Suomen kieli ei ole niin konstikas kuin olemme tottuneet ajattelemaan. 

Kielitypologi Matti Miestamo napsauttaa kartan esiin. Tietokoneen näyttöön pongahtaa satoja punaisia, valkoisia ja keltaisia palloja, neliöitä ja ruutuja. Kuviot edustavat eri kieliä ja niiden piirteitä. Hiirtä näpäyttämällä kieliä tulee ja lähtee, ja tarvittaessa kartta muuttuu satelliittikuvaksi.

Istumme Miestamon työhuoneessa Helsingin yliopistossa tutkimassa Walsia, viime vuonna julkaistua koko maailman kattavan kielitieteellisen kartaston verkkoversiota. Miestamo on ollut tekemässä sitä kymmenien kielentutkijoiden kanssa.

Kartoissa on mukana monenlaisia kielten ominaisuuksia: äänteitä, taivutusta, sanaluokkia ja lauserakenteita. Niiden avulla yritämme nyt saada selville, millainen kieli suomi on maailman kielten joukossa, eli mistä suomessa, kuten on tapana sanoa, kana pissii?

Vokaalit erityisiä vain osin

Aloittakaamme perusteista. Selvitetään ensin, onko suomen äänteistö erikoinen. Usein väitetään, että suomen kielessä on runsaasti vokaaleja. Pitääkö tämä paikkansa?

Erivärisiä palloja ja ruutuja ilmaantuu näyttöön. Jaha, vokaaleja on vain hieman keskimääräistä enemmän, mutta jotain todella erityistä niistä sentään löytyy:

– Suomessa on kaksi etistä pyöreää vokaalia, y ja ö. Meistä ne eivät tunnu oudoilta, koska niitä esiintyy myös naapurikielissä. Jos kuitenkin katsotaan maailmankarttaa, näemme, että ne ovat yleisiä lähinnä Euraasiassa. Muualla maailmassa ne ovat erittäin harvinaisia. Tässä kohtaa suomen tavallisuus on siis erikoisuutta!

Suomea kuvataan myös sointuisaksi kieleksi. Tämä johtuu siitä, että meillä on paljon sekä pitkiä vokaaleja että diftongeja, samaan tavuun kuuluvia vokaalien yhtymiä, ja ylipäänsä vokaaleja tuntuu olevan sanoissa enemmän kuin konsonantteja.

Vedämme harmittavasti vesiperän. Vokaalien suhteellisesta määrästä puheen virrassa kartasto ei tiedä mitään.

– Wals heijastaa sitä, mitä kielentutkimuksessa on tehty. Kaikesta ei yksinkertaisesti ole tietoa, Miestamo selittää. – Kielissä on ominaisuuksia ääretön määrä. Jotakin jää puuttumaan.

Lainat latistavat konsonantit

Uusi kartta pongahtaa esiin. – Suomessa ei ole yhtään erikoisimmista konsonanteista,  Miestamo tulkitsee. – Toisaalta meiltä ei myöskään puutu yhtään tavallista konsonanttia.

Määrältään konsonanttivarantomme on maailman kielten joukossa pienehkö, mutta ei poikkeuksellisen pieni. Laskelmassa on kuitenkin tulkinnan varaa. Kartastossa mukaan on otettu myös tuoreet lainaäänteet b, g ja f, jotka eivät kaikkien kielentutkijoiden mukaan kuulu suomen äännejärjestelmään. Jos lainat jätettäisiin pois, suomi putoaisi pienimmän konsonanttivarannon luokkaan. Yhtä vähän konsonanttiäänteitä olisi vain noin 16 prosentissa maailman kielistä.

– Äännelainojen takia suomessa on kartan mukaan myös soinnillisuuskontrasti, Miestamo lisää. Hän tarkoittaa, että lainoja äännettäessä ajatellaan syntyvän kokonaan uusia äänteitä. Oikeamman kuvan olisi saanut ottamalla mukaan vain kotoperäiset äänteet. Monille suomalaisille bussi ja pussi, fiini ja viini ja gorilla ja korilla ovat sama asia.

– Soinnillisuuseron puuttuminen on muuten aika erikoista. Sitä esiintyy lähinnä Australiassa ja Amerikoissa.

