Kaloille koralliriutat tarjoavat rikkaita ruokailumaastoja ja suojaisia lepo- ja lisääntymispaikkoja. Kuva: Shutterstock

Lähes kolmannes on jo mennyttä. Lopuilla on vielä toivoa. Puoli miljardia ihmistä saa elantonsa koralleista, samoin tuhannet kalalajit. Jos emme toimi nyt, kiihtyvä kasvihuoneilmiö hävittää riutat vuosisadan loppuun mennessä. Se käy kalliiksi.

Näihin aikoihin Australian Isolla valliriutalla käynnistyy maailman suurin seksitapahtuma.

Meri suorastaan tulvii sukusoluja, hehkuttaa Queenslandin yliopiston meritieteen professori Ove Hoegh-Guldberg australialaisen ABC-radion haastattelussa. Korallit lähettävät niitä liikkeelle miljoonittain.

Australian runsaat 2 000 kilometriä pitkä Iso valliriutta on maapallon suurin eliöiden tuottama rakennelma. Satojen korallilajien ja tuhansien muuntyyppisten selkärangattomien lisäksi siellä elää yli tuhat kalalajia sekä merikäärmeitä, kilpikonnia ja delfiinejä. Riutta onkin turistimagneetti, joka tuottaa Australialle vuosittain yli kuusi miljardia dollaria.

Tosin turismitulot uhkaavat huveta, sillä yhä useammin sukeltajaa odottaa kalvennut riutta.

Haalistuminen kertoo stressistä

Korallit ovat herkkiä veden lämpötilan, suolaisuuden ja valoisuuden vaihteluille. Epäedullisissa oloissa korallipolyyppien kudoksissa elävien symbioottisten levien yhteyttäminen häiriintyy, ja polyyppi karkottaa heikkokuntoiset kumppaninsa.

Näiden zooksantelleiksi kutsuttujen panssarilevien mukana polyypin pinnalta pakenee väri, sillä se on vain lainaa niiltä. Polyypin oman läpikuultavan pinnan alta paistaa valkoinen kalkkiluuranko. Ilman yhteyttäviä leviä korallipolyyppi nälkiintyy. Haalistunut koralli kasvaa hitaammin ja on alttiimpi sairauksille ja ympäristörasitteille kuin hyväkuntoinen naapurinsa.

Vaateliaat korallit menestyvät tropiikin ja subtropiikin valoisissa ja lämpimissä, runsassuolaisissa vesissä. Australian lisäksi riuttoja on noin sadan valtion alueella Intian valtamerellä, Tyynellämerellä, Karibianmerellä ja Punaisellamerellä. Kolmannes maailman riutoista sijaitsee Intian valtameren ja Tyynenmeren välisessä saaristossa. Siellä myös riuttojen lajirikkaus on runsaimmillaan.

Kohonneeen lämpötilan tiliin pantu joukkokalpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö, jota on havaittu 1980-luvulta lähtien. Vuosina 19971998 kalpenemisaalto teki tuhoja 75 prosentilla maailman riutoista; 16 prosenttia menehtyi. Viimeksi vuonna 2006 Australian Iso valliriutta kärsi laajasta haalistumisesta, ja 2005 Karibian riuttoja koetteli niiden toistaiseksi tuhoisin haalistumispiikki.

98 % mennyttä vuonna 2050

Lähes kolmannes maailman riutoista on jo lopullisesti menetetty, arvioi hollantilainen ympäristötutkija Herman Cesar vuonna 2003 julkaisemassaan raportissa. Toinen kolmannes on vaarassa tuhoutua seuraavien 30 vuoden aikana. Lopuista saattaa kiihtyvä kasvihuoneilmiö tehdä selvää, ennustaa 17 tutkijan ryhmä vajaa vuosi sitten Science-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

Nykymenolla toiveikkaimmatkin ennusteet arvioivat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lähes tuplaantuvan teollistumista edeltävän ajan lukemista ja lämpötilan nousevan vähintään kaksi astetta nykyisestä viimeistään vuosisadan loppuun mennessä. ”Niissä oloissa koralliriutoista on jäljellä vain kivikasoja”, julistaa artikkelin pääkirjoittaja Hoeg-Guldberg.

