Oikea spykopaatti ei tunne sääliä tai sympatiaa ketään kohtaan. Kuva: Shutterstock
Oikea spykopaatti ei tunne sääliä tai sympatiaa ketään kohtaan. Kuva: Shutterstock

Psykopaatti on toisten ihmisten kylmäverinen hyväksikäyttäjä. Paha kyllä, kvartaalitalous tarjoaa lierolle runsaasti ekologisia lokeroita.

Kanadalainen vankilapsykologi, tohtori Robert Hare on yli 30-vuotisen uransa aikana haastatellut ehdonalaiseen pyrkiviä ja kaikkein pisimmän tuomion saaneita vankeja. On äärimmäisen vaikea arvioida, ketkä voi armahtaa turvallisesti ja ketkä uusivat tekosensa pian vapauduttuaan. Vaarallisimpia ovat rikosten suhteen kaikkiruokaiset psykopaatit. Vaikka heitä on kaikista vangeista vain 15 prosenttia, heidän kontollaan on puolet vakavimmista rikoksista.

Koska psykopaatit ovat yhteiskunnalle varsinaisia harmitihentymiä, Hare kehitti PCL-menetelmän (psychopathy checklist), jolla voi arvioida yksilön psykopaattisuuden astetta. Psykopaatiksi ihminen määrittyy, jos hän saa vähintään 30 pistettä 40 mahdollisesta. Tutkimusten mukaan pätevästi käytetty PCL todella auttaa arvioimaan tulevaa rikoskäyttäytymistä oikein.

Hare oli syksyllä 2005 Suomessa kouluttamassa psykiatreja ja psykologeja menetelmän käytössä. Kurssille osallistui lähinnä vankimielisairaaloissa työskenteleviä ammattilaisia, joten asianmukaisesti testattavaksi joutuu lähinnä mielentilatutkimukseen lähetettyjä rikoksista epäiltyjä. Arviota varten haastattelijalla on käytössään arvioitavan elämäkertatiedot ja rikostutkinnan koko aineisto.

Kurssilla näimme lyhennelmät muutaman todellisen tapauksen tausta-aineistosta, minkä jälkeen katselimme videolta paljon PCL-pisteitä saaneiden henkilöiden haastatteluita. Oli ällistyttävää seurata, miten uhrinsa julmasti tappanut kiepsautti asian yhdellä lauseella niin päin, että uhri olikin muka syyllinen ja tekijä uhri.

Psykopaatti ei kadu. Kuvaan kuuluu oman osuuden huomattava kaunisteltu ja parhain päin selittely. Tekijät esittivät haastattelussa niin viatonta naamaa, että faktoja tuntematon ymmärtäväinen ihminen menisi helposti lankaan.

Hurmaava, älykäs, aggressiivinen

Vankeja tutkittuaan Hare halusi tietää, miten paljon mielenlaadultaan psykopaattisia vipeltää vapaalla jalalla. Niinpä hän laati yhteistyössä erään yliopiston kanssa sanomalehti-ilmoituksen:

”Oletko hurmaava, älykäs, seikkailunhaluinen, aggressiivinen ja impulsiivinen? Pitkästytkö herkästi, ja haluatko elää täysillä? Jos haluat saada pienen tienestin helposti, soita meille ja varaa aika luottamukselliseen haastatteluun.”

Ilmoitus houkutteli monenmoista väkeä, esimerkiksi tavallisia rahapulassa olevia ihmisiä. Haaviin kuitenkin saatiin paljon konnia ja psykopaatteja, sillä ryhmä sai korkeat PCL-pisteet ja monella ilmoittautuneella oli takana tuomioita tai pidätyksiä.

Myöhemmin Hare ja organisaatiopsykologiaan keskittynyt psykologian tohtori Paul Babiak kävivät tutkimusmielessä läpi 200 hakemusta esimiestehtävään. 15 prosenttia hakemuksista sisälsi valheita ja karkeaa vääristelyä, jotka eivät selity normaalilla kilvenkiillotuksella.

