Susien paluu käynnisti pirullisen konfliktin, josta ei ole kuin yksi ulospääsy: opettelemme elämään kantojemme kanssa.

Teksti: Mika Remes

Susien paluu käynnisti pirullisen konfliktin, josta ei ole kuin yksi ulospääsy: opettelemme elämään kantojemme kanssa.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2010338 000 neliökilometriä, 5,3 miljoonaa ihmistä, 160 sutta. Luulisi löytyvän kaikille tilaa elää ja menestyä. Katin kontit, susikannan vahvistuminen on saanut suomalaisen yhteiskunnan vallan sekaisin. Missä liikkuukin, susi synnyttää vahvaa vastakkainasettelua. Skaala ulottuu sokeasta vihasta ja salakaadoista kiihkeään puolustamiseen. Väliin mahtuu suurin ryhmittymä, nimbyt, joille susi on okei muttei aivan nenän alla, not in my backyard.Metsähallituksen eräasioiden ylitarkastaja Jukka Bisi on setvinyt suomalaista susikärhämää. Liki vuosikymmenen kestänyt urakka on tuottanut väitöskirjan Suomalaisen susikonfliktin anatomia, joka tarkastetaan tässä kuussa Oulun yliopistossa.– Halusin ymmärtää suteen liittyviä ristiriitoja ja saada selville, miten konfliktia voisi hallita, hoitaa ja peräti ratkoa, Bisi kiteyttää.

Taposta tuli velvollisuusSuomessa ihmisen ja suden yhteiselon voi määritellä susivainon historiaksi. Tämä suunta valittiin jo 1300-luvulla, kun maalakiin kirjattiin lupa tappaa susi, karhu tai kettu missä tahansa tavattaessa.Suden vainoamisesta tuli kansalaisvelvollisuus. Sakon uhalla jokaisen miehen piti omistaa neljä sylttä pitkä susiverkko ja lähteä jahtiin aina kun kutsu kävi.1600-luvulla susien metsästys muuttui suunnitelmalliseksi, ja käyttöön otettiin tapporahat. Säädökset pysyivät voimassa myös siinä vaiheessa, kun Ruotsin valtakunnan lakia uudistettiin 1730-luvulla.Venäjän alaisuudessa susipolitiikka ei juuri muuttunut. Vuoden 1868 metsästysasetuksessa sudentappovelvollisuus sentään siirtyi kansalaisilta kunnille.Susiviha leimahti entisestäänSudet saivat tuta ihmisen vihan oikein kunnolla 1800-luvun loppupuolella. Vuosina 1866–1898 tilastoihin kirjattiin 5 598 sudenkaatoa.Pääsyy vihan ryöpsähtämiseen oli väestön ja karjatalouden kasvu. Karja laidunsi yleensä metsässä, missä se oli helppoa riistaa susille. Suurpetovahingot lisääntyivät merkittävästi. Vuosina 1877–1888 suurpedot – lähinnä sudet – tappoivat 40 198 lammasta, 6 972 nautaa, 14 189 poroa ja 4 436 muuta kotieläintä.Ratkaisevasti vihaa ruokki suden käyminen ihmisten kimppuun. Turun seudulla suden kerrottiin surmanneen ainakin 22 lasta. Myytti lapsia syövistä susista piirtyi traumaattisena kansakunnan muistiin. Susista oli syytä päästä eroon. Siksi tapporaha korotettiin sataan markkaan. Se ylitti työmiehen kuukausiansiot ja oli neljä kertaa suurempi kuin karhusta maksettava korvaus.Sudet metsästettiin tehokkaasti Etelä-Suomesta, ja kanta pieneni lopullisesti. Vuosisaalis vaihteli enää 4:n ja 26:n välillä. Kanta pysyi niukkana myös itsenäisyyden aikana. Jos jonnekin syntyi susilauma, se metsästettiin nopeasti pois.

Poroalueille pääsy kiellettyPaluun parrasvaloihin susi teki 1990-luvulla. Kanta vahvistui suojelutoimien ja Venäjältä vaeltaneiden susien ansiosta nopeasti. Kun Suomessa oli vuonna 1990 vain viisi lisääntyvää susiparia, oli niitä 2004 jo kuusitoista. Susi levittäytyi Itä-Suomesta länteen, ja maahan kehittyi 200–250 suden kanta.Susi ei kyennyt elämään ihmisiltä piilossa metsien uumenissa. Kotieläimiä, etenkin poroja, alkoi jäädä susien saaliiksi.Porojen ja susien yhteiselon mahdottomuudesta vallitseekin nykyään viranomaistahoja myöten konsensus. Susia ei voi päästää lisääntymään poroalueilla. Vahingot kasvavat liian suuriksi. Muualla maassa susi on ollut täysin rauhoitettu riistaeläin vuodesta 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. EU-direktiivien mukaan sutta saa metsästää vain hyvin tarkkaan määritellyin ehdoin. Kannan vahvistuessa susivahingot alkoivat lisääntyä myös Itä-Suomessa. Turvallisuuteen ja vahinkoihin vedoten siellä vaadittiin kaatolupia, ja niitä myös myönnettiin. Sitten suomalaiset luonnonsuojelijat valittivat Euroopan unionin komissioon sudenmetsästyksestä. Vastavetona metsästäjät keräsivät yli 20 000 nimen adressin, jossa perättiin paikalliselle väestölle lisää vaikutusmahdollisuuksia susikannan hoidossa. Konfliktin ainekset olivat koossa.

