Vastukseton kaapeli siirtää sähköä monta kertaa enemmän kuin perinteinen eikä hukkaa energiaa matkalla.

Teksti: Maria Korteila

Suprajohteet ovat alkaneet yleistyä nopeasti sähkövoimatekniikassa. Tätä on odotettu pitkään, sillä suprajohtavuus keksittiin jo sata vuotta sitten.Suprajohtavuus tarkoittaa ilmiötä, jossa aineen sähkönvastus katoaa äkillisesti tietyn lämpötilan alapuolella. Tavallisessa johteessa, kuten kuparijohdossa, vastus aiheuttaa lämpenemistä. Silloin osa siirrettävästä sähköstä kuluu hukkaan lämpöenergiana.– Suprajohteet ovat olleet hypetyksen kohteena todella kauan, mutta niiden ominaisuuksista ovat päässeet käytännössä nauttimaan lähinnä tutkijat, toteaa suprajohteiden pitkäaikainen kehittäjä Alexis Malozemoff.Esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksessa Cernissä suprajohtavat jättimagneetit pitävät hiukkaset kiihdyttimen ympyräradalla. Ainoa merkittävä kaupallinen sovellus ovat tähän saakka olleet magneettikuvauslaitteet.– Nyt suprajohteista alkaa olla todellista iloa erilaisissa käytännön sovelluksissa,  Malozemoff sanoo. Malozemoff tietänee, mistä puhuu, sillä hän on tutkinut suprajohteita vuodesta 1971, julkaissut parisataa tieteellistä artikkelia ja toiminut American Superconductorin tuotekehitysjohtajana liki kaksi vuosikymmentä. Nykyään hän on eläkkeellä mutta toimii yhä yhtiön tieteellisenä neuvonantajana.

Aasia johtaa kysyntää

American Superconductor on yksi suurimmista suprajohtimia valmistavista yrityksistä. Viime syksynä se sai tilauksen, joka tiettävästi on edelleen maailman mittavin: eteläkorealainen LS Cable tilasi kolme miljoonaa metriä yhtiön ykköstuotetta, Amperium-suprajohdinta. Siitä on tarkoitus valmistaa viitisenkymmentä kilometriä sähkönsiirtoverkkoa, jota vaurastuva maa tarvitsee lisää, kun sähkön kulutus kasvaa.Suurin kysyntä näyttää muutenkin tulevan Aasiasta. Etelä-Korea on julistautunut uuden, vihreän energiatekniikan ykkösmaaksi, ja kiinnostus on vahvaa myös Kiinassa. Sen jättiläismäinen talouden elvytyspaketti lisää myös energiayhtiöiden investointeja ja saattaa olla ratkaiseva laukaisija kysynnän nopealle kasvulle.Ja mitä enemmän on kysyntää, sitä enemmän on tuotantoa ja sitä nopeammin suprajohteet halpenevat. Tätä nykyä ne ovat vielä monta kertaa kalliimpia kuin vanhanaikaiset kaapelit.– Vaikka metrihinta onkin aivan eri luokkaa kuin perinteisellä tekniikalla, kokonaissysteeminä suprajohteita käyttävä energiansiirtojärjestelmä on jo kilpailukykyinen, Malozemoff sanoo. Tällöin laskelmissa huomioidaan myös koko, käyttöikä, huolto, tehokkuus ja toimintavarmuus.

