Suomen ainoalle kivikautiselle ruuhelle kävi onnettomasti, mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.


mutta siitä saa mallin uusille ruuhille - kellä vain kärsivällisyyttä riittää.



Ihmisen ensimmäinen helposti hallittava ja tehokas väline vesillä liikkumiseen on ollut yhdestä puunrungosta veistetty ruuhi. Tällaista ruuhta on käytetty lähes kaikkialla maailmassa, missä on kasvanut riittävän suuria puita. Vielä nytkin sillä liikutaan perinteisissä kulttuureissa niin Afrikassa, Aasiassa kuin Amerikassa.

Suomessa varhaiset asuinpaikat sijaitsivat yleensä rannoilla, usein saarissakin. Vesillepääsy oli tärkeää, koska vesi antoi elannon.

Kaikkein vanhimmasta vesiliikenteestä meillä on vain epäsuoria todisteita. Karjalankannakselta Antreasta on löytynyt yli 10 000 vuotta vanha kalaverkko, jonka otaksutaan joutuneen löytöpaikkaansa yksipuisen ruuhen kaatuessa. Myöhäiskivikautisella Porin Tuorsniemen verkolla on kohojen lukumäärän perusteella arveltu olleen mittaa peräti 1,5 kilometriä; pyyntiin lienee tarvittu kokonainen kylä.

Kalanluu säilyy huomattavasti heikommin kuin nisäkkäiden luu, mutta silti sisämaastakin on luulöytöjä, jotka kertovat kalastuksen tärkey¬destä. Rannikolla pyydettiin runsaasti myös hylkeitä.

Ahvenanmaan pääsaarille asutus tuli Suomen mantereelta noin 7 000 vuotta sitten. Tuolloin merenpinnan yläpuolella oli vain muutamia pieniä saaria keskellä aavaa merta. Niille pääsy vaati hyviä veneitä - ja melojilta myös taitoa suunnistaa avomerellä.


Meillä vain yksi kivikautinen

Arkeologisesti yksipuisten ruuhien historia alkaa 10 000 vuoden takaa. Tuolta ajalta on Hollannin Pessestä löytynyt ruuhi, joka on koverrettu yhdestä suurikokoisesta tukista. Starr Carrin asuinpaikalta Englannista on löydetty tätäkin vanhempi mela, jolla oletettavasti on liikutettu vastaavanlaista ruuhta.

Suomessa ruuhilöytöjä on monien paikallismuseoiden kokoelmissa, mutta ne ovat yleensä viime vuosisadoilta. Koska ruuhien malli on pysynyt tuhansia vuosia jokseenkin samanlaisena, löytöjä ei ole pidetty riittävän mielenkiintoisina kallista ajoitusta varten. Vain muutaman ruuhen tosiasiallinen ikä tiedetään.

Kivikauteen on meillä ajoitettu vain yksi ruuhi. Se tuli esiin 1950-luvulla Helsingin Kalliossa rakennustöitä tehtäessä. Löytöpaikka oli nykyisen Aleksis Kiven kadun osoitteessa 4-8.


Ja sekin hajosi

Mittaa mäntypuisella ruuhella, honkiolla, oli alun pitäen seitsemisen metriä, mutta museoon siitä saatiin vain osa. Ruuhta ei voitu konservoida, ja se hajosi kappaleiksi.

1990-luvulla jäännöksiä etsittiin niin näyttelyitä kuin radiohiiliajoitusta varten, mutta ne olivat kadonneet, ilmeisesti heitetty pois. Näin radiohiiliajoitus jäi saamatta.




- jätä se veteen! Kuivuessaan ruuhi helposti hajoaa, ellei sitä konservoida. Merkitse ruuhen löytöpaikka. Ilmoita löydöstäsi joko Museovirastoon tai lähimpään maakuntamuseoon. 

Vedessä puu säilyy tuhansia vuosia. Lampiin ja järviin kertyy kuitenkin liejua vuosituhansien aikana yleensä metrikaupalla. Vesijättöä tongitaan harvoin niin syvältä, että kivikautiset ruuhet löytyisivät, eikä mudan väriseksi muuttunut ruuhi  erotu kovinkaan helposti.






Yksipuisia tehdään taas

Ruuhen valmistus on suuritöistä. Enimmillään tukista on poistettu jopa 95 prosenttia puuaineesta, jolloin tukin kantavuus on lisääntynyt vastaavasti. Ruuhia on vanhastaan veistetty kirveellä tai kuokan tapaan poikittain vartetulla telsolla.

