Ravinnosta pitäisi saada mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta. Kuva: Shutterstock

Masentaako pimeys? Iskeekö väsymys iltapäivällä? Oikeat ateriat oikeaan aikaan päivästä pitävät sinut valppaana ja hyväntuulisena.

Ruokavalio vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten tunnemme ja käyttäydymme. Hyvä esimerkki ravinnon ja aivojen yhteispelistä on hermovälittäjäaine serotoniini. Sen tuotantoa ja erittymistä on mahdollista muuttaa ateriavalinnoilla.

Hermoimpulssien kulkuun vaikuttava serotoniini säätelee unirytmiä, vireystasoa, ruokahalua, seksuaalisuutta ja mielialaa. Tutkimusten mukaan sillä on osuutensa myös tarkkaavaisuuden säilymisessä ja muistin toiminnassa.

Tryptofaani muokkaa mieltä

Serotoniinia muodostuu tryptofaani-aminohaposta, jota saadaan päivittäisestä ravinnosta noin puoli grammaa.

Tryptofaania on veressä aterioinnin jälkeen aiempaa enemmän, ja se puskee itsensä veri-aivoesteen läpi keskushermostoon. Aivoissa serotoniinin tuotanto vilkastuu, mikä karistaa ruokahalun ja kohottaa mieltä.

Monet tutkimukset osoittavat, että tryptofaaniton ruokavalio vähentää aivojen serotoniinia ja laskee mielialaa. Aminohapon puute voi lisätä masennusoireita, jos tautiin on taipumusta.

Tiedostamattomaan tryptofaanijahtiin turvautuvat erityisesti kaamosmasentujat. Kausiluonteisesta valon puutteesta aiheutuvan masennuksen uhrit ahmivat hiilihydraattipitoisia ruokia saadakseen tilapäistä lievitystä mielialaansa. Hiilihydraattihimo tankkaa mutkan kautta tryptofaanivarastoja.

Elintärkeät aminohapot käyvät kisaa pääsystä aivoihin. Sokerista ja tärkkelyksestä koostuvat hiilihydraatit lisäävät insuliinin eritystä, joka puolestaan vauhdittaa tryptofaanin kertymistä aivoihin. Serotoniinipitoisuuden ja samalla mielen kohotusta havittelevan kannattaakin valita valkuaisainepitoisen aterian jatkeeksi makea jälkiruoka.

Kalasta hymyä huuleen

Myös rasvoilla näyttää olevan oma osuutensa mielialan säätelijänä. Potilastutkimukset viestivät, että kalojen monityydyttymättömät rasvat, erityisesti tietyt oomega-3-ryhmän rasvahapot, torjuisivat apeaa mieltä.

Ahdin antimia suosivissa väestöissä podetaan sydäntautien lisäksi tavallista vähemmän mielen sairauksia, erityisesti masennusta. Myös itsemurhariski saattaa olla pienempi, jos kalaa, kuten lohta, silliä, sardiineja tai tonnikalaa, löytyy joka päivä lautaselta. Mittaukset taas paljastavat, että masennuspotilaiden rasvahappopitoisuudet ovat tavallista alhaisempia.

Uskaliaimmat tutkijat esittävät, että länsimaiden masennusbuumi selittyisi ruokavalion köyhtymisellä. Oomega-kolmosia nautitaan nyt huomattavasti niukemmin kuin ennen.

Suotuisan vaikutuksen syytä ei tunneta tarkkaan. Rasvahapot luultavasti suojaavat solukalvoja, joiden kunto ratkaisee hermosolujen kyvyn välittää viestejä. Niiden voisi olettaa suojaavan myös muistin rapistumiselta.

Ulkomailla on parhaillaan menossa useita hoitokokeita, joissa testataan rasvahappojen kykyä lievittää muun muassa masennuspotilaiden oireita.

