Netti jakelee luennot, ja opettava tabletti päihittää paperikirjat.

Puheenaihe-palsta

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013  

Teksti: Marko Hamilo

Filosofi Platonin akatemiasta asti opettaminen on tarkoittanut suurin piirtein samaa: yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Tietotekniikka voi mullistaa tämän, oli kyse sitten lukemaan oppimisesta tai yliopiston johdantokursseista.

Esimerkiksi Massachusettsin teknisen yliopiston OpenCourseWare sisältää tuhansia videoituja luentoja. Niitä voi katsella internetissä kuka tahansa.

Ehkä hullunrohkein innovaatio on One Laptop Per Child -hyväntekeväisyysorganisaation perustajan Nicholas Negroponten kokeilu, jossa etiopialaiseen syrjäkylään vietiin tablettitietokoneita pahvipakkauksissaan ilman ohjeita.

Neljässä minuutissa yksi lukutaidottomista lapsista oli avannut laatikon ja keksinyt, miten laite pannaan päälle. Kahden viikon päästä lapset käyttivät kymmeniä opetussovelluksia ja lauloivat aakkoslauluja, kertoo Technology Review -lehti.

– Jos lapset oppivat lukemaan, he voivat myös oppia lukemalla, Negroponte sanoo. Maailmassa on kymmeniä miljoonia lapsia, jotka eivät pääse kouluun.

Luennolle etänä

Tietotekniikka voi mullistaa myös korkeimman opetuksen. Jos opiskelee pääainetta Helsingissä mutta kiinnostava sivuaine olisi Oulussa, voisiko luentoja seurata videoina omalta läppäriltä?

Yhdysvalloissa on syntymässä aivan uudet markkinat korkeakoulujen väliselle opetusyhteistyölle, kertoo Helsingin yliopiston tietotekniikkakeskuksen asiantuntija Olli Salo.

– Toisaalta tilanne luo kilpailuasetelmaa korkeakoulujen välille, toisaalta vie niitä myös kohti avoimien oppimateriaalien tuottamista.

Helsingin yliopistossa on keskusteltu siitä, että opetusmateriaaleja pitäisi saada paremmin näkyville kansainvälisesti.

– Haluamme tehdä opetuksesta enemmän paikasta ja ajasta riippumattomaampaa, Salo sanoo.

Helsingin yliopisto pyrkii tarjoamaan seuraavien vuosien aikana kaikille opettajille helppokäyttöiset työkalut tiettyihin luentosaleihin luentojen tallentamiseen ja julkaisemiseen. Innokkaimmat opettajat ovat lähteneet mukaan jo vuosia sitten, ja nyt kiinnostus on tarttunut yhä useampiin.

– Tekniikka kehittyy koko ajan. Olemme paraikaa siirtymässä tee se itse -tyyppiseen videotallennukseen kuvaustyön sijasta ja videoiden jakeluun teräväpiirtona.

Myös Aalto-yliopistolla on suunnitelmia opetuksen vapauttamiseksi aika- ja paikkariippuvuudesta.

– Aallon omien luentojen tallentaminen otetaan huomioon muun muassa opetustilojen remontissa Otaniemen kampuksen päärakennuksessa, kertoo kehittämispäällikkö Lauri Saarinen. Videoinnin ohjauspaneeleista tehdään niin helpot, että opettaja tarvitsee käyttötukea vain erikoistapauksissa.

Oppikirja älykkääksi

Yhdysvalloissa on uudistettu myös oppikirja. Vulcan-yhtiön tabletille suunniteltu Inquire-sovellus on tekoälyllä vahvistettu vuorovaikutteinen versio laajalti luetusta ja tentitystä Campbell Biology -oppikirjasta. Tekoälysovellus muun muassa ylläpitää käsitekarttaa asioiden välisistä suhteista.

Pienimuotoisessa tutkimuksessa älykäs oppikirja päihitti perinteisen tekstin. Opiskelijat, jotka saivat käyttää kaikkia tekoälysovelluksen ominaisuuksia, pärjäsivät tentissä merkittävästi paremmin kuin ne, jotka olivat lukeneet kirjan joko painettuna tai tabletilta.

Myös oppikirjakustantaja Sanoma Pro on lähivuosina tuomassa markkinoille tableteilla käytettäviä sähköisiä kirjoja.

– Alkuvaiheessa niissä on painettuun kirjaan verrattuna rikasta multimediaa, esimerkiksi videoita ja animaatioita. Myöhemmin tuomme niihin vuorovaikutteisia tehtäviä ja yhteisötyökaluja, sanoo Sanoma Pron opetusratkaisujen johtaja Hannele Mattila.

Mattilan mukaan isoimpana hidasteena ”sähköisen koulun” toteutumiselle Suomessa on koulujen tietotekniikan hyvin vaihteleva taso.

– Olisi tärkeää, että kouluihin saadaan maanlaajuisesti samantasoinen tietotekniikka, jota opettajat koulutetaan hyödyntämään, ja että kirjava ohjelmistomaailma harmonisoituu, Mattila sanoo.

Laitteet useimmilla

Metropolia-ammattikorkeakoulun matematiikan opettaja Vesa Linja-aho harmittelee, ettei koululaisten omia laitteita uskalleta tasa-arvon takia hyödyntää.

– Nuorista varmaan 80 prosentilla, muutaman vuoden päästä 95:llä, on älypuhelin tai läppäri. Koulussa pitäisi ymmärtää, että riittää, kun laitteettomia varten ostetaan laite.

Linja-aho teki syksyllä parinkymmenen matematiikan opettajan ja opiskelijan kanssa ensimmäisen avoimen koodin matematiikan oppikirjan. Verkkokeskustelusta alkanut prosessi tuotti yhden viikonlopun ”matematiikkamaratonissa” vapaaehtoisvoimin kirjan, joka on nyt netissä paitsi ilmaiseksi ladattavissa myös muokattavissa.

Sen sijaan, että jäätäisiin vuosikausiksi odottelemaan isojen kustantajien hienoja interaktiivisia tablettisovelluksia, Linja-aho kannattaa opettajien wikipedia-henkisiä kokeiluja.

– Kokeilujen tuotokset pitäisi julkaista avoimella lisenssillä, kun ne kerran tuotetaan verovaroilla. Nyt se vähä sähköinen oppimateriaali, mitä on tehty, lojuu verkossa päivittämättömänä, koska tekijänoikeuslain takia siihen ei voi tehdä muutoksia.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Koulu 2030– Kaikki oppimateriaali avointa ja ilmaista.– Opettajat käyttävät tietotekniikkaa.– Yksilöllinen eteneminen mahdollista ja hyväksyttyä.– Lapset suorittavat yliopistokursseja jo yläkouluikäisinä.

Visio: Vesa Linja-aho, matematiikan opettaja, Metropolia-ammattikorkeakoulu

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.