Älynlahjani olisivat riittäneet sairaanhoitajan koulutukseen, mutta persoonallisuustesti nosti tien pystyyn. Mitä testi kertoi? Miksi minua ei kannattanut valita opiskelemaan hoiva-alaa?

Teksti: Marko Hamilo

Kuka ottaisi töihin ihmisen, joka kuvaa itseään näin: ”En ole kovin aktiivinen. En ole myöskään kovin sosiaalinen. En sopeudu hirveän nopeasti muutoksiin.”Jos psykologi esittää tällaisen kysymyksen luennolla, kuulijoita naurattaa. Ei tietenkään kukaan!Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen kuitenkin väittää kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta, että tällainen ihminen tekisi työnsä rauhallisesti ja eleettömästi ilman jatkuvia huolimattomuusvirheitä. ”Ilmeisestikään hän ei käyttäisi työaikaa seurusteluun eikä olisi kovin kiinnostunut muiden asioista.”Keltikangas-Järvisen mukaan työelämässä on parin viime vuosikymmenen aikana siirrytty persoonallisuuden sivuuttamisesta sen perusteettomaan korostamiseen. Erityisesti ihannoidaan sosiaalisuutta ja reippautta.

Vaihtuvuus lisää kysyntää

– Työelämän ja koulutuksen henkilöarvioinnissa psykologiset testit yleistyvät yhä. Tosin kukaan ei osaa täsmälleen sanoa, kuinka paljon niitä tehdään, sanoo tutkimuspäällikkö Mikael Nederström konsulttiyhtiö Psyconista. Suomessa testit otti käyttöön ensimmäisenä VR ”pannakseen työnhakijoita  paremmuusjärjestykseen”. Edelleenkin rekrytointi on tavanomaisin soveltuvuustestien käyttötarkoitus, ja Nederström uskoo, että yksi syy niiden suureen suosioon on vaihtuvuuden lisääntyminen työelämässä. Ennen vanhaan pitkiä työsuhteita arvostivat sekä työnantajat että työntekijät. Ihmisillä oli aikaa opetella tulemaan toimeen työkavereiden, hankalienkin, kanssa, ja jos töissä ei viihdytty, purtiin hammasta.Uuden työntekijän palkkaaminen tietää työnantajalle rahan menoa, sillä perehdyttäminen maksaa eikä uusi ihminen ole heti tuottavimmillaan. Siksi työnantajaa kiinnostaa entistä enemmän myös se, miten kukin hakija töissä viihtyisi, eikä vain se, miten hyvin kukin töistä suoriutuisi. Yhä useammin työntekijöitä testataan myös työsuhteen kestäessä. Työtehtävät vaihtuvat, asiantuntijoista tulee esimiehiä ja päälliköistä johtajia. Henkilöstöosasto haluaa tutkittua tietoa myös yritysten sisäisissä rekrytoinneissa.Eikä siinä kaikki. – Nykyään psykologisia testejä käytetään myös niin sanotussa irtisanomisvalmennuksessa, Nederström kertoo. Sitä tarjoavat työnantajat työntekijöilleen, jotka ovat saaneet potkut tai siirron toisiin tehtäviin.

Keskeyttäjien määrä puolittuu

Opiskelijavalinnoissa psykologisia testejä käyttävät etenkin sosiaali- ja terveysala. Esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa ei ole perinteisiä pääsykokeita ollenkaan. Oppilaitos on ulkoistanut oppilasvalinnan Psykologitiimi Päämäärä Oy:lle.Päämäärän toimitusjohtaja Minna Tapojärvi esittää vakuuttavia lukuja siitä, että laadukas testaaminen kannattaa. Kun Turun ammattikorkeakoulu ryhtyi ostamaan rekrytointipalvelut Päämäärältä, opintonsa keskeyttävien osuus putosi 10–12 prosentista viiteen–kuuteen.Keskeytetyistä opinnoista ei juuri ole hyötyä opiskelijalle itselleenkään, mutta veronmaksajille jokainen ammattikorkeakoulun keskeyttäjä on hukkainvestointi. Siksi opintojen keskeytysprosentti on tärkeä oppilasvalinnan onnistumisen mittari.Jotain Tapojärven yrityksen käyttämät testit siis mittaavat oikein, mutta mitä?

