Jos kaupunkilainen viitsii kävellä, hän saa reittiohjeet kännykältä, kengiltä tai silmälaseilta. Mutta miksi nostaa takamus tuolista, joka veisi perille vielä helpommin.

Teksti: Kalevi Rantanen

Kaupunkilainen vilkaisee virtuaalikalaa kännykkänsä näytössä. – Paras jättää älytuoli tänään kotiin, hän mutisee ja päättää kävellä. Kännykkäpelin kalaa täytyy ruokkia kävellen. Jos omistaja ottaa liian vähän askelia, kala alkaa kuihtua. Älykaupungin asukkaita pitää joskus houkutella käyttämään jalkojaan. Uudet kulkuneuvot ovat vietteleviä. Voi elää koko päivän takapuoli sohvassa. On kulkuneuvoja, joita on osuvinta nimittää liikkuviksi tuoleiksi. On kaiken kokoisia ja näköisiä autoja, skoottereita ja mopoja, kaikki sähkökäyttöisiä tietenkin. On tavallisia ja sähköavusteisia polkupyöriä. Sähkön ja elektroniikan ansiosta markkinoille on tullut ajoneuvoja, joita kaikki osaavat käyttää. Moottorivoimalla pääsee liikkumaan ilman ajokorttia. Vanhukset, lapset ja vammaiset ovat päässeet mukaan liikenteeseen. Se on yksi kaupungin älyn mittareista.

Kävelykin helppoa

Onneksi myös käveleminen on tehty helpoksi. Jos pitää päästä tiettyyn paikkaan, henkilökohtainen suunnistuslaite neuvoo tien. Laitteita saa joka makuun. Kännykät näyttävät reitin tai puhuvat ohjeet korvaan. Navigaattorin voi upottaa silmälaseihin tai vaatteisiin. – Kenkäsi pitävät sinut oikealla tiellä, mainostaa kenkänavigaattorin myyjä. Kenkä lähettää kulkuohjeet korvakuulokkeeseen tai ilmoittaa kutittamalla varvasta, mihin suuntaan kääntyä.Suunnistuslaitteet ovat säilyttäneet vanhan nimensä mutta tekevät paljon enemmän kuin ennen eli toimivat henkilökohtaisina yleis­avustajina. Ne ilmoittavat posliinin keräilijälle, jos himoittu maljakko on ilmestynyt antiikkikauppaan. Turistille ne kertovat rakennusten historiasta, asukkaalle alueen kehittämissuunnitelmista.

Vihreys peittää betonin

Älykaupunkilainen vilkaisee ympärilleen ja muistelee, miten erilaiselta kaikki näytti vielä parikymmentä vuotta sitten, 2010-luvun alussa. Silloin betoninharmaa oli perusväri.Nyt kaupunki on kirjaimellisesti vihreä. Vihannes- ja kukkaviljelmät peittävät talojen seinät ja katot. Kaikki näyttävät viljelevän jotain, koska on mukavaa puuhata kasvien kanssa. Älyperuste on, että tökkimällä sormia multaan ehkäistään allergioita. Entinen valtakatu on muutettu puistoksi. Monien hämmästykseksi liikenne on nopeutunut, vaikka autokaistat ovat vähentyneet. Myös liikennettä suunnitellaan älykkäästi.

