T-paita kipusi hikipaidasta pintamuodin ikihitiksi muutamassa kymmenessä vuodessa. Menestyksestään se saa kiittää maailmansotia - ja Marlon Brandoa.



Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2009



Mikä nerokas vaatekappale! T-paita käy yöpaidaksi, työpaidaksi, urheilupaidaksi ja bilepaidaksi - ja nuhjuisenakin vielä pesurätiksi. Näin hehkuttaa kirjassaan T-Shirt Book t-paitapainamisen pioneeri Scott Fresener, joka johtaa alan koulutusfirmaa Arizonassa.

T-paita paitsi pukee sinut myös puhuu puolestasi, lisää kirjailija Troth Wells omassa T-Shirt-kirjasessaan. T-paita kertoo, mitä ajattelet tai mihin joukkoon kuulut: tykkäät tästä bändistä tai tapahtumasta, vihaat x:ää, et hyväksy y:tä, rakastat eläimiä tai vastustat sotaa, kannatat tätä joukkuetta tai olet cool, koska osaat pukeutua tähän nimenomaiseen merkkiin tai käyttää juuri tätä väriä, Wells listaa.

Kuka tämän monitoimipukineen oikein keksi?


Synnystä monta tarinaa

Kukaan ei tiedä varmasti, Fresener väittää. Yhden näkemyksen mukaan t-paidan kehitti - tosin tietämättään - brittimonarkki Viktoria 1800-luvun lopulla, kun hän oli menossa tarkastamaan laivastoaan. Merimiehillä oli tuolloin tapana työskennellä hihattomissa paidoissa, joten heidät komennettiin ompelemaan niihin hihat, etteivät kainalokarvat häiritsisi Hänen Majesteettinsa säädyllisiä silmiä.

Moni taas katsoo t-paidan syntyneen vuonna 1913, jolloin Yhdysvaltain laivaston miehistö pantiin piilottamaan rintakarvansa lyhythihaisen, valkoisen puuvilla-aluspaidan alle, Fresener toteaa.

Useimmin esitetyn version mukaan t-paita sai kuitenkin alkunsa vasta ensimmäisessä maailmansodassa, kun villaisissa virkavaatteissaan hikoilevat yhdysvaltalaissotilaat panivat merkille eurooppalaiskollegojensa keveät puuvilla-aluspaidat ja omivat muodin itselleen.

Oli miten oli, t-paidasta tuli virallinen termi, kun se pääsi Merriam-Webster-sanakirjaan 1920-luvulla. Tosin siitäkään ei ole yksimielisyyttä, juontuuko t-kirjain paidan muodosta vai onko se perua paidan varhaisesta käyttötarkoituksesta treenaamisesta, training.


Sotilaat ottivat käyttöön

Useimmissa lähteissä todetaan, että toisessa maailmansodassa t-paita oli jo joka sotilaan pukine, mutta Fresenerin mukaan siihen pukeutui ensin vain merijalkaväki. Hekin huomasivat pian, että valkoinen paita oli helppo maalitaulu, ja värjäsivät paitansa kahvipavuilla. Sittemmin merijalkaväki sai käyttöönsä ympäristöön paremmin maastoutuvat salvianvihreät t-paidat.

Sen sijaan maavoimat t-paita valloitti vasta sodan loppuvaiheissa. Quartermaster of Clothing and Equipment for the Tropics -selvitys paljastaa, että maavoimat vertaili vielä 1944 t-paidan ja hihattoman aluspaidan etuja. Ilmeni, että sotilaat suosivat t-paitaa, koska se oli mukavampi, imi paremmin hikeä ja suojasi enemmän auringolta sekä vähensi selkäreppujen hihnojen aiheuttamia hiertymiä.

Vaikka t-paita olikin edelleen aluspaita, sitä käytettiin toisinaan myös ilman päällyspaitaa. Life-lehti painoi pelkkään t-paitaan pukeutuneen sotilaan kanteensa heinäkuussa 1942.


