Meret tunnetaan huonommin kuin lähiavaruus. Siksi James Cameron ja muut miljonäärit sukeltavat niiden syvyyksiin. Tutkijat biologeista seismologeihin taputtavat uusille löytöretkeilijöille.

Teksti: Kirsi Heikkinen

Meret tunnetaan huonommin kuin lähiavaruus. Siksi James Cameron ja muut miljonäärit sukeltavat niiden syvyyksiin. Tutkijat biologeista seismologeihin taputtavat uusille löytöretkeilijöille.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2012

Se ei ole muuttunut tippaakaan sen jälkeen, kun kävit siellä. Taisin muuten nähdä jarrutusjälkesi, James Cameron murjaisi kapteeni Don Walshille, joka seisoi vastassa, kun Cameron pujottautui ulos DeepSea Challenger -sukellusaluksestaan maaliskuun lopussa.

Cameron palasi lähes 11 kilometrin syvyydestä Mariaanien haudan Challengerin syvänteestä, joka on pallomme pinnan pohjimmainen paikka. Don Walsh teki saman retken 52 vuotta sitten Trieste-nimisellä sukellusveneellä insinööri Jacques Piccardin kanssa.

Muita ihmisiä niin syvällä ei ole koskaan käynyt, mutta kohta on. Liikemies Richard Bransonin tiimi aikoo lähikuukausina sukeltaa maapallon jokaisen valtameren syvimpiin syvänteisiin. Googlen ex-johtaja Eric Schmidt puolestaan rahoittaa tutkimusohjelmaa, joka rakentaa huippumodernia syvänmerentutkimusalusta. Tieteilijät kiittävät rahakkaita löytöretkeilijöitä, sillä maine on mannaa merentutkimukselle.

– Tiedämme tätä nykyä enemmän aurinkokunnasta kuin Maan meristä, suomii Yhdysvaltain meren ja ilmakehän tutkimuslaitoksen Noaan entinen päätutkija Sylvia Earle.

– Meillä on tarkempia karttoja Marsista kuin valtameristä.

Hurjassa paineessa on elämää

Earlen mukaan pahiten on laiminlyöty useita satoja kilometrejä pitkien syvänmerenhautojen tutkimus. – Syvimmät muodostavat ainakin Kiinan kokoisen alueen. Ei niiden olemassaoloa voi noin vain unohtaa, Earle sanoo.

Merenpohjan rotkoista peräti 16 yltää yli 7 000 metriin. Syvänmerenhaudat syntyvät kohdissa, joissa maankuoren laatta työntyy toisen alle. Tällaiset vyöhykkeet ovat alttiita maanjäristyksille ja laukaisevat tsunameja, ja siksi ne kiinnostavat seismologeja.

Ne innostavat myös biologeja, sillä haudat eivät ole kuolleita. Syvyyksistä on tavattu muun muassa kaloja, polttiaiseläimiä, merimakkaroita ja katkoja. Aberdeenin yliopiston tutkijat pyydystivät marraskuussa 28-senttisen jättikatkan lähes seitsemästä kilometristä Kermadecin haudasta Uuden-Seelannin liepeiltä. Japanilainen sukelluslaite Kaikō puolestaan bongasi Hirondellea gigas -katkan 10 920 metrin syvyydestä Challengerin syvänteestä, missä on tuhannen ilmakehän paine. Se tuntuisi suurin piirtein samalta kuin sormesi päälle kasattaisiin tuhat kilogrammaa tavaraa.

Miten eliöt ovat sopeutuneet pilkkopimeyteen ja miten ne kestävät painetta, joka liiskaisi ihmisen sekunnin osassa?

Pohjalta voi löytyä lääkkeitä

Tutkijat tahtovat kiihkeästi syvänteiden eliöistä lisää näytteitä myös siksi, että kilometrien syvyydessä elinympäristö muistuttaa pikemmin avaruuden kuin maapallon oloja. Karulla pohjalla elää muun muassa mikrobeja, jotka sietävät raskasmetalleja. Joillakin eliöillä on sisäinen villapaita omega-3-rasvahapoissa, jotka estävät niitä hyhmettymästä pohjan kylmyydessä.

Hautakerrostumista on eristetty myös sädesieniä, joiden sisältämien yhdisteiden on tutkimuksissa havaittu hillitsevän ainakin kolmenlaisten kasvainsolujen kasvua. Lisäksi niillä on antibioottisia ominaisuuksia.