Ihmiset veivät miinukselle

Haluan tietää, voisinko vielä vaihtaa alaa. Voisiko kriittinen tiedetoimittaja löytää sisältään sisar hento valkoisen? Teen Päämäärän toimitiloissa Turussa samat testit, joita tekevät tuhannet sairaanhoitajan ammatista haaveilevat. Motivaatiota mittaamaan tarkoitetun haastattelun jätän väliin, koska en kuitenkaan oikeasti ole pyrkimässä.Pärjään hyvin kognitiivisissa tehtävissä, jotka mittaavat yleisälykkyyttä sekä kykyä ymmärtää sairaanhoitajan työtä koskevia tekstejä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Sairaanhoitajan oppiin en silti pääsisi. Minulla on ”matala ihmiskiinnostus”.Asteikolla yhdestä kymmeneen kiinnostukseni ihmisiin on yksi, kun sairaanhoitajaksi soveltuvalta edellytetään ainakin kutosen verran lähestyvyyttä, kontaktin halua ja kiinnostusta muita kohtaan. Sellaiset ihmiset viihtyvät hyvin hoito-, opetus- ja asiakaspalvelutehtävissä.Myös asiakeskeisyyteni ja äärimmäinen teoreettisuuteni saisivat minut turhautumaan sairaanhoitajan käytännönläheiseen ja tunneviestien kuuntelua edellyttävään työhön – luultavasti jo alan opintoihin.

Soveltuvuus hakijankin etu

Otin tulokset vastaan ristiriitaisin tuntein. Jos olisin oikeasti halunnut vaihtaa alaa, olisin kokenut  olevani persoonallisuusrasismin kohde. Mitä se oppilaitokselle tai työnantajalle kuuluu, olenko kiinnostunut ihmisistä vai en? Eikö tärkeintä ole pätevyys ja se, miten hyvin työnsä tekee?– Soveltuvuuden oikea arviointi on myös hakijan etu, väittää Päämäärä Oy:n tutkimusjohtaja Sanna Tapojärvi-Rasi. – Osa terveydenhuollon ammattia suunnittelevista nuorista ei kerta kaikkiaan ymmärrä, kuinka ihmiskeskeistä sairaanhoitajan työ on, Tapojärvi-Rasi sanoo. Luonteeltaan huonosti alalle sopiva saattaisi suoriutua opinnoistaan ja työtehtävistään alkuun ihan hyvin, mutta ajan mittaan persoonan ja työn ristiriita estäisi työssä viihtymisen ja jaksamisen.Tällainen holhousmentaliteetti ärsyttää. Syrjinnän vastustaja minussa sanoo, että ihmisiä pitäisi arvioida vain pätevyyden, ei persoonallisuuden perusteella. Toisaalta jollain tasolla olen samaa mieltä Tapojärvi-Rasin kanssa. Julkista terveydenhuoltoa rahoittavana veronmaksajana en edes itse haluaisi potilaana kohdata hoitajaa, joka olisi yhtä asiakeskeinen ja negatiivinen kuin minä.

Älykkyys ennustaa eniten

Psyconin Mikael Nederströmin mukaan erilaisista henkilöarvioinnin menetelmistä parhaiten työelämässä pärjäämistä ennustavat yleisälykkyyttä mittaavat testit. Myös erilaiset työtehtäviä jäljittelevät simulaatiot ovat hyviä.Sen sijaan työhaastattelu, niin itsestään selvänä kuin sitä valintatilanteessa pidetäänkin, kertoo tulevaisuudesta vähän. Haastattelu ennustaa hyvin vain, jos se on strukturoitu, eli jos kaikilta haastateltavilta kysytään samat kysymykset ja vastaukset pisteytetään tai asetetaan muuten paremmuusjärjestykseen.Käytössä olevat persoonallisuustestit ovat Nederströmin mukaan luotettavia, ainakin tilastollisessa mielessä. Tosin on yksilöitä, joille pelkkä mekaanisesti laskettu testitulos ei tee oikeutta, vaan se täytyy osata tulkita yksilökohtaisesti.Esimerkiksi ulospäinsuuntautuneisuuden luonteenpiirrettä mittaavat kysymykset – joita testipatterissa on tietenkin useita – jakavat ihmiset kohtalaisen hyvin introvertteihin, ekstrovertteihin ja niihin, jotka ovat siltä väliltä. On kuitenkin myös ihmisiä, jotka käyttäytyvät joissakin tilanteissa hyvin avoimesti ja joissakin toisissa hyvin ujostelevasti. Nämä ihmiset poikkeavat luonteeltaan niistä, jotka testeissä sijoittuvat välimaastoon, mutta testit kuitenkin niputtavat heidät kaikki yhteen ja samaan ryhmään.Jos hakija muuten vaikuttaa hyvältä, häntä ei kannatakaan siirtää heti sivuraiteelle, vaan pitää tutkia lisää. Voi olla, että hänen käyttäytymisensä tietyissä tilanteissa käy erinomaisesti yksiin työssä vastaan tulevien tilanteiden kanssa.