Kukapa ei haluaisi esiintyä työpaikkahakemuksessa edukseen ja myyvästi, mutta jos hakija väittää työskennelleensä firmassa, jota ei ole koskaan ollut olemassakaan, tai tehtävässä, jossa hakija on ollut vain unelmissaan, kyse on häpeämättömästä valehtelusta. Kun hakijat ”haretetiin” eli heille tehtiin PCL-arvio, kolme prosenttia esimiesehdokkaista sai psykopaatin titteliin oikeuttavat pisteet.

Taitava liero osaa välttää vankilan

Vaikka terve valppaus kannattaa, noitavainoihin ei parane ryhtyä. Nykyään tuntuu olevan tapana leimata eri mieltä olevia tai muuten vain vaikeiksi koettuja ihmisiä psykopaateiksi. Oikeasti psykopaatin titteli edellyttää raskaita ja dokumentoituja ”ansioita”. Niinpä PCL-kurssilla Hare suositteli hieman ilkikurisesti käytettäväksi psykopaattisesti käyttäytyvistä arkikielen sanaa bastard, jonka voi suomentaa vaikkapa lieroksi.

Liero kuvaa hyvin organisaatioissa luikertelevalle psykopaatille ominaista selkärangattomuutta, lipevyyttä, loisivaa elämäntapaa ja tunnekylmyyttä.

Öykkäröivä ja impulsiivinen macho-psykopaatti päätyy lieroja useammin vankilaan.

Kolmas ja kaikkein vaarallisin psykopaattityyppi, nukkemestari (puppet-master), on harvinaisin. Stalinin ja Hitlerin tapaan hän listii ihmisiä sätkynukkiensa välityksellä.

Psykopaatille ihminen on käyttöesine

Vaikka lierojen osuus koko väestöstä liikkuu yhden prosentin huitteilla, sama liero ehtii ”hyödyntää” eli simpauttaa satoja ihmisiä (vrt. Heikki Turusen romaani Simpauttaja). Lierolla ei ole leimaa otsassaan, ja siksi on hyvä tuntea kolmivaiheinen arvioi-käytä-hylkää-toimintakaava, jota hän soveltaa sekä yksilöihin että ryhmiin ja organisaatioihin.

Koska useimpien on vaikea ymmärtää lieron kylmää käsittelyä, esitän laite-vertauskuvan. Tavallinen ihminen käyttää työkaluja mutta luo vastavuoroisen suhteen toisiin ihmisiin.

Liero ei – ilmeisesti lievän aivovamman vuoksi – kykene tekemään riittävää eroa ihmisten ja esineiden välillä. Hän kohtelee ihmisiä ja eläimiä kuin nämä olisivat tietokoneita, autoja tai pölynimureita. Liero on kuin Star Trek -elokuvien Spock, joka pitää ihmisten tunnereaktioita mielenkiintoisina mutta käsittämättöminä.

Liero perehtyy kohteeseen innokkaasti

Koska liero on universuminsa ainoa ihminen, hän tutkii uutta tuttavuutta samaan tapaan kuin sinä tutkisit kiinnostavaa laitetta.

Esimerkiksi uuden auton nähdessäsi haluat tietää, kulkeeko se bensalla vai dieselillä. Mistä nappulasta sen saa käyntiin, ja millaisia ohjauslaitteita ja lisävarusteita siinä on? Kokeilet, kuinka kovaa se kulkee. Uuden kohteen tavatessaan liero miettii, mitä kivaa uudesta tuttavuudesta irtoaa: rahaa, seksiä, etenemistä uralla, suhteita, valtaa ja niin edelleen.

Jos liero arvelee toisen ihmisen itselleen hyödylliseksi, hän kartoittaa tämän haaveet, pelot, puutteet, vahvuudet ja piilotetut heikkoudet. Kun liero tietää, mitä kohde tarvitsee, hän tekeytyy tämän unelmaksi.

