Ludvig II rakasti ritareita ja futurismi. Saksan kuuluisimman satulinnan rakentaja Baijerin Ludvig II oli paitsi romantikko myös teknofriikki, joka tavoitteli unelmiaan futuristisin keinoin, rahaa ja rautaa säästämättä.




Kuningas Ludvig II hallitsi Baijeria 1800-luvun loppupuoliskolla, yhdistyvän Saksan syntymelskeen keskellä. Romanttisuuteen taipuvaisena hän turhautui perustuslaillisen edustusmonarkin rooliin ja vetäytyi julkisuudesta satumaisten rakennushankkeidensa pariin. Kuninkaan unelmien toteuttamiseksi kulissien takana hyödynnettiin uusinta tekniikkaa. Eikä sekään riittänyt silloin, kun kuninkaan visiot olivat aikaansa edellä.

"Lentää kanssasi ilmojen halki ihan oikeasti - - se olisi suurin toiveeni", Ludvig kirjoitti näyttämöteknikko Friedrich Brandtille vuonna 1882, neljä vuotta ennen kuolemaansa. Kuningas oli hellinyt ajatusta lentämisestä jo pitkään ja pannut Brandtiin toivonsa sen toteutumisesta. Toistaiseksi miehet olivat onnistuneet lentämään vain näyttämöllä, Münchenin hovioopperan kulisseihin kuuluvalla köysiradalla.

Ludvig oli ensimmäisen kerran puhunut haaveestaan Brandtin kanssa vuonna 1869. Hän tahtoi lentää Füssenissä sijaitsevan Hohenschwangaun linnan pihalta runsaan kilometrin päähän Alpseen vastarannalle, kuninkaallisen perheen suosimaan uimapaikkaan.


Kaavailee yli kilometrin köysirataa järven yli

Ludvig oli ehtinyt vain aloittaa yliopistossa, kun hänestä 18-vuotiaana isänsä kuoltua tuli kuningas. Hän ei hallinnut tekniikkaa mutta pyrki ahkerasti lukemalla paikkailemaan opintojen puutetta. Pariisissa vuoden 1867 maailmannäyttelyssä vieraillessaan hän varmaankin kuuli Henri Giffardin takavuosien yrityksistä ohjata ilmapallon lentoa höyrykoneen voimin. Hän lienee tutustunut myös lehdistön esittelemään Joseph M. Kaufmannin aivoitukseen, siipiään räpyttelevään höyrylentokoneeseen Kyyhkyyn. Kummastakaan ei kuitenkaan ollut apua, sillä Giffardin pulmana oli höyrykoneen paino ja Kaufmannin Kyyhky lensi vain paperilla.

Ludvig ja Brandt päätyivät höyryvoiman liikuttamaan köysirataan, jota pitkin ilmapallon kannattelema riikinkukkovaunu leijuisi veden yli. Marraskuussa 1869 Ludvig kärtti, että vielä saman kuukauden aikana saataisiin pystytetyksi koerata - ainakin katsottavaksi.

Brandt yritti toppuutella kuninkaan intoa ja samalla viedä hanketta eteenpäin näyttämöprojektina. Hän vihki salaisuuteen mukaan hoviarkkitehti Georg Dollmannin, jonka arvio pudotti miehet maan pinnalle. Ongelmana oli vaijerin kestävyys: yli kilometrin pituinen kaapeli katkeaisi omasta painostaan. Järven yli kulkevan radan alku- ja loppupisteiden välille ei voinut pystyttää tukipaaluja. Vaikka muutkin olivat ideoineet vastaavanlaisia hankkeita, saatiin ihmisiä kuljettavaa ilmaköysirataa odottaa vielä vuoteen 1908. Silloin vedettiin vaijeri Etelä-Tirolin Bolzanon ja sen viereisen Kohlern-vuoren välille - ilman palloa.

Ludvig ei koskaan unohtanut lentämistä. Hän seurasi ilmailun pioneerien yrityksiä ja todennäköisesti myös rahoitti niitä.


"Varjokuningas vailla valtaa en tahdo olla"

Ludvig kruunattiin Baijerin kuninkaaksi vuonna 1864. Elämä perustuslaillisena "varjomonarkkina" voimistuvan Preussin kupeessa ei tyydyttänyt hänen valtapyrkimyksiään. Hän ihaili Ranskan Bourboneita, erityisesti Marie Antoinettea ja aurinkokuningas Ludvig XIV:tä, josta hän oli koonnut laajalti kirjallisuutta.