Väitteet kertovat piirteistäsi

Monet persoonallisuustestit mittaavat viittä keskeistä persoonallisuuden piirrettä: tunnollisuutta, neuroottisuutta, avoimuutta kokemuksille, miellyttävyyttä ja ekstroversiota. Testattava saa ottaa kantaa erilaisiin väitteisiin, joista kukin mittaa yhtä piirrettä. Testi valottaa samaa piirrettä lukuisilla hieman eri tavoin muotoilluilla väitteillä. Patterissa voi olla parikinsataa väitettä.

”Teen aloittamani tehtävät sinnikkäästi loppuun.”Tunnollisuus: vastuuntuntoisuus vs. huolettomuus

”Olen usein huolestunut.”Neuroottisuus: tasapainoisuus vs. tunne-elämän epävakaus

”Minulla on aktiivinen mielikuvitus.”Avoimuus kokemuksille: kokeilunhaluisuus vs. sovinnaisuus

”Suhtaudun usein luottavaisesti toisiin ihmisiin.”Miellyttävyys: ystävällisyys vs. epäystävällisyys

”Aloitan mielelläni keskustelun tuntemattomien kanssa.”Ekstroversio: ulos- vs. sisäänpäin suuntautuneisuus

Testiä koko päivä

Turun ammattikorkeakoulun opiskelijavalinnoissa kuluu koko päivä, jos ei karsiudu persoonallisuus- tai kykytesteissä haastatteluista, jotka seuraavat niitä iltapäivällä.Työelämässä henkilöarviointi kestää tyypillisesti 6–8 tuntia, johon sisältyy ruokailu- ja muita taukoja. Arviointipäivään ei tarvitse valmistautua tai ottaa mitään mukaan, ohjeistaa henkilöstökonsulttiyhtiö Psycon.Päivän ohjelma sisältää erilaisia tehtäviä, kuten psykologisia testejä, lomakkeiden täyttöä sekä työsimulaatioita. Näiden avulla muodostetaan käsitystä testattavan motivaatiosta, urasuunnitelmista ja työskentely- ja vuorovaikutustavoista.Yksittäisen psykologisen testin tai muunkaan arviointimenetelmän pohjalta ei tehdä mekaanisia päätöksiä. Tällä rajoitetaan muun muassa satunnaisten epäonnistumisten vaikutusta tuloksiin.

Laki vei musteläiskät

Sveitsiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon Hermann Rorschachin kehittämä ja hänen nimeään kantava musteläiskätesti on pitkään ollut persoonallisuustestien ikoni. Musteläiskien ja muiden niin sanottujen projektiivisten testien ydinajatus on, että abstrakteja kuvioita tulkitessaan ihminen paljastaa väistämättä jotakin persoonastaan. Testin pätevyydestä on kiistelty 1920-luvulta, eli siitä lähtien, kun Rorschach keksi käyttää niitä psykiatrisessa diagnostiikassa. 1950-luvulla monet tutkimukset viittasivat siihen suuntaan, ettei testi erota mielenterveyshäiriöistä mieleltään terveestä eikä kerro juuri mitään persoonallisuudestakaan.Rorschachin testiä käytettiin kuitenkin pitkään myös Suomessa. Rekrytoinnissa ne harvinaistuivat viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen, ja nyt isot konsulttiyhtiöt ovat luopuneet Rorschachista osin asiakasyritysten kritiikin takia. Työnantajat ehkä pelästyivät vuonna 2004 voimaan tullutta lakia yksityisyyden suojasta työelämässä. Sen mukaan työnantajan on varmistettava, että testejä tekevät asiantuntijat luotettavilla menetelmillä ja että kertyvät tiedot ovat virheettömiä. Ehkä viimeisen naulan Rorschachin testin arkkuun iski eräänlainen kansalaisaktivismi. Viime vuonna Wikipedia julkaisi testin kymmenen musteläiskää selityksineen, ja pian esimerkkiä seurasivat muun muassa laajalevikkiset sanomalehdet The Guardian Britanniassa ja The Globe and Mail Kanadassa. Testattavaksi joutuva voi nyt siis opetella läiskiin vastaukset, jotka eivät ainakaan herätä epäilyä hänen mielenterveydestään.Monet testiä käyttävät psykologit raivostuivat Wikipedian artikkelista, mutta esimerkiksi Skeptical Inquirer -lehden toimituspäällikkö Benjamin Radford piti julkaisupäätöstä hyvänä ratkaisuna.

