan, pystyttäneen asumuksia mammutinluista ja hyödyntäneen ravintoa monipuolisemmin kuin ennen luultiin. He metsästivät kyllä paljon suurriistaa, mutta myös keräsivät kasveja ja simpukoita ja pyydystivät kalaa.

Ehkä eniten ovat yllättäneet neandertalien puhelahjat. Heidän aivojensa puhealueet olivat kehittyneet, heillä oli puhumiseen sopiva ääntöelimistö, ja perimässään he kantoivat FoxP2-geeniä, joka meillä osallistuu puheen tuottamiseen. Todennäköisesti neandertalit puhuivat keskenään – eikä viestintä liene ollut mahdotonta nykyihmistenkään kanssa, kun samaan petiinkin päädyttiin.

Naisista saattoi olla pulaa

Neandertalien ”kultivoituminen” on muuttanut suhtautumista kantavanhempiemme valintoihin. Ennen ihmisistä tuntui vaikealta käsittää, että ”korkeaotsaiset, älykkäät ja henkevät” nykyihmiset ”saattoivat sekaantua” neandertalinihmisiin. Nyt ajatellaan: mikä ettei!

Sitä paitsi ihminen on joustava ja pragmaattinen eläin, joka voi muuttaa arvojaan ja mallejaan, joskus elämänkokemusten myötä, joskus pakon edessä. Nykyihmiset saattoivat joutua pakkotilanteeseen: partnereita ei ollut tai heitä ei ollut riittävästi.

Jos näin kävi, käyttäytyminen saattoi hyvinkin muuttua ja opittu ajatusmalli kaatua. Enää ei haitannut partnerin iso nenä tai vanttera olemus.

Kuka tietää, ehkä kulmakaaren alta ujosti tuikkivat tähtisilmät veivät hormoneja tihkuvalta nykyihmispojalta jalat alta. Toisaalta jotkut neandertaltytöt saattoivat huomata, että heidän kalliosuojassaan vierailevat pitkät ja pienipäiset pojanruipelot vaikuttivat itse asiassa aika mukavilta – ainakin erilaisilta ja eksoottisilta.

Perimä vahvistui otollisesti

Nykytiedon valossa esi-isiemme oli jopa terveellistä hankkiutua suhteisiin neandertalien kanssa. Se paransi immuunipuolustusta.

Lähi-itään työntyneet uudisasukkaat eivät olleet valmiita kohtaamaan kaikkia uusia vaaroja. Heillä oli esimerkiksi hyvin vähän valkosolujen antigeeneja ohjaavia HLA-geenejä. Lisäksi geenit olivat sopeutuneet torjumaan Afrikassa esiintyviä taudinaiheuttajia, eivät Lähi-idän sairauksia.

Nykyään ihmisellä on noin kaksisataa HLA-geeniä ja jokaisesta niistä on väestöissä satoja erilaisia muotoja. Tämän ansiosta ihmiskunta pystyy reagoimaan valtavaan määrään taudinaiheuttajia.

Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa työskentelevä Peter Parham on selvittänyt, että lajimme on saanut immuunigeenejä nimenomaan neandertaleilta. Tähän viittaa vahvasti se, että monia geenimuotoja ei esiinny lainkaan Afrikan alkuperäisväestöissä, mutta neandertaleilla ne olivat ja nyt ne ovat yleisiä eurooppalaisilla ja aasialaisilla.

Voi siis sanoa, että nykyihmiset, jotka pariutuivat neandertalien kanssa, tekivät palveluksen koko porukalle. He nappasivat jälkeläisilleen hyödyllisiä geenimuotoja, joita luonnonvalinta suosi niin, että ne yleistyivät turvaamaan lajimme säilymistä. Mitäpä ihmiset eivät olisi aina olleet valmiit tekemään terveyden eteen!

Antimia riitti vain toiselle

Nykyihmiset kohtasivat neandertalinihmisiä paitsi Lähi-idässä myös Keski-idässä ja Etelä- ja Keski-Euroopassa. Lajit elivät eri alueilla rinnan eripituisia aikoja – sadoista tuhansiin vuosiin. Tulos oli kaikkialla sama: neandertalit katosivat.

Katoamisen syytä ovat monet spekuloineet. Tavallisimmat selitykset ovat väkivalta, sulautuminen ja syrjäyttävä kilpailu. Väkivallasta ei ole pitävää näyttöä. Sulautumisen taas sulkevat pois dna-tutkimukset, joiden mukaan risteytyminen oli melko vähäistä.

Jäljelle jää kilpailu. Jos samalla alueella elävät, kahteen eri lajiin kuuluvat ihmis­väestöt kilpailevat niukoista antimista, yleensä toinen voittaa ja toinen häviää. Juuri tällainen tilanne vallitsi nykyihmisten ja neandertalien välillä, kun ilmasto viime jääkauden lopulla viileni ankaraksi.

