150 vuotta vanha ympyrädiagrammi jäsentää nykyistä tiedon paljoutta oudon tehokkaasti.

Teksti: Ilpo Kojo

150 vuotta vanha ympyrädiagrammi jäsentää nykyistä tiedon paljoutta oudon tehokkaasti.

Nykyisessä informaatiotulvassa ei riitä, että tiedon hakija osaa kysyä oikeita asioita oikein. Myös tiedon etsinnän työkalujen ja vastausten esitystavan pitää olla helposti hahmotettavissa. Helppoutta haettaessa on osattava sovittaa yhteen kaksi asiaa: ihmisen näköjärjestelmän toiminta ja tiedon määrä ja monimutkaisuus.

Silmänliikkeet vievät aikaa

Näkötutkijana tiedän, että kun katsomme jotakin, kohdistamme katseemme aina kullakin hetkellä tärkeään kohtaan. Menettely perustuu silmän pohjassa olevan verkkokalvon rakenteeseen, ennen kaikkea siihen, että verkkokalvossa on näköaistinsoluja ja aivoihin hermoimpulsseja lähettäviä gangliasoluja eniten keskellä, foveaksi kutsutulla tarkan näön alueella.

Normaalia tekstiä lukiessamme katseemme kohdistuu sanaan kerrallaan. Pitkiin sanoihin katsomme joskus useammin, mutta toisaalta muutaman lyhyen sanan jakson saatamme tunnistaa yhdellä kohdistuksella.

Nykyisin suuri osa lukemisesta ei ole perinteistä lukemista vaan selailua tai katselua, jonka tarkoituksena on löytää kiinnostavia aiheita tai nopeasti hylätä yhdentekevät teemat. Pystymme sekuntia lyhyemmässä ajassa tunnistamaan tekstistä merkittäviä sanoja ja sanayhdistelmiä tai havaitsemaan, ettei niitä siinä esiinny.

Silti suuri osa tietolaitteen käyttäjän ajasta kuluu turhaan tekemiseen, turhien tiedon jyvästen tarkasteluun olennaisten sijasta. Tämän me tutkijat tiedämme silmänliikemittauksista, joilla voi seurata, milloin ihminen tekee varsinaista tehtävää ja milloin hän käyttää aikaansa hankalan käyttöliittymän tai ohjelman aiheuttamien pulmien ratkaisemiseen.

Tietolaitteet ovat ihmisten suunnittelemia ja rakentamia, joten ainakin periaatteessa niitä voi ymmärtää ja parantaa. Käytännössäkään tavoite ei ole mahdoton, sillä ohjelmat käsittelevät tietoa samaan tapaan kuin ihmisaivot.

Mobiili muuttaa tapoja

Viime vuosina etenkin mobiililaitteiden käyttöliittymissä on tapahtunut valtava muutos. Tietokoneista tutut hiiret ja näppäimistöt on vaihdettu kuvakkeisiin ja hipaisuun, jolla näytöltä voi valita kohteita avattavaksi tai siirrettäväksi.

Mobiililaitteen näyttö asettaa kuitenkin rajoituksia niin tiedon esittämiselle kuin käsittelylle. Isoja kohteita on helppo valita, mutta niitä ei mahdu pieneen ruutuun kovin monta. Pieniä kohteita taas on vaikea nähdä, ja niihin on myös vaikea osua. Pulmia on ratkaistu sijoittamalla kuvakkeita eri sivuille tai keräämällä niitä listoiksi, joita voi selata näyttöä vierittämällä.

Varsinaisen tehtävän kannalta kuvakkeiden etsintä katseella tai kohteen haku listoista on kuitenkin haaskausta. Tieteessä tätä hakemiseen hukkautuvaa aikaa ja vaivaa kutsutaan transaktiokustannukseksi. Se on siitä hyvä yksikkö, että sen mittaaminen on paljon tarkempaa kuin käytettävyyden tai käyttäjäkokemusten tutkinta. Jos transaktiokustannus eli tehtävän tekemiseen kuluva aika on liian pitkä suhteessa tavoiteltuun hyötyyn tai huviin, palvelu jää helposti käyttämättä.

Kuvakkeiden katselulle ja listojen vierittelylle on olemassa vaihtoehto: ympyrädiagrammi. Se tuo tietoa tarjolle paljon tehokkaammin kuin nykyiset käyttöliittymät.