Voiko testissä huijata?

Kun sisäänpääsy voi olla pisteestä kiinni, huiputtaminen saattaa käydä mielessä. Valheella on tässäkin lyhyet jäljet.

Itse vastasin terveysalan opiskelijoiden persoonallisuustestiin rehellisesti, ehkä jopa piirteitäni liioitellen, mutta yhtä hyvin olisin voinut kaunistella ja antaa itsestäni sosiaalisemman kuvan.Jos hakija tietää, millaista luonnetta työssä vaaditaan, mikään ei estä häntä taktikoimasta. Itsearviointitesteissä on melko helppoa ajatella mielessään jotakuta toista, jonka uskoisi luonteenpiirteiltään sopivan hyvin tarjottuun työtehtävään, ja vastata niin kuin olettaisi tämän ihmisen vastaavan.

Mikko teki sen

Nelikymppinen, luovalla alalla työskentelevä Mikko (nimi muutettu) halusi vaihtaa työpaikkaa. Hän haki tehtävää kilpailevassa yrityksessä, joka käytti rekrytoinnissa psykologisia testejä.Vanhassa työpaikassa Mikkoa arvostettiin pätevänä konkarina, mutta varsinkin nuorempien naiskollegoiden mielestä Mikko oli usein ylimielinen. Mikon omasta mielestä hänen alansa ihmiset ovat usein ”liian kyynisiä, negatiivisia ja yli- tai tekokriittisiä”. – Ajattelin, etten testeissä syyllisty näihin synteihin. Niinpä tuloksien mukaan olinkin sitten superpositiivinen ja liiankin luottavainen, optimistinen enkä lainkaan kriittinen. Mikko sai paikan.– Joko minä olen tuollainen tai sitten harhautin testaajia. Toinen mahdollisuus on, että omiin työskentelytapoihinsa ja asenteisiinsa voi vaikuttaa, jos on vahvaa tahdonvoimaa. Tiedä sitten, mikä on lopulta totuus.

Enemmänkin kaunistelua

Testien laatijat ovat tietoisia kiusauksesta. He pyrkivät tunnistamaan suoranaiset valehtelijat esimerkiksi muotoilemalla väitteitä niin, ettei kukaan voi rehellisesti valita vastausta skaalan ääripäästä: ”En ole ikinä juoruillut kenestäkään.”Mutta eihän Mikkokaan suoranaisesti valehdellut. Niin hänessä kuin ihmisissä yleensä on erilaisia puolia. Monet ovat joissakin tilanteissa ulospäin suuntautuneita, joissakin toisissa he vetäytyvät syrjään. Eikä ihminen aina tunne itseään kovin hyvin. Itsearviointitesti ei voi olla tutkittavan omaa itsetuntemusta tarkempi.Kuinka paljon huijareita sitten on, Psyconin tutkimuspäällikkö Mikael Nederström?– Yleensä kysymys on nimenomaan eräänlaisesta kaunistelusta, negatiivisten tunteiden ja taipumusten kieltämisestä, ja siinä on aste-eroja. Määriä ei voi oikeastaan laskea, koska ennalta ei ole määrätty rajapistettä valehtelijan ja rehellisen vastaajan välille.

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Toukan käyttämästä entsyymistä voisi kehittää keinon hävittää muovijätettä.