Suomessa yksipuisilla ruuhilla koettiin liistekatiskoita vielä ennen toista maailmansotaa, mutta sitten ruuhien teko loppui. Nyt perinnettä elvytetään uudestaan Saarijärven Kivikauden kylän tarpeisiin.

Matti Luotola tekee mahdollisimman aidon näköisiä ruuhia kivikauden mallien mukaan. Mallina hänellä ovat olleet Kallion ruuhi ja 7 000 vuoden ikäinen tanskalaisruuhi, jolla on mittaa peräti kymmenen metriä.

Karkean työn Luotola tekee proosallisesti moottorisahalla, viimeistelyn taas kyläseppien aikaisilla välineillä, joista osan on itse asiassa kyläseppä hänelle valmistanut. Kivikirveen toimivuutta Luotola on myös kokeillut.  
- Kaarevien poikkisyisten kohtien työstäminen ruuhessa oli tosi hankalaa. Jälki on leikkaavuuden puuttuessa kuin pensselinpäätä, hän toteaa. - Myötäsyyhyn homma onnistuu poikkisyytä paremmin.


Pelkällä kirveellä pitkä urakka

Nykyaikaisilla välineillä autettuna ruuhen teko kestää toista kuukautta. llman koneita Luotola arvelee työn vievän kolme-neljä kertaa enemmän aikaa. Hän ei uskalla edes arvailla, kuinka pitkään työ kestäisi pelkällä kivikirveellä.

Luotola pitää todennäköisenä, että kivikaudella valmistuksessa on käytetty apuna tulta. Tukin päälle on pantu tuli, ja reunat on saatu säilymään peittämällä reunat savella tai valemalla niitä vedellä. Kun puu on hiiltynyt, se on kovererttu tukista irti.


Eero Muurimäki on filosofian lisensiaatti, joka on vuodesta 1989 alkaen työskennellyt osavuotisesti Saarijärven museon Kivikauden kylän kehittämisestä vastaavana arkeologina.


 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.

Hirmun anatomia on selvinnyt sääsatelliittien mikroaaltoluotaimilla. Ne näkevät pilvien läpi myrskyn ytimeen ja paljastavat ukkospatsaat, joista myrsky saa vauhtinsa. Kuva: Nasa/Trimm

Pyörivät tuulet imevät energiansa veden lämmöstä.

Trooppiset rajuilmat tappoivat vuosina 1995–2015 yli 242 000 ihmistä, koettelivat muuten 660 miljoonaa ihmistä ja tuhosivat omaisuutta yli 1 000 miljardin dollarin arvosta, enemmän kuin mitkään muut mullistukset, esimerkiksi tulvat tai maanjäristykset.

Näin arvioi maailman luonnonkatastrofeja tilastoiva belgialainen Cred-tutkimuslaitos vuosiraportissaan 2016, jossa se laskee katastrofien pitkän aikavälin inhimillistä hintaa.

Raportin ilmestymisen jälkeen tuholukuja ovat ennättäneet kasvattaa muun muassa Winston, Nepartak, Linrock, Haima ja Matthew. Elokuun lopussa Harvey hukutti Houstonin, nyt Karibialla ja kohta Floridassa riehuu Irma, Atlantin myrskyjen mittaushistorian voimakkain hurrikaani.

Ilmastonmuutos suosii myrskyjä?

Myrskytuhot ovat panneet myrskytutkijat ahtaalle. Kaikki tahtovat tietää, mistä näitä rajuilmoja tulee. Lietsooko niitä ilmastonmuutos?

Hallitsevan käsityksen mukaan hirmuista ei voi syyttää ilmastonmuutosta vielä kotvaan. Se kyllä voimistaa myrskyjä mutta vasta pitkällä aikajänteellä.

Jotkut ovat kuitenkin alkaneet empiä. 

Kerry Emanuel, Massachusettsin teknisen yliopiston myrskyspesialisti, laski jo 2005, Katrinan runnottua New Orleansia, että Atlantin ja Tyynenmeren myrskyt ovat nykyään 60 prosenttia voimakkaampia kuin 1970-luvulla.

Keväällä 2013 Nils Bohr -instituutin Aslak Grinsted raportoi puolestaan, että lämpenemiskehitys vaikuttaa myrskyissä syntyviin tulva-aaltoihin.

Kun maapallon keskilämpötila nousee 0,4 astetta, myrskytulvien määrä tuplaantuu. Tämä rajapyykki on jo ohitettu. Kun lämpötila nousee kaksi astetta, tulvat kymmenkertaistuvat. Silloin superrajuja myrskyjä hyökyy Atlantilta joka toinen vuosi. Tähän asti niitä on nähty kerran 20 vuodessa.

