Ruokahuolto muuttui maratonuinniksi.
Patagonianpingviinit eivät ehdi lekotella pallonpuoliskonsa kesässä. Ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet ruokahuollosta maratonuintia.




Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Olemme tottuneet yhdistämään pingviinit lumeen ja jäähän, mutta patagonianpingviini kasvattaa poikasensa eteläisen Amerikan kuivilla ja kuumilla kivirannoilla Argentiinassa, Chilessä ja Britannialle kuuluvissa Falklandinsaarissa. Juuri nyt merellä talvehtineita lintuja on rannikolla pesimässä. Erityisen paljon niitä on saapunut Argentiinan Punta Tomboon, missä lämpömittari näyttää usein jopa 40:tä astetta.

- Helle on näille pingviineille tuttu juttu, mutta ihminen ja ilmastonmuutos ovat tehneet niiden elämästä ankaraa kamppailua, toteaa maailman johtava patagonianpingviinien asiantuntija Dee Boersma, Washingtonin yliopiston ympäristötieteen professori.

- Kuiva autiomaa yllättää nyt rankkasateilla. Ne muuttavat pingviinien pesäkuopat vesisammioiksi, ja poikasia hukkuu, Boersma kuvailee.


Kala karkaa kauemmas

Tulviakin tukalampi ongelma on El Niño. Se on tihentänyt sykliään ja muuttanut meren virtauksia. Tämän takia pingviinien ravinto - pikkukalat, nilviäiset ja äyriäiset - kulkeutuu yhä kauemmaksi rannikolta. Tehokalastus kiristää ruokapulaa entisestään: - Kun ihmiset imuroivat meriä aina vain kiivaammin, pingviineille ei jää kohta mitään, Boersma kiteyttää.

Satelliittipaikantimet paljastavat, että Punta Tombon pingviinit joutuvat uimaan ruoan perässä nyt satakunta kilometriä enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

- Se on kova paikka niin uimarille kuin kumppanille. Kun toinen saalistaa, toinen odottaa nälissään pesässä, Boersma huomauttaa. - Poikasten synnyttyä tilanne muuttuu kriittiseksi, sillä kalanhakijan on onnistuttava keräämään evästä paljon enemmän.

Boersman punnitusten mukaan naaras hylkää pesän, jos sen oma paino putoaa alle 2,8 kilogramman. Pingviinit sietävät paastoa, jos ne ovat pystyneet tankkaamaan itsensä pulskaksi ennen pesimistä. Nykyään tämä ei aina onnistu.


Vuoron perään matkaan

Ensimmäisenä ravinnonhakuun pääsevät koiraat - ihan käytännön syistä: ne ovat nälkäisimpiä, sillä ne ovat paastonneet naaraita pidempään. Koiraat näet rantautuvat pari viikkoa ennen puolisoitaan varaamaan ja valmistelemaan pesäkolot.

Koiraat odottavat yleensä, että ensimmäinen muna pyörähtää pesään, ja suuntaavat vasta sitten merelle. Kalareissu vie noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen koiras asettuu hautomaan ja naaras pääsee puolestaan pariksi viikoksi syömään.

Hautominen vie tavallisesti 42 päivää, ja vaikka vahdinvaihtotahti kiihtyykin poikasten kuoriutuessa, petojen pelossa vanhemmat eivät uskalla jättää poikasiaan ilman valvovaa silmää ainakaan kuukauteen. Isommat poikaset kuitenkin tarvitsevat niin paljon sapuskaa, että lopulta kummankin vanhemman on lähdettävä yhtä aikaa markettiin.

Poikaset uskaltautuvat mereen kahden-neljän kuukauden ikäisinä. Kun jälkikasvu on saatu pesästä, vanhemmat lähtevät vielä kerran keräämään ravintoa paastoa varten. Ennen talvivesille siirtymistä ne nimittäin vaihtavat höyhenpukunsa uuteen.


Dumppaus saatiin kuriin

Dee Boersma kutsuttiin ensi kerran Punta Tomboon 1982, kun japanilainen yhtiö halusi ryhtyä tekemään patagonianpingviinistä öljyä, lihaa ja golfkäsineitä. Boersma tuli ja totesi, ettei yhdyskunta kestä suunniteltua 40 000 yksilön vuosiharvennusta, ja lupa evättiin.

- Tuolloin pesiviä pareja oli vielä 300 000, kun niitä nyt on ilman tarkoituksellista pyyntiäkin enää 200 000, Boersma summaa.

Aiemmin pahin pingviinien tuhoaja oli laivoista dumpattu öljy. Boersman arvion mukaan 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa yli 40 000 patagonianpingviiniä kuoli öljyyn joka vuosi. - Kun nostimme asiasta ison älämölön, laivareittejä siirrettiin 40 kilometriä, ja tilanne parani radikaalisti.

- Kävelin viime maaliskuussa 25 kilometriä rantaviivaa enkä löytänyt ainoatakaan öljyn tahrimaa pingviiniä, Boersma iloitsee.


Yhdessä voimme hyvin

Dee Boersman mukaan  öljykuolemien väheneminen on hyvä esimerkki siitä, että ihminen voi halutessaan vaikuttaa asioihin. Hän painottaa, ettei pingviinien suojelussa ole edes kysymys pelkistä linnuista vaan myös meistä itsestämme.

- Pingviinit ovat kuin kanarialinnut kaivoksissa: ne kertovat, mikä on yhteisen ympäristömme tila. Kun pingviinit voivat hyvin, mekin voimme hyvin. Ja toisin päin.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Artikkeli perustuu Dee Boersman sähköpostihaastatteluun ja esitelmään, jonka hän piti Yhdysvaltain helmikuisella tiedeviikolla Chicagossa.
Lue Punta Tombon pingviinien tuoreimmat kuulumiset:
mesh.biology.washington.edu/penguinProject/


Vain viidellä menee hienosti

Frakkitakkeja elää Antarktiksen jääkenttien lisäksi Etelämannerta ympäröivissä saarissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Oseaniassa. Patagonianpingviinit eivät ole ainoat, joiden elämä on koventunut. Maailman 18 pingviinilajista vain viisi on toistaiseksi turvassa. Neljä niistä asuu Etelämantereella ja yksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.
www.iucnredlist.org/


Macquarienpingviini
Eudyptes schlegeli
Vaarantunut


Pohjoisenkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes moseleyi
Häviämässä


Etelänkalliotöyhtöpingviini
Eudyptes chrysocome
Vaarantunut


Snaressaarten pingviini
Eudyptes robustus
Vaarantunut



Kultatöyhtöpingviini
Eudyptes chrysolophus
Vaarantunut 


Vuonopingviini
Eudyptes pachyrhynchus
Vaarantunut


Pystytöyhtöpingviini
Eudyptes sclateri
Häviämässä


Myssypingviini
Pygoscelis antarcticus
Elinvoimainen


Valkokulmapingviini
Pygoscelis papua
Silmällä pidettävä


Afrikanpingviini
Spheniscus demersus
Vaarantunut


Patagonianpingviini
Spheniscus magellanicus
Silmällä pidettävä


Jääpingviini
Pygoscelis adeliae
Elinvoimainen


Perunpingviini
Spheniscus humboldti
Vaarantunut


Galápagosinpingviini
Spheniscus mendiculus
Häviämässä


Sinipingviini
Eudyptula minor
Elinvoimainen


Keisaripingviini
Aptenodytes forsteri
Elinvoimainen


Kuningaspingviini
Aptenodytes patagonicus
Elinvoimainen


Keltasilmäpingviini
Megadyptes antipodes
Häviämässä 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.