Meillä keskustellaan harva se päivä Suomenlahteen laskettavan kaasuputken ympäristöhaitoista. Ehkä suuren öljyonnettomuuden riski olisi aiheellisempi huoli.

Teksti: Marko Hamilo



Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2009

Kun öljytankkeri 1990-luvulla saapui Itämereltä Hangon edustalle, se suuntasi todennäköisesti kohti Porvoota. Vuonna 1995 Suomenlahdella kulki 20 miljoonaa tonnia öljyä, joista 13 miljoonaa tonnia meni Porvooseen Sköldvikin öljynjalostamoon.

Tuosta öljykuljetukset Suomenlahdella ovat viisinkertaistuneet, ja tilastoissa näkyy Venäjän nousu öljy- ja kaasumahdiksi. Viime vuonna öljyä kuljetettiin Suomenlahden yli peräti 145 miljoonaa tonnia. Pelkästään Primorskin eli Koiviston satamasta Suomenlahden pohjukasta lähti maailmalle 76 miljoonaa tonnia öljyä.

Eikä tämä tähän jää. Venäjä rakentaa uutta Primorskin kokoista öljysatamaa Pietarin lähelle Ust-Lugaan. Vuonna 2015 Suomenlahden kautta ennustetaan kulkevan jo yli 250 miljoonaa tonnia öljyä vuodessa.
Voiko suurta öljyonnettomuutta Suomenlahdella enää välttää? 


Kaljarahtia törmäyskurssilla

Öljyonnettomuus Suomenlahdella on melkein kuin käsikirjoitettu väistämättä tapahtuvaksi. On ehkä ollut vain hyvää tuuria, että sitä ei ole vielä sattunut.

Öljyalukset kulkevat Suomenlahtea pituussuunnassa. Niiden kurssi risteää Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivien nopeiden matkustaja-alusten kanssa.

Suomenlahdella vallitsevat tuulet ovat lounaanpuoleisia. Öljypäästö siis todennäköisimmin ajelehtisi juuri Suomen puoleiselle rannikolle, missä on herkkää saaristoluontoa. Viron rannikollahan saaristoa ei juuri ole.

Ja jos onnettomuus on tapahtuakseen, todennäköisimmin se sattuu huonolla kelillä. Silloin öljyntorjuntakin onnettomuuden jälkeen voi olla tosi hankalaa. Esimerkiksi jäät vaikeuttaisivat torjuntaa. Talvinen meri ei myöskään välttämättä ole tuttu ympäristö säiliöaluksen miehistölle, joka näkee jäätä ehkä vain Suomenlahdella.


Yhteentörmäys pahinta

Pahin periaatteessa mahdollinen onnettomuus olisi säiliöaluksen koko lastin menetys. Isoimmissa tankkereissa on yli 100 000 tonnia raakaöljyä. Tätä asiantuntijat eivät kuitenkaan pidä kovin realistisena uhkakuvana.

- Pahin tapaus, joka voidaan realistisesti kuvitella, on toisen aluksen törmäys suuren öljysäiliöaluksen kylkeen, jolloin kaksi lastitankeista tyhjenee mereen, sanoo Suomen ympäristökeskuksen öljyntorjuntaryhmän vetäjä, yli-insinööri Kalervo Jolma.

Kahden lastitankin tyhjentyminen tarkoittaa esimerkiksi Pohjanlahdella 5 000:ta tonnia, Saaristomerellä 15 000:ta tonnia. Koska isoimmat säiliöalukset liikkuvat Suomenlahdella, pahin realistinen uhkakuva olisi 30 000 tonnin vuoto mereen.

Muualla Suomessa öljyntorjuntavalmius riittää kahden lastitankin tyhjentymisestä aiheutuvaan onnettomuuteen. Suomenlahdella valmiudessa on 6 500-7 000 kuutiometrin vajaus.
- Sen paikkaisi kuudella suurella torjunta-aluksella, Jolma kertoo. Esimerkiksi niin, että Suomi hankkii kaksi monitoimialusta ja naapurivaltiot yhteensä neljä vastaavan kapasiteetin torjunta-alusta.