Etuja on paljon

Nykyiset suprajohtavat kaapelit pystyvät siirtämään sähköä kolme–viisi kertaa enemmän kuin samanpaksuinen kuparikaapeli. Suurempia virtoja voidaan kuljettaa perinteistä järjestelmää pienemmällä jännitteellä. Tasavirran siirtäminen on täysin häviötöntä. Vaihtovirrassa häviöitä syntyy jonkin verran mutta huomattavasti vähemmän kuin perinteisissä kuparikaapeleissa.Suprakaapeleilla on muitakin isoja etuja kuin parempi tehonsiirto. Ne vievät vähemmän tilaa, ja koska ne eivät synnytä ympärilleen käytännössä lainkaan sähkömagneettisia kenttiä, ne voidaan asentaa hyvin lähelle toisiaan.Suprajohtavuus vaatii jäähdytyksen, joka vie hieman energiaa, mutta osuus on pieni etenkin suuria tehoja siirrettäessä.Jäähdytyksen ansiosta suprakaapelit pysyvät koko ajan vakiolämpötilassa eivätkä kulu samalla tavoin kuin kuparikaapelit. Niissä ei myöskään käytetä öljyä kuten perinteisissä kaapeleissa.Kompaktit suprajohtavat kaapelit voidaan asentaa maanalaisiin putkijohtoihin kuparikaapeleiden tilalle ilman massiivisia rakennustöitä. Ne voivat korvata maanpäällisen ruman suurjännitelinjan, joka vie paljon maa-alaa ja ilmatilaa. Näistä ominaisuuksista on paljon etua etenkin tiheästi asutuilla alueilla.Maan alla sijaitsevat kaapelit ovat myös suojassa säältä – tai terrorismilta.Lisäksi suprakaapeleilla on aivan uusi ominaisuus: ne toimivat itsessään vikavirtojen suodattimina. Suprajohteella on kriittisen lämpötilan lisäksi kriittinen virrantiheys. Kun se ylittyy, suprajohtavuus häviää ja johteesta tulee vastus.Vikavirrat ovat yleisiä häiriötilanteita, jotka pahimmillaan rikkovat laitteita. Niiden suodatus tulee suprajohtaviin kaapeleihin perustuvassa systeemissä ikään kuin kaupan päälle, eikä erillistä suojalaitteistoa tarvita.Toisaalta suprajohtimista voidaan valmistaa erillinen vikavirransuodatin, jos kaapelit pysyvät perinteisinä. Niidenkin kaupallistuminen on alkanut.

Kannustimet koeprojekteista

Koekäytössä suprakaapeleita on ollut ympäri maailmaa jo usean vuoden ajan. Euroopassa niitä on liitetty sähkönsiirtoverkkoon koemielessä ainakin Espanjassa ja Tanskassa. Koeprojekteista merkittävin ja suurin valmistui vuonna 2008 Long Islandille lähelle New Yorkia. Siellä sähköverkkoon on liitetty 600-metrinen 138 kilovoltin sähkönsiirtolinja, jossa kulkee rinnakkain kolme suprakaapelia. Maahan haudattu kaapeli korvaa osan maanpäällistä suurjännitelinjaa. Se on toiminut moitteetta. Hanke osoitti, että suprajohtava kaapeli on helppo liittää sähköverkkoon ja toimii. Suprajohteiden valmistajat ovat moittineet voimayhtiöitä konservatiivisuudesta.Valmistajien mielestä suprakaapelit olisivat yleistyneet jo paljon nopeammin, jos niitä kohtaan ei olisi turhia ennakkoluuloja.

Superasema Tres Amigas

Nyt Yhdysvalloissa on meneillään jättiprojekti, jossa suprajohteilla on merkittävä rooli. Tres Amigas -hanke yhdistää maan kolme erillistä sähkönsiirtoverkkoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Tätä nykyä Yhdysvalloissa on kolme sähkönsiirtoverkkoa: itäinen, läntinen ja Texasin alueen verkko. Projektissa aiotaan käyttää suprajohtavia tasavirtakaapeleita, jotka kuljettavat sähköenergian eri lähteistä niin kutsutulle superasemalle. Suprakaapeleiden ansiosta sähköä kannattaa kuljettaa kauempaakin.Asemalla käytetään muuntajia muuttamaan tasavirta vaihtovirraksi ja päinvastoin. Tätä tarvitaan, koska olemassa olevat siirtoverkot toimivat vaihtovirralla, mutta ovat keskenään eri vaiheessa.New Mexicoon sijoittuvan superaseman arvioidaan valmistuvan vuonna 2014. Asemalla on myös älykäs energiavarasto, josta sähköä voidaan siirtää joka suuntaan tarpeen mukaan. Maan kattavaan sähkönsiirtoverkkoon on mahdollista liittää entistä enemmän uusiutuvaa energiaa, kun sähkön siirtäminen kauas tuotannosta on entistä tehokkaampaa. Jos aurinko- ja tuulienergia kasvavat merkittäväksi osaksi alueellista, suppeaa sähköverkkoa, niiden korvaaminen on hankalaa tyyninä ja pilvisinä päivinä.

