Ravinnosta pitäisi saada mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta. Kuva: Shutterstock
Ravinnosta pitäisi saada mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta. Kuva: Shutterstock

Masentaako pimeys? Iskeekö väsymys iltapäivällä? Oikeat ateriat oikeaan aikaan päivästä pitävät sinut valppaana ja hyväntuulisena.

Ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten tunnemme ja käyttäydymme. Hyvä esimerkki ravinnon ja aivojen yhteispelistä on hermovälittäjäaine serotoniini. Sen tuotantoa ja erittymistä on mahdollista muuttaa ateriavalinnoilla.

Hermoimpulssien kulkuun vaikuttava serotoniini säätelee unirytmiä, vireystasoa, ruokahalua, seksuaalisuutta ja mielialaa. Tutkimusten mukaan sillä on osuutensa myös tarkkaavaisuuden säilymisessä ja muistin toiminnassa.

Tryptofaani muokkaa mieltä

Serotoniinia muodostuu tryptofaani-aminohaposta, jota saadaan päivittäisestä ravinnosta noin puoli grammaa.

Tryptofaania on veressä aterioinnin jälkeen aiempaa enemmän, ja se puskee itsensä veri-aivoesteen läpi keskushermostoon. Aivoissa serotoniinin tuotanto vilkastuu, mikä karistaa ruokahalun ja kohottaa mieltä.

Monet tutkimukset osoittavat, että tryptofaaniton ruokavalio vähentää aivojen serotoniinia ja laskee mielialaa. Aminohapon puute voi lisätä masennusoireita, jos tautiin on taipumusta.

Tiedostamattomaan tryptofaanijahtiin turvautuvat erityisesti kaamosmasentujat. Kausiluonteisesta valon puutteesta aiheutuvan masennuksen uhrit ahmivat hiilihydraattipitoisia ruokia saadakseen tilapäistä lievitystä mielialaansa. Hiilihydraattihimo tankkaa mutkan kautta tryptofaanivarastoja.

Elintärkeät aminohapot käyvät kisaa pääsystä aivoihin. Sokerista ja tärkkelyksestä koostuvat hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä, joka puolestaan vauhdittaa tryptofaanin kertymistä aivoihin. Serotoniinipitoisuuden ja samalla mielen kohotusta havittelevan kannattaakin valita valkuaisainepitoisen aterian jatkeeksi makea jälkiruoka.

Kalasta hymyä huuleen

Myös rasvoilla näyttää olevan oma osuutensa mielialan säätelijänä. Potilastutkimukset viestivät, että kalojen monityydyttymättömät rasvat, erityisesti tietyt oomega-3-ryhmän rasvahapot, torjuisivat apeaa mieltä.

Ahdin antimia suosivissa väestöissä podetaan sydäntautien lisäksi tavallista vähemmän mielen sairauksia, erityisesti masennusta. Myös itsemurhariski saattaa olla pienempi, jos kalaa, kuten lohta, silliä, sardiineja tai tonnikalaa, löytyy joka päivä lautaselta. Mittaukset taas paljastavat, että masennuspotilaiden rasvahappopitoisuudet ovat tavallista alhaisempia.

Uskaliaimmat tutkijat esittävät, että länsimaiden masennusbuumi selittyisi ruokavalion köyhtymisellä. Oomega-kolmosia nautitaan nyt huomattavasti niukemmin kuin ennen.

Suotuisan vaikutuksen syytä ei tunneta tarkkaan. Rasvahapot luultavasti suojaavat solukalvoja, joiden kunto ratkaisee hermosolujen kyvyn välittää viestejä. Niiden voisi olettaa suojaavan myös muistin rapistumiselta.

Ulkomailla on parhaillaan menossa useita hoitokokeita, joissa testataan rasvahappojen kykyä lievittää muun muassa masennuspotilaiden oireita.

Näillä vaikutat

TRYPTOFAANI

Mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta saa valkuaisista, erityisesti lihasta, kalasta, juustosta ja kananmunista. Päivittäinen tarve on noin 240 milligrammaa. Esimerkiksi sadan gramman pihvistä irtoaa 1 300 milligrammaa tryptofaania. Parhaassa suhteessa tryptofaania ja muita välttämättömiä aminohappoja on vasikanlihassa, perunoissa, pavuissa ja herkkusienissä. Tiukalla kasvisruokavaliolla kitkuttelevan tryptofaanivarastot saattavat ehtyä.