Meri nielee neljänneksen hiilidioksidipäästöistä ja hillitsee siten maapallon keskilämpötilan nousua. Mutta merten elämälle hiilinieluna toimiminen tuottaa ongelmia.

Kasvava hiilidioksidikuorma nimittäin happamoittaa veden ja muuttaa sen karbonaattikoostumusta. Hiilidioksidin liuetessa veteen syntyy hiilihappoa. Se hajoaa bikarbonaatti- ja vetyioneiksi, ja jälkimmäiset reagoivat veden karbonaattien kanssa muodostaen lisää bikarbonaatteja.

Näin bikarbonaattien osuus kasvaa karbonaattien kustannuksella, mikä heikentää korallien mahdollisuuksia saostaa vedestä kalsiumkarbonaattia tukirankojensa rakennusaineeksi. Ne alkavat kärsiä ”luukadosta”: riuttojen kasvu hidastuu, ja ne haurastuvat.

Muutos näkyy jo. Tänä vuonna kansainvälisessä koralliriuttasymposiumissa esitetyt tutkimustulokset osoittavat, että korallien kalkinsaostusnopeus on merkittävästi hidastunut.

Tätä tahtia merten kemia voi vuosisadan puoleenväliin mennessä keikahtaa karbonaattien liukenemisen puolelle, uumoilevat myös Scienceen kirjoittaneet 17 tutkijaa. He pelkäävät, että vuoteen 2050 mennessä 98 prosenttia riutta-alueista muuttuu liian happamiksi koralleille.

Merten sademetsiä

Miksi riuttojen tilasta sitten kannattaa huolehtia? Mitä hyötyä niistä on?

Maailman merialasta vain 0,1 prosenttia on koralliriuttojen peitossa, mutta niillä elää neljännes merten lajistosta, joukossa tuhansia ainoastaan riutoilta tavattuja kaloja ja selkärangattomia. Lajirunsautensa, tuottoisuutensa ja ekologisen merkityksensä vuoksi koralliriuttoja kutsutaankin merten sademetsiksi.

Mutta sademetsiinkin verrattuna riutoissa on vielä paljon tutkittavaa. Tutkijat arvioivat, että toistaiseksi niiden lajistosta tunnetaan vain 15 prosenttia.

Juuri siksi riutoissa piilee vielä monia mahdollisuuksia, kenties jopa lääke tappavaan tautiin tai apu tulevaisuuden ruoka- ja raaka-ainepulaan. Riuttalajien tutkimus on jo tuottanut markkinoille ainakin kosmetiikkaa ja särkylääkkeen sekä lääkeaineita aidsin ja syövän hoitoon.

”Merten mahdollisuudet ovat häikäisevät”, hehkuttaa floridalaiskemisti Hendrik Luesch, joka löysi koralliriutan sinilevistä eli syanobakteereista syöpäsolujen kasvua hillitsevän uuden lääkeaineen.

Riutuvat riutat käyvät kalliiksi

Riuttojen taloudellinen merkitys on valtava. Yli puolet noin sadasta riuttamaasta elää turismista. Arviolta puoli miljardia ihmistä saa toimeentulonsa riutoista. Ne tarjoavat miljoonia työpaikkoja ja tuottavat vuosittain 30 miljardin dollarin edestä hyötyä riuttamaiden talouksille, laskeskelee Herman Cesar.

Riuttojen taantuminen supistaa kalansaaliita ja tyrehdyttää turistivirrat. Riuttoihin taloudellisen toivonsa panevat kehitysmaat ovat vaarassa suistua köyhtymiskierteeseen. Vakavimmillaan riuttojen kalansaaliin ehtyminen voi johtaa aliravitsemukseen riutan antimista riippuvaisilla köyhillä rannikkoalueilla.

Lisäksi riuttamaiden satamat ja kaupungit sekä turistien suosimat valkoiset korallihiekkarannat ovat vaarassa joutua meren aaltojen, tulvien ja myrskyjen armoille. Terveet riutat suojaavat rantoja aaltojen kulutukselta ja tukahduttavat yhdessä rantojen mangroverämeikköjen kanssa vähintään 7090 prosenttia tuulen nostattamien aaltojen energiasta, todetaan YK:n julkaisemassa tutkimusraportissa.

Merenpinnan nousu ja ennusteet trooppisten myrskyjen yltyvästä raivosta synkentävät jo muutenkin lohduttomalta näyttävää tulevaisuutta entisestään.