Evoluutiobiologi Federica Bertocchinin mehiläisharrastus poiki yllätyshavainnon, joka saattaa tulevaisuudessa auttaa muovijäteongelman ratkaisussa.

Vahakoisa on matelijoiden ystäville tuttu perhonen. Sen toukkia kasvatetaan yleisesti ruoaksi terraarioeläimille. Mehiläisharrastajille vahakoisan toukat ovat tuholaisia, sillä ne syövät mehiläispesistä vahaa.

Eräänä päivänä Bertocchini puhdisti omien mehiläispesiensä kennoja vahakoisan toukista ja pani toukat muovipussiin. Hän yllättyi, kun tovin kuluttua toukat olivatkin jäystäneet muovipussin täyteen reikiä.

Espanjassa Cantabrian biolääketieteen ja bioteknologian instituutissa työskentelevä Bertocchini päätti tutkia asiaa kollegoidensa kanssa oikein tieteellisesti.

He laittoivat noin sata vahakoisan toukkaa tavalliseen supermarketin muovikassiin ja havaitsivat, että reikiä alkoi ilmaantua jo 40 minuutin kuluttua. 12 tunnin jälkeen muovikassista oli syöty muovia 92 milligrammaa.

Se ei kuulosta paljolta, mutta toukan muovinpopsimistahti on huomattava, kun sitä verrataan esimerkiksi aiemmin tutkittuihin muovia biohajottaviin bakteereihin.

Olennaista on, että toukat eivät vain popsi muovia. Ne hajottavat sitä tietyn entsyymin ajaman kemiallisen reaktion avulla, siis todella biohajottavat muovijätettä.

Luonnossa toukat syövät mehiläisvahaa. Tutkijat uskovat, että mehiläisvahan ja polyeteenimuovin hajottamisessa on kyse samantyyppisten kemiallisten sidosten rikkomisesta.

”Toukkien syömä vaha on sekin polymeeri, eräänlainen luonnollinen muovi. Sen kemiallinen rakenne ei suuresti eroa polyeteenista”, kertoo Bertocchini tutkimustiedotteessa.

Polyeteeni on muovin käytetyin raaka-aine. Spektroskoopin avulla tutkijat tarkastelivat, miten muovin kemialliset sidokset napsuvat rikki toukkien käsittelyssä. Toukat näyttivät hajottavan muovin polyeteenin etyleeniglykoliksi.

Muovia hajosi, vaikka tutkijat murskasivat toukkia ja sivelivät massaa muovipussin päälle.

”Toukka tuottaa kenties sylkirauhasissaan tai ruoansulatuskanavassaan elävien bakteerien avulla entsyymiä, joka rikkoo muovin kemialliset sidokset. Seuraavaksi aiomme selvittää, mikä tämä entsyymi on ja minkälaisia prosesseja tähän reaktioon liittyy”, Bertocchini sanoo.

Tutkijat uskovat, että jos entsyymi voitaisiin eristää, sitä voitaisiin massatuottaa teollisesti ja käyttää apuna muovijätteen hävittämisessä.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Aikuisille enimmäismäärä on neljä mukillista kahvia, 60-kiloiselle nuorelle alle puoli litraa energiajuomaa päivässä.

Kofeiini on keskushermostoon vaikuttava aine, jota ei kannata nauttia mielin määrin.

Kymmenen grammaa päivässä aiheuttaa kuolemanvaaran, vahvistaa uusi meta-analyysi kofeiinin haitoista. Annos vastaa sataa kahvikupillista. Katsauksessa tarkasteltiin 2000-luvulla ilmestyneitä tutkimuksia kofeiinin haitoista. Niitä oli kaikkiaan 380. Tutkimuksen julkaisi Food and Chemical Toxicology.

Terve aikuinen voi katsauksen mukaan nauttia vaaratta 400 milligrammaa kofeiinia päivässä. Mukillinen eli kaksi desilitraa kahvia sisältää sata milligrammaa, joten mukillisia on varaa juoda neljä. Pienemmillä ihmisillä, kuten lapsilla tai teineillä, rajat ovat merkittävästi alhaisemmat. Esimerkiksi 50-kiloisen teinin ei kannata juoda edes yhtä kokonaista pullollista energiajuomaa.

Suosituksia suuremmilla kofeiiniannoksilla terveysriskit lisääntyvät.