Tavis myös artikkeleissa

Suomessa ei ole artikkeleita, toisin kuin englannissa, ranskassa, italiassa, ruotsissa, saksassa ja monissa muissa tuntemissamme kielissä. Ovatko artikkelit tavallisia maailman kielissä yleensä?

Vastaus löytyy Walsin artikkeleja esittävistä kartoista. Ne kertovat, onko kielessä epämääräisenä artikkelina yhtä merkitsevä sana vai jokin muu, onko kielessä epämääräisyyttä ilmaiseva affiksi eli sanaan liitettävä tunnus vai puuttuuko kielestä sekä epämääräinen että määräinen artikkeli.

Suomi sijoittuu viimeksi mainittuun joukkoon valkealla pallollaan. – Näitä artikkelittomia kieliä on kartan 473 kielestä 188, eli 40 prosenttia, Miestamo laskeskelee.– Ihan tavis kieli.

Hänessäkään ei eksotiikkaa

Entä toinen tutuimmille vieraille kielillemme ominainen piirre, hän-persoonapronominin sukupuoli? Olisiko suomen pelkkä hän poikkeuksellisen ”tasa-arvoinen”?

Ei ropise eksotiikkapisteitä tässäkään lajissa. Taas kartalle tulvahtaa valkoisia palloja, ja suomi löytyy niiden joukosta. Otoksen kielistä 67 prosenttia ei tee eroa siinä, onko hän mies vai nainen.

Outouden tunteemme on silti aito, sillä Eurooppa on sukupuolisen erottelun valta-aluetta. Kotimantereemme länsiosissa meille tekee Walsissa seuraa vain baski, ja idempänä sukupuolettomasti käyttäytyvät unkari, tataari, turkki, armenia ja kurdi.

Vaikka miesten ja naisten muistaminen tuntuu meistä välillä hankalalta, voimme olla iloisia siitä, että useimmat Euroopan kielet erottelevat sukupuolet tosiaan vain yksikön kolmannessa persoonassa. Jos toinen kotimaisemme ruotsi sattusi olemaan vaikkapa kuin afrikkalainen korana, joutuisimme opettelemaan sekä neutraalit että maskuliini- ja feminiinimuodot kaikissa persoonissa ja kaksikot eli duaalit päälle!

Sijamuotoja sopii päivitellä

Kuten alussa mainitsin, jos suomi jostakin tunnetaan, niin mittavasta sijajärjestelmästään: asioiden ja olioiden välisiä suhteita kuvataan viidellätoista sijamuodolla. Viisitoista kuulostaa paljolta. Onko sijojen määrä siis se, millä suomi todella erottuu massasta?

Avaamme uuden kartan. Keltaisten ja oranssien pallojen kirjo täyttää ruudun. Vaikka kartta näyttää enimmillään vain vaihtoehdon ”sijoja kymmenen tai enemmän”, suomi kuuluu sittenkin selvään vähemmistöön: tässä kategoriassa on vain yhdeksän prosenttia kielistä.

Suomessa siis tosiaan on paljon sijamuotoja – vaikkei se maailman ykköseksi ylläkään. Unkarissa, etäisehkössä sukukielessämme, on ainakin kahdeksantoista sijaa.

Sanajärjestys menee fifty-fifty

Siirrymme lauseoppiin, johon kuuluvat esimerkiksi sanajärjestyssäännöt. Kielissä on usein, vaikkakaan ei välttämättä, yksi muita tavallisempi merkitykseltään neutraali sanajärjestys.

Kartasto paljastaa, että yleisin sanajärjestys maailman kielissä on subjekti-objekti-verbi. Neljäkymmentä prosenttia kielistä edustaa tätä tyyppiä. Lähes yhtä yleinen on kuitenkin meille tuttu svo.

Kaikki muut vaihtoehdot ovat huomattavasti harvinaisempia. Eksoottisin sanajärjestys on osv. Se on vallitsevana vain 0,3 prosentissa maailman kielistä. Näitä originelleja ovat esimerkiksi pieni venezuelalainen warao sekä Papua-Uuden-Guinean muutaman sadan puhujan tobati.

