Kristinusko on ollut muutoksen tilassa syntymästään saakka. Ensin se kelpuutti pakanat, sitten naiset ja kohta homotkin.

Teksti: Heikki Räisänen

Kristinusko on ollut muutoksen tilassa syntymästään saakka. Ensin se kelpuutti pakanat, sitten naiset ja kohta homotkin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Tarkemmin sanoen lauantaina, lokakuun 22. päivänä vuonna 4004 eKr. Ajankohdan laski Raamatusta arvostettu anglikaaninen arkkipiispa James Ussher 1650-luvulla, ja se oli pitkään normaalia yleistietoutta.

Nykypäivänä harva kristitty uskoo maailman iän olevan noin 6 000 vuotta. Tiukka fundamentalistikin saattaa puhua miljoonista vuosista; Raamatun seitsemää luomispäivää ei pidetä kirjaimellisina vuorokausina. Rutiininomaisesti todetaan, ettei Raamattu ole luonnontieteen oppikirja.

Kauan 1600-luvun jälkeenkin Raamattu kuitenkin oli itsestään selvästi niin biologian, geologian kuin historiankin erehtymätön tietolähde, samoin lainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen perusta. Samoihin aikoihin kun piispa Ussher teki laskelmiaan, Galileo Galilei joutui kirkonkiroukseen kyseenalaistettuaan varovaisesti Raamatun maailmankuvan – eivätkä protestantit suhtautuneet häneen sen myötämielisemmin kuin katolisetkaan.

Tämän päivän kristitty voi huoletta ajatella Maan kiertävän Aurinkoa ja laskea maapallon iän miljoonissa vuosissa. Se viittaa radikaaliin muutokseen kristinuskon luonteessa. Kirkot ovat vaivihkaa tehneet myönnytyksiä, jotka olisivat kauhistaneet piispa Ussherin aikalaisia. Galilei ja eräät muut toisinajattelijat olivat suunnannäyttäjiä, joiden ansiosta muutos hiljalleen käynnistyi. Pyhää traditiota alettiin tulkita uudella tavalla uusien havaintojen, kokemusten ja oivallusten valossa – ensin tähtitieteellisten havaintojen, sitten myös Raamatun tekstien keskinäisen vertailun valossa.

Helvetti pois muodista

Kaakkois-Aasian tsunami olisi vielä jokin aika sitten laajalti tulkittu Jumalan rangaistukseksi jostakin; olihan Jumala se, joka "säät ja ilmat säätää". Nyt teologit tyytyivät selittämään, ettei muuta selitystä ole kuin mannerlaattojen liikkeet, ellei Jumala sitten jälleen kerran nukkunut. Markku Envallin aforismi osoittautuu tarkkanäköiseksi: "Mitätön on ero olla kristitty tai ateisti nyt verrattuna eroon olla kristitty nyt ja tuhat vuotta sitten." Parisataa vuottakin tosin riittäisi.

Syntisten ja epäuskoisten ikuinen kidutusrangaistus on ollut keskeinen kristinuskon teema, joka on vahvasti vaikuttanut ihmisten mieliin. Vanhojen kirkkomaalausten pelottavat näkymät pohjautuvat suoraan Jeesuksen puheisiin ja Ilmestyskirjan kuvastoon. Nykyisin helvetti kuitenkin laajalti tulkitaan kutakuinkin vertauskuvallisesti, jopa varsin konservatiivisissakin piireissä. Nykykristityt ovat – usein luultavasti tiedostamattaan – tehneet valinnan armon puolesta kovuutta vastaan.

Tasa-arvo etenee

"Kirkon usko" ei siis ole koskaan ollut muuttumaton. Muutokset vain tapahtuvat usein sen verran hitaasti, ettei niitä tarvitse erikseen myöntää eivätkä ne aiheuta rajuja reaktioita. Mutta silloin kun ne pannaan merkille, tuloksena on hämmennystä.

Muutoksia, jotka hämmentävät monia, tapahtuu meidän silmiemme alla. Sama moraalinen taju, joka on haalistanut helvetin, vaatii ottamaan sukupuolten tasa-arvon vakavasti. Kristikunta kamppailee eroon patriarkaalisuuden painolastista, mutta prosessi on kesken. Vielä selvemmin kesken on prosessi, joka liittyy käsityksiin seksuaalisesta suuntautumisesta. Monien asenne homoseksualismiin on muuttunut – erityisesti ehkä siksi, että heteroseksuaalit kristityt tuntevat entistä paremmin homoseksuaaleja ja ovat todenneet nämä tavallisiksi lähimmäisiksi, jotka eivät edes ole suuntautumistaan itse valinneet.

