Miten kertoa ikävät asiat mahdollisimman mukavasti?

Huonojen uutisten kertominen on kulttuurissamme yhtä luontevaa kuin viktoriaanisena aikana oli ehkäisystä puhuminen. Elämme pakonomaisen onnistumisen aikakautta ja tapaamme ajatella, että mikä tahansa ikävä käänne on aina jonkun syy. Siksi tilanne on vaikea paitsi kuulijalle myös kertojalle.

Kova isku nostattaa voimakkaita tunteita, ja ne tarttuvat. Kertoja kokee myös avuttomuutta, kun ei voi lievittää toisen tuskaa. Tunnelman kestää, kun muistaa, että tuskaa aiheuttaa kerrottu asia, ei niinkään siitä kertominen.

Uutisista tulee sitä huonompia ja iskusta sitä kovempi, mitä isommaksi ero odotusten ja todellisuuden välillä osoittautuu. Mitä suurempi yllätys, sitä hienotunteisemmin siitä kannattaa kertoa.

Aloita rauhallisesti

Huonot uutiset pitäisi aina välittää kasvokkain. Bänksejä ei siis tule tehdä tekstiviestillä, eikä potkuja anneta sähköpostissa. Puhelinkin on huono, koska siinä ei näe toisen ilmeitä ja eleitä.

Rauhoita ensin oma kehosi. Jos olet kovin hätääntynyt, se tarttuu.

Pyri heti kättelyssä hahmottamaan toisen puhetavasta ja olemuksesta hänen mielialansa. Siitä saat viitteitä, miten kannattaa aloittaa.

Jos huonot uutiset ovat kovin yllättäviä tai rankkoja, ne voivat hyydyttää vastaanottajan ajattelukyvyn. Niinpä voi olla eduksi, jos mukana on hänen valitsemansa tukihenkilö, joka pystyy omaksumaan viestin.

Yritä luodata, kuinka paljon toinen aavistaa. Jollei vastaus ole ilmeinen, pyydä häntä kertomaan, mitä hän jo tietää ja kuinka vakavana hän tilannetta pitää.Seuraa, millaisia sanoja toinen käyttää. Puhuuko hän hurtisti ja suoraan vai hienotunteisesti kierrellen ja kaarrellen. Samalla tulee esiin tiedonkäsittelykyky, joka kriisitilanteessa on yleensä normaalia huomattavasti alhaisempi.

Sovita kertomistapa

Haluttomuus ottaa vastaan huonoja uutisia on perusinhimillinen piirre, mutta yksilöt eroavat siinä, kuinka tahtovat uutisen kuulla: miten esitettynä, missä tahdissa ja kuinka yksityiskohtaisesti. Useimmat haluavat kohdata todellisuuden mutta mieluiten omaan tahtiinsa.

Siksi tavoitteena on saada kuulija pyytämään tietoa itse. Kertoja voi kysyä: ”Haluatko, että kerron sinulle tilanteen mahdollisimman nopeasti, vai lähestymmekö asiaa vähitellen niin, että kyselet itse? Haluatko kuulla tilanteestasi yksityiskohtia myöten vai saada yleiskuvan ja toimenpidesuunnitelman? Tahtoisitko, että joku tietty luotettu henkilö on läsnä?”

Asialistan kertominen antaa turvaa: ”Ajattelin, että puhutaan ensin siitä, mikä tilanne on tällä hetkellä. Toiseksi voimme puhua siitä, mitä vaihtoehtoja on olemassa. Lopuksi voimme luodata sitä, mitä tehdään jatkossa.” Jatkosta puhuminen viestii toiselle, että oli tilanne kuinka huono tahansa, elämä ei pääty tähän paikkaan.

Jos toinen on käsittänyt mahdollisuutensa todellista ruusuisemmiksi, häntä on paikallaan varoittaa: ”Näiltä osin näyttää siltä, että tilanne on ikävämpi kuin olet uumoillut.”

Mitä yllättävämpään ja uhkaavampaan tilanteeseen ihminen joutuu, sitä tah­meammin aivot tuntuvat toimivan. Käytä siis helppoa yleiskieltä, mutta älä silti odota, että sanomastasi jäisi kaikki mieleen.