Robotit lumitöihin

Tulevaisuuden enteinä joukossa kulkee robotteja siellä täällä kuljettamassa tavaraa ja ihmisiä. Robotit ja automaatit pesevät katuja kesällä ja hoitavat lumitöitä talvella. Robotit viestivät keskenään sekä muiden yhteisöjen kanssa. Robottiyhteisö suunnittelee, miten lumimyräkkään parhaiten valmistaudutaan ja tarvittaessa kutsuu apuun robotteja muista kaupungeista.Kaupunki kasvaa ylösÄlykaupunkilaiset pohtivat, mihin saadaan mahtumaan kulkuneuvot, puutarhat ja robotit, joita kaikkia tulee lisää. Yksi ratkaisu on jatkaa kaupunkia ylös- ja alaspäin. Kadun yläpuolella, pylväiden päälle rakennetulla radalla, kulkee vaunuja, joita toiset nimittävät henkilömetroksi ja toiset väylätakseiksi. Junat, joista on tullut palveluketjun osa, pysyvät aikataulussa. Ruuhkat ovat muisto vain. Auto kertoo, mistä parkkipaikan löytää, tai sanoo, että kohteeseen on paras mennä muulla tavoin.Ilmassa liikkuu hiljaa suhisten uusia ylellisyyksiä, sähköhelikoptereita. Niiden määrää rajoittaa vielä kenttien puute, kun katot on jo peitetty puutarhoilla. Ratkaisuksi suunnitellaan kopterien pysäköintitaloja. Myös maanalaista tilaa hyödynnetään yhä enemmän. Liikenne, varsinkin tavaraliikenne, on siirtynyt tunneleihin. Maan alla on myös paljon palveluja. Lumitunneliin pääsee hiihtämään kesälläkin. Maanalaisista uimahalleista on kehittynyt vesipalatseja. Myös tylsät mutta tarpeelliset palvelut, kuten jätteiden käsittely, ovat siirtyneet maan alle. Jätteet puristetaan kokoon ja kuljetetaan putkia pitkin.

Älyenkeli suojelee

Älykaupunki hellii asukastaan, tarpeen mukaan joko hiljaa tai näkyvästi. Valvontakameratkin ovat viisastuneet. Kamerat on kytketty muihin järjestelmiin, kuten terveydenhuoltoon. Kamera havaitsee, jos joku tuupertuu maahan, ja hälyttää paikalle ambulanssin.Myös rikollisilta kamerat suojelevat yhä tehokkaammin. Älykamera tunnistaa salkun, jonka kävelijä laskee maahan. Jos sen haltija menee vain muutaman metrin päähän, ohjelmisto päättelee, että vaaraa ei ole. Jos hän katoaa kokonaan paikalta, järjestelmä antaa automaattisen pommivaarahälytyksen.Kaupunkilaiset jatkavat jo 1900-luvulla alkanutta keskustelua tekniikan haittapuolista.  On mahdollista luoda tarpeetonta valvontaa ja loukata yksityisyyttä. Me keskitymme kuitenkin valoisiin puoliin. Ajatellaanpa vaikka muistihäiriöisiä ihmisiä. Älykaupunki auttaa heitä muistamaan ja pääsemään perille. Se osaa myös etsiä heidät tarvittaessa.

Tulevaisuus on jo läsnä

Tarinamme kaupunki on kuvitteellinen, mutta älykaupungin ainekset ovat olemassa, osa laboratoriossa, osa kaduilla.Kävelyyn innostavan Fish’s Steps -kalapelin kehitti tohtori James Lin Siemensin tutkimuslaitoksessa Princetonissa, Yhdysvalloissa, muutama vuosi sitten. Sähkökulkuneuvo EN-V:n, jota voi hyvin kutsua liikkuvaksi tuoliksi, esittelivät General Motors ja Segway Shanghain maailmannäyttelyssä viime vuonna. Laite on kaksipaikkainen, kaksipyöräinen katettu mikroauto, joka kulkee yhdellä latauksella vähintään 40 kilometriä. Reitinopastusta jalankulkijoille on kehittänyt Teija Vainio väitöskirjatutkimuksessaan. Vainion työpaikka on Tampereen teknillisen yliopiston ihmiskeskeisen teknologian yksikössä.– Pyrimme tekemään tekniikkaa, joka mukautuu ihmisen luontaiseen toimintaan, kertoo Vainio. Navigoinnilla on erilaisia tavoitteita, joista yksi on päästä mahdollisimman vaivattomasti tiettyyn paikkaan. Toinen on ympäristöön tutustuminen. Trendi näyttää siltä, että laitteita tulee erilaisia:  rannekkeita, vaatteisiin kiinnitettäviä ja muitakin. Myös kenkään sijoitettua navigaattoria on tutkittu.Adaptiivisen informatiikan tutkijat Aalto-yliopistossa taas ovat rakentaneet silmälaseja, jotka pystyvät päättelemään katseesta, mikä niiden kantajaa kiinnostaa. Tämän perusteella lasit hakevat verkosta tietoa kantajalleen.