Itävallan rinnalla vuonna 1866 Preussille hävitty sota järkytti voimasuhteita saksalaisessa Euroopassa. Preussi oli noussut ylivoimaiseksi sotilasmahdiksi, kun taas tiede- ja kulttuurielämää tukeneet baijerilaiset kuninkaat olivat päästäneet oman armeijansa rapautumaan. Ludvig harkitsi kruunusta luopumista.

Preussin Otto von Bismarckin lietsoma sota Ranskaa vastaan toi uuden pettymyksen. Saksa yhdistyi Preussin johdolla. Ludvig ei onnistunut pitämään kiinni Baijerin itsenäisyydestä, ja kaiken huipuksi saksalaiset häpäisivät aurinkokuninkaan Versailles’n perustamalla uuden liittovaltionsa siellä.


Ruhtinaallisin kulissein tylsyyttä vastaan

Omaan aikaansa tuskastunut Ludvig ryhtyi etsimään jo kadotettua kuninkuutta ja hallitsijan identiteettiä menneisyyden loistosta. Hän rakensi itselleen ruhtinaallisia kulisseja, joissa saattoi ylhäisessä yksinäisyydessään elää todeksi erilaisia hallitsijan rooleja.

Ludvig antoi sisustaa Münchenin hallintopalatsin huoneistonsa barokkityyliin esikuvanaan Napoleon III:n Tuileries. Palatsin katolle nousi trooppinen talvipuutarha Pariisin teräs- ja lasirakenteisten kasvihuoneiden malliin. Siellä kuningas öisin souteli tekojärven koneaalloilla keinotekoisesta kuunsillasta nautiskellen.

Vuonna 1869 käynnistyivät Ludvigin kuuluisimman linnan Neuschwansteinin rakennustyöt. Ludvig halusi pystyttää kuninkuuden tyyssijan, jossa hän voisi elää keskellä palvomansa Richard Wagnerin oopperoiden maailmaa. Hän samastui voimakkaasti Wagnerin henkiin herättämiin keskiaikaisten ritaritarujen sankareihin, joita hän jo lapsuudessaan oli ihaillut Hohenschwangaun linnan seinämaalauksissa.

Myös Ludvig XIV ja Marie Antoinette saivat omat pyhättönsä. Baijerin Versailles kohosi Chiemseen Herreninselille, ja Linderhofin kuninkaallisen metsästysmajan maat saivat koristuksekseen Versailles’n Petit Trianonin mallin mukaan suunnitellun palatsin.


Ludvig toteuttaa haaveitaan tekniikalla

Kuinka sattui, että samassa ihmisessä yhdistyivät menneisyyteen haikailu ja unelmat tulevaisuuden tekniikasta? Tieteen ja tekniikan suosiminen oli baijerilainen perinne. Esimerkiksi Ludvigin isä kuningas Maksimilian II oli kutsunut Münchenin yliopiston professoreiksi kansainvälisiä huippuja, kuten Justus von Liebigin, jonka johdolla Baijeri nousi eurooppalaisen kemiantutkimuksen ykköseksi. Toisaalta Ludvig uskoi teknologian turvin toteuttavansa korkealentoisimmatkin haaveensa, vieläpä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti.

Rakennustarvikkeet kuljetettiin linnatonteille höyryn voimin. Höyrynosturi hilasi Salzburgin marmorin ylös Neuschwansteinin jyrkänteelle. Chiemseellä puksutti höyrylaiva. Työmailla puuskuttivat höyryveturit. Hurjimmissa suunnitelmissa Herreninselin höyryraitiovaunun raiteet päätyivät linnan kellarikerrokseen. Ludvigilla oli mielessään Baijerin ensimmäinen metro!

Linnojen rakenteissa sovellettiin teräs- ja lasiarkkitehtuurin mahdollisuuksia. Neuschwansteinin valtaistuinsalin kattoholveihin piilotettiin metalliset tukirakenteet, ja ohuet pylväät saivat tukevan rautaisen ytimen. Suuret ikkunaruudut takasivat esteettömän näkymän, vaikka eivät maisemaikkunat vielä Ludvigin aikana olleet mikään itsestäänselvyys.