OMEGA-3-RASVAHAPOT

Kasvisöljyt, kuten rypsiöljy, sekä rasvaiset kalat sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Kotimaisista kaloista parhaita omega-3-rasvahappojen lähteitä ovat lohet, muikku, siika ja silakka. Järkevä neuvo on nauttia kala-ateria kerran viikossa. C-kasetin kokoinen pala riittää.

KOFEIINI

Kahvin, teen ja virvoitusjuomien kofeiini on piristysaine, joka pieninä annoksina kohottaa mielialaa ja parantaa fyysistä suorituskykyä. Jo puoli kupillista riittää, jos kahvia nauttii harvoin. Kofeiinin vaikutus on voimakkaimmillaan 1/2–1 tunnin kuluttua. Tiuhaan kahvia latkiva menettää hyödyt ja pahimmillaan ahdistuu ja menettää yöunensa. Valvottavaan vaikutukseen riittää jo 200 milligrammaa kofeiinia, jonka saa parista kupillisesta. Kahvista nopeasti luopuva voi kärsiä vieroitusoireista, kuten päänsärystä ja mielialan vaihtelusta. Pulmat lievenevät viikon kuluessa. 

SUKLAA

Suklaassa on kofeiinin lisäksi toista hermostimulanttia teobromiinia, ja etenkin tummalla suklaalla on piristävää vaikutusta. Sadan gramman siivu vastaa kupillista kahvia. Suklaan mielialaa kohottava vaikutus johtuu osittain kaakaon sisältämästä fenyylietyyliamiinista. Pulmana ovat suklaan turhat rasvat.

SOKERI

Hermokudos käyttää energianlähteenä glukoosia. Sitä kuluu seitsemisen milligrammaa minuutissa. Aivot varastoivat osan sokerista, mutta tarvitsevat jatkuvaa täydennystä verenkierrosta. Epäsäännöllinen ruokailu voi laskea verensokeria ja aiheuttaa ärtymystä. Välipalat 2–4 tunnin välein pitävät mielialan korkealla. 

ALKOHOLI

Vaikka alkoholi aluksi kohottaakin mielialaa, sen reipas naukkailu lisää masennustaipumusta. Alkoholi heilauttaa mieltä, sillä se kiihdyttää tryptofaania hajottavan entsyymin tuotantoa. Tryptofaanivaje saattaisi selittää sen, miksi kosteaa iltaa seuraa "morkkis".

Liikakäyttö myös hidastaa aivosolujen toimintaa ja heikentää huomiokykyä. Kohtuullisesta käytöstä saattaa kuitenkin olla hyötyä. Väestötutkimusten ja eläinkokeiden mukaan lasi tai puolikas viiniä päivässä voi suojata hermosolujen rappeutumiselta. 

NIKOTIINI

Nikotiini lievittää tupakoitsijan stressiä. Toisaalta sen tiedetään lisäävän masentuneisuutta.

Parhaimmillaan nikotiini parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Eläinkokeissa sen on todettu matkivan tietyn hermovälittäjäaineen, asetyylikoliinin, toimintaa ja tehostavan muistia. Iäkkäiden ruumiinavaustutkimukset osoittavat, että tupakoineilta löydetään keskimääräistä vähemmän Alzheimerin taudille tyypillisiä aivomuutoksia. Tupakointiin liittyvien vaarojen takia tutkijat etsivät terveyshyötyjä nikotiinilaastareista.

Asiantuntijat: professori Raimo Sulkava, Kuopion yliopisto, ja LKT, erikoislääkäri Antti Tanskanen, Kuopion yliopistollinen sairaala. Lisälukemista teoksessa Ravitsemustiede (Duodecim 1999).
 
 Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2000

Rytmiä ruokailuun

Vetääkö veltoksi lounaan päätteeksi? Mitä enemmän haarukoit rasvaa ja hiilihydraatteja etenkin iltapäivisin, sitä varmemmin vireystaso laskee. Samalla kyky suoriutua valppautta vaativista tehtävistä heik-enee. Herkimmillä hiili-ydrattipommi lisää selvästi nukahtamisalttiutta.

Aterioiden rytmityksellä ja ruokavalinnoilla voit vaikutaa vireystilaasi. Kaupan päälle varmistat hyvän yöunen.

Aamiainen saa olla tukeva ja proteiini-pitoinen.