Jos kohde on narsistinen tai huomionhakuinen persoona, liero liehittelee häntä. Jos kohde pelkää tulevansa lopulta aina hylätyksi, liero esiintyy turvallisena ja uskollisena hahmona. Jos uskonnollinen yhteisö kaipaa johtajaa, liero näyttää vastaukselta rukouksiin. Ja kun luutunut organisaatio etsii dynaamista ja rohkeaa johtajaa, liero osaa vaikuttaa nappivalinnalta. Hektinen kvartaali- ja kasinotalous tarjoaa lieroille oivallisen mellastustunkion.

Kannattaa olla erityisen varovainen aina, jos uusi tuttava vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta. On viisasta avautua suomalaisen hitaasti ja tarkistaa, pitävätkö hänen kertomansa tarinat todella paikkansa. Ennen omien syvimpien salaisuuksiensa paljastamista on hyvä mainita vähemmän noloja asioita ja seurata, pysyvätkö ne hänen takanaan.

On myös hyvä tuntea itsensä ja omat arat paikkansa ja selvittää ne, ennen kuin liero pääsee hyödyntämään niitä.

Kaikkia liero ei kuitenkaan katso voivansa hyödyntää. Nämä tarkkailijan asemaan jätetyt saavat seurata ensin pettyneinä ja sitten hämmästyneinä, miten lieron syöttämä puppu uppoaa kohteeseen.

Suomalainen osaa yleensä varoa lipevää imartelijaa tai ainakin tulla varovaiseksi siinä vaiheessa, kun tämä ensimmäisen erimielisyyden tultua vetää sanansa takaisin. Liero yrittää lahjoa, ja jos hän ei saa haluamaansa, hän alkaa herkästi uhkailla ja kiristää tai muuten venkoilla.

Liero leuhkii mielellään, miten taitavasti hän on aiemmin manipuloinut toisia ja ketä hän aikoo seuraavaksi simpauttaa. Lieron mielestä maailmassa on vain saaliita ja saalistajia. Moista leuhkimista kuultuasi siirry parempaan seuraan, jottei sinusta itsestäsi tule lieron seuraavaa aamiaista.

Ihmisryhmiä liero hallitsee hajottamalla

Työssä liero tekee muutamista työkavereistaan itselleen apureita. Moni kohde on turhan vaatimaton luullessaan, ettei hänellä ole lieron kaltaiselle huippuosaavalle ja itsevarmalle seuraihmiselle mitään annettavaa. Liero osaa käyttää ihmisiä siivoojasta pääjohtajaan, aivan kuten muut käyttävät arjessaan mitä moninaisimpia laitteita.

Liero pyrkii luomaan hajottavia kahdenvälisiä salaliittoja. Jos lieron uusi kohde on Liisa, liero menee kertomaan Liisalle, mitä pahaa Pekka on tästä muka sanonut, mutta pyytää Liisaa pitämään tiedon luottamuksellisena.

Liero pyrkii eristämään kohteensa salaisuuksien avulla ja kontrolloimaan häntä. Niinpä Liisa ei mene kysymään Pekalta suoraan, onko Pekka sanonut niin ja mitä Pekka sanomisillaan tarkoitti. Liero puhuu yhtä yhdelle ja toista toiselle ja on mestari muiden maineen kohteliaassa häpäisyssä. Noloa on sekin, että lierolle uskomasi salaisuudet tulevat toisten tietoon heti, kun siitä on lierolle hyötyä.

Jokainen apuri luulee olevansa lieron läheisin ystävä, mutta toisistaan tietämättömiä apureita on monta. Sillä aikaa, kun liero vaeltaa ympäri organisaatiota politikoimassa, apurit tekevät lieron työt ystävänpalveluksina tai silkasta pelosta. Liero ei koskaan tee lupaamaansa vastapalvelusta.