Niihin kuuluvat sydän- ja verisuoniongelmat, haitat kalsiumin aineenvaihdunnalle ja luustolle sekä mielialan ja käyttäytymisen häiriöt, kuten ahdistuneisuus ja uniongelmat. Hedelmällisyys voi niin ikään kärsiä.

Alle 400 milligrammankin päiväannokset voivat nostaa verenpainetta ja lisätä ahdistuneisuutta. Vaikutukset ovat kuitenkin yleensä ohimeneviä tai yksilöllisiä. Ihmisillä on erilainen herkkyys kofeiinille.

Pienempien annosten haitat voivat olla myös helposti vältettävissä. Esimerkiksi kahvin aiheuttamista unihäiriöistä pääsee juomalla kahvinsa riittävän aikaisin ennen nukkumaan menoa.

Raskaana olevien naisten kannattaa jättää päiväannos pienemmäksi kuin muiden terveiden aikuisten. Korkeitaan 300 milligrammaa kofeiinia on sopiva määrä, jos odottaa vauvaa.

Suuremmat määrät voivat tutkimusten mukaan lisätä keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä sekä haitata sikiön kasvua ja terveyttä.

Lapsille ja nuorille enimmäismäärä on katsauksen mukaan 2,5 milligrammaa kofeiinia painokiloa kohti päivässä. Tämän jälkeen alkavat erilaisten terveyshaittojen riskit kasvaa.

Enimmäisannos 40-kiloiselle lapselle on siis yksi mukillinen kahvia. Puolen litran tölkki energiajuomaa on 60-kiloisellekin liikaa, sillä siinä on 160 milligrammaa kofeiinia. Tuon painoinen lapsi tai nuori saisi nauttia korkeintaan 150 milligrammaa kofeiinia päivässä.

Kysely

Saatko liikaa kofeiinia?

Juhlapöytään tuli herkkuja asteekeilta asti.

Suomalaiseen joulupöytään on kerätty herkkuja eri tahoilta tuhansien vuosien ajan. Muinaiset kantasuomalaiset kohtasivat Itämeren alueella baltteja ja germaaneja, joilta opittiin viljelemään ohraa ja valmistamaan puuroa, maltaita, olutta ja leipää. Balttien opastuksella tutustuttiin myös herkullisiin merikaloihin, loheen ja ankeriaaseen. Ruotsalaisilta lainattiin myöhemmin silli ja silakka.

Joulu on kristillisperäinen juhla, joten sen vietto on alkanut vasta keskiajalla. Silloin myös ruokakulttuuri koki suuren muutoksen, kun etelä- ja keskieurooppalaiset tavat ja tuotteet alkoivat tulla tutuiksi sekä kaupan että kirkon välityksellä. Tärkeitä uutuuksia olivat mausteet, esimerkiksi inkivääri ja pippuri, joiden nimitykset juontuivat Aasian kielistä. Sinappi tuli ruotsin ja latinan kautta kreikasta.

Jo keskiajalla Suomeen tuotiin viikunoita, joiden nimitys lainattiin ruotsin kautta latinasta. Arvostettu juoma oli rypäleistä valmistettu viini, jota kutsuttiin germaanisella lainasanalla viina.  Germaaneilta tai skandinaaveilta saatu kakku tarkoitti alkuaan pientä leipää. Nämä kaikki mainitaan jo Agricolan teoksissa. Siellä on myös kaneli, mutta siitä käytetään Lutherilta lainattua nimitystä cinnamet.  

Suurvalta-aikana suomen kieleen virtasi sekä ruotsalaisia että ruotsin välityksellä kauempaa saatuja sanoja. 1600-luvun uutuuksia olivat riisi ja manteli, rusina ja korintti, luumu ja kriikuna, sokeri ja kaneli, kinkku ja kalkkuna.

Torttu saatiin 1700-luvulla ranskasta ruotsin kautta. Samaa tietä tulivat arabialainen siirappi ja Intian suunnalta kardemumma. Suklaa oli aluksi suklaajuomaa. Sen raaka-aineen ja asteekinkielisen nimen olivat jo 1500-luvun espanjalaiset löytöretkeilijät tuoneet Eurooppaan, mutta kesti aikansa, ennen kuin chilillä maustetusta tulisesta puurosta osattiin kehitellä eurooppalaisia miellyttävä makea herkku.

