Unohtakaa rintaimplantit hetkeksi. Silikonilla voi tehdä muutakin.

Teksti: Kalevi Rantanen

Unohtakaa rintaimplantit hetkeksi. Silikonilla voi tehdä muutakin.

Tavallisesti silikoni toimii piilossa ja mainitaan vain sivumennen. Esimerkiksi viime keväänä puhuttiin silikonin sijasta kvanttitunnelointikomposiitista eli qtc:stä, kun brittiläinen yritys Peratech ja yhdysvaltalaisen Massachusettsin teknisen yliopiston MIT:n MediaLab ilmoittivat aloittavansa yhteistyön uuden sukupolven robotti-ihon kehittämiseksi. Peratechin qtc koostuu eristävään silikonimassaan sekoitetuista sähköä johtavista metallihiukkasista. Siitä voi valmistaa keinotekoisia tuntohermoja, jotka havaitsevat hellänkin kosketuksen. Kosketusherkkyyttä tarvitsee esimerkiksi ”halirobotti” Huggable, jota MediaLab on kehittänyt jo vuosia. Tulevaisuuden älyrobotit saatetaan tehdä silikonista. Kaukaisessa tulevaisuudessa silikonirobotit tai -kyborgit ehkä matkaavat avaruuteen ja kohtaavat avaruussivilisaatioiden tuottamia silikonikollegoitaan. Voi olla, että joltakin eksoplaneetalta löytyy myös itsestään kehittynyttä silikonielämää.

Yhdistetään maailmoista parhaatSilikonielämä on hyvinkin mahdollista, koska silikoni yhdistää piin ja hiilen, epäorgaanisen ja orgaanisen, elottoman ja elävän maailman. Silikonit ovat synteettisiä polymeerejä, jotka koostuvat piistä ja hapesta sekä orgaanisista ryhmistä, kuten metyylistä, etyylistä tai fenyylistä. Ryhmät puolestaan koostuvat hiilestä ja vedystä. Orgaanisilla lisäyksillä saadaan haluttuja ominaisuuksia.Esimerkiksi piin ja hapen ketjuun voi liittää yhden hiiliatomin ja kolmen vetyatomin yksiköitä. Syntyy polydimetyylisiloksaani eli pdms, jota on käytetty paljon muun muassa niissä rintaimplanteissa. Eräs säännönmukaisuus tekniikan kehityksessä on joustavuuden kasvu. Silikoni antaa joustavuutta tarvittaessa kirjaimellisesti. Silikoniset astiat ja uunikintaat taipuvat kumin tavoin mutta kestävät kuten keraamiset ja metalliset välineet. Silikoni on tuonut lisää liikkumavaraa suunnitteluun. Tarpeen mukaan kemistit ja insinöörit saavat kovia, pehmeitä, hyytelömäisiä, nestemäisiä ja kaasumaisia aineita, sopivilla herkuilla höystettyinä.

Sietää helteet ja pakkaset Näin hyville rengeille riittää töitä. Otetaan esimerkiksi aurinkoenergia.Aurinkokennoista puhuttaessa tavallisesti mainitaan ensimmäisenä hyötysuhde, mutta paljon muutakin vaaditaan. Kenno on suojattava vihamielisiltä luonnonvoimilta. Entä sitten, rakennetaan ympärille suojakotelo, voi joku sanoa. Hyvä ajatus, mutta mistä löytyy materiaali, joka kestää vuosikymmeniä pakkasta ja hellettä, kosteutta ja sateita sekä ultraviolettisäteitä, ja silti läpäisee auringonvaloa?Vastaus on silikoni, vakuuttaa suuri yhdysvaltalainen valmistaja Dow Corning. Aurinkokenno tuottaa virtaa vaikkapa ledivaloihin, jotka nekin on suojattava. Jälleen silikoni varmistaa, että ledi loistaa kirkkaasti ja pitkään.

