Muotoilijat yrittävät suunnitella tuulenkestäviä sateenvarjoja. Pulmasta päästään kokonaan, jos suoja syntyy ilmavirrasta.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Teksti: Petri Forsell

Sateenvarjo on tuhansia vuosia vanha keksintö, eikä se ole päällisin puolin juuri muuttunut olemassaolonsa aikana. Sen tunnistaa helposti niin muinaisen Lähi-idän ja antiikin Kreikan taiteesta kuin 1700-luvun pilakuvista, joissa naureskeltiin varjoa käyttäville miehille. Näennäinen muuttumattomuus lähes piilottaa todellisen tilanteen. Yksin Yhdysvalloissa on rekisteröity kolmisentuhatta sateenvarjoa koskevaa patenttia. Sateenvarjokaupassa liikkuu vuosittain satoja miljoonia euroja, ja joka vuosi sadat ammatti- ja harrastajakeksijät tuottavat satoja uusia malleja.

Useimmat parannusehdotukset eivät   pääse valmistukseen asti. Pieni vähemmistö kuluttajista haluaa­ maksaa suojastaan viittä tai kymmentä euroa enempää. Kun suurin osa innovaatioista sisältää hinnakkaita hienouksia, ne eivät etene piirtopöydiltä tuotantoon.

Sähkö tuli jo

Korealainen Sang-Kyun Park on yhdistänyt sateenvarjoon pari viime vuosisadan keksintöä ja saanut aikaan sananmukaisesti loistavan tuotteen. Varjon kangas on tavallisesti nailonia, mutta Park on korvannut sen polyvinyylideenifluoridilla. Pvdf-kalvo on pietsosähköinen, eli se synnyttää sähkövirran, kun sadepisarat iskeytyvät siihen. Virtaa ei ole paljon, mutta se riittää ledivalon voimanlähteeksi. Pimeällä maantiellä valaistu kupu saattaa pelastaa hengen, ja kaupungissa se voi ainakin vähentää sateen synnyttämää alakuloa.

Sähkönikkarit ovat liittäneet sateenvarjoihin myös tietotekniikkaa. Eräs malli seuraa netin kautta sääennusteita. Jos paikallinen tiedote povaa sadetta, varjon kädensijassa syttyy merkkivalo.

Toinen varjo seuraa omistajansa liikkeitä. Sen kädensijassa on lähetin ja omistajalla taskussaan tai käsilaukussaan vastaanotin, joka hälyttää, jos omistaja ja varjo erkanevat toisistaan liiaksi. Tarkoitus on estää varjoa unohtumasta jonnekin, kun sää yllättäen kirkastuu.

Nyt ratkotaan tuulta

Sateenvarjoilla on taipumus paitsi kadota myös rikkoutua. Sateenvarjo on näet monimutkainen laite – tavallisessakin mallissa on 75–150 osaa – ja se joutuu kestämään kymmenien kilojen voimalla hakkaavaa tuulta ja veden piiskausta.

Tuulenkestävyyttä on parannettu kaksiosaisella kuvulla. Suuressa varjossa on aukko ja sen päällä pieni varjo, minkä ansiosta ilmanpaine ei kuvussa nouse niin suureksi, että varjo kääntyisi ympäri. Rakenne lisää kuitenkin painoa, rikkoutuvien­ osien määrää ja valmistuskuluja. Kaksoisvarjoja näkeekin eniten golfin pelaajilla. Yksi varjo ei juuri lisää mailakassin hintaa tai raskautta.

Englanti on sateenvarjojen luvattu maa, ja yksi tuulenkestävä idea tuleekin sieltä. Lontoon Brunel-yliopiston teollisen muotoilun opiskelija Simon Wame on kehittänyt Brollii-varjon, joka ei voi kääntyä nurin, koska avattuna se muistuttaa torvea, on ikään kuin valmiiksi kiepahtanut.Rakenne tuottaa kuitenkin uuden ongelman: sade valuu varjon keskustaan. Siksi varressa on säiliö, jonne vesi kerätään ja josta se tyhjennetään sopivassa paikassa.

Tuotantoon asti on päässyt malli, jonka keksi hollantilaisinsinööri Gerwin Hoogendoorn kahden toverinsa kanssa jo opiskeluvuosinaan. Senz-nimellä myytävä varjo on epäsymmetrinen: takaosa on pidempi kuin etuosa, ja varjo kääntyy ilmanvirtausten mukana kuin tuuliviiri. Muotoilun ansiosta tuulen paine ei pääse kertymään vahingollisesti kuvun alle.

Opiskelijat ovat asialla myös Taiwanissa, missä suojien on kestettävä myrskytuulia. Lin Min-Wein ja Liu Li-Hsiangin­ ratkaisu on kokonaan uudentyyppinen varjo.

RainShield-konsepti koostuu varresta ja teräskehikosta, johon kupu kiinnitetään. Kuvussa on neljä paneelia, jotka lukkiutuvat toisiinsa sitä tiukemmin, mitä kovemmin tuuli puskee. Paneeleista yksi on muita pidempi ja suojaa vinosti tulevalta sateelta. Varjo ei mene kokoon tavalliseen tapaan vaan taittuu levyksi.

Lopulta suojaa ilma

Sateenvarjo näyttää teknistyvän muun tavaran mukana. Toisaalta monen mielestä varjo on jo nykyisellään ihan tarpeeksi hyvä. Kenties kuluttajat jakautuvat tulevaisuudessa kahteen leiriin sen mukaan, miten mutkikasta tekniikkaa he haluavat.

Yksinkertaisuuden kannattajille on jo tarjolla EcoBrolly, josta on riisuttu kaikki turha. Tässä mallissa ei ole ollenkaan kupua, ainoastaan metallikehikko, johon voi kiinnittää muovipussin, pahvinpalan tai minkä vain käteen osuvan ja kohtalaisen vedenkestävän litteän esineen.

Jos haluaa käydä luonnonvoimia vastaan kehittyneen tekniikan voimin, valinta on Airbrella, moottoroitu näkymätön sateenvarjo, jota työstävät korealaiset Je Sung Park ja Woo Jung Kwon.

Airbrella on putki, jonka alaosa imee ilmaa ja yläosa puhaltaa sitä pois. Käyttäjän päälle syntyy ylipaineesta ilmavarjo, joka ohjaa sadepisarat sivuun. Puhalluksen tehoa ja teleskooppirakenteisen varren pituutta voi säätää sen mukaan, kuinka rankasti vettä tulee ja kuinka monta ihmistä varjon alle pitäisi saada. 

Keksintö on kieltämättä näppärä, mutta vielä ei tiedetä, kuinka hyvin se toimii käytännössä. Laite pitää ääntä, viskoo vettä ympärilleen ja tarvitsee sähköä. Yhden ongelman ratkaisu tuottaa ainakin yhden uuden pulman. Kumpi loppuu ensin: sade vai akku?

Petri Forsell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25763
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.