Aurinkoenergiaa Saharasta

Yksi maailman suurimmista tulevaisuuden energiahankkeista on aurinkosähkön tuottaminen Saharan autiomaassa ja siirtäminen Eurooppaan. Saksalaisvetoinen hanke on saanut Euroopasta sekä rahoitusta että poliittista tukea. Eurooppa voisi tyydyttää jopa neljäsosan sähköntarpeestaan Saharasta siirrettävällä aurinkosähköllä, mutta tekniikka ei ole vielä ollut kypsää. Aurinkopaneelien hyötysuhteessa on edelleen paljon parantamisen varaa, mutta suurin kompastuskivi on ollut sähkönsiirto. Perinteisellä tekniikalla hävikit olisivat liian suuria, mutta suprajohtaviin kaapeleihin perustuva sähkönsiirto voi tulevaisuudessa ratkaista ongelman.

Tuplasti tuulesta

Kaapelit ja vikavirranrajoittimet eivät ole uusien suprajohteiden ainoita energiasovelluksia. Niistä voidaan valmistaa myös muuntajia, generaattoreita, moottoreita ja magneettisia energiavarastoja. Yksi lupaavimmista sovelluksista ovat tuulivoimaturbiinit. Malozemoff uskoo, että suprajohteiden avulla tuulienergian tuotanto kaksinkertaistuu nopeasti. Suprajohtavuutta hyödyntävät generaattorit ovat pienempiä niin kooltaan kuin painoltaankin, mikä parantaa niiden hyötysuhdetta. Ne eivät myöskään vaadi vaihdelaatikkoa, joka on tavallisissa tuulivoimageneraattoreissa arin osa. American Superconductorin valmistama kymmenen megawatin tuuliturbiini tuottaa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin puolet isompi tavanomainen tuuliturbiini.Yhtiön tuulivoimateknologia kehittyy myös suomalaisvoimin. Yhtiö osti maaliskuussa suomalaisen The Switch Engineeringin. Lähes 300 ihmistä työllistävä The Switch kehittää uuden sukupolven tehonmuokkaimia ja kestomagneettigeneraattoreita, joita käytetään tuulivoimaloissa.

Toimii ilman teoriaakin

Huoneenlämmössä suprajohtavuus saadaan aikaan vain, jos huone on Kuussa.

Suprajohtavuuden löysi hollantilainen Heike Kamerlingh Onnes vuonna 1911 tutkiessaan elohopean sähkönjohtavuutta. Hän havaitsi yllättäen, että metalleihin kuuluvan elohopean sähkönvastus katosi kokonaan, kun sitä jäähdytettiin riittävän kylmäksi, lähelle absoluuttista nollapistettä. Tähän saakka oli ajateltu, että metallin vastus pienenee lämpötilan laskiessa, mutta vastuksen äkillistä häviämistä ei osattu odottaa.Perinteisissä eli niin sanotuissa matalan lämpötilan suprajohteissa vastus häviää alle 30 kelvinissä eli –243 celcius-asteessa. Vuonna 1959 esitettiin teoria, jonka mukaan suprajohteissa elektronit muodostavat niin kutsuttuja Cooperin pareja. Ne voivat edetä häviöttömästi kidehilassa, jonka lämpöliike on riittävän vähäinen. Teoria ei kuitenkaan selitä suprajohtavuutta muissa kuin metalleissa. Uudet, niin sanotut korkean lämpötilan suprajohteet ovat kuparin oksideja tai muita kemiallisesti hyvinkin monimutkaisia yhdisteitä. Niiden suprajohtavuudelle ei ole vielä löytynyt varmaa selitystä. Korkein lämpötila, jossa suprajohtavuus on toistaiseksi havaittu, on 138 kelviniä eli –135 celsiusastetta.Käytännön sovellusten kannalta ratkaiseva ero perinteisten ja uuden sukupolven suprajohteiden välillä on se, että matalimmissa lämpötiloissa suprajohtavuuden aikaansaamiseksi tarvitaan heliumjäähdytystä, hieman korkeammissa lämpötiloissa riittää nestemäinen typpi. Helium on kallista, typpi ei. Typpeä voidaan nesteyttää suoraan ilmasta.

