Kaloille koralliriutat tarjoavat rikkaita ruokailumaastoja ja suojaisia lepo- ja lisääntymispaikkoja. Kuva: Shutterstock
Kaloille koralliriutat tarjoavat rikkaita ruokailumaastoja ja suojaisia lepo- ja lisääntymispaikkoja. Kuva: Shutterstock

Lähes kolmannes on jo mennyttä. Lopuilla on vielä toivoa. Puoli miljardia ihmistä saa elantonsa koralleista, samoin tuhannet kalalajit. Jos emme toimi nyt, kiihtyvä kasvihuoneilmiö hävittää riutat vuosisadan loppuun mennessä. Se käy kalliiksi.

Näihin aikoihin Australian Isolla valliriutalla käynnistyy maailman suurin seksitapahtuma.

Meri suorastaan tulvii sukusoluja, hehkuttaa Queenslandin yliopiston meritieteen professori Ove Hoegh-Guldberg australialaisen ABC-radion haastattelussa. Korallit lähettävät niitä liikkeelle miljoonittain.

Australian runsaat 2 000 kilometriä pitkä Iso valliriutta on maapallon suurin eliöiden tuottama rakennelma. Satojen korallilajien ja tuhansien muuntyyppisten selkärangattomien lisäksi siellä elää yli tuhat kalalajia sekä merikäärmeitä, kilpikonnia ja delfiinejä. Riutta onkin turistimagneetti, joka tuottaa Australialle vuosittain yli kuusi miljardia dollaria.

Tosin turismitulot uhkaavat huveta, sillä yhä useammin sukeltajaa odottaa kalvennut riutta.

Haalistuminen kertoo stressistä

Korallit ovat herkkiä veden lämpötilan, suolaisuuden ja valoisuuden vaihteluille. Epäedullisissa oloissa korallipolyyppien kudoksissa elävien symbioottisten levien yhteyttäminen häiriintyy, ja polyyppi karkottaa heikkokuntoiset kumppaninsa.

Näiden zooksantelleiksi kutsuttujen panssarilevien mukana polyypin pinnalta pakenee väri, sillä se on vain lainaa niiltä. Polyypin oman läpikuultavan pinnan alta paistaa valkoinen kalkkiluuranko. Ilman yhteyttäviä leviä korallipolyyppi nälkiintyy. Haalistunut koralli kasvaa hitaammin ja on alttiimpi sairauksille ja ympäristörasitteille kuin hyväkuntoinen naapurinsa.

Vaateliaat korallit menestyvät tropiikin ja subtropiikin valoisissa ja lämpimissä, runsassuolaisissa vesissä. Australian lisäksi riuttoja on noin sadan valtion alueella Intian valtamerellä, Tyynellämerellä, Karibianmerellä ja Punaisellamerellä. Kolmannes maailman riutoista sijaitsee Intian valtameren ja Tyynenmeren välisessä saaristossa. Siellä myös riuttojen lajirikkaus on runsaimmillaan.

Kohonneeen lämpötilan tiliin pantu joukkokalpeneminen on maailmanlaajuinen ilmiö, jota on havaittu 1980-luvulta lähtien. Vuosina 19971998 kalpenemisaalto teki tuhoja 75 prosentilla maailman riutoista; 16 prosenttia menehtyi. Viimeksi vuonna 2006 Australian Iso valliriutta kärsi laajasta haalistumisesta, ja 2005 Karibian riuttoja koetteli niiden toistaiseksi tuhoisin haalistumispiikki.

98 % mennyttä vuonna 2050

Lähes kolmannes maailman riutoista on jo lopullisesti menetetty, arvioi hollantilainen ympäristötutkija Herman Cesar vuonna 2003 julkaisemassaan raportissa. Toinen kolmannes on vaarassa tuhoutua seuraavien 30 vuoden aikana. Lopuista saattaa kiihtyvä kasvihuoneilmiö tehdä selvää, ennustaa 17 tutkijan ryhmä vajaa vuosi sitten Science-lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

Nykymenolla toiveikkaimmatkin ennusteet arvioivat ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lähes tuplaantuvan teollistumista edeltävän ajan lukemista ja lämpötilan nousevan vähintään kaksi astetta nykyisestä viimeistään vuosisadan loppuun mennessä. ”Niissä oloissa koralliriutoista on jäljellä vain kivikasoja”, julistaa artikkelin pääkirjoittaja Hoeg-Guldberg.

Meri nielee neljänneksen hiilidioksidipäästöistä ja hillitsee siten maapallon keskilämpötilan nousua. Mutta merten elämälle hiilinieluna toimiminen tuottaa ongelmia.