Jos petetty apuri valittaa tästä johtavassa asemassa olevalle lieron suojelijalle, lieron sunnuntaipuolen nähnyt pomo ei suinkaan pidä tätä loisena vaan kunnianhimoisena ja taitavana johtajana ja delegoijana. Tilannetta sivusta seuraavat puolestaan pyrkivät hoitamaan vain omat asiansa säästyäkseen joutumasta tulilinjalle.

Kun epäilyjä herää, liero määrittelee ne kateellisten nynnyjen vikinäksi. Jos organisaation poliisit eli henkilöstöosasto, tilintarkastajat tai vartijat raportoivat väärinkäytösepäilyistä, liero selittää asiat väärinymmärryksiksi tai pikkumaiseksi nipottamiseksi. Jos suojelija tai joku ylempi taho ottaa asian puolueettomaan tutkintaan, liero voi nostaa syytteen, koska hän katsoo tulleensa kiusatuksi.

Näissä tilanteissa kannattaa pitää kieli keskellä suuta. Ihmisen nimittäminen psykopaatiksi ilman, että nimittelijällä on pätevyys ja toimeksianto tällaisen diagnoosin tekemiseen, on leimatun kiusaamista. Viisainta on kerätä iso kasa kovaa faktaa, koska selvän valheen saa ja voi kuka tahansa paljastaa.

Liero dumppaa ”ystävänsä” surutta

Heti, kun apurista ei enää ole hyötyä tai huvia, liero dumppaa hänet kuin rikkoutuneen pölynimurin ja hankkii tilalle kylmän rauhallisesti uuden. Apuri, joka alun perin luuli saaneensa ikiystävän, miettii kuumeisesti, mitä hän on tehnyt väärin. Liero ei ymmärrä apurin hätää - eihän pölynimurikaan valita, kun sen heittää pois. Mainostekstiä mukaillen: elämä on. Se vain on tyhmää luottaa liikaa.

Rakkaussuhteissa pois heitetyn tuska on tietenkin kova. Koska liero itkee krokotiilinkyyneleitä toisia manipuloidessaan, hän miettii kyynelehtivää hylättyä katsoessaan, mitä juonta tämä mahtaa yrittää.

Ihmisten kokeminen esineiksi selittää lieron käsittämättömän tunnekylmyyden. Sivulliset ovat täysin ymmällään, kun lieron hylätty haluaa kiihkeästi palauttaa suhteen ennalleen. Mika Waltari on kuvannut tilannetta hyytävän todessa klassikkokomediassaan Gabriel, tule takaisin.

Hylätty häpeää itseään ja pyrkii nuolemaan haavat yksinäisyydessä toivoen, ettei kukaan muu ole huomannut mitään. Joku on kuitenkin saattanut nähdä kuvion alusta asti ja yrittänyt hieman varoitellakin. Ani harva halveksii simpautettua, mutta ei ole hauskaa joutua säälityksi ja hyväntahtoisen hölmön maineeseen.

Tilanne selkiytyy, jos ex-apurit vertaavat kokemuksiaan keskenään: Liisa menee Pekan luo tarkistamaan kuulopuheet. Faktoja aletaan tarkistaa ja etsiä. Valheiden paljastuminen tekee kipeää mutta helpottaa.

Vain se, joka ei ole vielä joutunut lieron simpauttamaksi, voi pitää tätä hauskana tai mielenkiintoisena tuttavuutena. Omasta psykologisesta silmästään ei kannata olla varma, koska jopa sellainen vanha kettu kuin Hare kertoo menneensä monesti lankaan.

Jos haluaa etsiä kurjasta kokemuksestaan valoisan puolen, voi ajatella, että liero on tullut paljastaneeksi itsessäsi piilevän turva-aukon, jonka kautta "virukset" pääsivät sisään. Lieron kohdannut ja opikseen ottanut saa eräänlaisen rokotuksen - ainakin yhtä lierolajia kohtaan.