Lounas on paras pitää kevyenä ja kasvisvoittoisena.

Päivällinen, joka on melko täyttävä ja tihkuu sekä hiilihydraatteja että proteiineja, kuten tryptofaaneja,  kannattaa nauttia vasta illalla seitsemän–yhdeksän aikaan.

Pelkkiä vaihtoehtohoitoja käyttäneet syöpäpotilaat kuolivat huomattavasti todennäköisemmin kuin tavanomaista hoitoa saaneet, osoitti yhdysvaltalainen tutkimus.

Jos haluaa selvitä syövästä, kannattaa luottaa lääkäriin.

Syöpäkuolleisuus oli Yalen yliopiston tutkimuksessa jopa viisi kertaa suurempaa niillä, jotka hoitivat syöpäänsä pelkillä vaihtoehtoisilla menetelmillä kuin niillä, jotka kävivät tavanomaisissa hoidoissa.

Tulos ei sinänsä yllätä.

Vaihtoehtohoitojen kuten vaikkapa luontaistuotteiden ja homeopatian tehosta syövän tai muiden sairauksien hoidossa ei ole mitään näyttöä. Ne on jopa osoitettu tehottomiksi. Siksi puhutaan myös uskomushoidoista.

Harvemmin on silti tutkittu, miten vaihtoehtohoitoihin turvautuminen näkyy syöpäkuolleisuudessa.

Tutkijat tarkastelivat 840 amerikkalaisen syöpäpotilaan tapauksia. Tiedot oli kerätty kansallisesta syöpätietokannasta.

Potilaista 560 oli saanut syöpäänsä lääketieteellistä hoitoa ja 280 henkilöä hoiti syöpäänsä vain vaihtoehtoisilla menetelmillä. Kaikki potilaat olivat saaneet lääkäriltä syöpädiagnoosin vuosina 2004–2013.

Potilailla oli erilaisia syöpiä. Kaikkien syöpien kohdalla vaihtoehtohoitoihin turvautuneessa ryhmässä kuolleisuus oli suurempi.

Vaihtoehtohoitojen käyttäjistä rintasyöpään sairastuneet kuolivat 5,6 kertaa todennäköisemmin kuin tavaomaista hoitoa saaneet.

Paksusuolen syöpään sairastuneet vaihtoehtohoitojen käyttäjät kuolivat 4,5 kertaa todennäköisemmin ja keuhkosyöpään kaksi kertaa todennäköisemmin.

Keskimäärin riskitiheyksien suhde (hazard ratio) oli 2,5. Se tarkoittaa, että jokaista syöpäänsä kuollutta potilasta kohden vaihtoehtohoitojen käyttäjiä menehtyi 2,5 samaan sairauteen.

”Meillä on nyt näyttöä siitä, että vaihtoehtohoitojen käyttäminen toimivaksi todettujen hoitojen sijaan lisää kuolemanvaaraa. Toivottavasti tiedosta on hyötyä lääkäreille, jotka neuvovat potilaita hoitoihin liittyvissä valinnoissa”, sanoo tutkimusta johtanut syöpälääkäri Skyler Johnson Yalen yliopistollisesta sairaalasta tiedotteessa.

Uusista hoitomuodoista voi toki löytyä joitain toimivia, huomauttaa toinen tutkijoista, tohtori Cary Gross. Niitä pitäisi tutkia lisää.

”Meidän täytyy ymmärtää paremmin, mitkä hoidoista toimivat ja mitkä ei, oli kyse esimerkiksi uudenlaisesta immunoterapiasta tai suurista vitamiiniannoksista, jotta potilaat voivat tehdä oikeita päätöksiä”, Gross sanoo.

Tutkimuksen julkaisi Journal of the National Cancer Institute.

Vaihtoehtohoitoja käytetään Suomessakin. Täysi kieltäytyminen lääkärin hoidosta on kuitenkin harvinaista.

Suomeen on kaavailtu niin sanottua puoskarilakia, joka säätelisi vaihtoehtohoitoja ja niiden antajia, mutta lakihanke kaatui seitsemän vuotta sitten.

Kysely

Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

MooM
Seuraa 
Viestejä4916
Liittynyt29.6.2012

Viikon gallup: Oletko kokeillut vaihtoehtohoitoja?