Nykyihminen voitti kilpailun. Ekologiassa tämä tarkoittaa, että voittavan lajin jälkeläisistä selviytyy lisääntymään suurempi osa kuin häviäjän jälkeläisistä.

Vaikka nykyihmiset ja neandertalit olivat monessa suhteessa samanlaisia, nykyihmiset kuitenkin kehittivät metsästykseen ja kalastukseen parempia tekniikoita ja välineitä, rakensivat parempia asuinsuojia ja valmistivat uudenlaisia, entistä lämpimämpiä vaatteita.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei nykyihminenkään päässyt helpolla. Monet tutkijat arvioivat, että omakin lajimme oli vähällä tuhoutua.

Juha Valste on tiedetoimittaja ja evoluutiobiologi. Hän luennoi ihmisen evoluutiosta Helsingin yliopistossa, ja viime kuussa aiheesta ilmestyi hänen kolmas kirjansa Ihmislajin synty (SKS).

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Ei vikaa denisovantytössäkään

Nykyihminen on risteytynyt myös toisen muinaisen ihmismuodon, denisovanihmisen, kanssa. Tieteelle täysin uusi ihmistyyppi tunnistettiin vasta 2010, eikä siitä tiedetä juuri mitään.

Denisovanihmisen jäännökset, joilla on ajoitusten mukaan ikää 30 000–50 000 vuotta, löytyivät Etelä-Siperian Altaivuorilla sijaitsevasta Denisovan luolasta. Fossiiliaineisto on hyvin niukka: sormiluu, yläposkihammasja varvasluu.

Erikoiseksi denisovanihmisen tapauksen tekeekin se, ettei uutta ihmistyyppiä tunnistettu kallon ja muiden tärkeiden luiden muodosta vaan luista eristetystä dna:sta.

Denisovanihmisen dna muistuttaa enemmän neandertalin kuin nykyihmisen dna:ta, mutta eroaa siitäkin niin paljon, että kyse on sisarlajista, joka polveutuu samasta kantamuodosta kuin neandertalinihminen ja me: heidelberginihmisestä.

Dna-vertailujen perusteella nykyihmiset tapasivat denisovanihmisetmatkallaan Kaakkois-Aasiaan ja edelleen Melanesiaan, Papua-Uuteen-Guineaan ja Australiaan. Näiden alueiden alkuperäisväestöjen dna:sta 2–6 prosenttia on peräisin denisovalaisilta. Eniten sitä on papualaisilla: keskimäärin 4,8 prosenttia.

 

Sisarlajit menivät ristiin kahdesti

Jos meistä ja neandertaleista halutaan puhua lajeina, olemme sisarlajeja. Näin läheisen sukulaisuuden selittää se, että kehityimme samasta kantamuodosta, jota kutsutaan heidelberginihmiseksi.

Tämä varhainen ihminen eli laajalla alueella Afrikasta Britteinsaarille, Intiaan ja Kiinaan saakka ja kehittyi eri puolilla eri suuntiin. Afrikassa laji muuntui nykyihmiseksi, Euroopassa ja Lähi-idässä neandertalinihmiseksi. Etelä-Aasiassa kehittyi vielä denisovanihminen.

600 000 vuotta sitten Heidelberginihminen kehittyy Afrikassa.

500 000 Heidelberginihminen levittäytyy Lähi-itään ja sieltä edelleen Euraasiaan ja Eurooppaan.

400 000 Heidelberginihmisestä kehittyy Euroopassa neandertal, Etelä-Aasiassa denisovanihminen.

200 000 Heidelberginihmisestä syntyy Afrikassa nykyihminen.

60 000 Nykyihmisiä saapuu Afrikasta Lähi-itään. Tulokkaat risteytyvät alueella asuvien neandertalien kanssa.

50 000 Nykyihmiset jatkavat Lähi-idästä Euraasiaan ja Aasiaan.

40 000 Joukko jakaantuu Keski-Aasiassa. Osa kaartaa Eurooppaan, osa levittäytyy syvemmälle Aasiaan. Jotkut heistä risteytyvät denisovanihmisten kanssa.

30 000 Nykyihminen on runsastunut Euraasiassa. Denisovanihminen häviää.

28 000 Nykyihminen on runsastunut Euroopassa. Neandertalinihminen häviää. 

MooM
Seuraa 
Viestejä5076
Liittynyt29.6.2012

Neiti Neandertal oli kelpo kumppani

lokki 08.09.2014 klo 12:42 ROOSTER 07.09.2014 klo 18:14 Koska tämä on muotoutunut viralliseksi römpsä-keskusteluketjuksi panen oman panokseni myös. Miksi ei sosiaalisesti ujoille ja yleensä parisuhdemarkkinoilla huonosti onnistuville anneta mielenterveystoimiston puolesta lainaan Reetu2.0-koiraa joka on koulutettu toimimaan ihmishajujen parissa? Kaimion mukaan melkeinpä kaikkien rotujen koirat voidaan kouluttaa hyviksi kiimantarkkailijoiksi. http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/reetu-...
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.