Siittiön viennistä munasoluun on tullut koeputkihedelmöityksissä rutiinitoimi. Menetelmän innovaattori ihmettelee tarpeetonta riskinottoa.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Siittiön viennistä munasoluun on tullut koeputkihedelmöityksissä rutiinitoimi. Menetelmän innovaattori ihmettelee tarpeetonta riskinottoa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2010Heinäkuun lopulla 32 vuotta sitten maailma kohisi ennennäkemättömästä tapahtumasta ihmiskunnan historiassa. Yhdysvalloissa oli syntynyt tyttö, joka oli pantu alulle koeputkessa. Nyt tuolla elämän ihmeellä Louise Brownilla on neljä miljoonaa vertaistaan, ja joka vuosi eri puolilla maapalloa kolme–viisi prosenttia lapsista siittyy laboratoriossa.Myös menetelmät ovat lisääntyneet. Koeputkihedelmöitys on saanut rinnalleen tekniikan toisensa perään. Yksi niistä on noussut erityiseen suosioon. Se on mikrohedelmöitys, jossa siittiö istutetaan suoraan munasoluun tehtäväänsä hoitamaan. Tätä nykyä monissa maissa jo 75 prosenttia, paikoin enemmänkin, koeputkihedelmöityksistä tehdään näin, kun määrä vuosikymmen sitten oli kolmannes.– Olen pannut merkille, huokaa lisääntymistekniikoiden belgialainen pioneeri André van Steirteghem Yhdysvaltain tiedeviikolla, maailman suurimmassa kaikkien tieteenalojen vuosikongressissa San Diegossa helmikuisena maanantaiaamuna.– Eri puolilla hedelmöitysklinikat tarjoavat menetelmää käytännöllisesti katsoen kaikille lapsettomuusongelmista kärsiville. En näe tähän mitään syytä. Mikrohedelmöitystä käytetään liikaa ja tarpeettomasti. Monille pareille riittäisi tavanomainen koeputkitekniikka.

Tarkoitus avittaa miehiäMikrohedelmöitys – icsi, kuten asiantuntijat sanovat – kehitettiin miehestä johtuvan lapsettomuuden hoitoon, avittamaan isiksi niitä, joiden spermasta ei siihen omillaan ole. Joko siittiöitä on liian vähän tai ne liikkuvat huonosti. Tähän tarkoitukseen menetelmä olisi van Steirteghemin mielestä saanut jäädäkin.Niin hyödyllinen kuin mikrohedelmöitys on, siihen sisältyy tavanomaista suurempia riskejä, koska siinä munasoluun tunkeudutaan väkisin, muistuttaa pioneeri, jonka laboratoriossa ja johdolla menetelmä 1990-luvun alussa syntyi.– Todella, tätä pitäisi käyttää vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua, kun syy lapsettomuuteen löytyy miehestä, säestää pioneerin yhdysvaltalaiskollega Dolores Lamb.– Nykyään miehen osuutta ei aina edes selvitetä. Tutkimusta pitää lisätä, sillä useissa tapauksissa siittiöt eivät ole ongelma, ja silloinkin kun ovat, osa ongelmista voidaan hoitaa ja lapsi saattaa alkuun ilman tekniikoita, tähdentää professori, joka Houstonin Baylor Collegessa tutkii nimenomaan miesten hedelmättömyyden syitä.Tutkijat toki ymmärtävät, miksi mikroinjektio on suosiossa. Hedelmöityshoidot maksavat, ja siittiön täsmäistutus voi tuottaa enemmän ja nopeammin alkioita ja siten jouduttaa raskaaksi tuloa. Mutta sittenkin: on parempi antaa luonnon hoitaa siitos silloin, kun sperma toimii. Näin ei tule valituksi epäkelpoa sukusolua. Mikroskoopissa normaalilta näyttävä siittiö ei välttämättä ole terve, ja hedelmöittäjäksi voi osua yksilö, joka luonnollisessa kilpailussa karsiutuisi pois.

Pieniä riskejä moniaAndré van Steirteghem on ollut eläkkeellä Brysselin Free-yliopiston lisääntymislääketieteen professorin virasta viisi vuotta mutta seuraa alaa tiiviisti, sillä hän on päätoimittajana sen johtaviin julkaisuihin kuuluvassa Human Reproduction -lehdessä.Pioneerin mukaan valtaosa koeputkilapsista, myös icsi-lapsista, kasvaa, kehittyy ja voi hyvin, mutta ryhmänä heillä on tavanomaista suurempi riski kuolla pian syntymän jälkeen tai kantaa erilaisia synnynnäisiä poikkeavuuksia. – Epämuodostumia on raportoitu sukupuolielimissä, lihaksissa, luustossa, sydämessä, verisuonissa, hermostoputkessa, ruoansulatuskanavassa ja kallossa.– Tavallista suurempi sairastumisalttius on kytketty muun muassa verkkokalvo- ja hermosolusyöpään, leukemiaan, hengitystiesairauksiin, kasvuhäiriöihin ja kehitysvammaisuuteen.– Geenien toimintaan vaikuttavat säätelytekijöissä ilmenevät poikkeavuudet liitettiin aiemmin joihinkin harvinaisiin oireyhtymiin, mutta äskettäin myös diabetekseen, liikalihavuuteen ja verenpainetautiin.Häiriön mukaan riski vaihtelee kaksinkertaisesta kahdeksankertaiseen. Luvut eivät ole isoja mutta kuitenkin tilastollisesti merkitseviä, ja siksi ne on syytä pitää mielessä.– Tuloksista on vaikea tehdä pitkälle meneviä yleistyksiä, sillä monet poikkeavuudet tulevat esiin vasta suurissa joukoissa. Useissa tutkimuksissa lapsia on tähän liian vähän. Iso osa tutkimuksista on lisäksi tehty pienillä lapsilla, joissa kaikki poikkeavuudet eivät vielä näy, van Steirteghem korostaa.– Ja tietysti pitää muistaa, että vanhimmat icsi-lapset ovat vasta 18-vuotiaita, joten terveysvaikutuksista, joita saattaa ilmetä myöhemmällä iällä, meillä ei edes voi olla tietoa. Ne näemme – jos näemme – vasta tulevina vuosikymmeninä.

