Työpaineiden aiheuttamasta stressistä palautumiseen on useita keinoja. Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.


Paras niistä on uni, mutta muiden tapojen osalta valinta on vapaa.




Päivä on taas pulkassa, ja työpaikan ovi menee kiinni. Kotimatkalla bussissa kännykän kuulokkeista kuuluva lempimusiikki rentouttaa mukavasti. Umpeutuvien aikataulujen, liiallisen informaation, sähköpostien ja puheluiden aiheuttama paine alkaa hellittää. Silmät luppaavat, ja leuka nykii kohti rintaa.

Tunteeni on tuttu yleislääketieteen erikoislääkärille, filosofian tohtori Marja-Liisa Kinnuselle, joka on psykologian väitöskirjassaan tutkinut elämän stressitekijöitä ja sen jälkeen myös työstressistä palautumista. Kinnunen jos kuka osaa siis selittää, mitä elimistössäni tapahtuu bussissa nuokkuessani.

- Autonomisen hermojärjestelmäsi parasympaattinen hermosto aktivoituu, sydämesi syke laskee, sykeväliin tulee vaihtelua ja lisämunuaiskuoren hormonin eli kortisolin taso laskee.

Kuvittelin vain pilkkiväni, mutta onnistuinkin tuosta noin laskemaan stressitasoani ja siirtämään vireysasennossa olleet hermoni lepotilaan!


Vastapainoa työlle

Työstressistä voidaan palautua neljällä mekanismilla, Kinnunen kertoo.

- Psykologista irrottautumista noudattavat ne onnelliset, jotka pystyvät irrottautumaan töistään vapaa-aikana täydellisesti. He eivät tee töitä kotona eivätkä edes lue sähköposteja tai lähettele töihin liittyviä tekstiviestejä.

- Rentoutumiseen luottavat lähtevät lenkille, leikkivät lastensa kanssa tai laiskottelevat hyvän dekkarin parissa.

- Taidon hallintaan panostavat opiskelevat iltaisin uutta kieltä tai rannikkolaivurin tietoja.

- Kontrolloijat haluavat edes vapaa-ajallaan määrätä itse omasta kalenteristaan. Heidän iltojaan eivät pakkotahtisesti rytmitä lasten harrastukset.

Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, vaan palautumiskeinot ovat hyvin yksilöllisiä.

- Joku pääsee lepotilaan rentoutumiskasetilla tai meditoimalla, toinen valuttaa stressin pois menemällä koiran kanssa metsään, Marja-Liisa Kinnunen tietää. Itsekin monta kertaa viikossa liikkuvana hän pitää urheilua yhtenä parhaista työstressin purkukeinoista etenkin istumatyötä tekeville ihmisille.

Nyrkkisääntönä voikin pitää, että stressiä purkaa parhaiten omalle työlle vastakkainen toiminta. Päivällä päätetyötä tekevä voi juosta itsensä hikeen tai hakata pihan perällä halkoja. Fyysistä työtä tekevä voi keskittyä illalla hyvään kirjaan.

- Jos henkilön työ on henkisesti niin haastavaa, että hän saa siitä stressiä, hänen ei ehkä kannata lähteä illalla työväenopistoon opiskelemaan. Siitä voi tulla vain uutta stressiä. Samoin voi käydä myös omien harrastusten kanssa, jos ne alkaa kokea pakkona.


Kuorma kasaantuu vähitellen

Stressiä pidetään lähes yksinomaan kielteisenä ilmiönä, vaikka se itse asiassa auttaa meitä selviämään arkisista haasteista. Kun työpäivän aikana joudumme vaikkapa puhumaan ruotsia tai käymään pomon puhuttelussa, sympaattinen hermostomme aktivoituu ja saamme lisää virtaa kohdata tilanne vireänä. Kinnunen puhuu allostaattisesta tilasta, jolloin muun muassa sydämen syketiheys tihenee ja kortisolin erittyminen lisääntyy.*

- Kyse on elimistön normaalista sopeutumisesta, mutta sen pitäisi päättyä stressitekijän väistyttyä. Jos stressitasoa ei pysty pudottamaan, allostaattinen kuorma kasaantuu ja voi vuosien myötä muodostua terveysriskiksi, Kinnunen kertoo. Kuorman lisääntymistä ei välttämättä itse edes havaitse, sillä kuorma kasvaa hyvin vähän kerrallaan.

Stressin sietämisessä on suuria yksilöllisiä eroja. Useimmilta loppuvat paukut, jos he joutuvat tekemään töitä pari viikkoa aamusta iltaan vähillä yöunilla. Osa kuitenkin kestää mitä tahansa. Kinnunen sanoo ihmettelevänsä naistenlehtien sivuilta tuttuja supersuorittajia, jotka "tekevät viidentoista tunnin työpäivää, juoksevat maratonin, hoitavat kolme lasta ja leipovat pullat päälle".

- He ovat poikkeusyksilöitä, mutta he asettavat riman korkealle myös muille. Sellaiset, jotka tekevät normaalia työviikkoa ja tuntuvat silti väsyvän, voivat ihmetellä, mikä minussa on vikana.


Alkoholi ei palauta

Jyväskylän yliopiston psykologian ja liikuntabiologian laitoksen tutkimusprojektissa on tutkittu stressitasoa ja siitä rentoutumista tutkimushenkilöiden kantamilla sykemittareilla ja niiden mittaamaa sykeväliä tulkitsevalla tietokoneohjelmalla.

- Sillä voimme seurata, milloin autonominen hermosto on vireys- ja rentoutumistilassa. Ohjelma piirtää graafisesti päivän aikana kohdatun stressin punaisella ja stressiä purkavat rentoutumisvaiheet vihreällä, Marja-Liisa Kinnunen kertoo.

Yleensä koehenkilön oma tuntemus stressi- tai rentoutumistilastaan käy yksiin fysiologisen tilan kanssa, mutta joskus oma tunne voi viedä harhaan.

- Koen iltaisin olevani täysin palautunut päivän työstressistä, mutta syketasoa mitattaessa näkyykin, että minulla on fysiologinen vireystila päällä, sanoo koehenkilönä itsekin ollut tutkija. - Joku pystyy rentoutumaan pitkin päivää, vaikka kampaajalla tai kahvitauolla, mutta minulla palautumisreaktio tulee vasta nukkuessa. Siksi tarvitsenkin kahdeksasta yhdeksään tuntia unta vuorokaudessa.

Kinnunen korostaa riittävän pitkän yöunen merkitystä työstressistä palautumisessa. Liian myöhään jätetyllä urheilulla tai liian monella "yömyssyllä" unta ei kuitenkaan kannata lähteä hakemaan, sillä molemmat nostavat elimistön vireystilaa.

- Me näemme tutkimushenkilöidemme yöunesta heti, ovatko he nauttineet illalla alkoholia. Jo kolmen tai neljän annoksen jälkeen koko yö on punaisella - eli palautumista ei ole tapahtunut. Alkoholi saattaa nollata psykologisen mutta ei fysiologista stressiä.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.