Humalaväkivallan syitä kaivetaan nyt perimästä ja aineenvaihdunnasta



Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2009


Suomalaisen murhenäytelmän käsikirjoitus on tämä. Kaverukset viettävät kos¬teaa iltaa, ja kuppia otetaan tasaiseen tahtiin. Hauskanpito katkeaa sanaharkkaan, jonka päätteeksi Kake lyö Makea kohtalokkain seurauksin.

Jälkeenpäin putkassa Kake itkee parhaan ja ainoan kaverinsa kuolemaa. Hän muistaa surmaillasta vain sen, että jossain vaiheessa päässä naksahti.

Kaken vastaus ontuu, koska ihmisen kor¬vien välissä ei ole mitään pääkatkaisinta. Todennäköisemmin tilanne riistäytyi Kaken käsistä jostain niin nolosta syystä, että pelkästään asian¬ muisteleminen tuottaa suurta tuskaa. Miksi miehen itsehillintä petti?


Suomalainen erikoisuus

Alkoholin ja aggression yhteys on tunnettu kauan. Juopumus heikentää arvostelukykyä ja lisää impulsiivisuutta. Myös estot karisevat. Riehujilla on lisäksi kulttuuri puolellaan: on hyväksyttävää käyttäytyä kännipäissään agg¬ressiivisesti.

- Humalassa rähinöinti on paljolti suomalainen erikoisuus, ja sillä on ilmeisesti myös geneettinen tausta, arvioi oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihonen Kuopion yliopistosta.

Tästä saatiin hiljattain näyttöä Helsingin ja Kuopion yliopiston yhteistutkimuksessa, jonka aineistona oli 174 mielentilatutkimuksiin määrättyä suomalaista väkivaltarikollista. Miesten alkoholinkäyttö mitattiin ja heidän joukostaan poimittiin ylivilkkaan Maoa-geenin kantajat. Näitä löytyi 97.

- Vilkkaasti toimiva geeni hajottaa aivojen mielialakemikaaleja, kuten dopamiinia, nor¬adrenaliinia ja serotoniinia, selittää Tiihonen. "Soturigeeniksi" ristitty Maoa on yhdistetty aiemmin impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen.

Alcoholism: Clinical and Experimental Research -tiedelehden julkaiseman suomalaistutkimuksen perusteella viina ja Maoa ovat vaarallinen cocktail: erityisen toimeliaan geenin kantajat ovat humaltuessaan poikkeuksellisen alttiita uusille väkivallanteoille. Muilla tutkituilla ei tällaista riskiä havaittu.


Virittääkö viina väkivaltageenin?

Ylivilkas Maoa on suomalaisessa väestössä hyvin yleinen. Geenimuotoa kantaa jopa 60 prosenttia meistä. Selittääkö tämä, miksi niin moni suomalainen äityy juovuksissa pahapäiseksi?

¬- Tuskin, Tiihonen toppuuttelee. - Geenien lisäksi suomalainen alkoholikulttuuri ja monet vielä osin tuntemattomat biologiset tekijät altistavat humalaväkivallalle.

Tiihonen korostaa, että suomalaistutkimuksen aineisto oli poikkeuksellinen. - He olivat niin sanottua kovaa porukkaa, lähinnä rikoksenuusijoita, joille väkivaltaisuus ja epäsosiaaliset piirteet eivät ole mitenkään vieraita. Epäsosiaaliset persoonallisuudet voivat jo sinänsä olla tavallista taipuvaisempia riehumaan humalapäissään.


Katseet kääntyvät sokeriin

Yksi mielenkiintoisista epäilyksenalaisista on poikkeava sokeriaineenvaihdunta. Psychiatry Research -lehdessä hiljan julkaistu toinen suomalaistutkimus osoitti, että lihassokerin vähäisyys eli nonoksidatiivinen sokeriaineenvaihdunta (Nog) saattaa olla yksi mekanismeista humalaväkivallan taustalla.

Tutkimukseen valittiin 49 alkoholisoitunutta väkivaltarikollista, joista 17 toisti tekonsa kahdeksan vuoden seuranta-ajan kuluessa. Kaikilla rikoksenuusijoilla oli lihassokeria vähemmän kuin verrokeilla. - Näillä miehillä lihassokeri selitti väkivaltarikosten uusimisesta liki kolmanneksen, sanoo professori Tiihonen, joka oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tulos avaa mahdollisuuksia humalaväkivallan ehkäisyyn riskiyksilöillä, sillä sokeriaineenvaihdunnan vajavuuteen voidaan vaikuttaa lääkkeillä. Siihen tepsii muun muassa li¬tium, jolla hoidetaan nykyisin kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli maanis-depressiivisyyttä. Litiumilla on myös suoraan väkivaltaisuutta suitsiva vaikutus.

Tiihosen mukaan hivenaineet, kuten sinkki, saattavat vaikuttaa suotuisasti sokeriaineenvaihduntaan. Seitsemän vuoden takaisessa brittitutkimuksessa havaittiin, että vankien keskinäinen rähinöinti vähenee, jos heidät pannaan vitamiini- ja hivenainekuurille.