Huomautuksena: on myös kokeellisia hoitoja, jotka ovat sinä vaiheessa testausta, että eivät vielä ole pätevästi toimiviksi osoitettuja. Eivätkä ehkä sellaisiksi koskaan osoitukaan. Näitä tosin ei yleensä nimitetä vaihtoehtohoidoiksi. Muuten samaa mieltä. Tosin onhan meillä vaihtoehtoisia faktojakin nykyisin... Puoskarointi ehkä on turhan painolastinen sana, mutta 'uskomushoito' on oma suosikini.
Lue kommentti

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

Suomen kesä on täynnä kulttuuritapahtumia. Jos kulttuuri ymmärretään väljästi ihmisen eri kykyjen kehittämiseksi, sen piiriin voidaan laskea melkein mitä vain eukonkannosta oopperaan.

Kulttuuri-sanan lähtökohta on latinan cultūra, joka tarkoittaa maanviljelyä tai jalostamista. Jo muinaiset roomalaiset puhuivat ’hengenviljelystä’, jolla tarkoitettiin henkisten kykyjen kehittämistä mahdollisimman täydellisiksi.

Lainasanojen kulkusuuntien perusteella voi päätellä, mistä sanan tarkoittama ilmiö on peräisin ja miten se on levinnyt kielialueelta toiselle.

Uusimman sanaston kohdalla asia tuntuu itsestään selvältä, koska kehitys on yleisesti tunnettua. Ketään ei yllätä tieto siitä, että popmusiikin sanasto on suurelta osin angloamerikkalaista. Vastaavalla tavalla myös vanhemmat sanakerrostumat kertovat kulttuuri-ilmiöiden synty-, kehitys- ja leviämisprosesseista.

Vanhojen lainojen kohdalla asiaa mutkistaa se, että samat sanat ovat kulkeneet monia eri teitä ja niiden merkitys on aikojen kuluessa muuttunut käyttökontekstin mukaan.

Esimerkiksi orkesteri on lainattu suomen kieleen 1800-luvun puolimaissa ruotsista, mutta alkuaan se juontuu antiikin kreikasta, jossa se sananmukaisesti merkitsi tanssimispaikkaa eli kuoron ja näyttelijöiden esiintymisaluetta teatterissa. Vasta 1700-luvulla sana sai soitinyhtyeen merkityksen.

Kreikasta saatu teatteri on alun perin tarkoittanut katselupaikkaa, esimerkiksi istumiseen soveltuvaa rinnettä, jonka edessä näytös esitettiin. Skene oli esiintymisalueen taakse pystytetty teltta tai muu tilapäinen pukusuoja, josta myöhemmin kehittyi oikea näyttämörakennelma.

Suomeen skene on lainattu tuoreena slangisanana englannista näkymän merkityksessä. Teatteriin ja elokuvaan liittyvässä ammattisanastossa samaa alkuperää olevia aineksia on käytetty jo aiemmin. Esimerkkejä ovat käsikirjoittajaa tarkoittava skenaristi ja lavastustaidetta merkitsevä skenografia.

Kesäteatterien suosikkiohjelmistoa ovat huvinäytelmät eli komediat. Nimityksen taustalla on kreikan kulkuetta merkitsevä komos.

Vanhimmat komediat ovat olleet kulkueen muodossa esitettyjä riehakkaita lauluja ja tansseja, joiden lomassa on heitetty herjaa sekä katselijoille että yhteiskunnan silmäätekeville. Samat konstit purevat myös Suomen suvessa, satoi tai paistoi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 8/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Mystiikka palasi metsään

Puilla ei ole tunteita. Se on silkkaa mystiikkaa.

 

PÄÄUUTISET

Unohtaminen palvelee älyä

Muisti syntyi tekemään viisaita päätöksiä,
ei keräämään nippelitietoa.

Nykyihmisen suhteet mutkistuivat

Jo alkuvaiheen esiäiti kohtasi neandertalmiehen.

Auringonpimennys on geometriaa

Avaruuden mitoissa Kuu näyttää meistä
yhtä suurelta kuin Aurinko.

Luvassa akuton puhelin

Mallikappaletta on jo testattu koesoitoilla.

 

ARTIKKELIT

Rakkaus iskee kuin raju stressi

Kun häntätumakkeessa leimahtaa, aivoihin hyökyy
hormonimyrsky, joka suistaa mielen raiteilta.

Mistä löytyy uusi Maa?

Suurteleskooppi alkaa etsiä elämän merkkejä eksoplaneetoilta.
Sille on jo seitsemän lupaavaa kohdetta.