Jutussa myös koira haudattunaJukka Bisi lähetti väitöstyötään varten susikantaa koskevan kyselyn 235 alueelliselle luonnonkäytön ja luonnonsuojelun instituutiolle ja intressiryhmälle. Lisäksi hän kävi läpi 30 riistanhoitopiirissä järjestettyjen yleisötilaisuuksien keskustelut.Mitä vastaukset ja puheet kertovat konfliktin osapuolista?– Tiukimmin susikantaa halutaan rajoittaa porotalousalueiden lisäksi metsästyspiireissä, Bisi tietää. Metsästäjien on ollut vaikea sopeutua uuteen tilanteeseen.Suomalainen metsästyskulttuuri kehittyi vuosisadan ajan ilman suden tuntuvaa läsnäoloa. Tänä aikana metsästykseen tulivat vahvasti mukaan koirat, jotka ovat taloudellisesti ja sosiaalisesti tärkeitä omistajilleen. Kun sudet uhkaavat koiria, susikanta halutaan saada kuriin. Myös hirvet kaipaavat metsästäjien mielestä suojaa susilta.Muita suden vastustajia Bisin aineistossa ovat karja- ja lammastalouden harjoittajat, kunnat ja maakuntaliitot. Kiivaimmat puolustajat taas löytyvät luonnonsuojelupiireistä, tutkijoista ja ympäristöhallinnosta.– Susikonflikti näkyy myös maantieteellisenä kysymyksenä. Pelkokeskustelu nousee enemmän esiin Länsi-Suomen vähäsusisilla seuduilla kuin Itä-Suomen vakiintuneen kannan alueella. Kaupungeissa suhde susiin on toissijainen ja sutta puolustetaan tavallista intohimoisemmin, Bisi sanoo.

Ristiriita pitää sietääBisi ei tarjoa selvää käännettä susikonfliktiin. – 1800-luvulla asia ratkaistiin hävittämällä sudet. Nyt se ei enää onnistu. Susi on suojeltu eläin, Bisi toteaa.– Meillä on vahvoja intressiryhmiä sekä suden puolesta että sitä vastaan. Viranomaiset joutuvat tasapainoilemaan paikallisten, kansallisten ja ylikansallisten vaatimusten välillä. Ympäristökonflikteja voidaan luonnehtia helpoiksi tai pirullisiksi ratkaista. Susikonflikti on pirullinen, Bisi luonnehtii.– Sitä on mahdoton ratkaista kenenkään hyväksi, vastakkainasettelu on liian jyrkkä. Sen sijaan sitä on opittava sietämään. Sudet kuuluvat Suomen luontoon. Bisin mukaan hallinnossa on kehitetty yhdessä tekemistä, ja se on hänestä hyvä keino rakentaa luottamusta tai edes keskustelua osapuolten välille.Susipelko on kuitenkin iskostunut ihmisiin niin syvälle, ettei siitä helposti päästä. Jotkut tutkijat arvelevat sen jopa olevan jotenkin geneettistä. – Sutta pelätään, vaikka riski joutua sen hampaisiin on vähäinen. Susi ei tiettävästi ole tappanut Suomessa yhtään ihmistä 1880-luvun jälkeen. Epäonnekseen susi kuitenkin merkitsee ihmiselle vain riesaa. Kenties opimme pikkuhiljaa elämään suden kanssa, Bisi pohtii.

Mika Remes on vapaa toimittaja.

250 sutta sopivasti

Suomen nykyinen susikanta käsittää 150–160 yksilöä. Vielä 2007 susia arveltiin olevan noin 250. Sen määrän kansan niukka enemmistö olisi valmis myös hyväksymään, kertoo gallup, jonka Suurpedot.fi-sivusto viime vuoden lopulla teetti Taloustutkimuksella. Kyselyyn vastasi 1 004 suomalaista.Suopeimmin susiin suhtaudutaan pääkaupunkiseudulla, kielteisimmin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Ikäryhmistä nuorten asenteet ovat myönteisimmät.

Onko susia sopivasti, liikaa vai liian vähän, jos niitä on 250?Sopivasti 54 %Liian paljon 25 %Liian vähän 15 % Ei kantaa 6 %

Joka kolmas pelkää

Susipelko näyttää olevan hyvin pysyvä ilmiö. Sutta pelkää suomalaisista nykyään yhtä moni kuin 15 vuotta sitten. Kun Riku Lumiaro kartoitti asiaa 1995, pelkääjiä löytyi 32 prosenttia. Täsmälleen sama lukema saatiin viime syksynä, kun Suurpedot.fi kysyi tuntemuksia 1 007 suomalaiselta. Suttakin enemmän suomalaiset kammoavat karhua. Sitä ilmoitti pelkäävänsä 34 prosenttia vastaajista.

Pelkäätkö sutta?En 66 %Kyllä 32 %En osaa sanoa 2 %

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.