Myös pintakerroksista pohjalle painuva materiaali vetää tutkijoita puoleensa. – Hautoihin kertyy ruokaa, kemikaaleja ja roskaa, sanoo Woods Hole -valtameri-instituutin ekologi Timothy Shank, joka johtaa ensi vuonna starttaavaa Hades-syvänmerentutkimusprojektia. Pohjalta on löydetty kaikkea muovisadetakeista lypsylehmän jäännöksiin, Shank luettelee.

Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan syvänmerenhautoihin kertyy kuolleen aineksen myötä enemmän hiiltä kuin on uskottu, mikä taas vihjaa, että syvänteillä on oletettua merkittävämpi osa hiilen kierrossa ja siten ilmaston säätelyssä.

Tästä syystä tutkijat yrittävät nyt mitata, kuinka paljon hiiltä vajoaa pohjaan ja kuinka paljon bakteerit kierrättävät sitä.

Huipputekniikka varmistaa tulokset

James Cameronin sukellus osoittaa tekniikan viimein edistyneen niin pitkälle, että ihminen voi turvallisesti matkata tutkimaan maapallon pohjimmaisiakin kolkkia.

– Deepsea Challenger ja Trieste ovat kuin jumbojetti ja Wrightin veljesten lentokone, sukelluspioneeri Don Walsh vertaa. Hän ei saanut otettua aikanaan syvänteen näkymistä edes paperivalokuvaa, kun taas uudet alukset on varustettu lukuisin 3D-tallentimin ja näytekeräimin. Ennen varsinaista sukellusta tiimit lähettävät pohjaan automaattilaskeutujia, jotka on varustettu syötein ja kameroin: ne houkuttelevat valmiiksi pohjan eläimiä, joita ihminen sitten sukeltaa ihmettelemään.

Osa tutkijoista, esimerkiksi Sylvia Earle, on sitä mieltä, että paras tapa saada tuntuma pohjan terra incognitasta on sukeltaa sinne itse. Toiset taas uskovat enemmän laitteiden kykyihin. Näin tekee muun muassa Aberdeenin yliopiston biologi Alan Jamieson, joka hyödyntää tutkimuksissaan automatisoituja syvänmerenlaskeutujia.

– Ihmisten tekemät sukellukset tuovat kuitenkin asiallemme julkisuutta ja saavat ihmiset vihdoin innostumaan valtameristä, Jamieson toivoo.

Haitekaluksilla matka taittuu äkkiä

Niinpä ei olekaan ihme, että tutkijoiden lisäksi uudet löytöretket kiehtovat matkailubisnestä.

Trieste– Laskeutui 11 kilometriin 5 tunnissa– Matkustajia 2– Pituus 18 metriä– Leveys 3,5 metriä– Paino 50 800 kiloaYhdysvaltain armeijan sukellusvene. Kävi Challengerin syvänteessä 23.1.1960.

– Noin yhdeksässä kilometrissä kuului pamahdus. Kurkistin ulos ja huomasin, että ikkunan ulommainen pleksi hajosi. Juuri ennen pohjaa näin kampelamaisen kalan, mutta aivan pohjalla pöllysi niin, että näytti kuin olisimme kylpeneet maidossa. Emme siis ikinä saaneet kuvaa valtamerten syvimmästä paikasta. Kun tajusimme, ettemme näkisi mitään, ilmoitimme, että tulemme ylös. Tuolloin ajattelimme, että joku jatkaa tutkimusta parin vuoden kuluttua, muistelee pioneeri Don Walsh. Siihen kului 52 vuotta.

DeepSea Challenger– Laskeutui 2 tunnissa 36 minuutissa– Matkustajia 1– Pituus 7,9 metriä– Ohjaamon läpimitta 109 senttimetriä– Paino 11 800 kiloaJames Cameronin Deepsea Challenger -pienoissukellusvene on tänä keväänä tehnyt Mariaanien haudan ennätyssukelluksensa lisäksi jo yli kymmenen muuta testi- ja tutkimussukellusta Australian ja Papua-Uuden-Guinean vesillä.

– Kerätyissä näytteissä riittää ruodittavaa niin meribiologeille, mikrobiologeille, astrobiologeille, geologeille kuin geofyysikoille, kiittää mikrobiologian professori Doug Bartlett Scrippsin valtamerentutkimuslaitoksesta.