Onnettomuudet aisoissa

Parasta tietenkin olisi, jos torjuntavalmiuden riittävyyttä ei tarvitsisi koskaan testata. Eivät yhteentörmäykset nyt aivan vääjäämättömästi liikenteen lisääntymisestä seuraa.

- Liikenne on Itämerellä viime vuosina edelleen lisääntynyt, mutta alusonnettomuuksien määrä ei ole vastaavasti kasvanut, Jolma selittää.

Suomenlahdella yhteentörmäykset ovat jopa vähentyneet. Tosin yllättävästi karilleajojen määrässä on kasvua.
Öljypäästön riski on kuitenkin suurin nimenomaan yhteentörmäyksissä, ei karilleajoissa.


Paljon tehty ennakolta

Onnettomuuksien vähentymisen liikenteen kasvusta huolimatta ei pitäisikään olla mikään yllätys. Paljon ennaltaehkäisevää työtä on jo tehty.

Suomenlahdella on otettu käyttöön ensimmäisenä maailmassa ilmoitusjärjestelmä, eräänlainen laivojen lennonjohto. Sen ansiosta törmäyskurssilla olevia tai eksyneeltä vaikuttavia aluksia voidaan varoittaa.

Kuka tahansa voi vaikka silkasta uteliaisuudesta tutkia, minkä nimisiä aluksia Suomenlahdella kulloinkin kulkee, millä laivat on lastattu ja mihin ne ovat menossa. Matkustaja-aluksille ja isoille rahtialuksille pakollinen AIS-järjestelmä löytyy verkosta.

Liikenne on Suomenlahden pituussuunnassa jaettu kahteen kaistaan. Itään mennään lähempänä Viroa ja länteen lähempänä Suomea, mutta Helsingin ja Tallinnan välisen poikittaisliikenteen öljyalukset tietysti kohtaavat kaistajaoista huolimatta.

Öljyä kuljettavat alukset ovat myös parempia kuin ennen. Esimerkiksi yksirunkoisista säiliöaluksista on jo luovuttu.


Mikä laiva, millaista rahtia?
www.marinetraffic.com/ais/


Päivässä saastuu 20 km2,
kymmenessä 100 km2

Jos Suomenlahdella tapahtuu pahin realistisesti kuviteltavissa oleva öljyturma ja mereen pääsee 30000 tonnia öljyä, ensimmäisenä päivänä saastuu 20 neliökilometrin kokoinen alue. Kun öljy kulkee kahden-kolmen prosentin vauhtia tuulennopeu¬desta, kymmenen päivän kuluttua on tahriintunut 100 neliökilometriä.

Vetoavimmat uutiskuvat saadaan varmaankin linnuista, joita avustustyöntekijät yrittävät puhdistaa. Vahinko heijastuu kuitenkin koko merieläimistöön, sillä kasviplankton vähenee.

Alkuun onnettomuus näyttää peruuttamattomalta katastrofilta, mutta rannat puhdistuvat ja suurin osa lajeista toipuu vähitellen. Öljy ei siinä mielessä ole yhtä inhottava saaste kuin rehevöittävät päästöt, joiden haitat kasautuvat pitkällä aikavälillä.

Kaikkien aikojen pahimman öljykatastrofin, Alaskassa 20 vuotta sitten tapahtuneen Exxon Valdez -onnettomuuden jäljiltä useimpien alueen lajien kannat ovat elpyneet, mutta esimerkiksi tyynenmerensilli ja tyynenmerenlohi eivät ole toipuneet.

Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan Suomenlahdella suuri öljyvahinko olisi paha isku esimerkiksi muikulle ja otakilokki-kasville. Niiden kannat eivät ehkä koskaan palaisi ennalleen.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.