Seksiä kerran vuodessa

Vajaa viikko lokakuisen täysikuun jälkeen Isolla valliriutalla alkaa tapahtua. Korallipolyypit sylkäisevät alkukevään lämmön kypsyttämät sukusolupakettinsa mereen. Näyttää kuin veden alla puhkeaisi lumipyry, mutta täällä pyryttää ylöspäin, kohti pintaa.

Paikasta toiseen levitäkseen korallien on tuotettava veteen leviäviä sukusoluja ja niiden yhtymisestä syntyviä uivia toukkia. Monista polyyppiryhmistä poiketen korallipolyypit nimittäin saavat suvuttomasti aikaan vain samassa runkokunnassa pysyviä kumppaneita, eivät uimaan lähteviä meduusatoukkia.

Korallit kutevat kerran vuodessa. Koska naaras- ja urospolyypit eivät pääse kosketukseen keskenään, lisääntymisen onnistuminen on kiinni laukaisun ajoittamisesta.

Kuinka korallit sitten sopivat lisääntymisajasta?

Kun sukusolut ovat kypsiä, kuutamo virittää polyypit valmiuteen, selviää biofyysikko Oren Levyn johdolla Australiassa tehdystä tutkimuksesta. Sen jälkeen ratkaisee vuorokaudenaika: korallit suosivat pimeää. Ehkä ne lisäksi viime hetkellä kuiskivat toisilleen kemiallisia viestejä, uskoo kansainvälisessä riuttasymposiumissa puhunut Floridan yliopiston tutkija Don Levitan.

Yhtyneistä sukusoluista kehittyy siis toukka, joka aikansa aalloilla kelluttuaan kiinnittyy pohjaan ja muuttuu polyypiksi. Itseään monistamalla tuore polyyppi perustaa uuden runkokunnan. Sen suureksi kasvaminen vie kymmeniä, ellei satoja vuosia.

Mutta aikaa on vähän. Siksi tutkijoiden, ympäristöjärjestöjen ja hallitusten yhteistyöelin International Coral Reef Initiative julisti vuoden 2008 kansainväliseksi riutan vuodeksi. Jos haluamme  säilyttää edes osan koralleista, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä rajusti seuraavien 20 vuoden aikana. ”90 prosentin päästövähennys vuoteen 2050 mennessä on aivan välttämätön”, tähdentää Ove Hoegh-Guldberg.

Onnea matkaan, polyyppi!

 

Eeva Mäkelä on Saksassa asuva filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.

Artikkelin pääasiallisina tietolähteinä on käytetty
YK:n vuonna 2006 julkaisemaa raporttia In the front line Shoreline protection and other ecosystem services from mangroves and coral reefs,

Pew Center on Global Climate Changen tutkimusraporttia Coral reefs & Global climate change vuodelta 2004,

Cesar Environmental Economics Consultingin 2003 julkaisemaa tutkimusraporttia The Economics of Worlwide Coral Reef Degradation,

Brestin Oceanopolis-akvaarion koralliriuttoihin liittyvän näyttelyn tekstejä,

Yhdysvaltain meri- ja ilmatieteen laitoksen Noaan,  World Resources Instituten ja Coral Reef Alliancen nettisivustojen koralliantia
sekä jutussa mainitun kansainvälisen koralliriuttasymposiumin workshopien tuloksia ja mainittuihin tutkimuksiin liittyviä lehdistötiedotteita..

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2008

Korallit kovilla

Maailmanlaajuisesti koralliriuttoja koettelee ilmastonmuutos. Sen lisäksi niitä uhkaavat paikalliset haitat:

- saastuminen
- pintavaluman ja eroosion voimistuminen maatalouden ja metsänraivauksen takia
- rehevöityminen
- korallikalkin louhinta rakennuskiveksi
- ylikalastus
- kalansaaliin huvetessa entistä voimaperäisemmät pyyntimenetelmät, kuten räjähteet ja myrkyt, jotka ovat erityisesti kehitysmaiden ongelma.

 

Suuren riutan rakentuminen vie miljoonia vuosia

Riutta rakentuu toinen toistensa päälle kerrostuneista pienenpienten korallipolyyppien luurangoista.

Yksittäinen korallipensas tai puu on yhden polyyppirunkokunnan uurastuksen tulos. Sillä voi olla ikää tuhat vuotta.