– Sanajärjestys on maailman kielten parhaiten kartoitettuja piirteitä, Miestamo toteaa. – Osittain tämä kuvaa sitä, että se on melko helposti tutkittava kielen piirre. Vaikeammat asiat jäävät helpommin piiloon.

Verbin tekijä yllättää

Etenemme verbeihin. Arvaamaton erikoisuus löytyy verbin mukautumista kuvaavasta kartasta. Suomen kielessä lauseen toimija, niin kutsuttu agenttiargumentti, määrää verbin taivutusmuodon ja näkyy siitä. Itsestään selvää?

Ei ole. Walsin väripallot paljastavat, että maailmassa on lähes kolme kertaa enemmän kieliä, joissa myös toiminnan kohde eli patienttiargumentti näkyy verbin taivutuksessa. Joissakin kielissä, kuten Intian semassa, pelkkä patientti ohjaa verbin muotoa, ja paljon löytyy myös kieliä, joissa verbi ei taivu ollenkaan.

Niinpä suomen itsestään selvältä tuntuva verbin personointi on odottamattoman erikoista. Vain joka viides kieli käyttäytyy suomen tavoin. 

Muuten taivutus köyhää

Sitten löydämme kartan, joka kuvaa, kuinka monta merkitystä verbin taivutusmuoto voi kerrallaan sisältää. Tässä suomi edustaa ”köyhää” kieltä ja kuuluu selvään vähemmistöön. Edellä mainitun persoonan lisäksi yksittäinen verbi taipuu meillä vain joko aikamuodoissa tai tapaluokissa.

80 prosenttia maailman kielistä on paljon yritteliäämpiä ja liittää verbeihinsä merkityksiä huomattavasti monipuolisemmin. Taivutus voi ilmaista, että prosessi on kesken tai saatettu loppuun, että tieto on luotettavaa tai että tapahtuma on epätodellinen tai yllättävä.

Parhaissa kielissä, varsinkin monissa Amerikoiden alkuperäiskielissä, verbiin sitoutuvia merkitystunnuksia on helposti puoli tusinaa, joskus yli kymmentäkin lajia. 

Tulevassa ei mitään kummaa

Entä kismittävästi puuttuva futuuri? Vaikka suomen kielessä on tapoja viitata tulevaisuuteen, varsinaisena verbin taivutusmuotona futuuri puuttuu, toisin kuin esimerkiksi ranskasta ja espanjasta.

Futuurin puutteessa ei näy kuitenkaan olevan mitään kummallista. Kartta paljastaa, että tilanne on maailman kielissä aivan tasan: on yhtä paljon kieliä, joissa futuuri on, kuin kieliä, joissa sitä ei ole. Suomi ei siis poikkea kumpaankaan suuntaan. 

Kieltoverbi on harvinaisuus 

Kokeillaan vielä kieltämistä. Meillä on persoonan mukaan taipuva kieltoverbi. Tarkemmin sitä voisi kuvata kieltäväksi apuverbiksi. Onko tämä tavallista vai harvinaista? Naapurikielissä sitä ei ainakaan esiinny.

Avaamme kieltoilmauksia esittelevän kartan. Kieltoverbi on 4–10 prosentissa maailman kielistä. Monet niistä ovat suomen uralilaisia sukukieliä, mutta kieltoverbi tunnetaan muuallakin, esimerkiksi Afrikassa ja Papua-Uudessa-Guineassa.

Prosenttiluku on epämääräinen, koska joissakin kielissä kieltävän elementin määrittäminen yksiselitteisesti verbiksi on vaikeaa. Joka tapauksessa valtaosa maailman kielistä kieltää irrallisilla partikkeleilla tai erilaisilla liitteillä, ja kieltoverbi on harvinainen!

Taisimme löytää sijamuodoille varteenotettavan kumppanin. Suomi on erikoinen myös verbeiltään. Meille äidinkielisille tekijän ja kiellon merkitseminen verbiin on niin itsestään selvää, ettemme tule edes ajatelleeksi tavan poikkeuksellisuutta.

Anni Jääskeläinen on kielentutkija Helsingin yliopistossa.