Papillooman perässä

Paleogeneetikko teki hämmästyttävän löydön:
nopeasti yleistyvä seksitauti tuli neandertaleilta.

Viljelmille halutaan villejä pölyttäjiä

Jos kimalaiset ja muut mesipistiäiset katoavat,
me menetämme hedelmät, marjat ja kasvikset.

Jos juokset, juokse oikein

Hyvä tekniikka säästää rasitusvammoilta.
Asiantuntija antaa ohjeet terveelliseen tyyliin.

Paha hiili kiertää hyötykäyttöön

Suomessakin kehitetään menetelmiä, joilla
hiilidioksidista saa ruokaa ja raaka-aineita.

 

TIEDE VASTAA

Kauanko ihminen voi olla pissaamatta?

Miltä avaruudessa tuoksuu?

Voiko verta imevä punkki räjähtää?

Miksi kuulokkeiden piuhat sotkeutuvat?

Miksei alkeishiukkasta voi pilkkoa?

Kuinka kauan kanto elää?

 

KIRJAT

Menneestä jäi järeät jäljet

Kummuissa ja kivissä on meidän tarinamme. Salaisuuksineen.

 

OMAT SANAT

Kesäteatteri palaa juurilleen

Antiikin komos viihdytti samoilla aineksilla.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Totuuden rakastaja

Filosofi Ilkka Niiniluoto taistelee huuhaata vastaan.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Kantavanhemmillemme sana tarkoitti vielä kuviota.

Kesänviettoon kuuluu itsensä hemmottelu, ja moni tekee sen lukemalla. Mikä olisikaan leppoisana hellepäivänä sen mukavampaa kuin rentoutua lepotuolissa, siemailla virkistävää juomaa ja ottaa käteen hyvä kirja.

Kirjat ovat tulleet suomalaisten elämään jo keskiajalla. Niitä näki kirkon alttarilla sekä pappien ja pyhimyspatsaiden käsissä. Harvat niitä osasivat lukea ja vielä harvemmat kirjoittaa, mutta kirjoiksi ne kuitenkin osattiin tunnistaa ja nimittää.

Kirja-sana esiintyy kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, myös kantasuomessa, mutta merkitykset vaihtelevat. Ilmeisesti se on alkuaan tarkoittanut neulottua tai piirrettyä kuviota. Tästä muistuttavat johdokset kirjailla ja kirjoa.

Suomen eteläisessä sukukielessä virossa kirjaa sanotaan raamatuksi. Tämä on venäläinen laina, joka on viron kautta levinnyt myös suomeen. Vanhassa kirjakielessä sitä on käytetty yleisesti kirjan merkityksessä, ja vasta myöhemmin se on täsmentynyt tietyn pyhän kirjakokoelman erisnimeksi.

Tästä puolestaan käytettiin nimitystä Biblia ennen kuin se vaihdettiin Raamatuksi 1800-luvulla. Biblia on kreikkaa ja merkitsee kirjoja monikossa. Sanan taustalla on muinaisen foinikialaisen kaupungin nimi Byblos. Sen satamasta laivattiin maailmalle kirjoitusalustana käytettyä papyrusta.

Kirjain on uudissana, jonka on keksinyt E. A. Ingman vuonna 1834. Sitä ennen kirjaimia nimitettiin ruotsin bokstav-sanasta väännetyillä vastineilla, kuten pokstaavi tai puustavi.

Ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittaja Antti Lizelius tarjosi käyttöön sananmukaista suomennosta kirjansauva, mutta se ei saanut kannatusta.

Lehti on vanha indoeurooppalainen laina, joka alun perin on tarkoittanut kasvin lehteä.

Merkityksen laajenemiselle ovat tarjonneet mallia latinan folium ja ruotsin blad, joilla on jo aiemmin ollut molemmat merkitykset. Vanhassa kirjasuomessa käytettiin lainasanaa plati ennen kuin edellä mainittu Lizelius otti käyttöön lehti-sanan sen rinnalla.

Lukea on vanha perintösana, joka on merkinnyt alkuaan laskemista tai luettelemista. Ulkoluku on ollut muistista luettelemista, sisälukua opeteltiin piispa Gezeliuksen johdolla 1600-luvun loppupuolella. Niistä ajoista muistuttaa sananlasku: Lue poikani kirja, kyllä kirja palkan maksaa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2017