Kaiken eksotiikan vastapainoksi on mukava todeta, että joulun perinteiset laatikot edustavat ilmeisesti suomalaisten omaa tuotekehittelyä. Laatikko-sana on kyllä lainaa ruotsista tai alasaksasta, mutta siellä se on tarkoittanut vain kirstua tai muuta säilytysastiaa. Suomessa siitä on tullut myös uuniruokien valmistusastian ja tällaisessa astiassa valmistetun makoisan ruokalajin nimi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2016

  

Siitä todistavat some, sote ja kyky.

Kiireisessä nykymaailmassa nopeus on valttia. Kieli vastaa haasteeseen monin tavoin: sanoista karsitaan osia, jotka eivät ole ymmärtämisen kannalta välttämättömiä. Pitkiä ilmauksia korvataan lyhenteillä varsinkin silloin, kun ne toistuvat tiheästi. Lyhentäminen kukoistaa esimerkiksi suurten organisaatioiden suunnittelukielessä.

Monet nimet ovat alkuaan lyhennesanoja, kuten Gestapo, Nato tai Unesco. Lyhenne voi säilyä, vaikka nimi muuttuisi. Esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskus muuttui jokin aika sitten Kotimaisten kielten keskukseksi, mutta lyhennenimi on sama Kotus kuin ennenkin. Unicef on alkukirjainlyhenne sanoista United Nations International Children's Emergency Fund. Nykyisestä nimestä United Nations Children's Fund sitä ei voisi enää muodostaa samalla tavalla.

Tuttuja lyhenteitä voi käyttää, vaikka ei olisi aavistustakaan siitä, miten ne on alun perin muodostettu. Koululaisten oppimista mittaavan kansainvälisen Pisa-tutkimuksen nimi on alkukirjainlyhenne sanoista Programme for International Student Assessment. Teoston ainekset on poimittu Säveltäjäin tekijänoikeustoimistosta.

Kun lyhenteen muodostaa valikoimalla äänteitä sopivasti, syntyy uusi, taivutuskelpoinen sana. Lyhentämisestä onkin tullut normaali sananmuodostuskeino perinteisen johtamisen ja yhdistämisen rinnalle. Esimerkiksi opinto-ohjaajasta on tullut opo, ruotsinsuomalaisesta ruosu, sosiaali- ja terveystoimesta sote, sosiaalisesta mediasta some ja työkyvyn ylläpidosta tyky.

Sananosistakin voi kasvattaa uusia sanoja. Englannin entistä merkitsevästä etuliitteestä ex- muodostettu eksä on käypä nimitys entiselle puolisolle tai seurustelukumppanille. Sen vastakohta nyksä on saatu vaihtamalla alkuosaksi nykyinen-sanan alkuäänteet. Näppärää!

Juuri nyt on kasvisruoka sanaston innovaatiokeskus, ja sen myötä kasvissyöjään viittaavan vegetaristi-sanan alkuosa vege on muuttunut trendikkääksi etuliitteeksi: vegebuumi, vegehylly, vegekauppa, vegelaatikko, vegemessut, vegepizza, vegeruoka, vegetarjonta, vegetukku. Tällaisia yhdyssanoja ei vielä löydy Kielitoimiston sanakirjasta, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan guru ennustaakseen, että myös sanakirjan vegeosasto rikastuu lähiaikoina huomattavasti.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2017

Käyttäjä3876
Seuraa 
Viestejä1091
Liittynyt9.3.2017

Lyhyestä sana selvä

Nobelaner kirjoitti: Käyttäjä3876 kirjoitti: Amanda88 kirjoitti: Kuka haluaa olla nyksä, kun se on lupaus että olet kohta eksä. Pessimisti ei pety. Tuo on kyllä selkeästi toiseksi tyhmin hokema ikinä. Siis että pessimisti ei pety. Ensimmäiseksi tyhmin on tietenkin se että "kypärä/turvavyö/mikälie on halpa henkivakuutus." Vanhemmat kovat jätkät höhötteli aikoinaan kun laitoin turvavyön kiinni. Sanoin niille että se on kovin jätkä joka säilyy hengissä.
Lue kommentti

Opeta lapsi ampumaan ja lapsi saa kokeista kiitettäviä
https://www.facebook.com/Channel4News/videos/10154717292226939/