Lintumaailmassa tiedon kulku yli lajirajan on varmistunut. Muillakin eläimillä matkiminen voi olla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Teksti: Pekka Rahko





Mikä yhdistää ulkomailla hyvää ravintolaa etsivää turistia ja kevätmuutolta saapuvaa kirjosieppoa? Oikea vastaus on taktiikka: kannattaa mennä sinne, missä paikallisetkin ovat. Kirjosiepon tapauksessa tämä tarkoittaa, että siepot seuraavat, minne paikkalinnut ovat pesänsä perustaneet.

Esimerkeissä on kuitenkin se oleellinen ero, että jälkimmäisessä tieto kulkee kahden eri lajin välillä. Viime vuosina kootun näytön perusteella tällainen ilmiö on luonnossa yllättävän yleinen. Lajienvälinen informaation vaihto onkin käyttäytymisekologian mielenkiintoisimpia uusia tutkimussuuntia.


Yleistä muillakin kuin linnuilla

Lintuekologit ovat jo kauan tienneet, että tietyt lintulajit pesivät lähempänä toisiaan kuin pelkän sattuman perusteella olisi lupa odottaa. Esimerkiksi pohjantikka kaivaa kolonsa usein kanahaukan reviirille, ja järripeippo hakeutuu räkättirastaskolonioiden läheisyyteen. Hyötynä on naapurin tarjoama turva pesärosvoja vastaan. Oululaisbiologit saivat jo 1990-luvulla kokeellisestikin selvitetyksi, että muuttolinnut käyttävät paikkalintuja turvallisen tai laadukkaan pesimäpaikan merkkinä.

Maailmalta tiedetään lukuisia vastaavia esimerkkejä. Eräs eteläamerikkalainen Platysaurus-suvun vyölisko löytää hedelmiä niitä syövien lintujen läsnäolon perusteella. Koralliriuttojen merivuokkoja kodikseen etsivät vuokkokalat hakeutuvat vastaavasti toisten lajien seuraan. Marmorivesilisko puolestaan osaa suunnistaa haisukonnan soidinkurnutuksen ohjaamana kohti mahdollisesti sopivaa pesimälampea.

- Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, että lajienvälisessä sosiaalisen informaation käytössä tärkeintä ei ole lähisukuisuus vaan elintapojen samankaltaisuus, sanoo tutkija Janne-Tuomas Seppänen Jyväskylän yliopistosta.

- Uskon, että tämä on yleinen ilmiö läpi koko eläinkunnan, enemmänkin sääntö kuin poikkeus, arvioi puolestaan tutkija Jukka Forsman Oulun yliopistosta.

Forsmanin mukaan ilmiö on havaittu hyönteisilläkin, joten kyky ei edellytä edes suurta älliä.


Edullista, koska hillitsee kilpailua

- Yhden lajin yksilö voi käyttää hyväkseen toisen lajin läsnäoloa tai karkeana mittarina toisen lajin tiheyttä, Forsman kuvaa tiedonvälityksen perusteita. Edellytyksenä on, että resurssivaatimukset menevät joltain osin päällekkäin. - Mitä isompi päällekkäisyys, sitä enemmän toista lajia voi hyödyntää.

Toisen lajin tarkkaileminen voi itse asiassa olla parempi idea kuin oman lajin kyyläys, sillä lajitoverin kanssa resursseista joutuu kilpailemaan enemmän.

Toisaalta tietojen saamisen myötä alkaa vastapainoksi muodostua kustannuksia. Mitä hyödyllisempää informaatiota toiselta lajilta saa, sitä todennäköisemmin ajautuu myös kilpailutilanteeseen. - Kun ulkomailla menee paikallisten suosimaan ravintolaan, saa todennäköisesti hyvän aterian, mutta vastineeksi palvelu voi täydessä paikassa olla hidasta, Forsman vertaa.


Suomalaistutkijat alan kärjessä

Forsman perehtyi vuonna 2000 valmistuneessa väitöstyössään lajienvälisen hakeutumisen merkitykseen lintuyhteisöissä. Seppänen väitteli viime kesäkuussa lajienvälisestä sosiaalisesta informaatiosta elinympäristön valinnassa. Nykyisin Jyväskylän yliopiston soveltavan ekologian professorina toimiva Mikko Mönkkönen kuvasi ilmiön ensimmäisen kerran vuonna 1990, joten alan systemaattinen tutkimus on ollut paljolti suomalaisten ansiota.

Forsman ja Seppänen kirjoittivat yhdessä Mönkkösen ja Turun yliopiston tutkijan Robert Thomsonin kanssa Ecology-lehdessä viime vuonna ilmestyneen katsauksen lajienvälisestä sosiaalisesta informaatiosta. Ehkä hieman yllättäen katsaus on ensimmäinen tästä aiheesta.

Seppänen arvioi vähäisen kiinnostuksen johtuneen siitä, että lajienvälinen kilpailu oli ekologiassa pitkään kaiken selittävän säännön asemassa. - Positiivisia vuorovaikutuksia aletaan huomioida vasta nyt, hän toteaa.

- Toisaalta monet tutkijat ovat olleet kiinnostuneita vain yhdestä lajista eivätkä ole tulleet ajatelleeksi, että lajit esiintyvät aina yhteisöissä, Seppänen lisää.


Tintinpönttöihin symbolit

Hätkähdyttävin esimerkki sosiaalisen informaation käytöstä löytyy Seppäsen ja Forsmanin hiljattain Current Biology -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.

Kokeessa tiaisille tarjottiin pesäpönttöjä useilla metsäalueilla. Tiaisparin tehtyä valintansa pöntön seinään maalattiin symboliksi kolmio, ja viereiseen puuhun ripustettiin tyhjä pönttö, johon maalattiin ympyrä.

Sitten muita lintuja odottamaan ripustettiin lähistölle vapaita pönttöpareja, toiseen maalattuna ympyrä, toiseen kolmio. Joillakin tutkimusalueilla käytettiin muitakin symbolipareja mutta aina siten, että alueen kaikki tiaiset pesivät samoin merkityissä pöntöissä.

Varsinaisia koe-eläimiä olivat muutolta palaavat kirjosiepot Oulussa ja sepelsiepot Gotlannissa. Ne saivat valita kuvioiduista pöntöistä mieluisamman, ja vihjeenä oli tiaisnaapurien keinotekoinen "mieltymys" tiettyyn symboliin.


Siepot halusivat saman koristeen

Varhain saapuvat siepot, joilla ei ollut suurta hoppua pesimään, valitsivat pöntön kuviosta riippumatta. Sen sijaan myöhään saapuneista siepoista valtaosa valitsi samanlaisen kuvion kuin alueen tiaisparit. Kiireessä kannatti ottaa oppia jo pesivistä linnuista, lajista viis. Kumpikin sieppolaji, lähes tuhannen kilometrin päässä toisistaan, käyttäytyi kokeessa samoin.

- Informaatiota eniten tarvitsevat linnut kopioivat siis sokeasti jopa tutkijoiden aikaansaamia merkityksettömiä mieltymyksiä, Seppänen korostaa.

Ja mikäs siinä. Jatkaahan moni meistäkin vinkkien ottoa eri lähteistä, vaikka lähdekritiikki joskus pettäisikin. - Ihmisten päätöksentekohan perustuu usein tiedon hankintaan etukäteen: lomalle lähtö, osakkeiden osto, ravintolan valinta ja niin edelleen, Forsman miettii. Miksei sama voisi toimia eläimilläkin?


Pekka Rahko on biologi ja sanomalehti Kalevan uutistoimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.