Näillä vaikutat

TRYPTOFAANI

Mieltä trimmaavaa serotoniinin esiastetta saa valkuaisista, erityisesti lihasta, kalasta, juustosta ja kananmunista. Päivittäinen tarve on noin 240 milligrammaa. Esimerkiksi sadan gramman pihvistä irtoaa 1 300 milligrammaa tryptofaania. Parhaassa suhteessa tryptofaania ja muita välttämättömiä aminohappoja on vasikanlihassa, perunoissa, pavuissa ja herkkusienissä. Tiukalla kasvisruokavaliolla kitkuttelevan tryptofaanivarastot saattavat ehtyä.

OMEGA-3-RASVAHAPOT

Kasvisöljyt, kuten rypsiöljy, sekä rasvaiset kalat sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja. Kotimaisista kaloista parhaita omega-3-rasvahappojen lähteitä ovat lohet, muikku, siika ja silakka. Järkevä neuvo on nauttia kala-ateria kerran viikossa. C-kasetin kokoinen pala riittää.

KOFEIINI

Kahvin, teen ja virvoitusjuomien kofeiini on piristysaine, joka pieninä annoksina kohottaa mielialaa ja parantaa fyysistä suorituskykyä. Jo puoli kupillista riittää, jos kahvia nauttii harvoin. Kofeiinin vaikutus on voimakkaimmillaan 1/2–1 tunnin kuluttua. Tiuhaan kahvia latkiva menettää hyödyt ja pahimmillaan ahdistuu ja menettää yöunensa. Valvottavaan vaikutukseen riittää jo 200 milligrammaa kofeiinia, jonka saa parista kupillisesta. Kahvista nopeasti luopuva voi kärsiä vieroitusoireista, kuten päänsärystä ja mielialan vaihtelusta. Pulmat lievenevät viikon kuluessa. 

SUKLAA

Suklaassa on kofeiinin lisäksi toista hermostimulanttia teobromiinia, ja etenkin tummalla suklaalla on piristävää vaikutusta. Sadan gramman siivu vastaa kupillista kahvia. Suklaan mielialaa kohottava vaikutus johtuu osittain kaakaon sisältämästä fenyylietyyliamiinista. Pulmana ovat suklaan turhat rasvat.

SOKERI

Hermokudos käyttää energianlähteenä glukoosia. Sitä kuluu seitsemisen milligrammaa minuutissa. Aivot varastoivat osan sokerista, mutta tarvitsevat jatkuvaa täydennystä verenkierrosta. Epäsäännöllinen ruokailu voi laskea verensokeria ja aiheuttaa ärtymystä. Välipalat 2–4 tunnin välein pitävät mielialan korkealla. 

ALKOHOLI

Vaikka alkoholi aluksi kohottaakin mielialaa, sen reipas naukkailu lisää masennustaipumusta. Alkoholi heilauttaa mieltä, sillä se kiihdyttää tryptofaania hajottavan entsyymin tuotantoa. Tryptofaanivaje saattaisi selittää sen, miksi kosteaa iltaa seuraa "morkkis".

Liikakäyttö myös hidastaa aivosolujen toimintaa ja heikentää huomiokykyä. Kohtuullisesta käytöstä saattaa kuitenkin olla hyötyä. Väestötutkimusten ja eläinkokeiden mukaan lasi tai puolikas viiniä päivässä voi suojata hermosolujen rappeutumiselta. 

NIKOTIINI

Nikotiini lievittää tupakoitsijan stressiä. Toisaalta sen tiedetään lisäävän masentuneisuutta.

Parhaimmillaan nikotiini parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta. Eläinkokeissa sen on todettu matkivan tietyn hermovälittäjäaineen, asetyylikoliinin, toimintaa ja tehostavan muistia. Iäkkäiden ruumiinavaustutkimukset osoittavat, että tupakoineilta löydetään keskimääräistä vähemmän Alzheimerin taudille tyypillisiä aivomuutoksia. Tupakointiin liittyvien vaarojen takia tutkijat etsivät terveyshyötyjä nikotiinilaastareista.

