Ihmisen seksielämä on nokkelaa, mutta eläinkunnasta löytyy monta villimpääkin lajia ja iskutekniikoita lemmennesteistä irtopeniksiin.

Teksti: Jani Kaaro

Evoluutiobiologien pöydässä ei puhuta romantiikasta. Sen sijaan saatetaan puhua kahdesta perussäännöstä, jotka ohjaavat ihmisen lisääntymiskäyttäytymistä. Ensimmäisen mukaan geenit on saatava eteenpäin, joten ihmisten on pakko muodostaa jonkinlaisia liittoja. Toisen mukaan uroksilla ja naarailla on erilaiset intressit, joten liitot eivät voi koskaan olla kovin onnellisia. Tällaisessa maailmassa eivät parisuhdeterapeutilta työt lopu. Jos terapeutit kuulevatkin kaikenlaisia tarinoita haluista, himoista ja rikotuista lupauksista, ne eivät ole mitään muun eläinkunnan huikentelun rinnalla. Kun omat geenit pitää saada eteenpäin, brutaalitkin keinot ovat sallittuja.

Pesäkiviä syrjähypyillä

Monelle ihmiselle elämän suurin haave on oma koti. Samaa voi sanoa Etelämantereen pienistä jääpingviineistä (Pygoscelis adeliae), jotka käyttävät maailman vanhinta keinoa saadakseen kotinsa valmiiksi. Jääpingviinien ongelmana on rakennusmateriaalin eli pikkukivien puute. Kun koko kolonia hamuaa kiviä, on selvää, että jossakin vaiheessa ne loppuvat. Naaraille tämä on kuitenkin vain hidaste. Jääpingviinit ovat periaatteessa uskollisia, mutta kun kivet loppuvat, naaraat ovat valmiita syrjähyppyihin. Ne alkavat liehitellä yksinäisiä koiraita, jotka ovat rakentaneet oman pesänsä ja toivovat sinne naarasta. Naaras tarjoaa koiraalle seksiä ja saa vastapalvelukseksi kiikuttaa yhden kiven omaan pesäänsä. Vaikka monet eläinlajit antavat naaraalle ruokaa seksiä vastaan, jääpingviinit ovat ainoa laji, jonka tiedetään ostavan seksillä muuta kuin ruokaa. Osa naaraista saa vokoteltua pikkukiviä pelkällä flirtillä.Tutkijat arvelevat, ettei naaraiden syrjähypyissä kuitenkaan ole kysymys pesänrakentamisesta. Pingviinien kuolleisuus on suurta, ja moni koiras jää ravinnonhakumatkalleen. Naaraan kannattanee harrastaa pientä flirttiä naapuruston poikien kanssa siltä varalta, ettei siippa palaa kotiin.

Ikuista lempeä paukamana

Vastarakastuneiden tunteet leimuavat usein niin voimakkaasti, että pari tuntee olevansa kuin yksi organismi. Harva mies kuitenkaan olisi valmis menemään yhtä pitkälle kuin merten syvyyksien ikuisessa pimeydessä elävä onkijakala Haplophryne mollis. Onkijakala kuuluu niihin rumiin merikrotteihin, joilla on bulldoggimainen suu ja terävät hampaat. Lajin naaraat ovat isoja, ja niillä on otsassaan valoa hohtava elin, jolla ne houkuttelevat saaliseläimen ahmaisuetäisyydelle. Koiraat ovat paljon pienempiä ja kovin vaatimattoman näköisiä.Koska valtameri on suunnaton, on suorastaan ihme, että pienet koiraat koskaan löytävät naaraan ja pääsevät jatkamaan sukua. Itse asiassa kyseessä on sen mittaluokan ihme, että kun koiras kerran naaraan löytää, se ei enää koskaan päästä irti. Koiras kiinnittyy naaraan kylkeen ja alkaa sananmukaisesti muuttua osaksi naarasta. Sen kudokset sulautuvat naaraan kudoksiin, verisuonet yhdistyvät naaraan verenkiertoon, ja aivot, silmät ja sisäelimet surkastuvat. Kun tämä ensimmäinen osa muodonmuutosta on ohitse, koiraasta on tullut naaraan kyljessä nököttävä patti, loinen, jota naaras ruokkii. Koiraalla on kuitenkin vastalahja. Sille kehittyy valtavat kivekset. Voisi sanoa, että naaras saa kivekset. Syy siihen, miksi vastarakastunut mies tuskin menisi yhtä pitkälle, on se, että mies joutuisi jakamaan naaraan muiden kivesten kanssa. Naaraiden kyljessä voi nimittäin möllöttää puolenkymmentäkin koiraspattia.