Marlon sytytti muodin

1940-luvulla nähtiin myös ensimmäiset painetut t-paidat. Poliitikot olivat ensimmäisiä, jotka keksivät rintamuksen mainosarvon: 1948 newyorkilaispoliitikko Thomas Dewey teetti presidentinvaalikampanjaansa varten t-paitoja, joissa luki Dew-it with Dewey, "tee se Deweyn kanssa".

T-paita pysyi kuitenkin sitkeästi aluspaidan maineessa, kunnes John Wayne, Marlon Brando ja James Dean esiintyivät sellaisessa televisiossa 1950-luvulla. Varsinaisen läpimurtonsa t teki Marlonin yllä 1951 elokuvassa Viettelysten vaunu. Nuorten kapinallisten merkiksi sen nosti James Dean 1955, ja Elvis vahvisti trendin käyttämällä t-paitaa omissa leffoissaan ja konserteissaan.

1950-luvulla tajuttiin t-paidan arvo myös matkamuistona. Ensimmäisinä markkinoille ryntäsivät floridalaiset, jotka ryhtyivät myymään t-paitoja suosituimpien turistikohteidensa nimillä kirjailtuna. Walt Disney puolestaan keksi painattaa matkamuistopaitoihin Mikki Hiiren kuvia.


Hippikansa omi itselleen

1960-luvulla t-paita menetti miehisen leimansa. Silkkipainanta ja solmuvärjäys tekivät t-paidan koristelusta helppoa ja halpaa, ja kukat ja rauhanmerkit alkoivat rehottaa niin miesten kuin naistenkin rintapielissä.

Woodstock-sukupolvi suorastaan rakasti t-paitoja: olihan kätevämpää kirjoittaa mielipide rintaan kuin kanniskella jotakin julistetta ympäriinsä, Scott Fresener muistelee.

Suomeen t-paita-trendi vakiintui lopullisesti Marimekon Tasaraita-trikoiden myötä, käy ilmi pukeutumistutkija Arja Turusen Jyväskylän yliopistoon tekemästä gradusta. Tasaraidan suunnitteli Annika Rimala 1968.


Huumorista tuli hitti

1970-luvulla rock-yhtyeet - tai niiden managerit - keksivät, että bändin nimellä tai kuvalla varustetusta t-paidasta voisi tulla oiva rahasampo. He olivat oikeassa: valtaosa faneista käveli konserteista kotiin uusi, musta bändipaita päällään.

Myöhään 1970-luvulla tekniikka edistyi niin, että jopa valokuvia kyettiin jäljentämään kankaalle. Ensimmäiseksi siirtokuvastaraksi kohosi Charlien enkeli Farrah Fawcett.

1980- ja 1990-luvulla suosittiin merkkilogo-t-paitoja, ja myös humoristisista tai ironisista aiheista tuli muotia.


Digi räjäytti potin

2000-luvun taitteessa t-paita siirtyi digiaikaan, ja nyt t-paitoja myydään vuosittain noin kaksi miljardia. Internet tursuaa t-paitavalmistajien sivuja, joilta kuka tahansa voi tilata itselleen minkälaisen paidan tahansa, vaikkapa oman potretin koristaman.

Tätä nykyä t-paidasta puhutaankin "persoonallisuuden brändääjänä", jolla voi helposti viestiä asioita omasta itsestään. T-paita kertoo yhdellä silmäyksellä, kuka olet ja mitä haluat, Fresener kiteyttää.

T-paitaa myös kuunnellaan. Irakin sotaa vastustava Cindy Sheehan jopa pidätettiin kolme vuotta sitten, kun hän piti Yhdysvaltain kongressin tiloissa yllään t-paitaa, jossa luki: "2 245 kuollutta. Kuinka monta vielä?"


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


3 faktaa, joita et tiennyt t-paidasta


- Eniten t-paitoja on pukenut kerralla ylleen brittiläinen Charlie Williams. Vuoden 2009 Guinnessin ennätystenkirjan mukaan hän onnistui kiskomaan niitä päälleen peräti 224.

- Yli 60 prosenttia yhdysvaltalaisista omistaa yli kymmenen t-paitaa.

- Kun 250 grammaa painava puuvillainen t-paita on valmis ostettavaksi, se on aiheuttanut neljän kilogramman hiilidioksidipäästöt.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25775
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.