Asiantuntijat: professori Raimo Sulkava, Kuopion yliopisto, ja LKT, erikoislääkäri Antti Tanskanen, Kuopion yliopistollinen sairaala. Lisälukemista teoksessa Ravitsemustiede (Duodecim 1999).
 
 Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2000

Rytmiä ruokailuun

Vetääkö veltoksi lounaan päätteeksi? Mitä enemmän haarukoit rasvaa ja hiilihydraatteja etenkin iltapäivisin, sitä varmemmin vireystaso laskee. Samalla kyky suoriutua valppautta vaativista tehtävistä heik-enee. Herkimmillä hiili-ydrattipommi lisää selvästi nukahtamisalttiutta.

Aterioiden rytmityksellä ja ruokavalinnoilla voit vaikutaa vireystilaasi. Kaupan päälle varmistat hyvän yöunen.

Aamiainen saa olla tukeva ja proteiini-pitoinen.

Lounas on paras pitää kevyenä ja kasvisvoittoisena.

Päivällinen, joka on melko täyttävä ja tihkuu sekä hiilihydraatteja että proteiineja, kuten tryptofaaneja,  kannattaa nauttia vasta illalla seitsemän–yhdeksän aikaan.

Katupöly on vähentynyt 2000-luvulla. Nastarenkaista luopuminen puhdistaisi ilmaa selvästi.

Pölyä on jo kaupunkien ilmassa. Esimerkiksi helsinkiläisistä jopa 40 prosenttia kärsii katupölystä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Eniten katupöly vaivaa astmaatikkoja, ikääntyneitä ja ihmisiä, joilla on keuhkoahtaumaa tai sepelvaltimotautia. Näiden ryhmien oireet voivat pahentua, jos siitepölykausi sattuu yhteen katupölyn kanssa.

Katupölystä 40–50 prosenttia irtoaa teiden päällysteistä. Renkaat ja erityisesti niiden nastat jauhavat tienpintaa hiukkasiksi. Nastarenkaista luopuminen vähentäisi katupölyn määrää merkittävästi.

Helsingin alueella neljäsosa autoilijoista käyttää kitkarenkaita. Ne eivät kuluta asfalttia yhtä paljon kuin nastat.

Oslossa kitkarenkaiden osuus on saatu nostettua jo 1990-luvulla 50 prosenttiin. Helsinki tähtää samaan vuoteen 2025 mennessä.

Norjassa on Oslossa ja Bergenissä nastarenkaille tullit. Jos vaihtaa kitkarenkaisiin, saa siihen rahallista tukea. Ruotsissa on katuja, joilla ei saa ajaa nastarenkailla.

Nastarenkaat eivät ole kitkarenkaita turvallisempia. Tutkimusten mukaan kuolonkolareita sattuu molemmilla rengastyypeillä samassa suhteessa.

Kysely

Kärsitkö katupölystä?

Ärrän tärinä häiritsee suloista sisältöä.

Aina kun järjestetään äänestys suomen kielen kauneimmasta sanasta, kärkipäähän nousee rakas tai jokin sen johdannaisista, kuten rakastaa tai rakkaus. Mielenkiintoista kyllä samat sanat sijoittuvat hyvin myös rumimpien sanojen mittelöissä.

Kielentutkijan näkökulmasta kahtalaisuus on ymmärrettävää. Sanoissa on aina kaksi puolta, äänneasu ja merkitys. Rakkaan tapauksessa merkitys on kaunis, äänneasusta voidaan kiistellä.

Kauniina pidetään yleensä sellaisia sanoja, joissa on soinnillisia, pehmeitä konsonantteja. Helmi, lilja, lumi ja solina ovat tyypillisiä esimerkkejä kauniista sanoista.

