Teksti: Unto K. Laine

Suomalaisten tutkijoiden äänitteisiin tallentui jylinää ja huminaa, ritinää ja rätinää. Naisen ääni kuiskasi: ”Hauki.”

Revontuliin ei voi liittyä havaittavia ääniä, vakuutti ruotsalainen astronomian emeritusprofessori Olof Lodén Forskning & Framsteg -lehdessä vuonna 2004. Hän perusteli näkemystään perinteisesti. Valoilmiöt tapahtuvat niin korkealla, noin 90–150 kilometrissä, etteivät äänet voi kuulua sieltä maahan saakka. Äänihavainnot ovat siis illuusioita. Hän ei ollut koskaan mitannut ääniä saati tutkinut niitä, mutta mielipide oli vakaa. Samoin ajattelee moni ääni-ilmiöihin perehtymätön geofyysikko.Vuosisatojen kuluessa ääniä on kuitenkin havaittu revontulien esiintymisalueilla eri puolilla maapalloa. Monesti ääniä on kuullut samanaikaisesti usea henkilö. Havainnot ovat tietyissä osissa Suomea niin yleisiä, että sikäläisiä ihmetyttää, miksi äänten olemassaolo halutaan kiistää.

Havaintoja Suomesta

Tutkimme Teknillisessä korkeakoulussa revontulien ääniä vuosina 2000–2005 yhdessä Sodankylän geofysiikan observatorion ja Ilmatieteen laitoksen kanssa. Hankkeen aikana keräsimme yli kolmesataa yleisöhavaintoa, ja totesimme niiden monelta osin muistuttavan toisiaan sekä vastaavia muunmaalaisia kokemuksia. Ne eivät siis näytä olennaisesti riippuvan paikasta tai kulttuuritaustasta.Tieteellisesti pätevään havaintoon tarvitaan kuitenkin objektiivisia mittauksia, ja vasta kun kaksi toisistaan riippumatonta tutkimusryhmää saa samansuuntaiset tulokset, niitä voi pitää suhteellisen varmoina.Jo 1960-luvulla alaskalaiset geofyysikot yrittivät mitata ääniä. He eivät kuitenkaan osuneet auringon aktiivisuusmaksimin läheisyyteen. Joko se tai silloisten laitteiden alkeellisuus johti siihen, ettei ääniä löydetty. Koesarja päätettiin lopettaa tuloksettomana.Meidän tutkimuksemme osui aurinkomaksimin kohdalle, ja monien voimakkaiden revontulien aikana teimme äänityksiä huippulaatuisella mittamikrofonilla ja digitaalitallentimella. Aineistoa kertyi noin sadalta yöltä, ja mukaan sattui muutama todella voimakas geomagneettinen myrsky.

Juuri tällaista lapsena kuultiin

Hankkeen rahoituspulmien takia vasta muutama yö on analysoitu. Kiinnostavin tulos saatiin äänitteestä, joka tehtiin Kolilla huhtikuussa 2001. Siitä voi korvin erottaa äänitapahtumia, jotka hyvin vastaavat yleisökuvauksia. Pienillä taajuuksilla kuuluu matalaa jylinää ja huminaa. Joukkoon ilmestyy ritinää, yksittäisiä rasahduksia, kohahtelua ja poksahtelua, kuin laukauksia, ja jonkinlainen klip-klap-sarja. Kansainvälisistä tietolähteistä löytyy tällaisenkin äänen kuvaus: ”kuin kirveellä puita pilkottaisiin”. Yhdessä kohdassa kohahdukset kuulostavat siltä kuin naisen ääni kuiskaisi ”hauki”. Äänitettä on kuunnellut muutama sellainenkin henkilö, joka on itse tehnyt havaintoja. Eräs Oulun yliopiston professori mainitsi, että ”juuri tällaisia ääniä me lapsina usein käytiin kuuntelemassa, kun taivaalle syttyivät revontulet”.

Tilastollinen yhteys löytyi

Analyysin tulokset on kirjattu Janne Hautsalon diplomityöhön. Löysimme tilastollisesti merkitsevän yhteyden: eritaajuiset äänet seurasivat tietyllä viiveellä geomagneettista aktiivisuutta, joka ilmenee revontulina. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun yhteys äänten ja revontulien välillä on voitu osoittaa.Samalla oli mahdollista arvioida äänilähteiden etäisyyttä: ne sijaitsivat noin 0,5–3 kilometrin päässä havaintopisteestä. Osassa ääniä oli pitkähkö jälkikaiunta merkkinä voimakkaasta ja etäisestä lähteestä. Mittausdatasta löytyi myös revontulien korkeudelta eli noin sadasta kilometristä saapuneita 2–4 hertsin infraääniä, joita ihmiskorva ei kuule. Yksittäiset äänitapahtumat ovat niin erilaisia, että on vaikea uskoa, että niillä on yksi ja yhteinen syntymekanismi.Vahvin hypoteesi tätä nykyä on, että lähimmät äänet johtuvat ilmasähköisestä ilmiöstä. Ritinät ja rätinät saattavat aiheutua sähköpurkauksista. Geomagneettisen myrskyn on nimittäin todettu tuottavan varauspilviä, ja purkautuessaan sellaiset voivat ritistä. Äänen ei siis tarvitse tulla revontulien korkeudelta.Hypoteesia tukee eräs hauska historiallinen tapahtuma, jonka Alfred Angot kuvaili kirjassaan Aurora Borealis vuonna 1897. Ranskalainen ”aeronautti” Rollier lensi kuumailmapallollaan Pariisista Preussin yli Norjaan vuonna 1870. Kun pallo oli Norjassa pilvien korkeudella, aeronautti alkoi kuulla kummallista, jatkuvaa ääntä ja haistaa otsonin tuoksua. Tullessaan pilvestä ulos hän näki taivaalla komeat revontulet.

Kannattaa pitää korvat auki

Olemme ottaneet aiheen tutkimisessa vasta ensimmäiset askeleet. Tuleva aurinkomaksimi voi tarjota uusia mahdollisuuksia. Vaikka nämä ääni-ilmiöt tuntuvat olevan hyvin harvinaisia, kannattaa revontulien loimutessa kulkea korvat auki ja meluamatta, jotta hentoiset äänet saisivat ansaitsemansa tilan. Kaikki revontulien ääniä kuulleet pitävät tapahtumaa ikimuistoisena elämyksenä.

Unto K. Laine on puheteknologian professori Aalto-yliopiston Teknillisessä korkeakoulussa.

Aiheesta lisää: Revontulien äänten tutkimuksesta ja muun muassa korvinkuulijan opas: www.acoustics.hut.fi/projects/aurora/ Janne Hautsalon diplomityö: lib.tkk.fi/Dipl/2005/urn007898.pdf

Julkaistu Tiede -lehdessä 1/2011.

Tältä se kuulostaa

Tavalliset kuulijat ovat kuvailleet revontuliin yhdistä­miään yksittäisiä ääniä vaimeiksi ritinöiksi, rypistyvän folion rasahteluksi, pamauksiksi ja klip-klap-ääniksi. Jatkuvampaa ääntä on verrattu jylyyn, metsäpalon huminaan ja etäisen vesiputouksen kohinaan. Raportoi omat havaintosi:www.acoustics.hut.fi/projects/aurora/kysely.html

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.