Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Käytön vähentämiseen on monta hyvää perustetta.

Tiedepiireissä käytiin 50 vuotta sitten tiukkaa kädenvääntöä sepelvaltimotaudin syistä. Vastakkain oli kaksi väittämää ja miestä. Amerikkalainen biologi Ancel Keys piti todennäköisimpänä syypäänä tyydyttynyttä eläinrasvaa, brittiläinen fysiologi ja ravitsemustieteilijä John Yudkin puolestaan vannoi sokerin nimeen. Molemmille hypoteeseille löytyi tukea niin väestötutkimuksista kuin eläinkokeista. Keysin kanta voitti tunnetuin seurauksin, ja rasvan karsimisesta tuli sydäntautien vastaisen taistelun kulmakivi.

Yudkinin ajatukset painuivat unholaan, mutta ne ovat viime vuosina palanneet ryminällä ravitsemuskeskusteluun. Syitä on monia, yhtenä karppaajien ristiretki sokeria ja muita hiilihydraatteja vastaan.

Tiedepiireissä Yudkinin hypoteesi kiinnostaa, koska tuoreimman tiedon valossa valtimotautia edeltää lähes aina niin sanottu metabolinen oireyhtymä: keskivartalolihavuus, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, korkea verenpaine ja heikentynyt herkkyys insuliinille. Sokerin kahdesta ainesosasta erityisesti fruktoosi eli hedelmäsokeri, jota on runsaasti juomiin ja ruokiin lisätyissä sokereissa, pystyy häiritsemään elimistön kolesteroli- ja insuliini­aineenvaihduntaa monin eri tavoin.

Painavimmat todisteet tulevat kuitenkin seurantatutkimuksista, joissa on verrattu kymmeniätuhansia sokeroitujen virvoitusjuomien käyttäjiä keinotekoisesti makeutettujen limsojen juojiin. Joukossa on ollut sekä lapsia että aikuisia.

Sokerilimsojen suurjuomarit ovat muita lihavampia, ja he sairastuvat muita todennäköisemmin metaboliseen oireyhtymään, aikuistyypin diabetekseen, kor­keaan verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin. Sydäntaudin vaara on viidenneksen suurempi kuin tehomakeuttajilla terästettyjen limujen juojilla. Riskin aiheut­taa jo kolme desilitraa eli tölkillinen päivässä. Vaikutus on merkittävä, vaikka se ei pärjääkään tupakoinnille: säännöllinen sauhuttelu tuplaa vaaran sairastua sydäntauteihin.

Sekoittaa maksan toimintaa

– On hyvin mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisätty sokeri on yksi merkittävä sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, sanoo professori Jussi Huttunen.

Kansanterveyslaitoksen, nykyisen Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen, pääjohtajana pitkään työskennellyt Huttunen on seurannut tiiviisti sokerikeskustelua. – Väestötutkimusten tarjoama näyttö sokerin haitoista on jopa yhtä vahvaa kuin näyttö tyydyttyneen rasvan yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin, Huttunen painottaa.

Mikä tekee sokerista sydänvihollisen – jos tekee – on vielä arvailujen varassa.

– Meillä on näyttöä sokeripitoisten juomien terveyshaitoista, mutta sokerin suora syyllisyys muuhun kuin kariekseen on todistamatta, muotoilee ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta.

Sokerilimonadien suurjuomareiden veressä näyttäisi olevan niukasti hyvää hdl-kolesterolia mutta paljon haitallisia triglyseridejä ja tulehdukseen viittaavaa crp-proteiinia. Kaikki ovat tyypillisiä sepeltimotaudin ennusmerkkejä.

– Yksi oletus on, että suuret sokeri­annokset ja niissä erityisesti fruktoosi saavat maksan tehtailemaan enemmän ldl-kolesterolia ja triglyseridirasvoja tai että ne estävät rasvojen poistumista elimistöstä, Jussi Huttunen sanoo.

Tulehdusarvojen nousua on vaikeampi selittää, mutta siinäkin arvaus osuu maksaan. Sokerijuomien lipittely näyttää kerryttävän elinten ympärille enemmän salakavalaa sisälmysrasvaa. Erityisesti maksa uhkaa hukkua rasvaan ja reagoi tulehduksella.

Lisätodisteita tarvitaan

Fruktoosi vaikuttaisi tämän tarinan pahikselta, mutta todistusketju ei ole aukoton. Tutkimusten mukaan triglyseridi­pitoisuuksien nousuun, maksan rasvoittumiseen ja tulehdusarvojen heilahteluun tarvittava fruktoosimäärä on niin suuri, ettei siihen perustason sokerinsyönnillä millään pääse. Haittoja on havaittu noin sadan gramman päiväannoksilla.

Suomalaiset saavat THL:n seurantojen mukaan ravinnosta fruktoosia noin 25 grammaa päivässä. Yksilöllistä vaihtelua on tosin paljon. Suurkuluttajilla sokerin lähteinä ovat erityisesti virvoitusjuomat ja makeiset.