Haju takaa flaksin

Jokainen koulussa kiusattu teinipoika voi eläytyä keskiamerikkalaisen torakan Nauphoeta cinerean elämään. Tämän lajin koiraat jakautuvat kahteen kastiin: pahanhajuisiin alfakoiraisiin ja hyvänhajuisiin omegakoiraisiin. Kun alfakoiras kohtaa omegakoiraan ja nuuhkaisee sitä tuntosarvillaan, alkaa armoton simputus. Kaikki alfakoiraat kerääntyvät paikalle ja alkavat töniä, huitoa ja alistaa onnetonta omegaa. Jos omega löytää homeisen leivän tai haisevan juuston, alfat tönivät sen takarivin taaviksi, ja omega saa rippeet, jos niitä jää jäljelle. Lisääntymiskauden alkaessa omegakoiraan elämässä tapahtuu kuitenkin ilahduttava käänne.Kun naaras vain saa leyhähdyksen omegan hyvää hajua, se jättää alfakoiraat lehdelle soittelemaan ja ryhtyy piirittämään takarivin taavia. Tästä alkaa omegan lemmentäyteinen romanssi. Miksi torakkanaaraat suosivat omegaa alfan sijaan, on vielä pieni mysteeri. On mahdollista, että naaraat suojelevat itseään. Alfat eivät nimittäin kohtele kovakouraisesti vain omegakoiraita vaan myös naaraita. Omegakoiraiden siittämät naaraat saavat myös vähemmän jälkeläisiä, joten voi olla, että naaraat laskevat pienemmän lisääntymisrasituksen eduksi.

Orgiat Fight Clubissa

 Ekakerta on monissa kulttuureissa tärkeä siirtymäriitti. Joillekin eläimille ekakerta on kuitenkin myös vikakerta. Australian ruskopussi-kärppien (Antechinus stuartii­) elämä näyttää alkuun idylliseltä. Pennut telmivät perhekunnissa, kunnes emo kesän tullen vieroittaa ne. Kun säät syksyn saapuessa viilentyvät, kaikki lähiseudun ruskopussikärpät kokoontuvat suuriin yhteispesiin lämmittelemään. Sitten talven hyinen ilma kylvää tragedian siemenet. Koiraiden testosteronin eritys lisääntyy, ne kasvavat suuremmiksi ja voimakkaammiksi ja muuttuvat aggressiivisemmiksi. Kun ne vielä äsken lämmittelivät veljensä kylkeä vasten, enää ne eivät voi sietää sitä. Jokainen koiras on nyt kilpailija ja saa väkivaltaisen vastaanoton. Aggressio huipentuu muutamana talviyönä. Yhdyskunnan kymmenet koiraat kerääntyvät samalla kellonlyömällä yhteen suureen talvipesään kuin jonkin maagisen voiman vetämänä, ja veriset orgiat alkavat. Naaraat kipuavat yhteispesään yksi kerrallaan, ja koiraat taistelevat raivoisasti päästäkseen hedelmöittämään naaraan. Illan orgiat voivat kestää kaksitoista tuntia kerrallaan, ja ne toistuvat muutaman päivän välein. Lopulta kaikki naaraat on hedelmöitetty ja koiraat maksavat kauhistuttavan hinnan. Ne ovat kuluttaneet itsensä loppuun ja kuolevat tuskallisesti sisäiseen verenvuotoon. Yhtäkkiä kaikki koiraat ovat kadonneet maan päältä. Seuraavan kerran niitä nähdään vasta seuraavana keväänä, kun uusi sukupolvi syntyy ja tragedia jatkuu.