Päällimmäisenä on ohut kerros elävää runkokuntaa, jossa elää kylki kyljessä satoja tai jopa satoja tuhansia yksittäisiä polyyppeja.

Riutta kasvaa keskimäärin vain nelisen milliä vuodessa.

Useimmat nykyisistä riutoista ovat rakentuneet 10 000 viime vuoden kuluessa, mutta suurten atollien ja valliriuttojen joukossa on myös sellaisia, joiden kalkkinen historia yltää kymmenien miljoonien vuosien taa.

 

Koralliriuttojen kolme mahdollista tulevaisuutta

Hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousu vaikuttavat näkymiin.

375 ppm
+1°

Korallit selviävät, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus onnistutaan pitämään nykytasolla. Silloin maapallon keskilämpötila kohoaa vuosisadan loppuun mennessä yhden asteen.

450−500 ppm
+2°

Riutat muuttuvat korallivaltaisista levä- ja sienivaltaisiksi, jos hiilidioksidia kertyy enemmän. Vain sitkeimmät korallilajit ja niistä elantonsa saavat muut lajit säilyvät.

> 500 ppm
+3°

Useimmat riutat menehtyvät, jos hiilidioksidia kasaantuu näin paljon.

Juhlapöytään tuli herkkuja asteekeilta asti.

Suomalaiseen joulupöytään on kerätty herkkuja eri tahoilta tuhansien vuosien ajan. Muinaiset kantasuomalaiset kohtasivat Itämeren alueella baltteja ja germaaneja, joilta opittiin viljelemään ohraa ja valmistamaan puuroa, maltaita, olutta ja leipää. Balttien opastuksella tutustuttiin myös herkullisiin merikaloihin, loheen ja ankeriaaseen. Ruotsalaisilta lainattiin myöhemmin silli ja silakka.

Joulu on kristillisperäinen juhla, joten sen vietto on alkanut vasta keskiajalla. Silloin myös ruokakulttuuri koki suuren muutoksen, kun etelä- ja keskieurooppalaiset tavat ja tuotteet alkoivat tulla tutuiksi sekä kaupan että kirkon välityksellä. Tärkeitä uutuuksia olivat mausteet, esimerkiksi inkivääri ja pippuri, joiden nimitykset juontuivat Aasian kielistä. Sinappi tuli ruotsin ja latinan kautta kreikasta.

Jo keskiajalla Suomeen tuotiin viikunoita, joiden nimitys lainattiin ruotsin kautta latinasta. Arvostettu juoma oli rypäleistä valmistettu viini, jota kutsuttiin germaanisella lainasanalla viina.  Germaaneilta tai skandinaaveilta saatu kakku tarkoitti alkuaan pientä leipää. Nämä kaikki mainitaan jo Agricolan teoksissa. Siellä on myös kaneli, mutta siitä käytetään Lutherilta lainattua nimitystä cinnamet.  

Suurvalta-aikana suomen kieleen virtasi sekä ruotsalaisia että ruotsin välityksellä kauempaa saatuja sanoja. 1600-luvun uutuuksia olivat riisi ja manteli, rusina ja korintti, luumu ja kriikuna, sokeri ja kaneli, kinkku ja kalkkuna.

Torttu saatiin 1700-luvulla ranskasta ruotsin kautta. Samaa tietä tulivat arabialainen siirappi ja Intian suunnalta kardemumma. Suklaa oli aluksi suklaajuomaa. Sen raaka-aineen ja asteekinkielisen nimen olivat jo 1500-luvun espanjalaiset löytöretkeilijät tuoneet Eurooppaan, mutta kesti aikansa, ennen kuin chilillä maustetusta tulisesta puurosta osattiin kehitellä eurooppalaisia miellyttävä makea herkku.

Kaiken eksotiikan vastapainoksi on mukava todeta, että joulun perinteiset laatikot edustavat ilmeisesti suomalaisten omaa tuotekehittelyä. Laatikko-sana on kyllä lainaa ruotsista tai alasaksasta, mutta siellä se on tarkoittanut vain kirstua tai muuta säilytysastiaa. Suomessa siitä on tullut myös uuniruokien valmistusastian ja tällaisessa astiassa valmistetun makoisan ruokalajin nimi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

  

Suomen kansallisperhosta valitaan paraikaa. Myös listan ulkopuolelta voi äänestää.