Mieshormonikin sytykkeenä

Myös hormoneilla saattaa olla sormensa pelissä. Tutkijat ovat pitkään miettineet, olisiko testosteroni se ruuti, joka saa rähinäviinan syttymään.

- Suurentuneiden testosteroniarvojen ja väkivaltaisuuden välillä on vahva yhteys, sanoo dosentti, erikoistutkija Peter Eriksson Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Eriksson on ryhmineen osoittanut, että jo pienikin alkoholiannos - pari tölkkiä olutta - nostaa hetkellisesti testosteroniarvoja. Näin käy sekä naisilla että miehillä. Havainto voisi selittää ainakin osin, miksi alkoholi lietsoo äkillistä väkivaltaa.

- Alkoholi ei suoraan aiheuta väkivaltaa mutta tuo tarvittavan voimantunteen, mikä madaltaa kynnystä vihanpurkauksiin. - Ja väkivalta taas nostattaa testosteronitasoja entisestään, Eriksson lisää.

Joihinkin yksilöihin alkoholin ryydittämät hormonit - ja samalla väkivaltaimpulssit - voivat vaikuttaa tavallista voimakkaammin. Esimerkiksi alkoholistirotilla ryyppy nostaa testosteroniarvot tappiin. Hormoniryöppy tuottaa niille mielihyvää, jota ne tavoittelevat kerta toisensa jälkeen.

- Juomarin geenejä kantava ihminen saattaa joutua humalaväkivallan koukkuun, koska se on palkitsevaa, pohtii Eriksson. - Hän juo viinaa ja hakeutuu konflikteihin yhä uudestaan, sillä ne antavat voimantunnetta ja mielihyvää.


LAATIKOT


Humalasurmien huippumaa

Suomi on länsimaisittain poikkeuksellisen korkean henkirikollisuuden maa. Meillä surmataan kaksi-kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa, joiden yhteiskunnat eivät olennaisesti poikkea suomalaisesta.

Alkoholin ja väkivallan tilastollinen yhteys on Suomessa erityisen synkkä. Yli puolet väkivaltarikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena, henkirikoksista jopa yli 80 prosenttia. Myös valtaosa uhreista on surmahetkellä juovuksissa. Vaikka alkoholin ja väkivaltarikollisuuden kytkös on universaali, muualla maailmassa sekä tekijä että uhri ovat useammin selvin päin.


Kaksi tyyppitapausta

Suomalainen henkirikos on tyypillisesti viikonlopun ryyppyriitatappo, jossa mies pistää toisen hengiltä puukolla tai leipäveitsellä. Kuka ryyppyringistä lopulta valikoituu uhriksi tai syylliseksi, on usein sattumanvaraista. Iso osa tekijöistä ja uhreista on työelämästä syrjäytyneitä ja alkoholisteja. Surmatyöt syntyvät hetken mielijohteesta, ja syvässä, 2-3 promillen humalassa.

Henkirikosten toista päätyyppiä edustavat perhe- ja parisuhdetapot.

Teot, joissa uhrina tai tekijänä on nainen, tapahtuvat tyypillisesti kotioloissa.


Pullosta puukkopiikki

Mitä enemmän suomalaiset kallistavat pulloa, sitä hanakammin puukko heiluu. Sadan viime vuoden aikana jokaista alkoholin kulutuspiikkiä on seurannut samanaikainen henkirikollisuuden nousu.

Väkivaltaisin kausi oli kostea 1920-luku, jolloin henkirikoksia tehtiin kolminkertainen määrä nykyiseen nähden. Toisen kerran henkirikollisuus kääntyi kovaan kasvuun vuonna 1969, kun keskiolut vapautui vähittäiskauppaan ja myyntipisteiden määrä nousi nollasta yli 17 000:een. Myös vuonna 2004 tapahtunut alkoholin hinnanalennus ja kokonaiskulutuksen kasvu aiheut¬tivat piikin.


Lähteet: Henkirikoskatsaukset 2007 ja 2008, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos;
Reino Sirén ja Martti Lehti, Musta maaliskuu? Väkivalta ja alkoholin kulutuksen kasvu vuonna 2004. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2006.


Onko maaginen yhteys murtumassa?

Vakava väkivalta on 2000-luvulla ollut vähäisempää kuin edeltävällä kymmenluvulla. 1989-1998 poliisin tietoon tuli 1417 tappoa, murhaa tai surmaa, 1999-2008 115 vähem¬män eli 1302. Samaan aikaan alko¬holin kokonaiskulutus henkeä kohti kasvoi kahdeksasta litrasta kymmeneen ja puoleen.

Alkoholin hinta ja väkivalta seurailevat kuitenkin toisiaan. 2004 piikki meni alkoholiveron alentamisen tiliin. 2008 ja 2009 veroa on korotettu, ja nyt näyttää siltä, että 2007 alkanut uusi kasvusuuntaus on taittumassa. Tämän vuoden tammi-kesäkuussa henkirikoksia kertyi 64, kun luku viime vuonna oli 67.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.