Yhtä kaikille sopivaa ruokavaliota ei ole, mutta suolistomikrobeja oikein ruokkimalla saatat elää paremmin ja terveemmin.

Pudota painoa ja elä terveellisesti luolamiehen dieetillä, opastaa iltapäivälehti ja antaa ruokaohjeet valmiiksi. Suosi lihaa ja satunnaisesti marjoja ja hedelmiä, vältä ainakin viljoja.

Miksi juuri kivikauden ruokavalio? Koska se on ihmisille luontaisinta ruokaa, väitetään.

Ei voisi virheellisemmin ajatella, kuittaavat tutkijat.

Olemme sekasyöjiä

– Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ihmiselle sopivaa ihanneruokavaliota, sanoo dosentti Olli Arjamaa Turun yliopiston evolutiivisen genetiikan ja fysiologian huippuyksiköstä.

Ihminen on alun perin omnivori eli sekasyöjä, mutta lajimme on aikojen kuluessa sopeutunut monenlaiseen ravintoon. Esi-isistä löytyy moniruokaisten lisäksi piintyneitä lihansyöjiä. Onpa joukossa myös tiukan linjan vegaani, heinäkasveihin erikoistunut vankka-apinaihminen.

Elinympäristöä, johon lajimme geenit alun pitäen sopeutuivat, ei enää ole, eivätkä geenimmekään ole enää täysin samoja kuin muinaisilla metsästäjäkeräilijöillä.

– Olisi luonnotonta palata aikojen alkuun etsimään ihmisen ominta ruokavaliota, Arjamaa sanoo.

– Ruoan luonnollisuus olisi pidettävä erillään terveellisyydestä, muistuttaa puolestaan akatemiaprofessori Kaisa Poutanen, joka puhui aiheesta VTT:n järjestämässä Nutritech-seminaarissa tammikuussa. – Mikä kelpasi kivikauden ihmiselle, ei välttämättä sovi suurkaupungin asukille.

Esi-isille ratkaisevaa oli ravinnon riittävyys ja energiamäärä. Kukaan ei elänyt niin vanhaksi, että ruokavalio olisi ehtinyt vaikuttaa terveydentilaan. Sydäntauteihin ei sairastuttu, eikä syöpään kuoltu.

– Nyt tilanne on toinen, varsinkin jos tavoitteena on elää terveenä ja pitkään.

Kasvisravintoon kallellaan

Yksi tapa etsiä sopivinta dieettiä on kurkistaa suolistoon, missä muhii enemmän mikrobeja kuin ihmisessä on omia soluja.

Iso osa ruoan terveellisistä vaikutuksista on suolistobakteerien ansiota. Tarvitaan sopivat bakteerit ja niille sopiva ruokavalio, jotta terveyshyötyjä syntyy.

Ihmisen suolisto on optimoitunut sekaruokavaliolle, ja se näkyy bakteereissa. Ruokaa käsittelevän paksusuolen valtalajeina on sekä proteiinien purijoita että hiilihydraattien hajottajia. – Tarkkaan katsoen ihmisen suolistobakteeristo muistuttaa enemmän kasvissyöjän bakteeristoa, huomauttaa mikrobiologi Johanna Maukonen VTT:stä.

– Meissä on valtavasti bakteereja, jotka pystyvät hyödyntämään ainoastaan hiilihydraatteja.

Geenit ja ruokavalio ratkaisevat viime kädessä suoliston bakteerien kirjon. Valikoima on yhtä yksilöllinen kuin sormenjälki, ellei sitä hämmennetä antibioottikuurilla tai ruokavaliomuutoksilla. Esimerkiksi vaihto vegaaniksi vähentää eläinproteiinia pilkkovien bakteerien määrää suolessa jo muutamassa viikossa, koska niille ei ole enää tarjolla sopivaa pureksittavaa. Antibioottikuurin tuhovaikutus lasketaan tunneissa.

– Suolistomikrobisto pystyy ruokavaliomuutosten lisäksi sopeutumaan myös aivan uudenlaisiin ruoka-aineisiin, Johanna Maukonen sanoo.

Asiasta saatiin pari vuotta sitten vahva näyttö, kun Nature-lehti kertoi, että japanilaisten suolistosta oli löydetty merilevää pilkkovia bakteereja.

Japanissa syödään paljon levää, joka on kelvotonta evästä suolistobakteereille. Ne ovat kuitenkin kääntäneet tilanteen voitoksi lainaamalla levää sokeriksi pilkkovan geenin muilta mikrobeilta.

Mikrobit eivät nirsoile

Yksittäisen mikrobin näkökulmasta kaikki ravintoaineet, joita se pystyy hyödyntämään, ovat luonnollista ruokaa. Eivätkä bakteerit ole kranttuja. Syötäväksi kelpaavien ruoka-aineiden lista on pitkä. Ainoastaan keinotekoiset makeuttajat ja rasvankorvikkeet sujahtavat hyödyntämättä suoliston läpi.

– Vaikka suolistomikrobisto kokonaisuutena on kaikkiruokainen, ihmisen kannalta on fiksuinta ruokkia ja ylläpitää sellaisia bakteereja, jotka eivät tuota liikaa terveydelle haitallisia aineita, Maukonen korostaa.

– Varmin keino on mahdollisimman monipuolinen ruokavalio.

Sekä hyödylliset että haitalliset aineenvaihduntatuotteet syntyvät paksusuolessa. Niiden voimasuhteet ratkaisee ruokavalio.

Pääasiassa kasviksia, vihanneksia ja imeytymättömiä viljakuituja nauttivan ihmisen suolessa viihtyy mikrobisto, joka tuottaa ruokamassasta runsaasti muun muassa syövältä suojaavia yhdisteitä, kuten butyraattia. Haitallisia aineenvaihduntatuotteita muodostuu vain vähän, ja sekasyöjälläkin niiden määrä pysyy kohtuudessa.

Kuidun puutteesta pulmia

Muodikas vähähiilihydraattinen dieetti eli karppaus on tuoreimpien tutkimusten mukaan isännän eli ihmisen kannalta huono valinta. Jo muutaman viikon rupeama eläinrasva- ja proteiinipitoisella ravinnolla aiheuttaa syövältä suojaavien aineiden laskun ja haitallisten nousun. Havainnoista kertoi ensimmäisenä arvovaltainen American Journal of Clinical Nutrition -lehti toukokuussa 2011.

– Lyhyestä kuurista ei liene haittaa, mutta ajan mittaan suolistosyövän riski kasvaa, Johanna Maukonen sanoo.

Hyvä uutinen on, että haitta-aineiden määrä vähenee olennaisesti, jos karppaaja valikoi lautaselle kohtuullisesti hiilihydraatteja, erityisesti kuituja sisältävää täysviljaa. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.