Muutokset käynnistyvät kokemusten paineesta. Legitimaatio löytyy jälkikäteen: "Jeesus olisi hyväksynyt homosuhteiden siunaamisen, sillä hän oli syrjittyjen puolella"; "Raamatussa tuomittu homoseksualismi on erilaista kuin se, mistä me puhumme". Vuosituhantisen tradition rinnalla argumentit saattavat vaikuttaa keveiltä, mutta kohtaamisissa saadut kokemukset painavat.

Selvää on, etteivät kaikki voi vakuuttua. Toiset ovat haluttomampia kuin toiset tulkitsemaan perinnettä uudella tavalla.

Mullistus: pakanat kelpasivat

Suurimmat murrokset kristinuskon sisällössä näyttävät tapahtuneen toisaalta viime vuosisatoina, toisaalta aivan alussa. Kristinuskon kehittyminen juutalaisesta liikkeestä itsenäiseksi uskonnoksi oli mullistava prosessi. Siihen kuului uskonnon hengellistyminen. Odotettu maanpäällinen Jumalan valtakunta vaihtui sielujen autuuteen taivaassa. Ympärileikkauksesta ja ateriasäännöistä luovuttiin ja ne tulkittiin vertauskuvallisesti. Jeesus muuttui Jumalan valitusta taivaasta tulleeksi jumalolennoksi.

Jeesus oli karismaattinen parantaja, joka puhui lähellä olevasta Jumalan valtakunnasta. Hänen ympärilleen syntynyt liike ei romahtanut Golgatan tapahtumiin, sillä jotkut hänen seuraajansa näkivät ilmestyksiä, joista pääteltiin, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista. Jeesuksen paluuta ja Jumalan vallanottoa odotettiin innolla.

Toisella suunnalla uudelle uskonnolle oli luonut pohjaa ulkopuolisille vaikutteille avoin diasporajuutalaisuus eli Palestiinan ulkopuolella asuvien juutalaisten toiminta. Synagogilla oli siellä kosketuksia myötämielisiin pakanoihin. Ympärileikkauksen vaatimus kuitenkin esti useimpia liittymästä juutalaiseen yhteisöön. Jeesuksen seuraajien liike tarjosi heille suunnilleen sen minkä "normaalikin" juutalaisuus – uskon yhteen Jumalaan, lupauksen pelastuksesta ja korkean moraalin – mutta myös täyden jäsenyyden uskonyhteisössä ilman ympärileikkausta.

Yhtenä muutoksen virikkeenä näyttää olleen inhimillisen kohtaamisen synnyttämä taju siitä, että Jumalan edessä kaikki olivat samanlaisia. Uusi testamentti kertoo: kun apostoli Pietari saarnaa ei-juutalaisille kuulijoille, nämä joutuvat hurmoksiin. Tämä tulkitaan merkiksi, että Jumala hyväksyy pakanat ja heidät voidaan liittää seurakuntaan ilman ympärileikkauksen riittiä.

Vanhoilliset jäivät jalkoihin

Raamatun mukaan Jumala oli kuitenkin säätänyt riitin ikuisiksi ajoiksi. Pietari joutuukin tekemään tiliä huolestuneille uskonveljille. Hän selviää toteamalla, että jos "Jumala antoi heille – pakanoille – samanlaisen lahjan kuin meille, mikä olin minä estämään Jumalaa?" Pietarin kokemuksessa voi nähdä yhtäläisyyttä niiden kokemusten kanssa, joita monilla nykyajan heterokristityillä on ollut homoseksuaalisten lähimmäisten kohtaamisesta.

Kertomuksen mukaan veljet rauhoittuivat ja ylistivät Jumalaa, mutta kokemukseen vetoaminen ei tietenkään voinut tyydyttää kaikkia. Osa juutalaiskristityistä ei koskaan hyväksynyt sitä, että ympärileikkaamattomia otettiin ateriayhteyteen yhteisön täysivaltaisiksi jäseniksi.

Vanhoilliset jäivät ulkoisten tapahtumien vauhdittaman kehityksen jalkoihin. Jerusalemin hävitys vuonna 70 eristi kristikunnan valtauomasta kaupungin konservatiivisen juutalaiskristillisen yhteisön, joka oli kenties uskollisimmin vaalinut Jeesuksen perintöä.

Muutokset ovat siis olleet olennainen osa kristinuskoa. Traditiota on aina tulkittu "uuteen uskoon" uusien kokemusten ja oivallusten valossa. Yhtä lailla uudet tulkinnat on aluksi torjuttu ja kiistetty. Prosessille ja siihen liittyville konflikteille ei näy loppua.

Heikki Räisänen on Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori.

Aiheesta lisää:

Heikki Räisänen, Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY 2011) 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.