Sähkökirjaa on helppo lukea, tekniikka toimii. Silti sähkökirja on jokaisen kirja vasta sitten, kun standardit mahdollistavat, että millä tahansa lukulaitteella voi lukea kaikkia kirjoja.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Yksi etu, keveys, tuntuu heti, kun ottaa sähkökirjan käteensä. Esimerkiksi sähkökirja Cybook Gen3 painaa ilman suojakansia 171 grammaa ja kansineenkin vähemmän kuin moni paperikirja. Sähkökirjaa ei kuitenkaan pidä verrata yhteen niteeseen vaan kirjapinoon tai kirjastoon.
- Olen paljon kesämökillä, sanoo kirjastovirkailija Risto Suomi Turun kaupunginkirjastosta. - Sinne on hankala kantaa isoa määrää paperikirjoja sadepäiviä varten.
Cybookiin mahtuu suoraan satoja kirjoja. SD-muistikorttien avulla tallennuskapasiteettia voi kasvattaa niin, että mukanaan voi kuljettaa kokonaisen kirjaston.
Risto Suomi valmistelee yhdessä osastonjohtaja Eira Hongan kanssa sähkökirjan lainauskokeilua. He esittelevät innostuneina uutta laitetta.


Lukeminen sujuu

- Painat siitä nappulasta ylhäällä vähän aikaa, Suomi neuvoo.

Sähkökirja lähtee käyntiin. Valikko näyttää muutaman kirjan listan: on Ahon Rautatietä ja Danten Jumalaista näytelmää. Valikko paljastaa samalla yhden tämän hetken ongelman: miten saada luettavaksi äskettäin ilmestyneitä kirjoja.

Turun kokeilussa lainaaja saa laitteen mukana valikoiman vanhoja, tekijänoikeudesta vapautuneita teoksia. Itse hän sitten kyllä voi ladata verkosta muutakin materiaalia.

Teksti näyttää samanlaiselta kuin paperikirjassa, vaikka kuvan tarkkuus eli erotuskyky on huonompi kuin aikakauslehtitason painatteessa. Ainakaan ensi näkemältä eroa ei juuri huomaa.

Kaupassa ja juridiikassa on vielä tekemistä, mutta tekniikka toimii hienosti. - Ei ole ollut mitään hankaluuksia, Eira Honka kiteyttää.

Helppoudesta puhuttaessa on tietenkin hyvä muistaa, että ensimmäiset käyttäjät ovat kirja-alan ammattilaisia ja tekniikasta kiinnostuneita lukijoita. Muilla lukijaryhmillä vaatimukset voivat olla erilaiset. Suomi ja Honka kertovat, että kirjasto varmistaa sujuvan käytön laatimillaan ohjeilla ja antaa vielä lainattaessa asiakkaille "pikaopetusta".


Läpimurto tapahtui

Julkisen kirjaston mukaantulo kertoo, että tekniikka on valmis laajaan käyttöön. Vielä neljä vuotta sitten puhuimme sähkökirjasta tulevassa aikamuodossa (Sähkökirja tulee, oletko valmis, Tiede 3/2005, s. 12-13). Nyt lukulaitteita myyvät jo useat valmistajat. Kansainvälisesti tunnetuin on Amazon, joka julkisti sähkökirja Kindlen 2007.

- Suurin muutos on ollut Kindlen tulo markkinoille, sanoo erikoistutkija Jali Heilmann, joka on Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa tutkinut sähkökirjaa pitkään.
- Amazon on ensimmäinen suuri toimija, joka voi samanaikaisesti myydä sekä kirjatiedostoja että lukulaitteita.

Laitteet ovat keventyneet ja näytöt suurentuneet. Optiikka on kehittynyt jo pitkälle. Etenkin muistia on tullut lisää. Amazon kehuu, että Kindle 2 vetää 1 500 teosta. Yhtiö myös lupaa, että kohta voit yhdessä minuutissa saada itsellesi minkä tahansa kirjan, joka maailmassa on koskaan julkaistu. Hurja ohjelma, mutta Amazon jättää avoimeksi, milloin tavoitteeseen päästään.