Päälle tulee vielä hedelmien ja marjojen fruktoosi. – Niistä ei voi kuitenkaan saada fruktoosia niin paljon, että se olisi epäterveellistä, professori Fogelholm muistuttaa. Lisäksi hedelmissä ja marjoissa on itsessään paljon muita terveellisiä yhdisteitä.

Tylsempi selitys sokerin vaarallisuudelle on lisäenergia: kaloreita ja liikakiloja kertyy huomaamatta, koska nestemäisenä nautitut sokerit eivät tuota samanlaista kylläisyyden tunnetta kuin kiin­teät. Lopputuloksena on lihavuus, diabetes ja sepelvaltimotauti. Sivustatukea oletukselle saadaan tutkimuksista, joissa on havaittu kytky perintötekijöihin. Mitä enemmän on lihavuusgeenejä, sitä enemmän syntyy haittoja.

Sokeritutkimuksissa voi piillä myös klassinen virhemahdollisuus. Suurjuomareiden elintavoissa on usein moni muukin asia rempallaan kuin liika sokeri. Sokerittomien kevytjuomien nauttijat taas saattavat olla terveyskäyttäytymisessään muutenkin tarkempia. – Vaikka nämä asiat yritetään vakioida analyyseissä, on todennäköistä, ettei kaikkia sekoittavia tekijöitä pystytä sulkemaan pois, sanoo Mikael Fogelholm.

Vähentää pitäisi

– Monista epävarmuuksista huolimatta John Yudkin oli satavarmasti oikeassa – sokeri ei ole ihan syytön, Jussi Huttunen painottaa. Mikael Fogelholm on samoilla linjoilla.

– Joku voi haluta aina vain enemmän todisteita, mutta nykyisilläkin voidaan hyvin perustella makeisveroa ja muita keinoja vähentää sokeroitujen virvoitusjuomien kulutusta.

Suomessa sokerin osuus kokonaisenergian saannista on noin kymmenen prosenttia ja kasvussa. Virvoitusjuomien kotimaassa Yhdysvalloissa luku on kaksinkertainen. Suomalaisnuori, joka kuluttaa paljon makeisia ja sokerijuomia, voi päästä samalle tasolle. Paljonko heitä on, ei tiedä kukaan.

– Virvoitusjuomat voisi lainsäädännöllä pienentää takaisin vanhoihin kolmanneslitran ja litran pakkauskokoihin, mutta esteenä lienevät kansainväliset sopimukset, Fogelholm sanoo.

Yksi vaihtoehto haittojen suitsimiseksi olisi sokerin korvaaminen nykyistä enemmän tehomakeuttajilla, mutta se tuskin toteutuu. Hidasteena on kuluttajien nih­keys. Esimerkiksi kevytlimsojen aspartaamia epäillään suorastaan myrkyksi. Tehomakeuttajien turvallisuutta on kuitenkin testattu vuosikymmeniä, eikä mitään huolestuttavaa ole ilmaantunut.

Ravitsemuskeskustelussa liikkuu myös väitteitä, että tehomakeuttajat ruokkisivat lisää makeanhimoa. Tästä ei ole vakuuttavaa näyttöä ihmisissä.

Mikael Fogelholmilla on yksinkertainen vinkki niin kuluttajille kuin elintarviketeollisuudelle. – Aina kun on mahdollisuus, pitäisi miettiä, pärjätäänkö vähemmällä sokerilla.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2013

jussipussi
Seuraa 
Viestejä30717
Liittynyt6.12.2009

Sokeri uhkaa sydäntä

THL.n erikoistutkijan näkemys: "Sokerin vähentäminen on tietenkin järkevää, mutta vanhempien vaatima kova rasva on sokeria isompi terveysongelma. Sokerin suurin riski lapselle on hammaskaries ja se, että lisättyä sokeria sisältävä ruokavalio on yleensä köyhä muiden ravintoaineiden osalta. Sokeri ei kuitenkaan aiheuta elimellisiä muutoksia eli esimerkiksi tuki verisuonia niin kuin kova rasva", sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Heli Kuusipalo . http://www.hs.fi/terveys/...
Lue kommentti
TieKu
Seuraa 
Viestejä581
Liittynyt25.5.2010

Sokeri uhkaa sydäntä

"Mikael Fogelholmilla on yksinkertainen vinkki niin kuluttajille kuin elintarviketeollisuudelle. – Aina kun on mahdollisuus, pitäisi miettiä, pärjätäänkö vähemmällä sokerilla." Paremminkin voi esittää itselleen kysymyksen, tarvitsenko ylipäätään sokeria. Ainakin omalla kohdallani tuohon kysymykseen vastasin, että kokeillaan, ja hengissä ollaan muutaman sokerittoman vuoden jälkeenkin. Toki silloin tällöin tulee maistettua mutta mitään himoa ei kyllä ole.
Lue kommentti
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25734
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.