Pohjoisen magneettinavan vaellusnopeus sen kuin kiihtyy. Miksi, on tutkijoillekin vielä arvoitus.



Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2008



Vuonna 1831 skotlantilainen löytöretkeilijä James Clerk Ross oli juuttunut aluksensa kanssa jäihin Kanadan arktisessa saaristossa. Hänen tavoitteenaan oli löytää naparetkeilijöiden haaveilema, Luoteisväyläksi kutsuttu meritie Atlantilta Tyynelle valtamerelle.

Reittiä ei löytynyt, mutta pienenä lohtuna oli pohjoisen magneettinavan paikantaminen, ensimmäistä kertaa maapallon magneettikentän kartoituksissa. Tästä havainnosta Ross tuli tiedemaailmassa kuuluisaksi. Hänet aateloitiin, ja löytöpaikka ristittiin retkikunnan sponsorin viskitehtailija Boothin kunniaksi Felix Boothin maaksi.
Mikä on magneettinen napa? Kyseisessä kohdassa vapaasti kääntyvä magneettineula on pystysuorassa. Tällaisia pisteitä maapallolla on kaksi: pohjoinen ja eteläinen.

Pohjoinen magneettinapa on Kanadan arktisen saariston laidalla noin 800 kilometrin etäisyydellä oikeasta pohjoisnavasta. Eteläinen magneettinapa sijaitsee Australiasta etelään noin 200 kilometriä Etelämantereelta merelle päin. Matkaa maantieteelliselle etelänavalle on sieltä noin 3 000 kilometriä. Kaikissa muissa paikoissa magneettineula osoittaa vaakatasosta enemmän tai vähemmän vinoon suuntaan.


Löytö vahvisti kaksinapaisuuden




- Pohjoinen magneettinapa on täsmällinen nimitys navalle, joka on lähellä maapallon maantieteellistä pohjoisnapaa. Magneettikentän suunnan perusteella se on magneettinen etelänapa, vaikka monissa kartoissa käytetäänkin arkikieleen vakiintunutta nimitystä magneettinen pohjoisnapa.
- Eteläisen magneettinavan toinen tarkka nimitys on vastaavasti magneettinen pohjoisnapa.


Edmond Halley



Millaista on Maan ytimessä?,

Napa vaeltaa Siperiaa kohti

Rossin vanavettä seurannut norjalainen Roald Amundsen oli onnekkaampi tutkimusmatkaaja. Hän purjehti ensimmäisenä Luoteisväylän päästä päähän 1903-1905. Samalla retkellä magneettisen navan paikka mitattiin uudelleen vuonna 1904. Se löytyi hieman pohjoisempaa kuin Rossin aikana.

Myöhemmin retkikuntia vieraili pohjoisella magneettinavalla vuosina 1948, 1962, 1972, 1984, 1994 ja 2001. Kerättyjen havaintojen mukaan pohjoinen magneettinapa liikkuu jatkuvasti suunnilleen kohti pohjoista.
Aina 1980-luvulle asti navan nopeus oli kohtalaisen verkkainen: kymmenisen kilometriä vuodessa. Runsaassa 160 vuodessa paikka on muuttunut Rossin löytämästä noin tuhat kilometriä.

Jo noin 30 vuotta navan liike on kuitenkin kiihtynyt - kymmenen viime vuoden aikana suunnilleen viisinkertaiseksi aiempaan verrattuna. Arvioidaankin, että magneettinen napa ohittaa maantieteellisen vastinpisteensä, pohjoisnavan, noin vuonna 2020. Jos matka jatkuu edelleen samansuuntaisena, on 2000-luvun puolivälissä edessä rantautuminen Siperian pohjoisosiin. Mutta todennäköisesti liike jossain vaiheessa pysähtyy ja napa palaa tutuille seuduilleen Kanadan arktiseen saaristoon.


Aiemmin suunta oli vastakkainen

Pohjoinen magneettinapa on vaeltanut ennenkin. 1600-luvulla se sijaitsi suunnilleen samoilla sijoilla kuin nykyäänkin mutta sen liikesuunta oli päinvastainen: kohti etelää. Navan liikkeet saattavat koostua noin tuhannen vuoden jaksoista. Tällainen syklisyys tunnetaan magneettikentän yleisestä vaihtelusta.

Magneettinen napa ei ole erillinen ilmiö vaan osa magneettikentän kokonaisuutta. Kun kenttä navan kohdalla muuttuu, se vetää magneettineulan vinoon. Napa siirtyy sinne, missä kenttä pitää neulan pystysuorassa.


Kenttä nyt poikkeustilassa




Pohjoisen magneettinavan lisätessä vauhtiaan eteläinen napa hidastaa ja liikkuu nyt alle kymmenen kilometriä vuodessa. Magneettiset muutokset ovat vastakkaisilla pallonpuoliskolla siis varsin erilaiset. Magneettiset navat eivät ole toistensa vastinpisteitä kuten pyörimisnavat, koska magneettikenttä on epäsymmetrinen.







Napaisuus ehkä vaihtumassa

Onko kyseessä pitkäaikainen muutostila, joka satojen tai tuhansien vuosien kuluttua johtaa koko magneettikentän kääntymiseen? Vaihtuuko magneettisten napojen paikka, kuten tapahtui noin 750 000 vuotta sitten? Tämä on vielä arvailujen varassa. (Ks. Miten käy, kun magneettinavat kääntyvät?, Tiede 8/2006, s. 30-33.)

Magneettikentän häiriöt voidaan tulkita kiepauksen ennemerkeiksi, mutta yhtä hyvin voi olla kyse magneettikentälle luonteenomaisesta värähtelystä. Nyt on käynnissä värähtelyn nopea vaihe, joka palautuu vähitellen hitaammaksi tulevina vuosikymmeninä.

Seuraavien vuosien ja vuosikymmenten satelliittimittaukset antavat lisävalaistusta. Euroopan avaruusjärjestö Esa suunnittelee magneettikenttää tutkivia Swarm-satelliitteja, jotka laukaistaan radalleen vuonna 2010. Niiden mittauksista tulee tarkimmat, mitä alalla tunnetaan, ja lento kestää noin viisi vuotta. Sen jälkeen on mahdollista arvioida napojen liikkeet tarkemmin ja testata mallien antamia tuloksia.


Heikki Nevanlinna toimii tutkimuspäällikkönä Ilmatieteen laitoksen havaintopalvelussa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25749
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.