Tehokas asiantuntija-alainen auttaa esimiestä ymmärtämään, miten kannattaa johtaa.








Harlan Cleveland katsoo, että tietotyön johtaminen on kutsumustyötä, johon jotkut saavat herätyksen keski-iässä. Kirjassaan The Knowledge Executive (Trueman & Talley 1985) Cleveland jakaa osaavan esimiehen uran spesialisti- ja generalistivaiheeseen.

Cleveland on vahvasti sitä mieltä, että esimies ei pysty ymmärtämään asiantuntijoiden mielenlaatua, ellei hänellä itsellään ole asiantuntijataustaa. Karkeasti sanottuna reipas kosmetologi tai merkonomi ei voi johtaa tietotyötä. Tieteen edistys vaatii tiukkaa keskittymistä oman erikoisalan pilttuuseen. Kukaan ei jaksa kehittää itseään samanaikaisesti usealla osaamisen saralla, ja oman alan kyydissä pysyminen on ihmiselle enemmän kuin riittävä ponnistus.

Toisaalta tosielämän ongelmat vaativat monitieteistä ajattelua eli generalistia. Jonkun on koordinoitava erityisosaajien panos yhteen. Koordinoijana voi onnistua vain itselleen ja muille osaamisensa todistanut asiantuntija, joka kokee sisäistä kutsumusta kokonaisuuksien hahmottajaksi. Muodonmuutos tutkijatoukasta siellä täällä liitäväksi esimiesperhoseksi on kuitenkin Clevelandin mukaan henkisesti tuskallinen prosessi.

Vanhan sanonnan mukaan tieteen kehitys voidaan lopettaa helposti siten, että terävimmistä tutkijoista tehdään osastonsa esimiehiä. Sama sääntö pätee myös taitavaan ohjelmoijaan tai kirurgiin. Tutkimusalansa syvyyksiin halajava huippu on esimiehenä surkea ja esimiestyöstään lusmuileva hyypiö. Monta hyvää esimiehenalkua on pilattu asettamalla asiantuntija esimieheksi liian aikaisin - tai yleensä ollenkaan. Hyviä generalisteja on vähän, koska harva asiantuntija hennoo luopua rakkaaksi käyneestä erikoisalastaan.

Mikään raha ei korvaa kärsimystä, jota vääränlaiseen työhön joutuminen aiheuttaa itselle ja muille. Huono johtaminen voi tehdä lähes kenestä tahansa alaisesta passiivisen tai vieraantuneen alaisen. Osaava alainen voi kuitenkin johtaa itseään oman vastuunsa ja valtansa rajoissa. Siten osaava alainen voi kompensoida haluttoman mutta perusreilun esimiehen puutteita. Ja kun osaa johtaa itseään, voi oppia johtamaan muitakin - sitten kun aika on siihen kypsä.


Robert E. Kelley





Nyt saatiin uusi keskustelunavaus. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton pääsihteeri Markku Silvennoinen ja vuorovaikutusvalmentaja Risto Kauppinen ovat kirjoittaneet kirjan Onnistu alaisena (Tammi 2006). Kirjan lopussa on itsearviointilomake, jonka täyttämällä voi saada käsityksen omasta alaistyylistään. Lomake on laadittu Robert Kelleyn ja menestyneen yhdysvaltalaisen johtajien valmentajan Ira Chaleffin mallien pohjalta. Testi jaottelee alaiset viiteen tyyppiin:


Passiivisen alaisen mielestä pomot hoitakoon ajattelun, koska siitähän niille maksetaan. Alainen "on vain täällä töissä". Jos passiivinen alainen sattuu olemaan ryhmän vaikuttaja, muutkaan eivät tohdi innostua. Syntyvässä ilmapiirissä vastustus on niin aktiivista, että kiinnostumisen välttämiseen käytetään paljon energiaa. Läheskään aina passiivisuus ei ole alaisten valinta. Varsinkin ylijohtamiseen taipuvainen esimies voi jopa vuodessa muuttaa aiemmin tarmokkaan ryhmän perässä vedettäväksi riippakiveksi.


Vieraantuneen alaisen mielestä organisaatio ei osaa hyödyntää hänen taitojaan, tai sitten se ryöstöviljelee häntä. Jos esimies on kahminut kunnian alaisen tekemästä työstä, kannattaa tarkentaa pelisääntöjä. Jos ansion varastaminen on esimiehen pysyvä tapa, hänet kannattaa vaihtaa, eli alainen vaihtaa osastoa ja siten esimiestä. Teko on avain itsetuntemukseen: ne pulmat, jotka johtuvat esimiehestä, häviävät vaihdettaessa, mutta itsestä johtuvat pulmat toistuvat myös uuden pomon alaisuudessa.


Mukautuva alainen toteuttaa kaikki esimiehen käskyt siinä määrin mukinoitta, että mukautujaa pidetään johdon sylikoirana. Hän välttelee konflikteja viimeiseen asti ja kertoo ylöspäin vain sen, mitä johto haluaa kuulla. Varsinkin epävarman esimiehen kannalta mukautuva on mukava, mutta koko organisaatiolle hän on riski. Jos pomon ympärillä liehittelee pelkistä jees-miehistä koostuva hovi, uhkaavia katastrofeja ei huomata ajoissa.


Käytännöllinen realisti osaa hyödyntää järjestelmää niin, että omat työt tulevat hoidetuiksi. Jos organisaation antamat tehtävät eivät kiinnosta, realisti hoitaa organisaation ajalla omia hommiaan. Mikäli esimies ei onnistu kytkemään yhteen organisaation ja realistin intressejä, realisti ajaa omia etujaan sammutetuin lyhdyin. Lusmuillessaankin realisti toimii aina sääntöjen mukaan, ja erityisen varovaiseksi hän muuttuu, jos organisaation tilanteessa on merkkejä epävakaudesta. Realisti työskentelee sopivalla höyryllä pitäen riittävää etäisyyttä organisaatioon. Hän ei sitoudu organisaation perustehtävään, mutta hänestä voi tulla kyvykäs linjajohtaja. Yhdysvaltalainen johtamistaidon konsultti Gifford Pinchot huomauttaa kirjassaan Intrapreneuring (Harper & Row 1985), että useimmiten omistautuneen uudistajan onnistumisesta korjaa edun se linjajohtaja, joka on osannut karttaa ongelmia. Käytännöllinen realisti ei pane itseään likoon.


Tehokas alainen kokee olevansa esimiehen kanssa tasavertainen kumppani, sillä esimiehellä ja alaisella on vain erilaiset työt ja roolit. Aidossa asiantuntijaorganisaatiossa esimies ei voi tuntea syvällisesti alaisen vastuualuetta, joten alainen osaa tehdä organisaation periaatteita noudattavia päätöksiä esimiestä vaivaamatta. Pulmien sijaan hän tuo esimiehelleen pureskeltuja ratkaisuvaihtoehtoja. Tehokas alainen informoi aikeistaan ylöspäin muttei jää odottamaan lupaa. Toisaalta osaaja varoittaa esimiestä lempeästi, jos tämä on tekemässä hölmöyksiä. Tehokas alainen tarjoaa konsulttiapua raporttien ja suunnitelmien laadinnassa.



Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25760
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.