Nykyiset tehokkaat tietokoneet mahdollistavat uudenlaisen käännöstavan, tilastollisen kääntämisen. Ideana on perehdyttää kone valtaisaan tekstiaineistoon ja opettaa se itse valitsemaan paras käännösvaihtoehto.


tilastollisen kääntämisen. Ideana on perehdyttää kone valtaisaan tekstiaineistoon
ja opettaa se itse valitsemaan paras käännösvaihtoehto.




Uusi tapa lähestyä konekääntämistä ovat tilastolliset menetelmät, jotka perustuvat todennäköisyyksiin ja matemaattisiin algoritmeihin. Ohjelmat opetetaan kääntämään tarjoamalla niille lähde- ja kohdekielistä materiaalia. Sitä tutkimalla käännösohjelma oppii päättelemään, mikä on todennäköisin käännös annetulle tekstille.

Tilastollinen kääntäminen vaatii tietokoneilta runsaasti laskutehoa. Siksi tutkimus käynnistyi kunnolla vasta 80-luvun lopulla tietokoneiden kehityttyä riittävän tehokkaiksi. Oppivat käännösohjelmat tarvitsevat myös valtavan määrän opetusaineistoa, ja vasta internet on tuottanut sitä tarpeeksi. Tämän takia tilastolliset menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina ripeästi.

Kaikki kaupalliset käännösjärjestelmät perustuvat toistaiseksi symbolisiin menetelmiin, mutta tilastollinen kääntäminen elää nyt vahvaa nousukautta. Vuosikausien tutkimus on alkanut tuottaa tulosta, jota voidaan soveltaa aidoissa käyttötilanteissa.

Viime vuonna otettiin ratkaiseva askel tutkimusmalleista käytännön käännöskoneiksi, kun Googlen tilastollinen arabia-englanti-käännin voitti merkittävän NIST 2006 -käännöskonekilpailun.


Afasiat vaivaavat vielä

Kaupallisia tahoja tilastollisessa kääntämisessä kiehtovat edullisuus ja automaattisuus. Tilastollinen käännöskone ei vaadi kalliilla ihmistyövoimalla kirjoitettuja sääntöjä, vaan se oppii automaattisesti. Käännösalgoritmien virittelystä selvitään kohtuullisella työllä.

Työsarkaa riittää silti. Käännösjärjestelmät ovat vielä hätää kärsimässä pitkien lauseiden kanssa, sillä niiden muisti on usein lyhyt.

Kiinnostava havainto on, että tilastollisten käännösohjelmien tekemät virheet muistuttavat Wernicken afasiana tunnettua neurologista puhehäiriötä. Se aiheuttaa tilan, jossa puhe kulkee sujuvasti mutta etenkin pitkissä lauseissa ajatus katoaa ja tulos on sekavaa sanasoppaa.

Symboliset menetelmät puolestaan kärsivät Brocan afasiasta, jonka oireita ovat katkeileva puhe ja kyvyttömyys pukea ajatus sanoiksi.


Ymmärrystäkin kaivataan

Entä konekääntämisen tulevaisuus - milloin tietokone voi korvata ihmiskääntäjän?

Sekä kieli- ja käännöstieteen professori Lauri Carlson Helsingin yliopistosta että Teknillisessä korkeakoulussa johtavana tutkijana työskentelevä tohtori Timo Honkela ovat sitä mieltä, että tämä ei toteudu, ennen kuin tietokone oppii aidosti ymmärtämään maailmaa.

Carlsonin mukaan pitkien tekstien kääntäminen paranee jo lähitulevaisuudessa, mutta lyhyiden ei. Koska tietokoneen ainoa tieto ympäröivästä maailmasta tulee käännettävästä materiaalista, lyhyt tekstinpätkä ei ole tarpeeksi valaiseva.

Honkela haluaa opettaa tietokoneelle maailmatietoa myös kuvien, äänen ja muun ei-tekstuaalisen aineiston muodossa. TKK:ssa tutkitaan, miten kieltä ja kuvamateriaalia voi suhteuttaa toisiinsa eli millaiset kielelliset ilmaukset vastaavat minkinlaisia kuvia tai niiden osia.

Honkelan ryhmässä tutkitaan myös, miten tietokone saadaan kääntämään tekstiä saman kielen sisällä, siis selittämään esimerkiksi erikoisalojen terminologiaa yleiskielellä. Tämä vaatii kielen merkityksen käsittelyä ja on siten yhtä haastavaa kuin kielestä toiseen kääntäminen. Tutkimukselle on tarvetta, sillä kuka ei ajoittain toivoisi lääkäri-suomi- tai tietokoneslangi-suomi-sanakirjaa.


Janos Honkonen on vapaa tiede- ja tekniikkatoimittaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25758
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.