Kestää kuukävelynUudet sovellukset jatkavat monen vuosikymmenen menestystarinaa. Käsitteen silikoni loi brittiläinen kemisti Frederick Stanley Kipping (1863–1949) viime vuosisadan alussa. Silikonimateriaalien suurimittainen teollinen tuotanto alkoi 1940-luvulla. Rintaimplantit tulivat 1960-luvulla. Samalla vuosikymmenellä ihminen painoi silikonikumisaappaan jäljen Kuuhun. Nykyään silikoni on levinnyt kaikkialle. Kotona sitä esiintyy astioiden lisäksi jääkaapeissa, uuneissa, mikroaaltouuneissa, pölynimureissa ja pesukoneissa. Tiivistämistä ja voitelua vaativat paikat ovat tyypillisiä käyttökohteita. Elektroniikassa, kuten puhelimissa, tietokoneissa ja kameroissa, silikoni suojaa herkkiä osia. Se suojaa myös monenlaisia pintoja tiiliseinistä autojen nahkaistuimiin.Vaatteisiin silikonilla saadaan rypistymättömyyttä ja vedenkestävyyttä.

Tahmaisuudesta eroonTulevaisuus tuo lisää silikonia. Alan eurooppalainen toimialajärjestö Centre Européen des Silicones on nimennyt kolme aluetta, joilla sen käyttö kasvaa. Ensimmäinen on henkilökohtaiset hyvinvointituotteet, kuten kosmetiikka. Toinen on pinnoitteet ja kolmas mikroelektroniikka. Teollisuus vastaa silikonilla ihmiskunnan kyltymättömään kaunistumistarpeeseen. Uudet silikoniyhdistelmät tuovat iholle myös terveyttä eli antioksidantteja ja vitamiineja.Kosmetiikassa eniten kiinnostaa kuitenkin ulkonäkö ja tuntuma. Sampoossa silikoni antaa hiuksille säihkettä. Voiteissa silikoni poistaa tahmeutta. Tahmaisuudesta halutaan eroon myös nanotekniikassa. Materiaalitutkija, tohtori Gregory Watson James Cook -yliopistosta Australiasta on kollegoineen kehittänyt kitkattomia silikonirakenteita nanosähkömekaanisia laitteita varten. Mallia tutkijat ovat ottaneet hyönteisten siivistä. Silikoni sopii luonnonläheisyytensä ansiosta hyvin biomimeettisiin ratkaisuihin.

Antennit venymään ja taipumaanSilikonin mahdollisuuksista elektroniikassa antavat aavistuksen joustavat antennit. Kemiallisen ja biomolekulaarisen tekniikan tutkija, tohtori Michael Dickey Pohjois-Carolinan yliopistosta on työtovereineen kehittänyt indiumin ja galliumin seoksesta nestemäisen antennin, joka on venytettävissä ja taivutettavissa. Taajuus muuttuu muotoa muutettaessa, jolloin voidaan rakentaa esimerkiksi siltojen ja rakennusten tilaa tarkkailevia laitteita. Antenni on myös laskostettavissa kuljetusta varten.Nesteantenninsa tutkijat sijoittivat ohuisiin kapillaareihin silikoninauhan sisään.

Suomessa ehkäisykierukkaanMaailmanlaajuisesti merkittävin silikonia hyödyntävä suomalaisinnovaatio on ehkäisykierukka. Bayer valmistaa sitä Turussa kauppanimellä Mirena. Silikoni pysyttelee, kuten tavallista, syrjässä. Kierukkakeskustelussa puhutaan eniten hormonista, levonorgestreelista, jota laite annostelee tasaisesti viiden vuoden ajan. Tarvitaan siis annostelija, jotta vaikuttava aine saataisiin perille juuri oikeaan aikaan. Tehtävän hoitaa silikoni, ilman mutkikasta mekaniikkaa tai elektroniikkaa. Kierukan sisällä on polydimetyylisiloksaania ja hormonia. Päällä on läpäisevä kalvo, joka on valmistettu niin ikään silikonista ja joka vapauttaa hormonia halutulla nopeudella.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25729
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.