Moni pääsee sen avulla eroon aidosta, mutta voiko se toimia myös toisinpäin: houkutella aloittamaan tupakoinnin.

Puheenaihe-sarja

Teksti: Marko Hamilo

Moni pääsee sen avulla eroon aidosta, mutta voiko se toimia myös toisinpäin: houkutella aloittamaan tupakoinnin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012

Kirjailija Timo Hännikäinen poltti vielä alkuvuodesta askin päivässä. Yli kymmenen vuotta säännöllisesti tupakoineen miehen nikotiiniaddiktio oli sitä lajia, että ensimmäinen savuke piti sytyttää jo ennen aamiaista.

Sitten Hännikäinen tilasi netistä sähkösavukkeen aloituspakkauksen. Sen koommin miehen ei ole tarvinnut koskea palavaan tupakkaan – paitsi kerran, kun sähkötupakan nikotiinipatruunat olivat päässeet loppumaan.

Moni nikotiiniriippuvainen on sähkösavukkeella päässyt eroon aidosta ensimmäisellä yrittämällä. Kokeilleet kehuvat aidon tuntuista käyttökokemusta. Sähkökuumennuksella höyrytetty glykoli-nikotiiniseos tuntuu kurkussa oikean tupakan savulta.

Nikotiinipurukumit tai -laastarit eivät anna tätä tupakointiin koukuttuneelle tärkeää kokemusta. Moni niitä kokeillut palaakin takaisin polttajaksi.

Sähkösavukkeen terveyshaitoista on kuitenkin niukasti tutkittua tietoa terveyspolitiikan perustaksi.

Tutkimustietoa saatava lisää

– Mitään konsensusta sähkösavukkeen hyödyistä tai haitoista ei tosiaankaan ole, kertoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Petri Danielsson.

– Joissakin tutkimuksissa muutamista nesteistä on löytynyt pieniä määriä terveydelle haitallisia yhdisteitä, mutta ei kaikista. Ongelmana on tuotteiden epätasainen laatu: kuluttaja ei voi varmistua siitä, mitä aineosia nesteet sisältävät.

– Toisaalta jotkin nesteissä olevat, elintarvikekäytössä turvalliset aineet voivat muuttua haitallisiksi, kun ne kulkeutuvat höyryn mukana keuhkoihin. Esimerkiksi glyseroli on tällainen.

– Tilanne on ongelmallinen, koska tutkimustietoa erityisesti pitkäaikaisen käytön vaikutuksista on niin vähän, Danielsson sanoo.

Osa kieltäisi varmuudeksi

Lääkäriseura Duodecimin pääsihteeri Matti Rautalahti kirjoitti sähkösavukkeista kriittisesti Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean Sic!-lehdessä. Hänkään ei perustellut näkemystään toteen näytetyillä haitoilla vaan sillä, ettei käytön pitkäaikaisista haitoista ole tietoa.

Rautalahden mukaan sekä Maailman terveysjärjestö WHO, Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA että Suomen THL ovat varoittaneet sähkösavukkeen tuntemattomista terveysvaikutuksista. Varoitus pohjaa periaatteeseen, jonka mukaan kaikki molekyylit ovat vaarallisia, kunnes ne osoitetaan vaarattomiksi.

Monet terveyden edistäjät ovat nyt huolissaan saavutusten rapautumisesta. Sähkösavukkeen avulla voidaan kiertää tupakointirajoituksia, koska käytön kieltämiseen ei ole objektiivisia perusteita. Tupakoimisesta voi uudelleen tulla arkipäivää, vaikka sitä on vuosikymmenet pyritty ehkäisemään.

Suomessa jyrkimmän linjan kannattajaksi on ilmoittautunut esimerkiksi useista tupakkaoikeudenkäynneistä tunnettu siviilioikeuden emeritusprofessori Erkki Aurejärvi, joka kesällä esitti sähkösavukkeen kieltämistä lailla. Nyt sähkötupakkaa saa vielä tilata ulkomailta verkkokaupoista.

Savuke kuitenkin pahempi

Suomalainen lähestymistapa on kunnianhimoinen. Suomi on maailman ainoa maa, jossa on lakiin kirjoitettu tavoite täydellisestä tupakoimattomuudesta.

Yhdysvaltain terveyspolitiikassa vaikuttaa haittojen vähentämiseen pyrkivä pragmaattinen koulukunta, joka lähtee siitä, ettei tupakointi ole katoa­massa.

Yhdysvaltalaisissa miehissä tupakoivien osuus on kyllä pudonnut 52 prosentista 23:een vuosina 1965–2004, mutta tupakoijien lukumäärä on pysynyt suunnilleen samana, sillä väestö on kasvanut. Noin 45–50 miljoonaa amerikkalaista polttaa päivittäin, kertoi lääketieteen professori Brad Rodu Louisvillen yliopistosta Yhdysvaltain tiedeviikolla helmikuussa.

Rodun mielestä ongelma ei ole tupakka vaan savuke. Tupakan haitoista leijonanosa aiheutuu epätäydellisessä palamisessa syntyvistä kemikaaleista – sähkösavuke vain höyryää. Rodu muistutti, että Ruotsin vapaamielinen nuuskapolitiikka on vähentänyt varsinkin miesten tupakointia. Vaikka nuuska lisää ien- ja hammassairauksia ja ehkä suusyövänkin riskiä, se on kuitenkin polttamista parempi vaihtoehto.

Ei ainakaan savun haittoja

Haittojen vähentämiseen pyrkivän koulukunnan näkökulmasta sähkösavuke on valtava mahdollisuus, jonka käyttämättä jättäminen olisi suuri terveyspoliittinen virhe.

Danielssonin mielestä on mahdollista, että tupakan haittoja voisi vähentää sähkösavukkeella, jos sitä siirtyisivät käyttämään vain ne, jotka nykytilanteessa ovat kykenemättömiä tai haluttomia tupakoinnin lopettamiseen, ja jos he käyttäisivät sitä samoin kuin savuketta.

– On kuitenkin vaikea arvioida, miten tuotetta todellisuudessa käytetään, Daniels­son sanoo.

Madaltaako sähkötupakka kynnystä aloittaa tavallisten savukkeiden polttaminen? Käytetäänkö sähkösavuketta kuin tavallista savuketta vai pitempään ja jatkuvammin?

Paras on hyvän vihollinen ja hyvä parhaan. Kirjailija Hännikäiselläkään ei ole suunnitelmia päästä nikotiiniriippuvuudestaan – nyt kun ei enää tarvitse kärsiä muista tupakoinnin haitoista.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

jussipussi
Seuraa 
Viestejä30717
Liittynyt6.12.2009

Sähkötupakka –ongelma vai ratkaisu?

E-cigarettes contain up to 10 times the level of cancer-causing agents in regular tobacco, Japanese scientists said Thursday, the latest blow to an invention once heralded as less harmful than smoking. The electronic devices—increasingly popular around the world, particularly among young people—function by heating flavoured liquid, which often contains nicotine, into a vapour that is inhaled, much like traditional cigarettes but without the smoke. Researchers commissioned by Japan's Health...
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.