Tuntuuko sinustakin, ettei uni milloinkaan maistu niin hyvin kuin juuri silloin, kun herätyskello soi? Ei ihme, sillä
päivä käynnistyy puoliunessa




Tuntuuko sinustakin, ettei uni milloinkaan maistu niin hyvin kuin juuri silloin, kun herätyskello soi? Ei ihme, sillä
päivä käynnistyy puoliunessa


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2009


Ihminen herää luonnostaan, kun väsymys on nukuttu pois ja sisäinen kello osoittaa sopivaa aikaa. Ani harva meistä kuitenkaan saa nukkua pikkulapsen tavoin oman rytminsä mukaisesti, vaikka se olisikin ihanteellisinta terveydellemme.

Yleisimmin väsymys johtuu liian lyhyistä unista. Mutta miksi herätyskello on painajainen, vaikka olisi mennyt ajoissa nukkumaan?


Aivot käyvät hitaalla

Monissa tutkimuksissa on huomattu, etteivät psyykkinen ja fyysinen suorituskyky yllä lähellekään tavanomaista tasoa heti heräämisen jälkeen. Tunnin kuluttua äly leikkaa jo tavalliseen tapaan.

Heräämiseen liittyy kahdenlaista käynnistysvaikeutta: aivojen verenkierrosta johtuva lyhyt tokkura ja stressivalmiuteen kytkeytyvä pidempi jähmeys.

Tokkura eli heräämisviive on fysiologinen tila, jonka aikana aivokuori ei ole vielä täysin hereillä, vaikka jalat jo liikkuvat. Aivokuvauksissa nähdään, että aivojen verenkierto saavuttaa valveelle tyypillisen tason noin vartin viiveellä. Hetkessä eivät aivoista väisty myöskään unta ylläpitävät kemialliset säätelijät.

Aamutokkuraa voi selittää sekin, että vastoin yleistä käsitystä koko aivokuori ei ehkä herää - eikä myöskään nukahda - samaan aikaan. Uusimmat havainnot viittaavat nimittäin siihen, että aivokuorella voi olla "unipesäkkeitä", vaikka ihminen on valveilla. (Päinvastoin taas käy unissakävelijällä, jolla osa aivoista "herää" kesken unen.) Ei siis tarvitse ihmetellä, jos väsyneenä käy hitaalla: aivot voivat kirjaimellisesti olla puoliunessa!


Keho vaatii valmistelua

Heräämisviivettä seuraa pidempi tahmeus etenkin silloin, kun uni jää kesken. Herätyskello ei piittaa ihmisen omasta sisäisestä rytmistä, vaan voi ajaa ylös sängystä, ennen kuin elimistö on virittynyt siihen.

Samoin kuin nukahtamiseen elimistö valmistautuu myös heräämiseen. Sisäisiä herätyskelloja ovat veren kortisolipitoisuus ja ruumiinlämpö. Ne ovat minimissään aamuyöstä ja kohoavat kohti heräämisaikaa aivojen keskuskellon ajastamina.

Kortisolin ja ruumiinlämmön ohella tarmokkuuteen vaikuttavat lukuisat välittäjäaineet, erityisesti sympaattisen hermoston erittämät stressikemikaalit adrenaliini ja noradrenaliini. Stressi herättääkin usein tehokkaasti, jos edessä on tärkeä palaveri tai tietää päivästä tulevan erityisen kiireisen. Rentoutunut ihminen sen sijaan nukkuu mielellään yli tarpeen, minkä huomaa lomalla.

Univaihekin vaikuttaa

Pirteyteen vaikuttaa myös se, missä univaiheessa herää. Erityisen vaikeaa tokeneminen on, jos kello sattuu soimaan syvän unen aikana, kun aivokuoren toiminta on hitaimmillaan.

Aikuisella univaiheet toistuvat läpi yön noin puolentoista tunnin sykleissä. Kaikkein syvimpään uneen aivot eivät kuitenkaan vaivu enää ensimmäisten viiden tunnin jälkeen, jos edeltävää univelkaa ei ole. Uni kevenee aamua kohti, ja havahtumiset lisääntyvät, vaikkei niitä aina jälkeenpäin muista. Lopulta havahtuja kokee, että unta on kertynyt riittävästi.

Itsestään herännyt ihminen ei yleensä nuoku aamutokkurasta toivuttuaan. Tämä havaittiin kokeessa, jossa kunnon yöunet nukkuneille koehenkilöille annettiin ohjeeksi nukkua päiväunet aina kun suinkin pystyy.

Nukahtaminen oli vaikeinta heti aamupäivästä. Yllättävää kyllä unelle tyypillinen puolentoista tunnin rytmi näkyy nukahtamisherkkyydessä läpi vuorokauden. Siksi illalla saattaa hetkellisesti piristyä, vaikka vuorokausirytmi ja väsymys puoltaisivat unta.


