Isyydestään on vaikea olla varma.Kalvaako epäilys? Isyyden voi selvittää varsin luotettavasti dna-testein. Yhdysvalloissa testipakkauksia saa jo apteekista. Vinkkejä antavat myös silmät, korvat ja hymykuopat.

Juuri nyt -sarja:





Toivottavasti vietit viime sunnuntain isänpäivän mukavissa merkeissä, hyvä Tiede-lehden lukija. Teitä isiä on lukijoissamme noin 80 000.

Joukossanne on ehkä kolmekin tuhatta miestä, jotka tietämättään kasvattavat jonkun toisen miehen lasta. Tarkkaa lukua ei tiedä kukaan.

Brittiläisen Liverpoolin kansanterveyskeskuksen johtaja Mark Bellis analysoi laajan joukon kansainvälisiä tutkimuksia, joissa arvioitiin väärän isyyden yleisyyttä väestössä. Varhaisimmat tutkimuksista olivat 1950-luvulta, uusimmat vuodelta 2004.

Tulokset vaihtelivat suuresti, selvisi Bellisin ryhmän meta-analyysistä Journal of Epidemiology and Community Health -lehdessä. Muutamissa tutkimuksissa harhaisäksi luokittui vain yksi prosentti, joissakin jopa kolmekymmentä prosenttia. Bellis arvioi oikean luvun olevan lähellä neljää prosenttia. (Isyys on ainakin historiassa jakautunut epätasaisesti: ks. Esi-isä lensi kukasta kukkaan, s. 5.)


Testien varmuudessa eroja

Isyyden selvittäminen onnistuu tietysti helposti dna-testein, joita tehdään Suomessa noin tuhat vuodessa. Yleensä testin määrää kunnan lastenvalvoja tai tuomioistuin.

Entä jos mies haluaa varmistaa asian omin päin, omilla kustannuksillaan ja lapsen äidin tietämättä? Sekin käy nykyään helposti.

Esimerkiksi mammaksi.fi-verkkopalvelussa markkinoidaan brittilaboratorion testejä. 99,9-prosentin varmuuden saa 260 eurolla ja 99,9999 prosentin varmuuden 350 eurolla. Kalliimpaa tutkimusta tarvitaan, jos epäilty isäehdokas on oma veli tai muu lähisukulainen.

Laboratorioon lähetetään esimerkiksi sylkinäyte posken sisäpinnalta. Näyte tarvitaan vain isältä ja lapselta.
Yhdysvalloissa testipakkauksia myydään jo apteekeissa kondomien ja raskaustestien vieressä. Hinnat laboratoriotutkimuksineen ovat vain runsaat sata euroa.


Tarvitaanko lapsen lupa?

Yksityiset isyystestit ovat sinänsä sallittuja. Esimerkiksi Britanniassa laki kuitenkin kieltää ottamasta toiselta henkilöltä kudosnäytettä ilman tämän suostumusta.

Jos isyyden selvittämiseksi kajotaan lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen, tarvitaan Suomessakin hänen hyväksyntänsä, tai jos lapsi ei ole tähän riittävän kypsä, kummankin huoltajan suostumus, kertoo oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Salla Lötjönen.

- Sylkinäyte on kuitenkin usein saatavissa ilman, että lapsen fyysiseen koskemattomuuteen tarvitsee puuttua, esimerkiksi ysköksestä tai pois heitetystä purukumista. Tällöin suostumustakaan ei erillisen lainsäädännön puuttuessa tarvita.


Osviittaa myös ulkonäöstä

Helsingissä Kampin liikekeskuksessa on mainos, jossa näyttäisi olevan tavallinen perhe: isä, äiti ja kaksi lasta. Henkilöt on ilmeisesti valittu mallitoimiston listoilta, koska yhdellä lapsella on ruskeat silmät, vaikka molemmat vanhemmat ovat sinisilmäisiä.

Ihmisellä on joukko yhden geenin määräämiä piirteitä, joiden perusteella voi koettaa itse arvioida, onko isyyttä syytä epäillä. Pitää vain tietää, kumman ominaisuuden aiheuttaa vallitseva, kumman väistyvä geeni.

Silmien väriin vaikuttaa useakin geeni, mutta sinisyyttä voi pitää väistyvänä ominaisuutena. Sellainen kumoutuu, jos jommalta kummalta vanhemmalta tulee vastaavan hallitsevan ominaisuuden geeni: vaikkapa ruskeasilmäisyyden. Sinisilmäiseksi tulee saamalla sekä äidiltään että isältään saman, sinisyyttä aiheuttavan mutaation. Jos siis vanhemmista kumpikin on sinisilmäinen mutta lapsi selvästi ei, on aihetta epäillä isyyttä.


Harkitse sittenkin vielä

Pelkästään ulkoisten piirteiden perusteella tuskin kuitenkaan kannattaa lähteä hajottamaan perhettään. Piirteiden tunnistamiseen liittyy sen verran epävarmuutta. Sama koskee muiden kuin ammattilaisten tekemiä testejäkin.

Eräässä nettikeskustelussa viikonloppuisä hämmästeli, ettei hänen tyttärensä veriryhmä (AB) taida vastata hänen (A) ja lapsen äidin (O) ryhmää. Lukion biologian muistaneet kommentoijat osoittivat pian, että jos kaikkien kolmen osapuolen veriryhmätiedot pitäisivät paikkansa, kyseenalaistuisi tyttären äidin äitiys, ei niinkään isän isyys.

Oudolle ilmiölle löytyi todennäköinen selitys, kun moni keskustelija muisteli tehneensä biologian tunnilla itse veriryhmätestejä ja saaneensa terveydenhuollon määrityksistä poikenneita tuloksia.

Varsin luotettavat kaupalliset testit eivät nekään ole oikeudellisesti päteviä.

Ennen kuin todella alkaa selvittää isyyttään, kannattaa ehkä vielä miettiä hetki.

Haluanko varmasti elää tuloksen kanssa - oli se mikä tahansa?


Isyystesteistä tarkemmin:
www.mammaksi.fi (ks. dna-isyystestit)
www.msnbc.msn.com/id/23814032/


Et ehkä olekaan isä, jos

sekä sinulla että äidillä on
- nipukattomat korvalehdet
- siniset silmät
- leukakuopaton leuka
- hymykuopattomat posket
- pisamaton iho (ja oli lapsenakin)
- suora otsan hiusraja
- veriryhmä O


mutta lapsella on
- korvanipukat
- ruskeat silmät
- leukakuoppa
- hymykuopat
- taipumus pisamiin
- V:n muotoinen otsan hiusraja
- jokin muu veriryhmä kuin O.



Jos kummallakin vanhemmalla on omassa perimässään väistyvän ominaisuuden geenit (ylempi lista), he eivät voi periyttää jälkeläiselleen hallitsevaa ominaisuutta (alempi lista).

On kuitenkin hyvä muistaa, etteivät kaikki perityt ominaisuudet ilmaannu näkyviin selvinä eivätkä kaikissa oloissa tai ikävaiheissa. Esimerkiksi vaikka olisi perinyt taipumuksen pisamiin, se ei välttämättä tule koskaan esiin.

Monien oppikirjojen mukaan kielenrullauskyky kuuluu yhden geenin määräämiin perinnöllisiin ominaisuuksiin. Kaksostutkimusten perusteella on kuitenkin vaikea sanoa, periytyykö ominaisuus todellisuudessa lainkaan.


Jos epäilys herää, varsin luotettavan isyystestin voi tilata internetistä. Useita eri vaihtoehtoja löytää, kun kirjoittaa hakusanaksi vaikka \"isyystesti\".

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.