Kellonsiirron jälkeen ilta hämärtyy tuntia myöhemmin. Tätä on perusteltu energiansäästöllä, mutta näyttöä on vaikea löytää.



perusteltu energiansäästöllä, mutta näyttöä on vaikea löytää.




Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, se pitää taas muistaa tehdä. Säätää rannekelloa, pöytäherätyskelloa, seinäkelloa sekä ainakin videoiden, mikroaaltouunin ja kännykän kelloa tunnilla eteenpäin. Tietokone ja digiboksi saattavat suoriutua tehtävästä omin neuvoin. Aamulla sama juttu autossa, ja myöhemmin keväällä veneessä tai kesämökillä.

Kesäajan myötä joudumme aikaistamaan vuorokausirytmiämme tunnilla, mistä nauttinevat korkeintaan aamuvirkuimmat.

Jokakeväistä ja -syksyistä sähläystä normaali- ja kesäajan välillä on perusteltu ennen kaikkea energiansäästöllä. Iltapimeässä on käyttävä keinovaloja, ja aamulla nukkuessa päivänvaloa menee hukkaan.


Jo Franklin herätteli säästämään

Ajatus keinovalon säästämisestä ei ole aivan uusi. Yhdysvaltain perustajaisiin kuuluva poliitikko, diplomaatti ja keksijä Benjamin Franklin (1706-1790) oli 1780-luvulla Pariisissa asuessaan huolissaan kynttilöiden tuhlauksesta. Franklinia ärsytti pariisilaisten tapa nukkua aamulla verhojensa takana, vaikka aurinko oli jo noussut.

Hän jopa ehdotti veroa, jonka asukkaat joutuisivat maksamaan jokaista aamun sarastuksen jälkeen verhoilla peitettyä ikkunaa kohden. Tai sitten kirkonkelloja olisi soitettava kovaa joka aamu auringonnousun aikaan.

Franklinilla oli hypoteettisia laskelmia siitä, kuinka paljon kallista kynttilävahaa tällainen kurinpalautus säästäisi. Pariisilaiset eivät Franklinin ideasta piitanneet.


Maailmansodassa kesäaikaan

Kesäaika otettiin käyttöön ensimmäisen maailmansodan aikana muun muassa Saksassa ja Britanniassa hiilen säästämiseksi.

Yhdysvalloissa tutkijat ennakoivat kesäajan tuovan vuosittain 25 miljoonan dollarin säästöt energiakuluissa, kertoo Michael Downing kirjassaan Spring Forward - The Annual Madness of Daylight Saving Time. Yhdysvallat siirsi kelloja tunnilla eteenpäin vuonna 1918.

Normaaleissakin oloissa olisi ollut vaikeaa laskea kesäajan hyötyjä, koska energiankulutus vaihtelee vuosittain yhtä ennustamattomasti kuin sää, Downing jatkaa.

Maailmansodan aikana energian säästön arvioimisen on täytynyt olla mahdotonta, kun liittovaltio oli sotatalouden takia säännellyt polttoaineiden kulutusta. Vuotta myöhemmin kesäajan kannattajat kuitenkin esittivät laskelman, jonka mukaan kellojen siirto säästi Yhdysvalloissa 110 miljoonaa dollaria, Downing ihmettelee.


Yhdysvalloissa kiisteltiin pitkään

Ensimmäisestä maailmansodasta 1960-luvulle kesäajasta käytiin Yhdysvalloissa loputon keskustelu puolesta ja vastaan.

Puolestapuhujuia olivat muun muassa grillaustarvikkeiden ja urheiluvälineiden myyjät. Heidän tuotteensa menevät kaupaksi paremmin, jos illat ovat valoisia. Valoisien iltojen väitettiin myös vähentävän liikenneonnettomuuksia ja katurikollisuutta.

Vastustajia olivat esimerkiksi maanviljelijät, joiden piti saada maito kaupunkiin menevään junaan tuntia normaalia aiemmin. Lehmät kuitenkin lypsivät luonnollisen ajan mukaan.

Sekaannusta aiheutti sekin, että aikavyöhykkeiden rajoja piirrettiin vähän väliä uudelleen, eri osavaltioilla oli eri käytäntöjä ja monet kaupungit saivat olla noudattamatta muualla osavaltiossa noudatettua kesäaikaa.