Myöskään mukavuudessa Ludvig ei tyytynyt vuosisatojen takaiseen tasoon. Avoimet tulisijat korvattiin ilmakeskuslämmityksellä, jollaisia julkisiin rakennuksiin oli asennettu noin vuodesta 1870 lähtien. Kaikkiin kerroksiin tuli juokseva vesi. Vessoissa oli vesihuuhtelu, kylpyamme täyttyi lämpimällä vedellä hanasta kääntämällä, eikä tiskivettäkään tarvinnut keitellä hellalla. Keittiöt ruokahisseineen ja uudenaikaisine liesineen olivat suurten hotellikeittiöiden tasoa. Palvelijoita kaivatessaan Ludvig käytti sähköistä summeria. Kutsutaululta kamaripalvelija näki, mistä huoneesta käsky kuului.


Ensimmäinen sähkövalaistu ajoneuvo

1870-luvun lopulla Linderhofiin perustettiin Baijerin ensimmäinen sähkölaitos, jonka 24 dynamoa tuottivat energiaa linnan puutarhaan rakennetun luolan kaarilampuille.

Näyttämöksikin tarkoitetun onkalon piti toisaalta muistuttaa Caprin Sinistä luolaa ja toisaalta Venuksen valtakuntaa Wagnerin Tannhäuser-oopperasta. Eriväristen varjostimien oli määrä luoda luolaan vaihtuvia tunnelmia. Sininen kuitenkin tuotti päänvaivaa, sillä Ludvigilla oli mielessään vivahde, jota siihen aikaan ei vielä ollut saatavilla. Vuonna 1878 Ludvig kutsui hätiin indigosynteesiä tutkineen kemian professorin Adolf von Baeyerin. Kuningasta hänenkään värinsä eivät säväyttäneet, mutta tutkimusta sinisemmän sinisen etsintä vauhditti. Von Baeyer onnistui vuonna 1883 selvittämään indigon molekyylirakenteen.

Valoefekteistä innostunut Ludvig eli enimmäkseen öisin. Silloin hän myös taittoi linnojensa väliset matkat, sillä pimeyden turvin hän välttyi ihmisten katseilta. Hän kuitenkin piti vauhdikkaasta menosta, eikä kaahaaminen pimeillä vuoristoteillä ollut aivan vaaratonta. Niinpä hän vuodesta 1878 lähtien ajeli talviyössä Saksan ellei koko maailman ensimmäisellä sähkölampulla varustetulla ajoneuvolla. Tietä näytti reen kultakrumeluurien huipulle asennettu hehkulamppu, joka sai virtaa istuintyynyn alle lyijylaatikkoon pakatusta akusta. Lamppu oli ilmeisesti samantyyppinen kuin Edisonin vuotta myöhemmin esittelemän valaistusjärjestelmän lamput.


Rakennusvimma johtaa ylivelkaantumiseen

Linderhofin, Neuschwansteinin ja Herrenchiemseen linnojen rakentamiseen upposi 31,2 miljoonaa silloista Saksan markkaa, joka vastaa yli 200:aa miljoonaa euroa. Se oli huomattava summa verrattuna Baijerin kuninkaan vaatimattomaan neljän miljoonan markan määrärahaan, josta kiinteiden henkilöstökulujen ja muiden menojen jälkeen jäi käyttörahaksi vain miljoona. Tästä linnoihin budjetoitiin vuosittain noin 900 000 markkaa, mutta rakentaminen nieli keskimäärin tuplasti sen verran.

Ludvigin eduksi voi sentään todeta, että suurin osa hänen syytämästään rahasta jäi Baijeriin. Tilauksillaan kuningas vaurastutti paikallisia käsityöläisiä ja tuki maansa taideteollisuutta. Ludvigin ihannoimassa vuoriston rauhassa, rakenteellisesti heikoilla syrjäseuduilla, linnatyömaiden työllistävä vaikutus oli suuri. Linderhofin asukasluvun huippuvuosina, luolan rakentamisen aikaan, sen tiluksilla asui 217 ihmistä, enimmäkseen työläisiä perheineen. Herrenchiemseetä rakensi yötä päivää 300 miestä. Neuschwansteinissa urakointi jatkui 17 vuotta, eikä sitä edes koskaan saatu lopullisesti valmiiksi. Vielä Ludvigin kuoleman jälkeenkin siellä ahkeroi 50-60 miestä vain, jotta linna olisi saatu avatuksi yleisölle. Lisäksi linnojen ja majojen isännöintiin ja ylläpitoon tarvittiin jatkuvasti henkilökuntaa: puutarhureita, vartijoita, keittiöväkeä ja palvelijoita.