Sata vuotta täyttävälle Suomelle valitaan nyt kansallisperhosta.

Yleisöäänestys alkoi 15. maaliskuuta. Silloin sitruunaperhosen lisäksi vain nokkosperhonen oli ilmestynyt ihmisten ilmoille lajeista, jotka asiantuntijat olivat valinneet kisaan.

Vaalissa saa kannattaa omiakin ehdokkaita, jos ne täyttävät yleisyyden ja suomalaisuuden kriteerit. Ääniä voi antaa kesäkuun neljänteen. Voittaja julkistetaan 14. kesäkuuta.

Nyt huhtikuussa hereillä on muitakin aikuisena talvehtivia, kuten neitoperhosia ja suruvaippoja. Nämä lajit viettävät kylmän ajan piilossa, esimerkiksi vajoissa tai onkaloissa.

Huhtikuun viimeisellä viikolla lentoon lähtevät paatsamasinisiipi ja kangasperhonen. Pian niitä seuraa auroraperhonen. Kaikki kolme lajia ovat kotelotalvehtijoita, kuten kisan kaksi kiitäjää. Horsmakiitäjän voi nähdä alkukesän iltahämärässä pihasyreenin kukilla. Se hyrrää kuin kolibri.

Kesäkuussa melkein kaikki kansallisperhosten ehdokkaat ovat jo siivillään. Varmimmin niitä kohtaa heinäkuun alkupuolella perhosten paratiiseissa, niityillä ja lämpimillä metsäaukeilla. Silloin etenkin päiväperhosten määrät ovat suurimmat – ja äänestys on jo päättynyt.

Suosikkiaan pääsee äänestämään sivulla kansallisperhonen.fi. Osoitteesta saa apua ehdokkaan valintaan, eli kuvia ja tietoa Suomen perhosista. Myös ehdokaslistan ulkopuolelta saa ehdottaa suosikkiaan.

Asiantuntijoiden laatimalta ehdokaslistalta puuttuu monen nimeltä tuntema kaaliperhonen. Ratkaisuun on hyvä syy. Tosiasiassa kaaliperhosta on harva nähnyt. Se ei talvehdi Suomessa, ja 2000-luvulla niitä on lennellyt täällä vähän. Luonnossa nähtävät valkoiset perhoset ovat useimmiten lanttu-, virna- tai naurisperhosia.

Kysely

Mikä on suosikkisi kansallisperhoseksi?

Siitä todistavat some, sote ja kyky.

Kiireisessä nykymaailmassa nopeus on valttia. Kieli vastaa haasteeseen monin tavoin: sanoista karsitaan osia, jotka eivät ole ymmärtämisen kannalta välttämättömiä. Pitkiä ilmauksia korvataan lyhenteillä varsinkin silloin, kun ne toistuvat tiheästi. Lyhentäminen kukoistaa esimerkiksi suurten organisaatioiden suunnittelukielessä.

Monet nimet ovat alkuaan lyhennesanoja, kuten Gestapo, Nato tai Unesco. Lyhenne voi säilyä, vaikka nimi muuttuisi. Esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus muuttui jokin aika sitten Kotimaisten kielten keskukseksi, mutta lyhennenimi on sama Kotus kuin ennenkin. Unicef on alkukirjainlyhenne sanoista United Nations International Children's Emergency Fund. Nykyisestä nimestä United Nations Children's Fund sitä ei voisi enää muodostaa samalla tavalla.

Tuttuja lyhenteitä voi käyttää, vaikka ei olisi aavistustakaan siitä, miten ne on alun perin muodostettu. Koululaisten oppimista mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen nimi on alkukirjainlyhenne sanoista Programme for International Student Assessment. Teoston ainekset on poimittu Säveltäjäin tekijänoikeustoimistosta.

Kun lyhenteen muodostaa valikoimalla äänteitä sopivasti, syntyy uusi, taivutuskelpoinen sana. Lyhentämisestä onkin tullut normaali sananmuodostuskeino perinteisen johtamisen ja yhdistämisen rinnalle. Esimerkiksi opinto-ohjaajasta on tullut opo, ruotsinsuomalaisesta ruosu, sosiaali- ja terveystoimesta sote, sosiaalisesta mediasta some ja työkyvyn ylläpidosta tyky.