Meri lämpenee otollisesti

Kummassakin tutkimuksessa tärkein muutosvoima löytyi sieltä, mistä myrskyt ammentavat energiansa ja mihin ilmastonmuutoksen otaksutaan vaikuttavan: meriveden lämpötilasta. Se kehittyy myrskyille otolliseen suuntaan.

Esimerkiksi Meksikonlahdella, hurrikaanien voimanpesässä, on tänä vuonna mitattu pari astetta tavallista korkeampia meriveden lämpötiloja.

Kun Haiyan, yksi kaikkien aikojen kovimmista taifuuneista, marraskuussa 2013 jätti kaksi miljoonaa filippiiniläistä kodittomiksi, meri oli myrskyn syntyalueella vielä sadan metrin syvyydessä kolme astetta normaalia lämpimämpi.

Meressä tapahtuu muutakin epäedullista: pinta nousee. Se kasvattaa myrskyjen nostattamia tulva-aaltoja, jotka usein saavat aikaan pahinta tuhoa.

 

Näin hirmumyrsky kehittyy

Hirmun syntymekanismi on sama kaikkialla, vaikka nimitykset vaihtelevat. Atlantilla ja Amerikan puoleisella Tyynellämerellä puhutaan hurrikaaneista, Aasian puolella taifuuneista ja Intian valtamerellä ja Oseaniassa sykloneista. Grafiikka: Mikko Väyrynen

 

Trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemmin puolin 5. ja 25. leveyspiirin välillä. Päiväntasaajalla niitä ei muodostu, sillä sieltä puuttuu coriolisvoima, jota myrsky tarvitsee pyörimiseensä

Kehittyäkseen myrsky vaatii tietynlaiset olot. Suursäätilan pitää olla laajalla alueella epävakaa ja ukkossateinen ja meriveden vähintään 26 asteista 50 metrin syvyydeltä. Lisäksi tuulien pitää puhaltaa heikosti 12 kilometrin korkeuteen asti. Voimakkaissa virtauksissa myrskynpoikanen hajoaa.

1. Merestä nousee lämmintä, kosteaa ilmaa. Se kohoaa nopeas­ti ja tiivistyy ukkospilviksi, jotka kohoavat 10–15 kilometrin korkeuteen. Samalla vapautuu lämpöä, mikä ruokkii matalapainetta.

2. Fysiikan säilymislakien mukaan ylös kohoavan ilman tilalle virtaa ympäriltä korvausilmaa, jolloin ilmanpaine alueella laskee.

3. Lämpöä kohoaa ylös yhä laajemmalti, ukkospilvien jono venyy, ja ilman virtausliikkeet voimistuvat. Ilmanpaine laskee lisää, ja alueelle syntyy liikkuva matalapaineen keskus.

4. Paine-ero tuottaa voiman, joka alkaa pyörittää tuulia kiihtyvää vauhtia. Maan pyörimisliikkeestä aiheutuva coriolisvoima kiertää niitä spiraalin lailla vastapäivään kohti matalan keskusta. Kun tuulen sekuntinopeus nousee yli 33 metrin, on syntynyt trooppinen hirmumyrsky.

Hurjimmissa myrskyissä tuulen nopeus nousee 70–90 metriin sekunnissa. Pyörteen halkaisija vaihtelee puolestaan 400 kilometristä 1 000 kilometriin.

5. Myrskyn voimistuessa sen ylle muodostuu korkeapaine, joka pyörii tuulia vastaan. Laskeva ilmavirtaus kuivattaa ja lämmittää keskusta, ja se seestyy myrskynsilmäksi.

6. Silmää kiertävät tuulet sekoittavat tehokkaasti meren pintaa 50–100 metrin syvyydeltä. Kun lämmintä vettä painuu syvyyksiin ja viileää kohoaa pintaan, ”lämpövoimala” jäähtyy ja hitaasti liikkuva myrsky voi heikentyä. Nopeaan myrskyyn jarru ei ehdi vaikuttaa, ja silloin kumpuava vesi voi loppumatkasta muuttua vaaralliseksi.

7. Kun ranta lähestyy ja meri madaltuu, tuulet pakkaavat vettä myrskyn tielle tulva-aalloksi, joka syöksyy myrskyn mukana maalle tuhoisin seurauksin.

Maalle saavuttuaan myrsky laantuu, kun se ei enää saa käyttövoimaa meren lämmöstä.

 

Tuula Kinnarinen on Tiede-lehden toimitussihteeri.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2014. Päivitetty 8.9.2017. Korjattu hurjimpien myrskytuulten nopeudeksi metriä sekunnissa 8.9.2017.