Kasvava hiilidioksidikuorma nimittäin happamoittaa veden ja muuttaa sen karbonaattikoostumusta. Hiilidioksidin liuetessa veteen syntyy hiilihappoa. Se hajoaa bikarbonaatti- ja vetyioneiksi, ja jälkimmäiset reagoivat veden karbonaattien kanssa muodostaen lisää bikarbonaatteja.

Näin bikarbonaattien osuus kasvaa karbonaattien kustannuksella, mikä heikentää korallien mahdollisuuksia saostaa vedestä kalsiumkarbonaattia tukirankojensa rakennusaineeksi. Ne alkavat kärsiä ”luukadosta”: riuttojen kasvu hidastuu, ja ne haurastuvat.

Muutos näkyy jo. Tänä vuonna kansainvälisessä koralliriuttasymposiumissa esitetyt tutkimustulokset osoittavat, että korallien kalkinsaostusnopeus on merkittävästi hidastunut.

Tätä tahtia merten kemia voi vuosisadan puoleenväliin mennessä keikahtaa karbonaattien liukenemisen puolelle, uumoilevat myös Scienceen kirjoittaneet 17 tutkijaa. He pelkäävät, että vuoteen 2050 mennessä 98 prosenttia riutta-alueista muuttuu liian happamiksi koralleille.

Merten sademetsiä

Miksi riuttojen tilasta sitten kannattaa huolehtia? Mitä hyötyä niistä on?

Maailman merialasta vain 0,1 prosenttia on koralliriuttojen peitossa, mutta niillä elää neljännes merten lajistosta, joukossa tuhansia ainoastaan riutoilta tavattuja kaloja ja selkärangattomia. Lajirunsautensa, tuottoisuutensa ja ekologisen merkityksensä vuoksi koralliriuttoja kutsutaankin merten sademetsiksi.

Mutta sademetsiinkin verrattuna riutoissa on vielä paljon tutkittavaa. Tutkijat arvioivat, että toistaiseksi niiden lajistosta tunnetaan vain 15 prosenttia.

Juuri siksi riutoissa piilee vielä monia mahdollisuuksia, kenties jopa lääke tappavaan tautiin tai apu tulevaisuuden ruoka- ja raaka-ainepulaan. Riuttalajien tutkimus on jo tuottanut markkinoille ainakin kosmetiikkaa ja särkylääkkeen sekä lääkeaineita aidsin ja syövän hoitoon.

”Merten mahdollisuudet ovat häikäisevät”, hehkuttaa floridalaiskemisti Hendrik Luesch, joka löysi koralliriutan sinilevistä eli syanobakteereista syöpäsolujen kasvua hillitsevän uuden lääkeaineen.

Riutuvat riutat käyvät kalliiksi

Riuttojen taloudellinen merkitys on valtava. Yli puolet noin sadasta riuttamaasta elää turismista. Arviolta puoli miljardia ihmistä saa toimeentulonsa riutoista. Ne tarjoavat miljoonia työpaikkoja ja tuottavat vuosittain 30 miljardin dollarin edestä hyötyä riuttamaiden talouksille, laskeskelee Herman Cesar.

Riuttojen taantuminen supistaa kalansaaliita ja tyrehdyttää turistivirrat. Riuttoihin taloudellisen toivonsa panevat kehitysmaat ovat vaarassa suistua köyhtymiskierteeseen. Vakavimmillaan riuttojen kalansaaliin ehtyminen voi johtaa aliravitsemukseen riutan antimista riippuvaisilla köyhillä rannikkoalueilla.

Lisäksi riuttamaiden satamat ja kaupungit sekä turistien suosimat valkoiset korallihiekkarannat ovat vaarassa joutua meren aaltojen, tulvien ja myrskyjen armoille. Terveet riutat suojaavat rantoja aaltojen kulutukselta ja tukahduttavat yhdessä rantojen mangroverämeikköjen kanssa vähintään 7090 prosenttia tuulen nostattamien aaltojen energiasta, todetaan YK:n julkaisemassa tutkimusraportissa.

Merenpinnan nousu ja ennusteet trooppisten myrskyjen yltyvästä raivosta synkentävät jo muutenkin lohduttomalta näyttävää tulevaisuutta entisestään.

Seksiä kerran vuodessa

Vajaa viikko lokakuisen täysikuun jälkeen Isolla valliriutalla alkaa tapahtua. Korallipolyypit sylkäisevät alkukevään lämmön kypsyttämät sukusolupakettinsa mereen. Näyttää kuin veden alla puhkeaisi lumipyry, mutta täällä pyryttää ylöspäin, kohti pintaa.