 

Tuija Matikka on psykologi, joka on erikoistunut organisaatioiden ja henkilöstön kehittämiseen ja harjoittaa myös henkilökohtaista psykologista neuvontaa.

Lisää työelämässä häärivien psykopaattien konsteista: Paul Babiak ja Robert Hare, Käärmeet liituraidassa. Koobra 2007 (alkuperäisteos Snakes in Suits: When Psychopaths go to Work. Regan books 2006. 

Lisää sarjamurhaajista: Robert Hare, Ilman omaatuntoa. Gilgames 2004.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2007

Mikä psykopaatti

Psykopatiaa voi pitää vaikeana persoonallisuushäiriön lajina, jossa yhdistyvät vahvasti narsistinen ja epäsosiaalinen persoonallisuus.

Narsismia ovat suuruudenhulluus ja voimakas ylemmyydentunne, joista syntyy psykopaatin loisiva elämäntapa. Psykopaatti kokee, että muut ihmiset ovat olemassa vain palvellakseen häntä.

Epäsosiaalisuuteen taas liittyy voimakas impulsiivisuus, vastuuntunnottomuus. Normaalin tai jopa hurmaavan ulkokuorensa alla psykopaatti ei tunne empatiaa eikä syyllisyyttä vaan vihaa ja turhautumista. Psykopaatille elämä on julmaa ja sääli sairautta. Uhrautuvaisuus ja rakkaus ovat vain osa ovelaa saalistustaktiikkaa.

Noin 15 prosenttia vangeista täyttää psykopatian kriteerit.

Sosiopaatti eroaa psykopaatista siinä, että hän ei petä aivan kaikkia. Sosiopaatin piittaamaton käytös liittyy sisäistettyyn kulttuuriin. Esimerkiksi mafioso voi julmasti tappaa kilpailevan klaanin jäseniä mutta pitää uskollisesti huolta omasta perheestään.

99 prosenttia ihmisistä ei ole psykopaatteja. Kaikki ikävästi käyttäytyvät ihmiset eivät ole psykopaatteja.

Kuka tahansa voi ahdingossa tai hätätilanteessa käyttäytyä äärimmäisen itsekkäästi.

Murrosiässä tai viidenkympin villityksen kourissa voi tulla tehneeksi hyvinkin tuhmia tekoja.

Seura tai ammatti voi kovettaa tai kyynistää ihmisen. Niinpä kokenut poliisi saattaa heittää rankkaa herjaa rikostapauksesta mutta puhua hellästi perheestään.

Älä nimitä ketään psykopaatiksi. Psykopaatin kyseenalaisen arvonimen voi saada vain psykiatrilta mielentilatutkimuksen perusteella.

 

Näin vältät joutumasta uhriksi

Koska ani harva psykopaatti on diagnosoitu eikä diagnoosista kerrota ulkopuolisille, jokaisen on katsottava itse eteensä. Hare antaa muun muassa seuraavia vinkkejä psykopaatilta suojautumiseksi:

Avaudu uusille tuttaville hitaasti.

Tunne halusi, pelkosi ja heikkoutesi, sillä niihin psykopaatti iskee koukkunsa.

Varo salaisuuksia, salaliittoja, juoruilua ja eristämistä.

Jos tuttavasi tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, tarkista tausta.

Tarkista nyyhkytarinat - varsinkin, jos tarinassa kaikki paha tuntuu olevan toisten syytä. Muista kuitenkin, että esimerkiksi psykopaattien kohteet voivat olla todella kaltoin kohdeltuja ja heidän ikäviä kokemuksiaan on aluksi vaikea uskoa tosiksi.

Pakene, jos uusi tuttavasi imartelee, yrittää lahjoa tai kiristää.

Hae heti apua, jos sinua uhataan tai pahoinpidellään.

Muista, että jos kyseessä todella on psykopaatti, häntä ei saa muuttumaan rakastamalla eikä ymmärtämällä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.