Leveä tie hidastaa liikennettä

Kaupunkien vihertyminenkin on jo alkanut. Parveke- ja ikkunalautaviljely yleistyy nykyaikaisen kaupunkikulttuurin kehdossa, Lontoossa. Kaupunkimaanviljelyä kehittävät monet tutkijat, muun muassa puutarhatieteen professori Gene Giacomelli Arizonan yliopistosta. Hänen tiiminsä tunnetuin saavutus on kasvihuone Antarktiksessa. Ja jos Etelämantereella saa salaatit kasvamaan, niin kyllä kaupungissakin. Toteen on myös näytetty, että liikenne voi sujuvoitua, kun autokatuja vähennetään. Kirkkain esimerkki löytyy Soulista, jossa purettiin muutama vuosi sitten kuusikaistainen autokatu ja rakennettiin tilalle puisto. Monien yllätykseksi liikenne nopeutui. Braessin paradoksi päti. Saksalaisen matemaatikon Dietrich Braessin mukaan nimetty sääntö sanoo, että tietyillä liikennetiheyksillä uusien väylien rakentaminen hidastaa liikennettä ja autojen kulun vaikeuttaminen vastaavasti nopeuttaa sitä.

Roska pannaan putkeen

Älykkäitä robotteja kehitetään Suomessakin, Älykkäiden koneiden huippuyksikössä Aalto-yliopistossa. – Koneet kilpailevat älykkääksi tulemisesta. Kilpailuvalttina ei enää ole rautainen rakenne vaan automatisoituminen, sanoo huippuyksikön johtaja, professori Aarne Halme.Maanalaisesta palvelukerroksesta hyvä esimerkki on Toronton kävelyverkosto Path, ”kaupunki kaupungin alla”. Esimerkki liikenteen nostamisesta kadun yläpuolelle on Dortmundin H-bahn Saksassa. Suomessa on suunniteltu Tampereelle ja Vantaan lentokenttä­alueelle väylätaksia, jolle rakennettaisiin oma rata pylväiden päähän. Jätteiden putkikuljetus on teollisuudesta tuttua tekniikkaa, joka on tulossa myös kaupunkeihin.

Kytkeytyminen ratkaisee

Kaupunki sisältää hämmästyttäviä kehitysmahdollisuuksia, mutta vielä enemmän niitä antaa kaupunkien verkosto. Kaupunkien välinen äly on yhtä tärkeää kuin sujuva yhteistoiminta kaupungin sisällä.Neurobiologi Mark Changizi ja hänen työtoverinsa Rensselaerin polyteknisestä tutkimuslaitoksesta Yhdysvalloista ovat havainneet, että kaupunkien kehitys muistuttaa nisäkkäiden aivokuoren evoluutiota. Kaupungista lähtevien moottoriteiden määrä kasvaa samaan tapaan kuin aivokuoren hermosolujen liitosten määrä. Hyvä tietoliikenne, suorat lennot, nopeat junat sekä yritysyhteyksien määrä ratkaisevat enemmän kuin koko. Tärkeimpiä ovat kuitenkin ”hermosolujen liitokset” eli ihmisten väliset yhteydet. Kehitys riippuu paljon asukkaiden kyvystä ja halusta oppia muista älykaupungeista.Yhteyksien merkityksestä on saatu tilastollista todistusaineistoa. Michiganin valtionyliopiston sosiologi Zachary Neal on tutkinut 64:n Yhdysvaltain kaupungin kehitystä viime vuosisadan aikana. Hän on havainnut, että 1950-luvulle saakka kaupungin taloudellinen voima riippui sen koosta. Sen jälkeen johtoasema siirtyi parhaiten verkottuneille keskuksille. Pienehköt kaupungit, kuten Bentonville, Miami tai Raleighin ja Durhamin alue Pohjois-Carolinassa, ovat vahvistaneet asemiaan yhteyksiensä ansiosta. Kauppajätti Walmartin pääkonttori sijaitsee Bentonvillessä, alle 40 000 asukkaan kaupungissa Arkansasissa. – Viisikymmentä vuotta sitten mikään monikansallinen yritys ei olisi ajatellut sijoittumista Bentonvilleen, kun vaihtoehtoina olivat New York, Chicago tai Los Angeles, sanoo Neal.Toisaalta jotkin vanhat keskukset, kuten Detroit, Cleveland ja Pittsburgh, ovat menettäneet asemansa. Niitä pidetään nykyään ”heikosti kytkeytyneinä”.