Paikasta toiseen levitäkseen korallien on tuotettava veteen leviäviä sukusoluja ja niiden yhtymisestä syntyviä uivia toukkia. Monista polyyppiryhmistä poiketen korallipolyypit nimittäin saavat suvuttomasti aikaan vain samassa runkokunnassa pysyviä kumppaneita, eivät uimaan lähteviä meduusatoukkia.

Korallit kutevat kerran vuodessa. Koska naaras- ja urospolyypit eivät pääse kosketukseen keskenään, lisääntymisen onnistuminen on kiinni laukaisun ajoittamisesta.

Kuinka korallit sitten sopivat lisääntymisajasta?

Kun sukusolut ovat kypsiä, kuutamo virittää polyypit valmiuteen, selviää biofyysikko Oren Levyn johdolla Australiassa tehdystä tutkimuksesta. Sen jälkeen ratkaisee vuorokaudenaika: korallit suosivat pimeää. Ehkä ne lisäksi viime hetkellä kuiskivat toisilleen kemiallisia viestejä, uskoo kansainvälisessä riuttasymposiumissa puhunut Floridan yliopiston tutkija Don Levitan.

Yhtyneistä sukusoluista kehittyy siis toukka, joka aikansa aalloilla kelluttuaan kiinnittyy pohjaan ja muuttuu polyypiksi. Itseään monistamalla tuore polyyppi perustaa uuden runkokunnan. Sen suureksi kasvaminen vie kymmeniä, ellei satoja vuosia.

Mutta aikaa on vähän. Siksi tutkijoiden, ympäristöjärjestöjen ja hallitusten yhteistyöelin International Coral Reef Initiative julisti vuoden 2008 kansainväliseksi riutan vuodeksi. Jos haluamme  säilyttää edes osan koralleista, on hiilidioksidipäästöjä vähennettävä rajusti seuraavien 20 vuoden aikana. ”90 prosentin päästövähennys vuoteen 2050 mennessä on aivan välttämätön”, tähdentää Ove Hoegh-Guldberg.

Onnea matkaan, polyyppi!

 

Eeva Mäkelä on Saksassa asuva filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.

Artikkelin pääasiallisina tietolähteinä on käytetty
YK:n vuonna 2006 julkaisemaa raporttia In the front line Shoreline protection and other ecosystem services from mangroves and coral reefs,

Pew Center on Global Climate Changen tutkimusraporttia Coral reefs & Global climate change vuodelta 2004,

Cesar Environmental Economics Consultingin 2003 julkaisemaa tutkimusraporttia The Economics of Worlwide Coral Reef Degradation,

Brestin Oceanopolis-akvaarion koralliriuttoihin liittyvän näyttelyn tekstejä,

Yhdysvaltain meri- ja ilmatieteen laitoksen Noaan,  World Resources Instituten ja Coral Reef Alliancen nettisivustojen koralliantia
sekä jutussa mainitun kansainvälisen koralliriuttasymposiumin workshopien tuloksia ja mainittuihin tutkimuksiin liittyviä lehdistötiedotteita..

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2008

Korallit kovilla

Maailmanlaajuisesti koralliriuttoja koettelee ilmastonmuutos. Sen lisäksi niitä uhkaavat paikalliset haitat:

- saastuminen
- pintavaluman ja eroosion voimistuminen maatalouden ja metsänraivauksen takia
- rehevöityminen
- korallikalkin louhinta rakennuskiveksi
- ylikalastus
- kalansaaliin huvetessa entistä voimaperäisemmät pyyntimenetelmät, kuten räjähteet ja myrkyt, jotka ovat erityisesti kehitysmaiden ongelma.

 

Suuren riutan rakentuminen vie miljoonia vuosia

Riutta rakentuu toinen toistensa päälle kerrostuneista pienenpienten korallipolyyppien luurangoista.

Yksittäinen korallipensas tai puu on yhden polyyppirunkokunnan uurastuksen tulos. Sillä voi olla ikää tuhat vuotta.

Päällimmäisenä on ohut kerros elävää runkokuntaa, jossa elää kylki kyljessä satoja tai jopa satoja tuhansia yksittäisiä polyyppeja.

Riutta kasvaa keskimäärin vain nelisen milliä vuodessa.

Useimmat nykyisistä riutoista ovat rakentuneet 10 000 viime vuoden kuluessa, mutta suurten atollien ja valliriuttojen joukossa on myös sellaisia, joiden kalkkinen historia yltää kymmenien miljoonien vuosien taa.

