Kolmen viikon kuluttua julkistetaan uusimman Pisa-kierroksen tulokset. Mitä ne kertovat?

Teksti: Kirsi Heikkinen

Kolmen viikon kuluttua julkistetaan uusimman Pisa-kierroksen tulokset. Mitä ne kertovat?

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Suomen koululaiset maailmanmaineeseen nostanut Pisa on maailman suurimpia oppimistutkimuksia. Viime vuonna melkein puoli miljoonaa 15-vuotiasta ratkoi ohjelman neljännen kierroksen tehtäviä. Mitä megatutkimus oikeastaan mittaa?– Sitä, millaiset valmiudet peruskoulunsa päättävillä nuorilla on pärjätä jatko-opinnoissa, työssä ja arkielämässä, sanoo Suomen Pisa-koordinaattori, professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta.Pisa ei mittaa, kuinka hyvin koulun opetukset osataan toistaa kokeessa, vaan miten nuori kykenee soveltamaan kaikkea siihen mennessä oppimaansa. Tehtävissä analysoidaan usein sanomalehdistä, tieteellisistä artikkeleista, internetistä tai kirjallisuudesta valittuja materiaaleja. Ne vaativat kykyä tunnistaa olennaiset seikat ja muokata ne ratkaistavaan muotoon.– Esimerkiksi matemaattiset ongelmat tulevat elämässä harvoin vastaan puhtaan matematiikan muodossa, vaan ne yhdistyvät yleensä tekstiin. Joudumme ratkomaan erilaisia yhtälöitä tuon tuosta, vaikka emme niitä aina sellaisiksi tunnista.

Kuin omenoita vertailisi

Pisa luotaa myös sitä, mikä osaamisen eroja voi selittää. Kansainvälisen vertailun avulla on mahdollista ruotia erilaisten koulujärjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Kymmenien kielten, kulttuurien ja järjestelmien kirjo tekee kuitenkin megatutkimuksen toteuttamisesta enemmän kuin haasteellista. Välijärven mukaan tilanne on etäisesti samankaltainen kuin puntaroisi erilaisten omenoiden ominaisuuksia. Teoreettisen viitekehyksen ja tehtävien valmistelu nieleekin vuosia, ja työhön osallistuvat kymmenet matematiikan, lukutaidon ja luonnontieteiden oppimisen huippuasiantuntijat eri puolilta maailmaa.

Muutokset näkyviin

Koska Pisa on pitkäjänteinen ohjelma, se kertoo myös osaamisen muutoksista. Ensimmäinen tutkimus järjestettiin kymmenen vuotta sitten, ja siinä painotettiin lukutaitoa. 2003 keskityttiin matematiikkaan, 2006 pääalue oli luonnontiede. 2009 kierros alkoi alusta eli painopisteenä oli jälleen lukutaito.Tähän asti Suomi on ollut aina tuloslistan kärjessä, ja hyvää sijoitusta odotetaan joulukuussakin, kun uudet tulokset julkaistaan.  Uusimmassa tutkimuksessa oli ensi kertaa mukana sähköisten tekstien lukutaito-osio. Siihen osallistuminen oli vapaaehtoista, ja Suomi jätti sen väliin. Seuraavassa kokeessa osio on kaikille pakollinen. Välijärvi epäilee, etteivät sen tulokset tule olemaan suomalaisille mairittelevia. Sähköinen lukutaito edellyttää perinnäistä monipuolisempaa taitoa etsiä, arvioida ja yhdistellä muodoltaan vaihtelevaa tietoa eri lähteistä.– Toisin kuin moni meistä luulee, Suomi ei ole enää mikään tietotekniikan ihmemaa. Tietokoneympäristön opiskelu on kouluissamme valitettavasti jäänyt lapsenkenkiinsä.

Paljon heikkoa muualla

Välijärven mukaan tutkimusohjelma on osoittanut, että suomalaisen koulun perusta on hyvä. Erityisesti olemme onnistuneet heikoimpien oppijoiden tukemisessa: huonoimmat oppilaamme ovat parempia kuin missään muualla. – Suomessa osaaminen ei nivoudu voimakkaasti sosiaaliseen taustaan, kouluun tai asuinpaikkaan, Välijärvi sanoo. Erityisen silmiinpistävää on erojen vähäisyys koulujen välillä: heikoimminkin menestyvät koulut ovat lähes OECD-maiden keskitasoa.Kaikkialla tilanne ei ole yhtä kaunis. Joka viidennessä Pisaan osallistuvassa maassa vähintään puolet nuorista sijoittuu luonnontieteissä riskiryhmään eli heidän taitonsa eivät yllä alimman tason yläpuolelle. Matematiikassa peräti 90 prosenttia nuorista kuuluu joissakin maissa riskiryhmään, lukutaidossa 70–80 prosenttia.  – Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria on toki Suomessakin, Välijärvi muistuttaa. 5–8 prosentilla suomalaisnuorista osaaminen on kehnoa vähintään yhdellä, usein kaikilla kolmella osa-alueella. Tähän liittyy yleensä myös hatara opiskelumotivaatio sekä vähäinen usko omiin kykyihin.

Meillä sukupuolierot suuria

– Suomessa asenteiden ja osaamisen yhteys on ylipäätään hyvin voimakas, Välijärvi kertoo. Nuorten uskomukset, asenteet ja kiinnostukset ovat kansainvälistä keskitasoa, mutta tyttöjen ja poikien väliset erot ovat meillä poikkeuksellisen suuria. – Tytöt arvostavat koulutusta jonkin verran enemmän kuin pojat, mutta suurimmat erot liittyvät oppiaineisiin. Nuoret ajattelevat varsin konservatiivisesti: matematiikka on poikien­ ja lukeminen tyttöjen juttu.Luetun ymmärtämisessä tyttöjen ja poikien välinen ero on ollut koko 2000-luvun vertailumaiden suurin. Tämä selittyy pitkälti juuri sillä, että poikia ei lukeminen innosta keskimäärin lainkaan samalla tavalla kuin tyttöjä, jotka kahlaavat kirjoja myös vapaa-ajallaan.Matematiikassa sukupuoliero on osaamisessa hyvin pieni, sen sijaan asenne-ero tyttöjen ja poikien välillä on vertailumaiden suurimpia.– Useimpia tyttöjä matematiikka ei kiinnosta, eivätkä he usko omiin kykyihinsä tällä alueella. Suomessa tyttöjen luottamus omiin matematiikan taitoihin on kehnoa silloinkin, kun todellinen osaaminen on oivallista. Tämä ohjaa tyttöjä valitsemaan vain harvoin matematiikan ja luonnontieteiden jatko-opintoja, vaikka osaamisessa tytöt ja pojat ovat melko lähellä toisiaan. llmiö on ajan myötä vain vahvistunut.– Kaikki ekaluokkalaiset tykkäävät matematiikasta, mutta jo kolmannella luokalla sukupuoliero näkyy selvästi. Nyt pitäisi saada selville, mikä kakkosluokkalaiset tytöt oikein saa vierastamaan matematiikkaa, Välijärvi pohtii.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.