Kaikki me maailman ihmiset olemme perimältämme niin identtisiä, ettei rodulle enää ole sijaa tieteen käsitteissä. Arkipuheessakin siitä haluttaisiin eroon.


ettei rodulle enää ole sijaa tieteen käsitteissä.
Arkipuheessakin siitä haluttaisiin eroon.




Ihmiset näyttävät eri puolilla maapalloa erilaisilta: ihon väri, hiukset, silmät ja nenän muoto vaihtelevat maanosittain. Samoin on varmasti joidenkin näkymättömien ominaisuuksien laita. Geneetikkojen mielestä rotu on silti tyhjä tai vähintään sekaannusta aiheuttava käsite.

Jotkut epäilevät, että rotu-sanasta luopuminen on vain poliittisesti korrekti vastaisku rasismille. Määrääväthän lääkäritkin lääkkeitä sen mukaan, mihin kansanryhmään potilaat kuuluvat. Esimerkiksi keuhkosyöpälääke gefitinibi tehoaa kymmeneen prosenttiin eurooppalaisista ja kolmeenkymmeneen prosenttiin aasialaisista.

- Ainoastaan geenitestin avulla voidaan ennustaa varmasti, keneen geenimuotojen mukaan räätälöity lääke puree ja keneen ei. Etnisen taustan perusteella voi esittää vain jonkinlaisen todennäköisyyden, sanoo Lynn Jorde, yhdysvaltalaisen Utahin yliopiston genetiikan professori, joka kesäkuussa kävi Helsingissä ihmisen genomia tutkivien geneetikkojen konferenssissa.


Eroja eniten yksilöissä

Genomitutkimuksesta kertynyt tieto osoittaa, että ihmiset ovat keskenään tavattoman samanlaisia: vain yksi tuhannesosa dna:sta vaihtelee yksilöiden välillä. 99,9 prosenttia perimästämme on identtistä.

Perimän pienimpiä mahdollisia eroja, yhden emäksen poikkeamia eli snipejä (single nucleotide polymorphism) tutkittaessa on havaittu, että melkein kaikki variaatiot löytyvät kaikilta mantereilta. Vaihtelusta 90 prosenttia esiintyy samalla mantereella asuvien yksilöiden välillä ja 10 prosenttia eri mantereiden väestöjen välillä. Yksilöt ovat siis erilaisempia kuin väestöt.

Jotkin snipit ja niiden yhdistelmät sentään ovat ominaisia tietyille väestöryhmille. Eräässä tutkimuksessa käytiin läpi lähes 12 000 snipiä ja saatiin näkyviin ryhmiä, jotka vastasivat joitakin väestöjä. Esimerkiksi osa amerikanafrikkalaisista asettui samaan ryhmään. Kaikkia ei kuitenkaan saatu siististi ryhmiteltyä minnekään.


Rajakiveä turha hakea

Ihmisten samanlaisuus johtuu siitä, että yhteinen alkuperämme on vain 100 000 vuoden takana Afrikassa. Siellä on koko nykyisen ihmiskunnan koti. Sieltä lähti aikoinaan suhteellisen pieni joukko asuttamaan muuta maailmaa.

Asutushistorian valossa järkeenkäypää ja totta on, että naapurit ovat keskenään geneettisesti samanlaisempia kuin vastakkaisella puolella maapalloa asuvat ihmiset. Keskimäärin erilaisuus lisääntyy kauemmaksi mentäessä. Ominaisuudet muuttuvat kuitenkin niin vähittäin, ettei ole olemassa kohtaa, johon olisi järkevää lyödä rodun rajakivi.

Alusta alkaen ihmispopulaatiot ovat myös sekoittuneet keskenään, toisin sanoen jatkaneet sukua muidenkin kuin lähipiirin kanssa. Tästä syystä myös geneetikko Jorden norjalaisten juurten seassa voi olla geenimuotoja, jotka ovat yleisimpiä jossakin muualla. Ottaen huomioon norjalaisten viikinkihistorian se ei olisi ihme ollenkaan.

- Me ihmiset olemme tosi hyviä vaihtamaan dna:ta. Uutta otetaan aina, kun on tilaisuus, Jorde sanoo. - Olemme hyvin sekalaista joukkoa. Puhdasta rotua ei ole koskaan ollutkaan.


Tilalle etninen tausta

Olisiko sitten parempi, jos rodun käsitteestä luovuttaisiin myös arkikielessä? Voisi olla. Rodun käyttö aiheuttaa sekaannusta ja kiihtymystä.

- Ihmiset puhuvat irlantilaisesta rodusta ja jopa juutalaisesta rodusta, vaikka juutalaisuus on uskonto, Jorde huomauttaa.

Käytännöllisempää olisi puhua ihmisten etnisestä taustasta. Siihen sisältyvät myös kasvuympäristö ja kulttuuri. Tai vaikkapa sukujuurista, jotka ovat aina moninaiset ja juontuvat konkreettisista esi-isistä ja -äideistä eivätkä oletetuista ominaisuuksista.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.