Kannattaa myös tehdä tarkistuskysymyksiä. ”Tämä on aikamoinen paukku sulatettavaksi. Saatko tästä mitään selvää? Kerro omin sanoin, miltä tilanne sinusta vaikuttaa. Millaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?”

Tärkeintä on viestiä, että ymmärrät, miten vaikeaa on mieltää ja sulattaa isoa asiaa samalla kertaa. Tilanteen huomioon ottaen on ymmärrettävää myös, jos vastaanottaja käyttäytyy lapsellisesti tai purskahtaa itkuun. Silti on tärkeää, että keskustelu on tasavertaista puhetta aikuiselta aikuiselle. Vaikeassa tilanteessa ihminen helposti taantuu lapsen tasolle.

Annettuasi kaikki keskeiset perustiedot kuuntele, mikä toista eniten huolettaa. Jos tuntuu, että jotakin olennaista on ehkä jäänyt kysymättä, voit malliksi listata kysymyksiä, joita joku toinen saattaisi vastaavassa tilanteessa esittää. Mitä pahemmin ihminen joutuu yllätetyksi, sitä todennäköisemmin hän hätäilee ulkopuolisen mielestä pikkujutuista. Jollei huolia voi hälventää heti, ne kannattaa merkitä muistiin ja käsitellä myöhemmin.

Ota reaktiot vastaan

Kun kolkot uutiset on pääpiirteissään kerrottu ja jonkinasteisesti sisäistetty, ihminen reagoi itselleen tyypillisellä tavalla.

Se, joka on jo osannut odottaa huonoja uutisia, voi kokea jopa helpotusta epätietoisuuden väistymisestä. Yllätettynä ihminen saattaa olla suunniltaan tai sekava ja toimia hyvinkin arvaamattomasti.

On hyvä valmistautua siihen, että reaktio voi olla aivan mikä tahansa. Se on otettava vastaan, mutta tietenkin on pidettävä huolta siitä, että käytös on kaikille läsnäolijoille turvallista.

Uutisen ja sen tuoman elämänmuutoksen herättämä viha kohdistuu herkästi viestin tuojaan. Tätä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Monien on helpompi ilmaista vihaa kuin pelkoa tai avuttomuutta, koska vihasta saa voimaa.

Itku voi olla hämmentävää, mutta se ei ole vaarallista. Nenäliinan ojentaminen itkevälle antaa sinulle jännitystä laukaisevaa tekemistä, ja se antaa luvan itkeä. Nenäliinan taakse piiloutuminen auttaa palauttamaan ”kasvot”. Pyri viipymään itkevän lähellä, kunnes hän on tyynempi.

Yllätetyksi joutunut etsii ympäriltään vihjettä siitä, miten tilanteeseen tulisi reagoida. Hän tarvitsee järkeä ja turvaa kaaok­seen sekä realistisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle.

Loppuyhteenvedossa on hyvä osoittaa, että ymmärrät toisen keskeiset ongelmat hänen kannaltaan ja että ymmärrät eron korjattavissa olevien ja korjaamattomien asioiden välillä. On myös tärkeä määrittää, mitkä seikat yritetään ratkoa kiireellisesti ja mitkä voidaan hoitaa kuntoon myöhemmin.

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013

Robert Buckman ja Yvonne Kason, How to break bad news, Johns Hopkins University Press 1992.

Kuusi tapaa selvitä eteenpäin

Israelilainen kriisipsykologi Ofra Ayalon kuvaa tapoja, joilla vastoinkäymisten jälkeen voi selviytyä. Jollekin sopii voimakkaiden tunteiden ilmaiseminen. Toinen hakeutuu heti uutiset kuultuaan läheisten seuraan asiaa pohtimaan. Kolmas haluaa mietiskellä tilannetta omissa oloissaan vaikkapa painoja nostelemalla, juoksulenkillä tai kukkapenkkiä kuopsuttamalla. Neljäs hyökkää nettiin etsimään tietoa siitä, miten muut ovat selvinneet vastaavasta tilanteesta. Viides hakee vastauksia ja lohtua hengellisestä elämästä. Kuudennelle taide tai tilanteen luova uusiksiajattelu on luontevin väylä käsitellä elämänmuutoksen tuomia ajatuksia ja tunteita.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.