Iloisempaa huomenta

Useimpien nuorten ja aikuisten arkeen kuuluu herätyskelloon herääminen. Mikäli arvostaa leppoisia aamuja, loikoiluhetki sängyssä voi olla paikallaan.

Jos taas haluaa päästä aamutokkurasta mahdollisimman nopeasti, parhaiten piristää liikunta, joka nostaa ruumiinlämpöä ja aktivoi sympaattista hermostoa. Vaikka sisäinen kello tikittäisikin vielä unta, aivojen lämpötilan nousu kertoo, että aktiivisuusjakso on alkanut. Erityisen suositeltava jumppatuokio on, mikäli joutuu hyppäämään rattiin elimistön vasta heräillessä.

Osa ihmisistä tuntee saavansa apua heräämiseen valohoidosta, joka pysäyttää pimeähormoni melatoniinin erityksen. Sarastusvalon voi ajastaa syttymään puolisen tuntia ennen toivottua heräämistä, jolloin melatoniini alkaa vähentyä tehokkaasti jo unen aikana. Valoisina aamuina voi myös nousta avaamaan verhot ja nukahtaa hetkeksi uudestaan, mikäli vielä väsyttää.

Herätyksen voi myös yrittää ajoittaa luontevimpaan univaiheeseen. Tämä onnistuu älykkäällä herätyskellolla, joka asetettuun aikaan alkaa seurata unen vaiheita nukkujan liikkeistä. Syvässä unessa ihminen ei juuri liiku. Rem-unessa voivat nykiä silmät ja raajat, mutta isompia liikkeitä on vain havahtumisten aikana. Älykello herättää ihmisen juuri silloin, kun hän on jo valmiiksi lähes hereillä.

Vanhemmat älykellot vaativat liikkeitä mittaavan anturin ranteeseen, mutta Suomessa hiljattain kehitetty kännykkäversio Happy WakeUp tunnistaa nukkujan liikkeet kännykän mikrofonin avulla.


Asiantuntijoina kliinisen neurofysiologian dosentti Tapani Salmi ja fysiologian dosentti ja unitutkija Tarja Stenberg Helsingin yliopistosta.


Sisäiset kellot rytmittävät


Elintoimintomme ja vireytemme noudattavat vuorokausirytmiä. Sykliä ohjaavat kellogeenit, joita tunnetaan yli 20. Tärkeimpiä sisäisiä ajastimiamme ovat ruumiinlämpö ja stressihormoni kortisolin pitoisuus. Väsymys hiipii kehoon, kun ne laskevat iltayöstä, ja päiväntoimiin alamme toeta, kun ne kohoavat aamua kohti.


Seitsemän tuntia oikeaan aikaan


Yöunen kesto on pisin ja herääminen helpointa, kun nukahtaa kymmenen uutisten ja keskiyön välillä. Silloin suurin unisuus osuu samoihin aamuyön tunteihin kuin elimistön lämpöminimi ja aamuun syntyy useita heräämiselle otollisia kevyen unen ja havahtumisen hetkiä.


Vain harva on aito aamuntorkku


Moni sanoo kärsivänsä aamuista siksi, että on luonnostaan illanvirkku, aamuntorkku. Biologinen taipumus aamu- tai iltaunisuuteen on kuitenkin vain noin joka viidennellä meistä. Taipumus tulee yleensä näkyviin viimeistään murrosiässä ja johtuu eroista kellogeeneissä, jotka pitävät sisäistä kelloamme ajassa.

Yleisimmät syyt illan virkeyteen löytyvät elimistön ulkopuolelta. Kelloa jätättävät muun muassa kirkas valaistus, raskas liikunta, kiinnostava tekeminen tai innostava seura.

Vielä harvemmilla, vain noin 1-2 prosentilla meistä, on niin sanottu aikaistunut tai viivästynyt unijakso. Näissä oireyhtymissä sisäinen kello ei tahdistu normaaliin vuorokausirytmiin ja esimerkiksi ruumiinlämmön minimi ja maksimi poikkeavat useita tunteja tavanomaisesta. Nämä ihmiset nukahtavat säännöllisesti jo alkuillasta tai saavat unen vasta pikkutunneilla.

Haluatko älyherätyksen?


Älyherätysohjelman voi ladata Nokian uusimpiin puhelinmalleihin osoitteesta www.happywakeup.com.
Viikon koekäyttö on maksuton.
Älykellon kännykkäversion kehitystyön pani alulle diplomi-insinööri Väinö Virtanen tehdessään diplomityötään Tampereen teknillisessä yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.