Artikkelin asiantuntija Matti Miestamo työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumissa. Hänen näkemyksistään lisää artikkelissa Suomi maailman kielten joukossa eli mikä suomen rakenteessa onkaan erityistä. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLX, 2006.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2009

Wals tarjoaa hyötyä ja hupia

Kielentutkijalle se on tärkeä työväline, kielistä kiinnostuneelle maallikolle hauska ajankulu.

 

Wals eli World Atlas of Language Structures on maailman kielien ominaisuuksia kuvaileva ja luokitteleva kartasto ja hakuteos. Alun perin Wals julkaistiin kirjana ja cd-rom-levynä 2005. Viime vuonna avattiin verkkoversio, joka on vapaasti kaikkien halukkaiden käytettävissä. Tieteellisen suurteoksen –kirjaimellisesti, sillä kirja painaa nelisen kiloa – saattaminen myös suuren yleisön ulottuville on itsessään mittava tieteellinen teko. 

2 650 kieltä, 142 karttaa

Wals on kymmenien johtavien kielentutkijoiden ja kielitypologien voimannäyte. Siinä on mukana 2 650 kieltä, joiden piirteistä on koottu 142 karttaa. Kielet edustavat laajasti maailman eri kielikuntia ja -sukuja, ja piirteet kattavat monipuolisesti kielten ominaisuuksia.

Mukana ovat niin äännejärjestelmät eli fonologiat, sanojen muodostusta ja taivutusta ohjaavat muoto-opit eli morfologiat kuin lauseen osia ja rakentumista säätelevät lauseopit eli syntaksit. Kussakin kartassa on yhtä aikaa tarkastelussa 120–1 370 kieltä. Jokaiseen karttaan liittyy myös teksti, joka esittelee kartassa kuvatut piirteet.

Aineistosta voi myös muodostaa omia karttoja poimimalla mukaan vain halutut kielet tai kielen ominaisuudet. Näin Wals toimii kielentutkijoiden ja muiden kielen ammattilaisten työkaluna. Kaikille muille kielistä kiinnostuneille siitä on niin hyötyä kuin hupia.

– Jos muistaa jotakin koulun äidinkielen tai vieraiden kielten tunneilta, Walsista saa jo paljon irti, sanoo kartaston tekemisessä mukana ollut Helsingin yliopiston kielitypologi Matti Miestamo

Sähköinen pysyy ajan tasalla 

– Walsin saaminen verkkoon mahdollistaa myös sen, että siitä voidaan periaatteessa tehdä uusi painos vuosittain. Kartastoon voidaan näin ottaa mukaan kokonaan uusia kieliä ja lisää vertailtavia piirteitä. Se kehittyy, Miestamo kiittelee. 

Wals on linkitetty toiseen internetin kielisivustoon, Ethnologue.comiin, jossa on lisätietoa kaikista elävistä kielistä. Sieltä löytyvät muun muassa kielten puhujien määrät ja valtiot, joiden alueella kieliä käytetään. Yhdessä sivustot muodostavat ylittämättömän tietopaketin maailman kielistä. 

Kivijalkana kielitypologia

Wals perustuu kielitypologiaan, kielitieteen haaraan, joka rinnastaa, vertailee ja tyypittelee maailman kieliä niiden merkitys- ja rakennepiirteiden mukaan. Vasta 1960-luvulla alkaneella tutkimuksella on kiire, sillä kieliä katoaa koko ajan. Ennusteiden mukaan sadan vuoden päästä maailmassa on enää 700 kieltä, kun niitä nyt on 7 000.

Kielten kadotessa häviää oleellista tietoa siitä, mitä kieli on ja voi olla. – Esimerkiksi eteläafrikkalaiset khoisan-kielet ovat katoamassa. Jos niiden maiskausäänteitä ei olisi ehditty saada talteen, luulisimme, etteivät ne ole edes mahdollisia, Matti Miestamo sanoo.

Tieto kielistä ei ole tärkeää pelkästään kielitieteelle, vaan kaikille tieteenaloille, jotka haluavat ymmärtää ihmistä ja hänen käyttäytymistään. – Kieleen on esimerkiksi koodattu paljon ymmärrystä ympäristöstä, jossa sitä puhutaan. Sitä ei voi hallita toisilla kielillä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.