Sananosistakin voi kasvattaa uusia sanoja. Englannin entistä merkitsevästä etuliitteestä ex- muodostettu eksä on käypä nimitys entiselle puolisolle tai seurustelukumppanille. Sen vastakohta nyksä on saatu vaihtamalla alkuosaksi nykyinen-sanan alkuäänteet. Näppärää!

Juuri nyt on kasvisruoka sanaston innovaatiokeskus, ja sen myötä kasvissyöjään viittaavan vegetaristi-sanan alkuosa vege on muuttunut trendikkääksi etuliitteeksi: vegebuumi, vegehylly, vegekauppa, vegelaatikko, vegemessut, vegepizza, vegeruoka, vegetarjonta, vegetukku. Tällaisia yhdyssanoja ei vielä löydy Kielitoimiston sanakirjasta, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan guru ennustaakseen, että myös sanakirjan vegeosasto rikastuu lähiaikoina huomattavasti.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Käyttäjä3876
Seuraa 
Viestejä997
Liittynyt9.3.2017

Lyhyestä sana selvä

Nobelaner kirjoitti: Käyttäjä3876 kirjoitti: Amanda88 kirjoitti: Kuka haluaa olla nyksä, kun se on lupaus että olet kohta eksä. Pessimisti ei pety. Tuo on kyllä selkeästi toiseksi tyhmin hokema ikinä. Siis että pessimisti ei pety. Ensimmäiseksi tyhmin on tietenkin se että "kypärä/turvavyö/mikälie on halpa henkivakuutus." Vanhemmat kovat jätkät höhötteli aikoinaan kun laitoin turvavyön kiinni. Sanoin niille että se on kovin jätkä joka säilyy hengissä.
Lue kommentti

Opeta lapsi ampumaan ja lapsi saa kokeista kiitettäviä
https://www.facebook.com/Channel4News/videos/10154717292226939/

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 4/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Kehu tyttö päivässä

Jo kuusivuotiaat tytöt uskovat, että äly on miehinen ominaisuus.

 

PÄÄUUTISET

Kahvi vauhdittaa muistientsyymiä

Kannattaa kuulua kahvihulluun kansaan.

Kaupunkilainen hidastaa

Väenpaljous pakottaa satsaamaan laatuun.

Eksomaissa elämä voisi hyppiä

Elämän uumoilu vasta löydetyiltä sisarplaneetoilta on jo alkanut.

Yksi muisto loihtii esiin muita

Samojen aikasolujen tallentamat tapahtumat liimautuvat tiukasti yhteen.

 

ARTIKKELIT

Rasva palaa liikkeessä

Mitään erityistä rasvanpolttoliikuntaa ei kuitenkaan ole olemassa.

Lihas kasvaa levossa

Treenattaessa rakennusainetta kuluu vielä enemmän kuin uutta syntyy.

Murrosikä lisää kierroksia

Kuohunta viimeistelee aivot aikuisuuteen.

Murrosikä alkaa yhä nuorempana

Syytä haetaan ylipainosta ja ympäristöstä.

Arkeologi pinnan alta

Suomi saa ensimmäisen meriarkeologian tohtorin.

Vaikka lämpenee, meillä voi viiletä

Ilmastonmuutos uhkaa suistaa Pohjois-Atlantin lämmönkierrätyslakkoon.

5G verkottaa koko elämäsi

Huippunopea tiedonsiirto tuo älyn kotiin ja kaupunkiin.

Demokratia tuli idästä

Kansanvaltaa on suotta juhlittu lännen luomuksena.

 

TIEDE VASTAA

Oliko dinosauruksilla mummoja?

Miksi jotkin eläimet nukkuvat seisaaltaan?

Onko oluen ja viinan alkoholissa eroja?

Kummin päin muna säilyy parhaiten?

Miksi teepussi saa mikrossa kuumennetun veden kiehumaan?

Keitä ovat kukkahattutädit?

 

KIRJAT

Anna lapselle naama-aikaa

Kissa valloitti maailman

Älä huku tavaratulvaan

 

OMAT SANAT

Lyhyestä sana selvä

Siitä todistavat some, sote ja tyky.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Suomen oma Einstein

Gunnar Nordström kehitti painovoimateorian ennen saksalaista ystäväänsä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.