Sen sijaan voimakkaasti ja terävästi ääntyvät konsonantit voivat tehdä sanasta vastenmielisen: kirota, perkele, räkä, rätti.

Monille rakas voi olla hankala sana jo äänneasunsa takia. Aggressiivisesti tärisevä ärrä vaatii paljon energiaa, eikä ässäkään ole niitä helpoimpia äänteitä. Näitä konsonantteja koskevat ääntämisongelmat ovat tavallisia puhumaan opettelevilla lapsilla, ja niihin saattaa myöhemminkin liittyä henkilökohtaisia pelon ja epäonnistumisen tunteita.

Suomalais-ugrilaiset esi-isämme eivät vielä rakkaudesta haastelleet, sillä rakas on Itämeren alueella saatu germaaninen laina, jolla ei ole vastineita etäsukukielissä.

Nykysuomi antaa sen merkityksestä myönteisellä tavalla yksipuolisen kuvan. Sana on vuosisatojen ajan ollut ahkerassa kirjakielisessä käytössä, ja varsinkin uskonnollisessa kielessä se on jo varhain vakiintunut ilmaisemaan syvää kiintymystä ja kunnioitusta.

Murteissa ja karjalan kielessä merkitysten kirjo on suurempi. Rakas voi tarkoittaa esimerkiksi halukasta, ahnetta, sitkeää tai tarttuvaa, ja sillä voi kuvata muutakin kuin ihmisten tunteita, vaikkapa herkästi tarttuvaa tautia tai kärkkäästi ahdistelevaa kärpästä.

Rakas-sanan alkuperäinen merkitys liittyy haluamiseen ja himoamiseen, ja sen sisältö on täsmentynyt kohteen ja tilanteen mukaan. Vastaava merkityshistoria on myös saksan ja ruotsin rakasta merkitsevillä sanoilla lieb ja kär.

Siirtyminen fyysisen tuntemuksen ilmauksesta abstraktin tunteen merkitykseen on aivan luonnollinen kehityskulku, sillä suuri osa ihmiselle ominaisesta käsitteellisestä ajattelusta on yleensäkin kehittynyt ruumiillisten kokemusten ja niiden vertauskuvallisen laajentamisen pohjalta.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 3/2017

 

PÄÄKIRJOITUS

Ruoasta tuli uskon asia

Ihminen kaipaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

 

PÄÄUUTISET

Masentunut osaa luopua

Muidenkin olisi hyvä erottaa, milloin sinnikkyys on turhaa.

Maa teki itsekin vettä

Komeetat eivät tuoneetkaan kaikkea kosteutta.

Suomi saa lisää piknikilmoja

Keskimäärin maailma menettää leppeitä säitä.

Kun fakta ei tehoa, käytä judoa

Tosiasiat kilpistyvät usein torjuntaan.

 

ARTIKKELIT

Nyt loppui unohtelu. Terästä muistia

Hyvä muisti ei ole harvojen etuoikeus.
Pitää vain opetella tallentamaan tietoa tehokkaasti.

Maailma rakentaa pilviin

Pilvenpiirtäjistä on tullut niin hulppeita,
ttä korkeimmille on jo omat luokat: super ja mega.

Nitraatti tekee enemmän hyvää kuin pahaa

Yhdisteestä puffahtaa terveellistä kaasua.

Eurooppa rakentui Suomen ympärille

Kun Eurooppa viimein valmistui, Suomi oli pyörinyt
annerten karkeloissa runsaat miljardi vuotta.

Väestöpommi tikittää taas

Maailman väkiluvun kasvu ei taittunut odotetusti.

Mata Hari: Mestarivakooja syntyi
näytösoikeudenkäynnissä

Mata Hari tuo mieleen salaisen agentin yhtä varmasti
uin James Bond. Yhtä fiktiivinen oli urakin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ruostumaton teräs ruostuu?

Reagoiko maanjäristysmittari nauruun?