 

Koralliriuttojen kolme mahdollista tulevaisuutta

Hiilidioksidipitoisuuden ja lämpötilan nousu vaikuttavat näkymiin.

375 ppm
+1°

Korallit selviävät, jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuus onnistutaan pitämään nykytasolla. Silloin maapallon keskilämpötila kohoaa vuosisadan loppuun mennessä yhden asteen.

450−500 ppm
+2°

Riutat muuttuvat korallivaltaisista levä- ja sienivaltaisiksi, jos hiilidioksidia kertyy enemmän. Vain sitkeimmät korallilajit ja niistä elantonsa saavat muut lajit säilyvät.

> 500 ppm
+3°

Useimmat riutat menehtyvät, jos hiilidioksidia kasaantuu näin paljon.

Pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttäneet syöpäpotilaat kuolivat huomattavasti todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet, osoitti yhdysvaltalainen tutkimus.

Jos haluaa selvitä syövästä, kannattaa luottaa lääkäriin.

Syöpäkuolleisuus oli Yalen yliopiston tutkimuksessa jopa viisi kertaa suurempaa niillä, jotka hoitivat syöpäänsä pelkillä vaihtoehtoisilla menetelmillä kuin niillä, jotka kävivät tavanomaisissa hoidoissa.

Tulos ei sinänsä yllätä.

Vaihtoehtohoitojen kuten vaikkapa luontaistuotteiden ja homeopatian tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole mitään näyttöä. Ne on jopa osoitettu tehottomiksi. Siksi puhutaan myös uskomushoidoista.

Harvemmin on silti tutkittu, miten vaihtoehtohoitoihin turvautuminen näkyy syöpäkuolleisuudessa.

Tutkijat tarkastelivat 840 amerikkalaisen syöpäpotilaan tapauksia. Tiedot oli kerätty kansallisesta syöpätietokannasta.

Potilaista 560 oli saanut syöpäänsä lääketieteellistä hoitoa ja 280 henkilöä hoiti syöpäänsä vain vaihtoehtoisilla menetelmillä. Kaikki potilaat olivat saaneet lääkäriltä syöpädiagnoosin vuosina 2004–2013.

Potilailla oli erilaisia syöpiä. Kaikkien syöpien kohdalla vaihtoehtohoitoihin turvautuneessa ryhmässä kuolleisuus oli suurempi.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavaomaista hoitoa saaneet.

Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin.

Keskimäärin riskitiheyksien suhde (hazard ratio) oli 2,5. Se tarkoittaa, että jokaista syöpäänsä kuollutta potilasta kohden vaihtoehtohoitojen käyttäjiä menehtyi 2,5 samaan sairauteen.

”Meillä on nyt näyttöä siitä, että vaihtoehtohoitojen käyttäminen toimivaksi todettujen hoitojen sijaan lisää kuolemanvaaraa. Toivottavasti tiedosta on hyötyä lääkäreille, jotka neuvovat potilaita hoitoihin liittyvissä valinnoissa”, sanoo tutkimusta johtanut syöpälääkäri Skyler Johnson Yalen yliopistollisesta sairaalasta tiedotteessa.

Uusista hoitomuodoista voi toki löytyä joitain toimivia, huomauttaa toinen tutkijoista, tohtori Cary Gross. Niitä pitäisi tutkia lisää.

”Meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitkä hoidoista toimivat ja mitkä ei, oli kyse esimerkiksi uudenlaisesta immunoterapiasta tai suurista vitamiiniannoksista, jotta potilaat voivat tehdä oikeita päätöksiä”, Gross sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the National Cancer Institute.

Vaihtoehtohoitoja käytetään Suomessakin. Täysi kieltäytyminen lääkärin hoidosta on kuitenkin harvinaista.

Suomeen on kaavailtu niin sanottua puoskarilakia, joka säätelisi vaihtoehtohoitoja ja niiden antajia, mutta lakihanke kaatui seitsemän vuotta sitten.

Kysely

Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

MooM
Seuraa 
Viestejä4918
Liittynyt29.6.2012

Viikon gallup: Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

Huomautuksena: on myös kokeellisia hoitoja, jotka ovat sinä vaiheessa testausta, että eivät vielä ole pätevästi toimiviksi osoitettuja. Eivätkä ehkä sellaisiksi koskaan osoitukaan. Näitä tosin ei yleensä nimitetä vaihtoehtohoidoiksi. Muuten samaa mieltä. Tosin onhan meillä vaihtoehtoisia faktojakin nykyisin... Puoskarointi ehkä on turhan painolastinen sana, mutta 'uskomushoito' on oma suosikini.
Lue kommentti

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017