Suuruus auttaa muttei riitä

– Suuri koko ei ole koskaan ollut riittävä ehto kaupunkien menestykselle. Siitä ovat esimerkkinä monet Aa­sian megakaupungit, jotka ovat pahasti slummiutuneet ja kärsivät ylikansoituksen lieveilmiöistä, sanoo kunnallispolitiikan professori Ari-Veikko Anttiroiko Tampereen yliopistosta.Haittaakaan koosta ei välttämättä ole. Neal havaitsi, että New York, Los Angeles ja Chicago osasivat hyödyntää myös uusia verkkoja ja säilyttivät johtoasemansa. Suuri koko antaa kysyntä-, markkina-, työvoima- ja yrittäjyyspotentiaalia, sanoo Anttiroiko. Kaupunkien luonne osaamisen ja osaajien keskittyminä on yhä ratkaisevan tärkeä.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2011

1962Yhdysvaltalainen arkkitehti ja keksijä Buckminster Fuller ehdotti, että Manhattanin ylle rakennetaan 3,2 kilometriä leveä ja 1,6 kilometriä korkea muovikupoli. Tietokone säätää ilmastoa kuvun sisällä.

1964 Apu-lehti kertoi, miltä Helsinki näyttää vuonna 1984: Kahdeksankaistainen Vapaudenkatu vie keskustaan. Kampin alueella on jalankulkijan oikeudet otettu huomioon, ja autoliikenne on johdettu maan alle. Ilmatyynyauto on tullut markkinoille ja sitä varten on rakennettu omia ajoväyliä. Monet Helsingin autoliikkeet ovat lisänneet toiminimeensä ilmatyyny-sanan, kuten Auto- ja Ilmatyyny Oy. Helsingin ja Porvoon välillä lähiliikennettä hoitavat linjahelikopterit.

1964 Kuuden brittiarkkitehdin ryhmä Archigram esitteli Plug-in-kaupungin. Kaupungin runko kestää 40 vuotta. Siihen kytketään asunto-, toimisto- ja myymäläkapseleita, joiden käyttöikä on vain muutamia kuukausia. Rakennusten katolla on nostureita kiinnittämässä uusia kapseleita ja pudottamassa vanhoja roskakuiluihin. Plug-in-kaupungit muodostavat maailmankylän, Global Villagen.

1967Buckminster Fuller patentoi leijuvan kaupungin. Rakennuksia kannattavat kuumailmapallot, ja energia saadaan Auringosta.

Ubiikkia älyä uusissa hankkeissa

Ubiikki Oulu. Ubiikki tarkoittaa ympäristöön sulautuvaa, kaikkialla olevaa tietotekniikkaa. Monitieteellinen UrBan Interactions -tutkimusohjelma kehitti Ouluun muun muassa suuria, vuorovaikutteisia kaupunkinäyttöjä ja langattomia verkkoja.

Vuoreksen kaupunginosa Tampereella. Langaton sensoriverkko hoitaa kiinteistöjä ja palvelee asukkaita antamalla tietoja esimerkiksi vapaista parkkipaikoista.

Helsingin Arabianranta on ollut langattomien alueverkkojen pioneeri koko maailmassa.

Forum Virium Helsingin Älykäs kaupunki -hanke kehittää ympäristöön sulautuvaa tekniikkaa, joka tarjoaa esimerkiksi ajantasaisia liikenne-tietoja.

Songdon ubi- ja ekokaupugissa Etelä-Koreassa yhdistetään erilaiset tietoverkot toisiinsa. Kaupunkia rakennetaan tunnuksella Älykäs ja kestävä.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede –lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25765
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.