Teepä johto keraamista

Toinen ero on, että perinteiset suprat ovat metalleja, kun taas uuden sukupolven suprajohteet ovat rakenteeltaan keraameja. Se on ollut suurin hidaste suprajohtimien kehityksessä. Äärimmäisen hauras keraami ei ole helpoin materiaali, kun halutaan saada aikaan pitkä, ohut ja taipuisa johdin.Aluksi suprajohtimia valmistettiin viemällä suprajohtavaa materiaalia jauheena hopeaputkeen, joka suljettiin päistä ja käsiteltiin hyvin ohueksi. Jauhetta oli kuitenkin vaikea saada putkeen tasaisesti, eikä sen sähkönjohtavuus- ja magneettisuusominaisuuksia saatu helposti tasalaatuisiksi ja täysin hallittaviksi. Lisäksi hopeaa tarvittiin paljon, mikä teki johtimista hyvin kalliita.Nyt yleistyvät suprajohtimet on valmistettu täysin toisella tekniikalla. Niissä suprajohtavat yhdisteet kasvatetaan nanotasolla alustalle monikerrosrakenteeksi, joka päällystetään ohuella hopeakerroksella. Rakenteen vahvistamiseksi johdin laminoidaan ohuesti esimerkiksi kuparilla. Näin syntyy nauha, joka kestää taivuttamista.  Kesti vuosikausia, että valmistamisen kustannukset saatiin teollisesti järkevälle tasolle. Nyt tähän on päästy, ja valmistajia on useissa maissa. Nykyiset kaupalliset sovellukset eivät siis vaatineet uusien materiaalien löytämistä ja suprajohtavuuden teorian selviämistä vaan valmistustekniikan sitkeää ja pitkäjänteistä kehittämistä.

Huone Kuussa, yöllä

Huoneenlämmössä häviöttömästi johtavan yhdisteen metsästäminen jatkuu edelleen. Valitettavasti uusien suprajohteiden etsiminen on hakuammuntaa, koska toistaiseksi kukaan ei ole pystynyt selittämään, mistä keraamiyhdisteiden suprajohtavuus aiheutuu.Uusimmat tutkimukset antavat viitteitä siitä, että ilmiö liittyy magnetismiin. Lopullisen totuuden löytämiseen saattaa mennä vuosikausia. Osa tutkijoista uskoo, että huoneenlämmössä johtavia suprajohteita ei ole edes olemassa vaan ilmiö esiintyy vain matalissa lämpötiloissa.Tähänastinen lämpöennätys on 135 pakkasastetta. Huoneenlämpö ei siis ole lähelläkään – paitsi jos kyseinen huone sijaitsee Kuussa ja on yö. Niin tapaa vitsailla yksi suprajohtavuuden johtavista teoreetikoista, professori Jörg Schmalian.Mielenkiintoisia tutkimustuloksia kyllä putkahtaa esiin tavan takaa. Tänä vuonna rauta-arsenidiyhdisteiden suprajohtavia ominaisuuksia on saatu paremmiksi upottamalla ne toviksi punaviiniin ja ei-suprajohtavasta materiaalista on saatu suprajohtava voimakkaan lasersäteen avulla.Suprajohtavuutta tutkii tuhansia fyysikoita ympäri maailmaa. Yhdysvaltain tiedeviikolla Princetonin yliopiston professori Robert Cava sanoi toivovansa fyysikoiden ja kemistien yhteistyötä. Monet uusimmista suprajohteista ovat niin monimutkaisia yhdisteitä, että molempien tieteenalojen paras osaaminen olisi saatava samaan huoneeseen.Joka tapauksessa se, joka ratkaisee suprajohtavuuden salat, saa takuuvarmasti nobelin.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.