Ajossa ilmastolle edullisin on pieni dieselauto. Vanha bensasyöppö on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän. Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.



bensasyöppö  on vielä parempi, jos sillä ajetaan vain vähän.
Kaikkein ekologisin on auto, jota ei ole.




Vähän hiilidioksidia päästävien autojen verotus keveni vuodenvaihteessa. Uudistuksen tarkoituksena on vähentää kasvihuonepäästöjä ja jarruttaa ilmaston lämpenemistä. Millaisen auton valinta olisi paras ekoteko?

- Ei mikään auto ole ekoteko, vastaa Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemiantekniikan yliassistentti Kimmo Klemola, joka on perehtynyt autojen kulutukseen ja päästöihin niiden elinkaaren aikana. Hän ihmettelee, miksi palkitaan auton ostajia sen sijaan että palkittaisiin autosta luopujia. Verouudistus antaa eniten taloudellista kannustinta niille, jotka siirtyvät bussista pieneen autoon. Bussimatkustajat vähenevät, lippujen hinnat nousevat, ja julkisen liikenteen houkuttavuus vähenee taas.

- Yksityisautoilun haittoja yritetään mukamas vähentää autoveroa keventämällä, Klemola murisee. Hänestä kaikkien autojen verotusta olisi pitänyt nostaa, tosin päästöjen mukaan porrastaen.


Kannan nuorentaminen hankalaa

Vanhaa rotiskoakaan ei välttämättä ole ekologista vaihtaa uuteen autoon, sillä myös auton valmistus syö luonnonvaroja ja aiheuttaa päästöjä. Jollei autoa osta, se ei koskaan tule liikenteeseen eikä sitä tarvitse edes valmistaa.

Auton vaihtamisesta koituva hyöty riippuu ajokilometreistä ja siitä, mihin vaihtaa. Jos huristelee 16 000 kilometriä vuodessa romutusikää lähestyvällä autolla, se pitää vaihtaa vähintään litran vähemmän kuluttavaan bensa-autoon tai puolitoista litraa vähemmän kuluttavaan dieselautoon, jotta vaihto on ilmastolle eduksi, Klemola laskee.
Jos pitää vanhaa, kymmenen litraa satasella syövää Mersua, jolla ajelee muutamia tuhansia kilometrejä kesässä, ilmasto voittaa vasta, kun tilalle valitsee pienen hybridi-Smartin.

Klemola itse ajaa 19 vuotta vanhalla Nissan Sunnylla. Se on pieni, kuluttaa vähän, ja kilometrejä kertyy vuodessa vain 4 000. - Ei ole olemassa sellaista autoa, johon se kannattaisi vaihtaa.

Autokannan nuorentaminen on hankala tavoite myös VTT:n autoasiantuntijan, asiakaspäällikkö Juhani Laurikon mielestä. Auto pysyy Suomessa liikenteessä parikymmentä vuotta, ja sillä ajetaan keskimäärin 300 000 kilometriä. Omistajia kertyy sinä aikana kolme tai neljä.

- Kannan nuorentaminen on kuin köydellä työntäisi, Laurikko sanoo. Hänenkin mielestään ympäristöä säästävin valinta on muuttaa alueelle, jolla autoa ei tarvita.


Kevyt auto kuluttaa vähän

Jos nyt kuitenkin välttämättä täytyy hankkia auto, sen valinnalla on suuri merkitys. Klemola keräsi toissa vuonna tietokannan viidentuhannen automallin kulutuksesta ja päästöistä niiden elinkaaren aikana. Tuhlailevimman järkälemaasturin Hummer H1:n  kokonaispäästöt olivat 247 tonnia hiilidoksidia,  kuusinkertaiset verrattuna vertailun ykköseen, Citroën C1:een.

Ilmastolle hellin vaihtoehto on kevyt auto, jossa on pieni moottori, sillä sellainen kuluttaa vähän polttoainetta. Hiilidioksidia syntyy polttoaineen palaessa väistämättä. Sitä ei voi poistaa, ja sen määrä on suorassa suhteessa polttoaineen kulutukseen. Vähän kuluttava auto on siis vähäpäästöinen.

Laurikko kehottaa valitsemaan korikoon ja moottorin käytön mukaan, vaikka viime aikoina on ollut muotia ostaa paljon isompia ja tehokkaampia autoja kuin olisi tarvetta.

Etenkin kaupunkiajossa auton paino on ratkaiseva tekijä polttoaineen kulutuksessa. Myös ylisuuri moottori kuluttaa kaupunkiajossa useita litroja enemmän kuin oloihin sopiva pienempi moottori.

Laurikko mainitsee Volkswagen Golfin, johon voi valita esimerkiksi 1,4 litran tai 3,2 litran moottorin.

- Kuutuksessa on eroa ainakin kaksi-kolme litraa sadalla kilometrillä, Laurikko sanoo. - Kuitenkin autoissa on sama kori ja sama kuljetuskyky. Isotehoinen moottori on kaupunkioloissa täysin hyödytön, pelkkää itsetehostusta.

Energiaa hukkuu sisäisiin häviöihin, kun moottoria käytetään tehottomasti. Suurten moottorien taloudellisuus kohenee, jos niillä ajetaan kovaa vauhtia moottoritiellä. Toisaalta suuri moottori usein yllyttää epätaloudelliseen, kiihdyttelevään ajotapaan.

- Maantiellä pärjää myös pienellä moottorilla, jos on pelisilmää. Itse aloitin autoilun Minillä. Siinä tarvittiin ennakointia, Laurikko muistelee.


Dieselissä hyvää ja huonoa

Entä ostaako bensa- vai dieselauto? Dieselmoottoreiden hyötysuhde on hyvä. Uusi, 1 300 kiloa painava auto kuluttaa sataa kilometriä kohti dieselmoottorilla 2,5 litraa vähemmän kuin bensakoneella, Klemola kertoo.

Toisaalta dieselien hiukkas- ja typpioksidipäästöt ovat suuremmat. Markkinoiden pienimmissä ja halvimmissa dieselautoissa ei yleensä edes ole hiukkassuodattimia. Osaan malleista niitä ei saa lisävarusteenakaan. Tällaiset autot ovat myrkkyä etenkin kaupunkien hengitysilmalle.

Pakokaasujen suodattaminen on dieselmoottoreissa vaikeampaa, ja suodattimet nostavat halvan auton hintaa sen verran, että valmistajat eivät niitä halua. Lisäksi ne lisäävät polttoaineen kulutusta ja nostavat siten autoveroa. Tekniikka on kuitenkin menossa eteenpäin lähivuosina.

- Hiukkas- ja hiilivetypäästöissä uudet autot ovat selvästi vanhoja parempia. Uudet menopelit tupruttavat ilmanpilaajia vain rippeitä siitä mitä 1980-luvun autot, summaa Laurikko.
























































EDULLISIMPIA
Malli Polttoaine

diesel 3,3 88

diesel 3,8 99

diesel 3,9 104

bensiini 4,3 104

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109

bensiini 4,6 109
HAITALLISIMPIA

bensiini 16 376

bensiini 16,1 380

bensiini 16,5
Ajoneuvokeskuksen tietokanta uusien henkilöautojen kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä: www.ake.fi/ekoake

Kimmo Klemolan tietokanta 4 800 auton koko elinkaaren päästöistä: www.tiede.fi/lehti/autolista

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.