Ludvig ei rakennuttajana ollut mitenkään poikkeuksellinen. Varsinkin hänen isoisänsä mutta myös säästeliäänä pidetty isänsä olivat haalineet itselleen metsästysmajoja, huviloita ja linnoja. Naapurissa Hohenzollernit olivat panneet vielä paremmaksi. Preussin Vilhelm II ylläpiti 42 miljoonan vuosituloillaan vaivattomasti 69 linnaa, samalla kun Ludvigin velkataakka kasvoi.

Vuonna 1884 kuninkaan velkoja paikattiin pankkilainalla. Silti uutta rakennettiin jatkuvasti, eivätkä kuninkaan neuvonantajat tai ministerit jarrutelleet kovinkaan tarmokkaasti. Lopulta velkojat uhkasivat haastaa kuninkaan tilin oikeuteen. Epätoivoinen Ludvig lähetti laina-anomuksia ympäri Eurooppaa. Pari tarjousta saapuikin, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet kuningasta.


Ministeriö tilaa kuninkaalle hullun paperit

Kun kiusallista huomiota herättänyt talouskriisi ei riittänyt syrjäyttämään kuningasta, talousahdinkoon osasyylliset ministerit tilasivat hänelle hullun paperit. Hallitus sai mellastaa vapaasti, sillä viimeisen hallintovuotensa aikana kuningas ei lainkaan näyttäytynyt pääkaupungissa. Jo 1870-luvulta lähtien hän oli vetäytynyt julkisuudesta ja lyönyt vähitellen täysin laimin kammoksumansa edustusvelvollisuudet. Yhteydet ministereihinkin olivat neuvonantajien tai jopa palvelijoiden varassa. Paperityönsä kuningas silti aina hoiti täsmällisesti: allekirjoitettavat asiakirjat seurasivat vuoristomajoihinkin.

Lausuntonsa antamista varten psykiatri Bernhard von Gudden kuuli kuninkaan palvelijoita ja neuvonantajia sekä luki heidän kokoamiaan otteita kuninkaan päiväkirjoista ja kirjeistä. Ludvigia itseään ei kuultu tai tutkittu. Hänen eksentrisestä erakonelämästään riitti legendaarisia tarinoita. Repostelijoiden käsissä köysiradasta tuli riikinkukkojen vetämä vaunu, jolla todellisuudentajunsa menettänyt hallitsija kuvitteli karauttavansa ilmojen halki. Haave lentämisestä pantiin muutenkin villinä rehottavan mielikuvituksen tiliin.

Kuningas julistettiin holhouksenalaiseksi. Hänet kuljetettiin helluntain aattona 1886 kotiarestiin Starnbergerseen rannalla sijaitsevaan kesäasuntoonsa Schloss Bergiin. Seuraavana iltana hän lähti kävelylle linnan puistoon von Guddenin kanssa. Iltayöstä heidän ruumiinsa löydettiin järvestä.


"Ainiaan arvoituksena pysyä tahdon"

Julkisuuteen kerrottiin, että Ludvig syöksyi järveen ja tappoi häntä pelastamaan rientäneen lääkärin. Uutinen vahvisti teetetyn lääkärinlausunnon - hullu kuningas pakeni karua todellisuutta ja teki vielä murhankin - mutta jätti myös monia avoimia kysymyksiä.

Olisiko taitava uimari yrittänyt hukuttautua? Ainakaan ruumiinavaus ei yksiselitteisesti vahvistanut käsitystä hukkumiskuolemasta. Sen sijaan von Gudden itse oli kirjeessä maininnut aineesta, jolla voisi tarpeen tullen selättää riskin kuninkaan. Käyttikö hän sitä? Entä todistajien kertomukset soutelijoista sateisella järvenselällä, portilla odottaneista vaunuista ja luodinreikäisistä vaatteista? Oliko kyseessä onnettomuus, epäonninen pakoyritys, murha vai itsemurha? Totuus jää yhtä arvoitukselliseksi kuin erakoituneen kuninkaan persoona.

Heti elokuussa 1886 linnat avattiin yleisölle. Baijerin valtio kattoi lipputuloilla nopeasti kuninkaan yli 14 miljoonan markan velat. Nykyään kesäsesongin parhaina päivinä pelkästään Neuschwansteinissa tungeksii yli 6 000 vierailijaa, ja vuosittain heitä kertyy yli miljoona.