Downingin mukaan jotkut kesäajan vastustajat pitivät normaaliaikaa "Jumalan aikana", johon liittovaltion ei tulisi puuttua. Tosiasiassa "Jumalan ajasta" - jolloin kello kussakin kaupungissa on 12, kun aurinko on korkeimmilaan - oli luovuttu jo 1800-luvulla. Syypää ei kuitenkaan ollut hallitus, vaan rautatieyhtiöiden juna-aikataulut.


Öljykriisistä uutta intoa

Koko liittovaltiota koskeva kesäaika otettiin käyttöön Yhdysvalloissa 1966. Monet Euroopan maat seurasivat Yhdysvaltain esimerkkiä öljykriisin seurauksena 1970-luvulla. Suomi yhtyi Euroopan linjaan vuonna 1981.

Perusteluna oli jälleen prosentin tai parin energiansäästö. Vakuuttavaa näyttöä säästöstä ei kuitenkaan edelleenkään ole.

Harvinainen luonnollisen kokeen asetelma syntyi vuonna 2000, kun Sydneyn olympiakisojen takia kaksi Australian osavaltiota, Uusi Etelä-Wales ja Victoria, siirtyi kesäaikaan kaksi kuukautta tavanomaista aiemmin. Kolmas kesäaikaa noudattava osavaltio, Etelä-Australia, ei ottanut varaslähtöä.

Kalifornian yliopiston tutkijat vertasivat Victorian ja Etelä-Australian sähkönkulutusta kontrolloiden parhaansa mukaan kaikkia satunnaisia tekijöitä. Olympiaisännän Uuden Etelä-Walesin he jättivät pois, koska kisaturismin kaltaiset ilmiöt saattoivat lisätä energiankulutusta.

Aikaistetulla kesäajalla ei vastoin odotuksia ollut vaikutusta sähkönkulutukseen. Kalifornialaistutkijat epäilevät, ettei myöskään Yhdysvalloissa viime vuonna käyttöön otettu kesäajan aikaistus säästä sähköä.


Suomessa ei näyttöä säästöistä

Suomessa kesäaika tuskin säästää ainakaan kesäkuukausina, kun illat olisivat normaaliajassakin valoisia iltauutisiin asti. Parhaimmillaan säästöä voisi syntyä keväällä ja syksyllä. Mutta syntyykö?




Näin kesäaikaan


1784 Benjamin Franklin perustelee päivänvalon hyödyntämistä kynttilöiden säästämisellä.
1907 William Willet esittää brittiparlamentaarikoille kesäaikaan siirtymistä.
1915 Saksa testaa kesäaikaa ensimmäisenä. Useat Euroopan maat seuraavat perässä.
1942 sotavuosien polttoainepula saa Suomenkin kokeilemaan kesäaikaa.
1970-luvulla Keski-Euroopan maat ottavat pysyvästi käyttöön kesäajan.
1981 Suomi liittyy joukkoon lähes viimeisenä Euroopan maana.
2008 kesäaika alkaa 30.3. klo 3.00.






Aamuvirkkuus riippuu geeneistä

Ehkä ikuinen kiistely kesäajasta onkin pohjimmiltaan moraalinen väittely. Auringon kanssa kilpaa heräävät, Benjamin Franklinin kaltaiset aamuvirkut katsovat edustavansa moraalista ryhtiä ja tuottavuutta, yökukkujat boheemia vastuuttomuutta.

Ihmisten erilaisten vuorokausirytmien takana ei kuitenkaan ole moraali, vaan geeni. 

Tuoreessa sveitsiläis-saksalaisessa tutkimuksessa koehenkilöiltä otettiin ihosoluja soluviljelmään. Itseään aamuvirkuiksi luonnehtineiden koehenkilöiden ihosolutkin elävät eri rytmiä kuin itseään illanvirkuiksi luonnehtineiden ihmisten solut.

Ihosolujen vuorokausirytmin selittää Surreyn yliopiston tutkijoiden löytämä mutaatio. Tämä poikkeama geenissä Period3 tekee joistakin ihmisistä aamuvirkkuja - ehkä myös kesäajan kannattajia.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.