Sairaanhoitaja keksi ympyrän

Ympyrädiagrammi on kaikkien aikojen menestyksekkäimpiä tapoja kuvata runsasta tai monimutkaista tietoa kaksiulotteisella pinnalla, kuten paperilla tai näytöllä. Esitystavan keksi englantilainen Florence Nightingale – kyllä, sama nainen, jota kutsutaan nykyaikaisen länsimaisen sairaanhoidon perustajaksi.

Krimin sodan aikaan 1850-luvun puolivälissä Nightingale hoiti brittisotilaita Turkissa ja kokosi laajat tilastot heidän sairauksistaan ja kuolinsyistään. Havainnollistaakseen aineistoaan hän keksi jakaa ympyrän sektoreihin, joiden pituus määritteli taisteluhaavoihin, tauteihin ja muihin syihin menehtyneiden osuudet.

Nightingalen ympyrädiagrammi, jota hän itse kutsui polaaridiagrammiksi, on hyvä monenlaisia ominaisuuksia sisältävän tiedon kuvaamiseen. Sen etu muihin graafisiin esityksiin verrattuna on pyöreä muoto. Sen ansiosta diagrammi sisältää informaatiota kaikissa suunnissa ja silmän on helppo hahmottaa sitä. Sektoreiden koon perusteella silmä löytää yksittäiset kohteet nopeasti eikä liiku hyppäyksittäin, kuten vaakasuoraan tai allekkain aseteltua tietoa tutkittaessa.

Sektoridiagrammi hahmottuu selvästi myös näkökentän reuna-alueilla, joten kohteita voi vertailla hyvin nopeasti, vajaassa sekunnissa. Muissa graafisissa esitystavoissa näkökentän reuna-alueille jäävä tieto hämärtyy ja analyysiin tarvitaan useita silmänliikkeitä.

Se sopii käyttöliittymäänkin

Olen koko työurani tutkinut ihmisen näköaistin toimintaa ja hahmottamiskykyä. Jo alkumatkasta huomasin, että monia asioita voi havainnollistaa Nightingalen diagrammilla.

Helsingin yliopistossa kuvasin sillä eri työtehtävissä tarvittavia taitoja ja vertasin niitä työntekijöiden taitoihin. Sektoreiden keskinäiset suhteet paljastivat tehtävät, joissa tarvittiin lisää koulutusta.

Työterveyslaitoksessa sovelsin diagrammia tietolaitteiden vaivalloisuuden arviointiin. Kun siirryin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tietämyksen ja innovaatioiden tutkimuskeskukseen, tietolaitteiden käyttö oli muuttumassa. Ihmiset alkoivat kuljettaa mukanaan kannettavia tietokoneita, ja puhelimiin asennettiin tietopalveluja. Kutistuviin välineisiin tarvittiin uudenlaisia ratkaisuja.

Jo Työterveyslaitoksessa mieleeni oli juolahtanut, että ympyrädiagrammia voisi hyödyntää myös käyttöliittymäksi tarkoitetun tiedon esittämiseen. Ryhdyin viiden tietotekniikkaspesialistin kanssa tutkimaan, miten se sopisi mobiililaitteeseen.

Periaate pelasi, mutta tarvittavien sektoreiden määrä tuotti pulmia. Mitä enemmän sektoreita on, sitä pienemmiksi ne muuttuvat ja sitä vaikeammaksi käy valinnan teko. Ongelma ratkesi, kun keksimme tehdä sektoreista dynaamisia niin, että tarkastelun kohteena olevat sektorit kasvavat ja muut puolestaan kutistuvat.

Idea tuntui yksinkertaiselta, mutta jätimme siitä patenttihakemuksen. Se hyväksyttiin 2007, ja viime vuonna valmistui ensimmäinen ympyrädiagrammiin perustuva käyttöliittymä. Se on Twitterissä toimiva Twheel.

Ilpo Kojo on Helsingin yliopiston psykologian dosentti ja Twheel-hankkeen tieteellinen johtaja.

Twheel voitti viime vuonna ensimmäisen palkinnon kansainvälisessä innovaatiokilpailussa.

Lisää innovaatiosta: twheel.com

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.