Silmä pippelissä

Perhosten parittelu muistuttaa kahden kybrogin kohtaamista. Sekä koiraan että naaraan sukupuolielimet sijaitsevat takaruumiin kärjessä. Niissä on useita erilaisia osia, kuten sivulämssiä ja anaalipapilleja, ja kaikkien osien täytyy osua saumattomasti yhteen, jotta suku voisi jatkua. Parittelua mutkistaa vielä se, että koiras ja naaras ovat selin toisiinsa, joten ne joutuvat tunnustelemaan, mikä vipstaaki menee mihinkin uraan. Kaikille perhosille suvunjatkaminen ei ole hapuilua pimeässä. Japanissa elävän ritariperhosen (Papilio xuthus) koiraalla on ”silmä” genitaaleissaan. Toisin sanoen sen genitaalialueilla on ryhmä hermosoluja, jotka aistivat valoa ja viestittävät perhosen ”aivoihin”, mitä genitaalialueella tapahtuu. Silmän on ilmeisesti tarkoitus kertoa, milloin koiras voi työntää kallisarvoisen siittimensä esiin. Kun koiraan ja naaraan sukupuolikojeet ovat kytkeytyneet yhteen oikein, peräpään sivulämssät sulkeutuvat kuin luukut ja pippelistä sammuu valo. Tämä on koiraalle merkki siitä, että telakoituminen on tapahtunut, siittimen voi työntää esiin ja varsinainen parittelu voi alkaa.

Ujo käyttää irtopenistä

Romaanissa lady Chatterleyn rakastaja vie rakastettunsa ekstaasiin käsillään, jotka tuntuvat olevan kaikkialla samanaikaisesti. Kun eläintä on siunattu kahdeksalla lonkerolla, on suorastaan synti, ettei se heittäydy yhtä intohimoisiin syleilyihin. Päinvastoin, tursaat lähestyvät toisiaan varovasti ja vasta  pitkän kyräilyn jälkeen uskaltautuvat koskettamaan kumppanin lonkeron kärkeä. Akti huipentuu siihen, että koiras ilman suurempia intohimoja siirtää spermapaketin naaraaseen heterokotyylilonkerollaan ja pujahtaa tiehensä. Ujoudessa ei kuitenkaan ole paperiveneen (Argonauta argo) voittanutta. Nämä pienet ja litteähköt tursaat kelluvat avomerellä valkoisen kalkkikuoren suojissa. Naaraan paikannettuaan lajin koiraat poksauttavat esiin valtavan ”siitinlonkeronsa”. Rohkeimmat yksilöt ujuttavat itse lonkeron naaraan sisään, mutta ujommat irrottavat ”peniksensä” ja antavat sen hoitaa homman omin päin. Irtopenis ui kuin torpedo naaraan vaippaonteloon ja hedelmöittää siellä olevat munat. Naaraiden sisältä voi löytyä useita irtopeniksiä, jotka lienevät peräisin monilta eri koirailta.

Lutakoissa otteet kuin vampyyrilla

Jos elokuviin on uskomista, kreivi Draculan purema kaulaan on eroottisinta, mitä nainen voi kokea. Purema muuttaa naisen moraalittomaksi ja tahdottomaksi olennoksi, jonka ainoa tehtävä on tyydyttää vampyyrin miehisiä himoja. Pohjois-Amerikassa rämeiden rannoilla näytelmä ei ole fiktiota vaan täyttä totta. Kun pieni Desmognathus aeneus­ salamanterikoiras kohtaa naaraan, se koskettaa sitä hellästi kuonollaan. Tämä ei kuitenkaan ole esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Ei, sillä seuraavassa hetkessä koiras avaa suunsa, paljastaa piikkimäiset hampaansa ja puree naarasta häntään, keskiruumiiseen tai mihin sattuu osumaan. Kun koiras pitää rimpuilevaa naarasta leukojensa otteessa, hampaat työntyvät yhä syvemmälle sen lihaan. Vaikuttaa kuin koiras aikoisi syödä naaraan, mutta tarkoitus on toinen. Jokaisella puremalla naaraan verenkiertoon erittyy lemmennestettä, joka hypnotisoi siitä säyseän, zombiemaisen parittelukumppanin. Hetken päästä naaras lopettaa rimpuilun ja omistautuu täysin rakastajalleen. Pari aloittaa hitaan, ekstaattisen tanssin, jonka päätteeksi naaras asettuu ratsaille koiraan hännän päälle. Koiras kuljettaa transsiin vaipuneen naaraan sopivaan paikkaan, laskee maahan spermapaketin ja heilauttaa naaraan hännästään sperman päälle niin, että se sujahtaa naaraan sukuaukkoon. Parittelu on ohi.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2011

Artikkeli perustuu tuoreeseen kirjaan Himokas härkäsammakko ja muita eläinkunnan seksipetoja (Atena 2011). Sen kirjoittaja, saksalainen toimittaja Markus Bennemann katselee luontoa poikkeavasta vinkkelistä.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede- lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.