Deepsearch– Laskeutuu tunnissa ja 30 minuutissa– Matkustajia 3– Pituus 11 metriä– Leveys 2,3 metriä– Paino 16 300 kiloaDoer Marine -yrityksen tieteelliseen tutkimukseen tarkoitetun sukellusveneen rakentamista rahoittaa Eric Schmidt ja Sylvia Earlen Sea Alliance -säätiö. Alus on suunniteltu niin, että se pystyy pysähtymään, leijumaan, keräämään näytteitä ja suorittamaan tehtäviä missä tahansa syvyydessä.

Virgin Oceanic– Laskeutuu tunnissa ja 20 minuutissa– Matkustajia 1– Pituus 5,4 metriä– Leveys 3,9 metriä– Paino 3 600 kiloaRichard Bransonin alus sukeltaa muutaman kuukauden sisällä Mariaanien hautaan ja "lentää" pitkin rotkon pohjaa kymmenen kilometriä. Pilottina toimii löytöretkihankkeen toinen perustaja Chris Welsh.

Toisen sukelluksen tekee Branson itse, kohteena Atlantin syvin kohta, Puerto Ricon hauta. Tämän jälkeen sukellusvene valloittaa Pohjoisen ja Eteläisen jäämeren sekä Intian valtameren syvyydet.

– Vain yhdessä planeettamme syvimmistä haudoista on käyty. Siksi mahdollisuudet oppia sukelluksistamme ovat monumentaaliset, tiimi kehuu.

Triton 36000/3– Laskeutuu 2 tunnissa– Matkustajia 3– Pituus 4,1 metriä– Leveys 4,1 metriä– Paino 9 000 kiloaMiten on, haluaisitko itse lähteä pohjalle? Pian se on mahdollista, sillä Triton Submarines ja Rayotek Scientific rakentavat pienoissukellusvenettä, joka pystyy käyttämään kolme ihmistä kerrallaan Mariaanien haudan pohjassa asti. Toimitusjohtaja Bruce Jones aikoo myydä matkoja, kunhan alus valmistuu parin vuoden kuluttua. Sukelluksen hinta kivunnee 200 000 euroon.

Syvyyksiä ja ennätyssukelluksia

Maapallon pohjalla on käynyt toistaiseksi vain kolme ihmistä ja neljä laitetta.

30–40 m urheilusukeltajat

75 m Vetehinen, suomalainen sukellusvene, 1930

214 m vapaasukellus, Herbert Nitsch, Itävalta, 2007

530 m saturaatiosukellus vety-happi-helium-seoksella, Comex-yhtiön ammattisukeltajat, Ranska, 1988

564 m keisaripingviini

500–1 000 m kaskelotin saalistussyvyys, sukeltaa jopa 2 500 m

1 000 m auringonvalo

1 020 m taistelusukellusvene K-278 (Venäjä), 1985

2 388 m etelänmerinorsu

2 750 m Enypniastes-eläin

3 682 m valtamerten keskisyvyys

3 800 m Titanicin hylky

4 100 m syvänmeren savuttajia eli kuumia lähteitä

5 000 m krottikala

5 057 m Jiaolong-sukellusvene, Kiina

5 607 m Molloyn syvänne, Pohjoinen jäämeri

6 000 m Grimpoteuthis-mustekala

6 000 m Nautile-sukellusvene, Ranska

6 170 m Suomessa rakennettu Mir-1-sukellusvene, Venäjä

4 500 m (päivitettynä 6 500 m) Alvin-sukellusvene, Yhdysvallat

6 270 m Konsul-sukellusvene, Venäjä

6 500 m Shinkai-sukellusvene, Japani

7 000 m Kermadecin haudan jättikatka, 28 cm

7 235 m Etelä-Sandwichin hauta, Eteläinen jäämeri

8 047 m Diamantinan hauta, Intian valtameri

8 370 m Abyssobrotula galatheae -kala

8 400 m Puerto Ricon hauta, Milwaukeen syvänne, Atlantin valtameri

9 144 m öljynporauslautta Deepwater Horizonin maksimiporaussyvyys

10 920 m Hirondellea gigas -katka

10 994 m (+- 40 m), Mariaanien hauta, Challengerin syvänne, Tyynimeri

Pohjalla käyneet

– James Cameron, Kanada, DeepSea Challenger, 2012

– Nereus, kauko-ohjattu sukelluslaite, Yhdysvallat, 2009

– Kaiko, kauko-ohjattu sukelluslaite, Japani, 1995

– Jaques Piccard, Sveitsi ja Don Walsh, Yhdysvallat, Trieste-sukellusvene, 1960 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25731
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.