Jos turistitungos on liikaa, Ludvigin elämän näyttämöistä pääsee pian nauttimaan kaikessa rauhassa oman tietokoneen ääressä. Virtuelles Bayern -projektin pikseleistä rakennetuissa saleissa seurana käyskentelee yksinäinen Ludvig-hahmo, joka kuvaruudulla nousee kultaisen riikinkukkovaunun kyytiin.


Eeva Mäkelä on Saksassa asuva filosofian tohtori, geologi ja vapaa toimittaja.


Artikkeli perustuu useisiin Ludvig II:n elämäkertoihin.
Sitaatti "Ainiaan arvoituksena - -" on Ludvigin kirjeestä näyttelijä Marie Dahn-Hausmannille 25.4.1876. "Varjokuningas vailla valtaa - -" on Ludvigin kirjeestä Richard Wagnerille 18.7.1866.

Virtuelles Bayern: www.metamatix.de/index.php?id=16


Ideoita ja toteutuksia


- 25.8.1845 Ludvig II syntyy Nymphenburgin linnassa.

- 1861 Ludvig samastuu voimakkaasti Richard Wagnerin Lohengrin-oopperan joutsenritariin ja alkaa palvoa Wagneria.

- 1864 18-vuotias Ludvig kruunataan kuninkaaksi isänsä kuoltua.

- 1867 Ludvig matkustaa Pariisin maailmannäyttelyyn. Hän vierailee Tuileries’n palatsissa ja restauroitavassa Pierrefondsin linnassa, josta hän kopioi Neuschwansteiniin tornien muodon. Ludvig tutustuu myös Eisenachissa Wartburgin linnaan ja soveltaa näkemäänsä Neuschwansteinissa.

- 1869 Münchenin hallintopalatsin katolle kohoaa uudenaikainen rauta- ja lasirakennelma: Ludvigin trooppinen talvipuutarha. Neuschwansteinin linnan rakennustyöt alkavat. Tehdään ensimmäiset suunnitelmat ranskalaisvaikutteisesta Linderhofista ja toteutumattomasta bysanttilaisesta linnasta.

- 1872 Neuschwansteinin linnan rakennustyömaalla puksuttaa höyrynosturi.

- 1878 Versailles’ta matkivan Herrenchiemseen linnan peruskivi lasketaan. Linderhofin linna valmistuu, ja sen keinotekoisen luolan valaistusta varten perustetaan Baijerin ensimmäinen sähkölaitos. Kemisti Adolf von Baeyer yrittää kehittää puhdasta sinistä väriainetta luolan lampujen varjostimiin. Ludvigin reen hehkulamppu on maailman ensimmäinen sähköinen ajovalo.

- 1882 Ludvigin suojeluksessa pidetään Münchenin ensimmäinen kansainvälinen sähkönäyttely. Kaksi katua ja Königsplatz valaistaan sähkölampuin. Sähköä siirretään ensimmäisen kerran: 50 kilometrin päässä Miesbachissa sijaitseva generaattori pyörittää näyttelyalueella sijaitsevaa keinotekoista vesiputousta. Münchenin hallintopalatsiin saadaan puhelin. Neuschwansteinin linnan valtaistuinsalin kattoholvi tuetaan teräskehikoin.

- 1883 Neuschwansteinin ja Herrenchiemseen linnoihin tulee ilmakeskuslämmitys.

- 1884 Ludvig on pahasti velkaantunut. Hän saa valtakunnankansleri Otto von Bismarckilta miljoonan markan avustuksen ja ottaa lisäksi 7,5 miljoonan markan pankkilainan. Hän ostaa Falkensteinin linnan raunion läheltä Neuschwansteinia.

- 1886 Ludvig suunnittelee kiinalaista palatsia Planseen rannalle ja anelee uutta lainaa velkojen maksamiseen ja rakennustöiden jatkamiseen. Lääkäri kirjoittaa lausunnon mielisairaudesta, ja Ludvig päätyy holhouksenalaiseksi. Sijaishallitsijaksi tulee hänen setänsä Luitpold. 13.6. Ludvig löytyy kuolleena Starnberger Seen rantavedestä. Valtiolle jää Ludvigin 14,3 miljoonan markan velka, joka katetaan linnojen tuotolla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.