Tikittääkö hoidossa aikapommi?Suurimpiin avoimiin kysymyksiin kuuluu miessukukunnan lisääntymisterveys. Synkimmissä visioissa mikrohedelmöityksessä tikittää aikapommi: mitä huonommalla ja niukemmalla spermalla munasoluja keinosiemennetään, sitä enemmän syntyy hedelmättömiä jälkeläisiä.– Hedelmättömyys johtuu usein perinnöllisistä syistä, joten kyllä, ne voivat jatkaa kiertoaan tekniikallamme. Jos isä on lisääntymiskyvytön, hänen poikansakin saattaa olla, van Steirteghem asettelee sanansa asiassa, johon kukaan ei vielä tiedä vastausta.Jälleen Dolores Lamb on samaa mieltä. Hänkin pitää riskiä ilmeisenä, sillä mikrohedelmöityksiä tehdään silloinkin, kun mies tuottaa vain muutaman siittiön. Pitkäaikaisseuranta on ehdottoman välttämätöntä, sillä voi olla, että vanhempien usko ”kyllä lääketiede hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä” osoittautuu toiveajatteluksi.

Paino pysyy pienenäKaikkien koeputkihedelmöitysten yleisin ja tunnetuin riskitekijä on pieni syntymäpaino. Syntymälaihuuden syynä pidettiin pitkään monisikiöisyyttä, joka paisui suorastaan epidemiaksi, kun kohtuun raskauden toivossa siirrettiin useita alkioita. Nyt kun alkioita on opittu pakastamaan vastaista käyttöä varten, raskautta yritetään yhä useammin yhdellä tai enintään kahdella alkiolla, mutta lasten syntymäpainot eivät ole nousseet. Koeputkilapset syntyvät edelleen ennen aikojaan ja painavat tavanomaista vähemmän.Tutkijat eivät tiedä, mistä tämä johtuu. Kyse voi olla lääkkeistä, joilla vauhditetaan munasolujen kypsymistä. Kyse voi olla hedelmöitystekniikasta, joka pakastuksineen, pesuineen ja kasvatuksineen panee sukusolut koville. Tai ehkä syy löytyy niistä vanhempien ominaisuuksista, jotka lapsen saamista hankaloittavat.Avoimien kysymysten äärellä tiedeviikon spesialisteilla on vanhemmille lyhyt ja selvä viesti: kun mahdollista, kannattaa käyttää mieluummin keveää kuin järeää tekniikkaa ja siirtää kohtuun vain yksi alkio kerrallaan. Silloin lapsi varmimmin voittaa.

Siittiö ui tai ei

– Koeputkihedelmöityksessä kypsät munasolut ja siittiöt sekoitetaan yhteen laboratoriomaljassa ja siittiöt koettavat murtautua munasoluun omin voimin omia aikojaan. Hedelmöityneet munasolut kasvatetaan alkioiksi, joista yksi tai kaksi siirretään kohtuun. Lyhenne ivf, sanoista in vitro fertilization.– Mikrohedelmöityksessä yksi hedelmöittäjäksi valittu siittiö viedään injektioruiskulla kunkin munasolun sisään. Tämän jälkeen edetään kuten koeputkihedelmöityksessä. Lyhenne icsi, sanoista intracytoplasmic sperm injection.

Suomessa vakaa tilanne

– Ensimmäinen koeputkilapsi syntyi meillä 1984, ja kymmenen vuotta myöhemmin olivat vuorossa ensimmäiset mikrohedelmöitetyt vauvat. Nyt heitä on yhteensä yli 15 000.– Viime vuosina koeputkilapsia on ollut kaikista syntyneistä lapsista noin kolme prosenttia.– Koeputkihedelmöityksiä tehdään vuosittain noin 5 000. Kun mukaan lasketaan myös aiemmin pakastettujen alkioiden siirrot, hoitoja kertyy yli 8 000.– Mikrohedelmöityksiä koeputkihedelmöityksistä on noin 2 000 eli 40 prosenttia. – Määrä on pysynyt vakaana vuodesta toiseen, sanoo Väestöliiton Helsingin-klinikan ylilääkäri ja Helsingin yliopiston dosentti Anne-Maria Suikkari, joka jakaa André van Steirteghemin huolen menetelmän liikakäytöstä. – Esimerkiksi Etelä-Euroopassa ja Lähi-idässä icsi tehdään lähes kaikissa koeputkihedelmöityksissä ilman perusteltua syytä.– Monisikiöraskauksia on onnistuttu vähentämään selvästi. Vuonna 1993 niitä oli raskauksista 27 prosenttia, 2008 alle 10. Pudotus johtuu siitä, että raskautta yritetään yhä useammin yhden alkion siirrolla. Perinnäisessä koeputkihedelmöityksessä siirroista on yksialkioisia 65 prosenttia, mikroinjektioissa 58.– Siittiöiden kunnosta on viime vuosikymmeninä kannettu yhä enemmän huolta. Anne-Maria Suikkarin mukaan tässäkin suhteessa tilanne on Suomessa vakaa. Siittiötiheys on laskenut, mutta miehestä johtuva hedelmättömyys ei ole lisääntynyt.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.