Helliikö kookosöljy hampaita?

Miten Maan kävisi, jos muut planeetat katoaisivat?

Miksi jokin tuuliturbiineista on aina pysähdyksissä?

Miksi mustat kasvikset ovat harvinaisia?

 

KIRJAT

Toinen äly asuu vatsassa

Julkkisfyysikon kirjantynkä

Vapaus vaatii vastuuta

 

OMAT SANAT

Ruman kaunis rakkaus

Ärrän tärinä häiritsee suloista sisältöä.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Ison datan varhainen velho

Teuvo Kohonen keksi, miten tietomassoja voi järjestää ja tulkita.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet

Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Moni nimi syntyi armeijassa.

Sukunimet säädettiin Suomessa pakollisiksi vasta vuoden 1920 sukunimilaissa. Tätä ennen varsinkin länsisuomalaisen maalaisväestön keskuudessa oli tavallista, että periytyvää sukunimeä ei ollut lainkaan.

Etunimen lisäksi käytettiin jonkinlaista lisänimeä, esimerkiksi isännimeä, kuten Mikko Antinpoika, tai kotitalon nimeä, Isontalon Antti.

Koska nimivalikoima oli suppea, erotettiin samannimiset henkilöt esimerkiksi ulkonäköä, ikää tai ammattia kuvaavilla lisänimillä: Jaakko Vääräsuu, Vanha-Matti, Hannu Suutari. Samalla henkilöllä saattoi olla useita lisänimiä elämänsä aikana.

Armeijan leipiin joutuminen oli nimisysteemin kannalta erityistapaus. Siellä oli tärkeää, että joka miehellä oli lyhyt, iskevä ja saman osaston muista nimistä erottuva nimi.

Sellaisen saattoi antaa vaikkapa rykmentin päällikkö tai häntä avustava kirjuri. Kun armeijan kieli oli 1800-luvun alkuun asti ruotsi, myös annetut nimet olivat yleensä ruotsinkielisiä.

Sotilasnimiä poimittiin sopivista aihepiireistä, esimerkiksi aseiden ja varusteiden nimityksistä – Pihl ’nuoli’, Spets ’kärki’ – ja toivottuja ominaisuuksia kuvaavista sanoista, kuten Modig ’peloton’ tai Rask ’ripeä’.

Eläinten ja kasvien nimiä oli Itä-Suomessa jo vanhastaan käytetty sukuniminä, ja niille löytyi helposti myös ruotsinkielisiä vastineita. Karhusta tuli Björn, Kuhasta Göös, Haavasta Asp ja Tammesta Ek.

Kun kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg kuvasi Vänrikki Stoolin tarinoissa vuosien 1808–1809 Suomen sotaa ja suomalaisia sotilaita, hän käytti näistä tyypillisiä ruotsalaisia sotilasnimiä.

Ne säilytettiin yleensä myös runojen suomennoksissa: Flink ’nokkela’, Klinga ’miekka’, Munter ’hilpeä’, Pistol ’pistooli’, Stolt ’uljas’, Stool ’teräs’, Svärd ’miekka’. Rumpalin nimi oli Larm ’meteli, hälytys’ ja kuormarenki oli Spelt ’spelttivehnä’.

Vain pari nimeä on suomennettu: Luoti ja Miekka. Hurtig ’reipas’ on muokattu asuun Hurtti ja Dufva ’kyyhky’ asuun Tuuva.

Ruotsalaismallinen ruotuarmeija lakkautettiin autonomian alussa, mutta Krimin sodan aikoihin se organisoitiin uudelleen. Silloin alettiin antaa myös suomalaisia sotilasnimiä, esimerkiksi Elo, Kivi, Ranta, Valo, Virta ja Voima.

Suuri osa vanhoista sotilasnimistä on edelleen käytössä sukuniminä joko sellaisenaan tai sukunimille ominaisella nen-päätteellä varustettuna.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2017