Laitteet monipuolistuvat

Lukulaite on yksinkertaisesti ilmaisten näyttö, jolta katsellaan yhtä kirjan sivua kerrallaan. Se voidaan toteuttaa monella tavalla, mutta useimmat sähkökirjat käyttävät elektroforeesitekniikkaa. Elektroforeesi tarkoittaa sitä, että sähkökenttä liikuttaa hiukkasia nesteen sisällä. Ilmiön kuvasi jo 1807 Moskovan yliopiston kemian professori Ferdinand F. Reuss.

Viime vuosisadan lopulla Massachusettsin teknisen yliopiston Media Labin tutkijat kehittivät professori Joseph M. Jacobsonin johdolla sähkömusteen. Se koostuu pienistä pallosista, joita liikutetaan sähkökentän avulla; näin saadaan kuvapiste näkymään mustana tai valkoisena. Suodattimien avulla saadaan myös värit mukaan.

Lukulaitteeseen tulee koko ajan uusia ominaisuuksia. Värit ja videokuva toimivat jo laboratorioissa ja tulevat ennen pitkää kaupallisiin laitteisiin. Musiikkia sähkökirjoilla voi jo kuunnella. Kindle osaa lukea kirjoja ääneen. Kind¬leen voi myös ladata kirjoja langattomasti, kun Cybook ja BeBook vaativat vielä tietokoneen lataus¬ta varten.


Standardit pakko saada

- Nyt tutkimus keskittyy teknologian jalkauttamiseen kentälle, Heilmann toteaa.

On rakennettava standardit niin, että kirjoja voi lukea kaikkialla ja kaikilla laitteilla. Nyt esimerkiksi Amazonin Kindle toimii toistaiseksi vain Yhdysvalloissa. Heilmannin mukaan avoin standardi tulee sähkökirjoihin samoin kuin muihinkin elektroniikkalaitteisiin, koska yhteensopivuus on kaikkien edun mukaista.

Mahdollisuus siirtää aineisto laitteesta toiseen nostaa esiin uuden kysymyksen: miten käy tekijänoikeuden, jos lukijat alkavat kopioida kirjoja ilmaiseksi toisiltaan?

Heilmann viittaa jälleen kokemukseen muista laitteista. Jokainen kopiosuoja pystytään lopulta murtamaan, mutta jos hinnat pysyvät kohtuullisina, laiton kopiointi saadaan kuriin.

- Sähköiset kirjat, joita laitteella luetaan, ovat jo kohtuuhintaisia, esimerkiksi Yhdysvalloissa noin 10 dollaria kappale, sanoo Heilmann.


Suomeksi vielä vähän

Tärkeintä on, että kirjoja alkaa tulla. Amazonilla on Yhdysvalloissa nyt myynnissä noin 300 000 sähköisen kirjan valikoima.

Suomalainen kustantaja Myllylahti, joka myy lukulaite BeBookia, tarjoaa kotisivullaan sisällöksi "jo kymmeniä dekkareita" sähköisinä ja kertoo tästä lähin julkaisevansa kaikki kaunokirjansa sekä paperi- että sähköversiona. Kirjamäärää pystyy kasvattamaan nopeasti, koska kustantajilla on hyvä valmius tuottaa sähköistä aineistoa.

Vielä nyt markkinoita rajoittaa lukulaitteen hinta, muutama sata dollaria tai euroa, mutta tilanne paranee suhteellisen nopeasti. Heilmannin mukaan lukulaitteet, joilla luetaan lähinnä tekstiä sisältäviä, kuvattomia kirjoja, yleistyvät Suomessa 3-5 vuoden kuluessa.


Kirjoittaja on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Mikä sähkökirja?


Käsitteellä "sähkökirja" on kaksi merkitystä:
- sähköisessä muodossa julkaistu kirja
- laite sähköisten aineistojen lukemista, katselemista ja kuuntelemista varten.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25749
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.