TIETEEN PÄIVÄT 07
Luovuus kumpuaa omaperäisyydestä, joka on eri asia kuin hulluus. Tosin se, mitä pidetään häiriintyneisyytenä, on myös kulttuurikysymys.


Tosin se, mitä pidetään häiriintyneisyytenä, on myös kulttuurikysymys.




Grigori "Griša" Perelman ei ole ihan tavallinen nelikymppinen. Hän paitsi otti ja ratkoi legendaarisen Poincarén otaksuman ja tuli vuonna 2006 palkituksi matematiikan nobeliksi kutsutulla Fields-mitalilla myös kieltäytyi vastaanottamasta sitä - tai Clay-instituutin tarjoamaa miljoonan dollarin palkintorahaa.

Rukkaset saivat myös Stanfordin ja Harvardin yliopistoista tarjotut huippuvirat. Mies elelee mieluummin kopeekkaa venyttäen Pietarin seudulla, keskustelee vain äitinsä kanssa ja ryöppää sieniä.

Klassinen esimerkki nerouden kietoutumisesta hulluuteen? Ei, mikäli Kansainvälisen matemaattisen unionin presidenttiä John Ballia on uskominen.

- Perelmanin mielenterveydessä ole mitään vikaa. Hän vain näkee maailman toisin, vakuutti erakkomatemaatikon kesällä tavannut Ball uteliaille toimittajille.

- Originaliteetti, tapa ajatella ja yhdistää asioita aivan uudella tavalla, on toki epätavallista, mutta mielenterveyden näkökulmasta siinä ei ole mitään poikkeavaa, vahvistaa Kansanterveyslaitoksen tutkijaprofessori Jouko Lönnqvist.


Luovuus ei kumpua hulluudesta

Koska toisinnäkeminen on tieteessä ja taiteessa hyväksyttyä ja jopa suotavaa, alat imevät puoleensa toinen toistaan erikoisempia persoonallisuuksia.

Vastoin yleistä uskomusta luovuus ei kuitenkaan kumpua hulluudesta eivätkä tieteilijät ja taiteilijat ole ainakaan tutkimusten mukaan sen häiriintyneempää sakkia kuin muutkaan.

- Luovat ihmiset vain erottuvat helpommin massasta ja saavat taviksia enemmän huomiota, Lönnqvist havainnoi.
Missä sitten kulkee terveen mielen reuna? Milloin originellius kääntyy häiriintyneisyydeksi?

Hypomania eduksi rahan teossa

Lönnqvistin mukaan mielenterveyden rajan määrää monesti pelkkä näkökulma.

- Jos mitataan esimerkiksi vain taloudellista tulosta, joku hypertarmokas hypomaanikko saattaa olla suorastaan ihanneyksilö, Lönnqvist toteaa.

Hypomaniaa leimaavat muun muassa energisyys, idearikkaus, vähäunisuus, rajaton kunnianhimo, karismaattisuus sekä kiihko muuttaa maailmaa. Psykologi John Gartner on jopa väittänyt, että kaikki menestyneet yrittäjät tai uskonnolliset johtajat ovat hypomaanikoita - ja että Yhdysvallat on vaurastunut, koska siellä heitä asuu pilvin pimein.

Sen sijaan hypomaanikon omaiset tuskin suitsuttavat tämän hillittömyyttä. - Lähimmäisten näkökulmasta hypomaniaa ei tietenkään voi pitää terveenä tai toivottavana, Lönnqvist painottaa.

Persoonallisuustyypin erottaa yleensä persoonallisuushäiriöstä piirteiden väkevyys. - Jos ihminen ei lainkaan kykene sopeuttamaan luontaisia reaktioitaan tilanteiden mukaan vaan toimii aina samalla tavalla, ollaan jo häiriön rajamailla.


Häiriö, jos haittaa elämää

Mielenterveyden arvioinnissa painaa aina sekä ihmisen oma että lähipiirin hyvinvointi. - Tärkein kysymys kuuluu, kuinka paljon jokin tietty käyttäytymisen tai psyyken ominaisuus haittaa omaa tai muiden ihmisten elämää, Lönnqvist sanoo.

Psyykkisiä oireita ja psykososiaalista toimintakykyä varten on kehitetty mittari, GAF (Global Assessment of Psychosocial Functioning), jonka avulla kenet tahansa meistä voi luotettavasti arvioida. Se on pisteytetty yhdestä sataan siten, että valtaosa ihmisistä sijoittuu 60 pisteen rajan yläpuolelle.

- Mitä suuremman luvun tällä mielenterveyden lämpömittarilla saa, sen vaikeampaa sijoitustaan on parantaa, Lönnqvist huomauttaa. Sen sijaan kriisissä olevien ihmisten toimintakykyä voidaan tuen ja hoidon avulla kohentaa huomattavastikin.

Väestötutkimusten perusteella selvästi yli puolet suomalaisista on itse mielenterveyteensä tyytyväisiä. Noin neljäsosa oirehtii jollakin tavoin, ja noin joka kymmenes tuntee tarvitsevansa mielenterveyshoitoa.


Suhtaudutaan turhan mustavalkoisesti

Lönnqvistin mielestä mielenterveyteen suhtaudutaan edelleen valitettavan mustavalkoisesti. Ihmisen katsotaan olevan joko hullu tai terve, vaikka mielenterveys on todellisuudessa jatkumo.

- On toki olemassa selvästi mieleltään sairastuneita ja toisaalta superterveitä ihmisiä, mutta valtaosa meistä on jotakin tältä väliltä, Lönnqvist muistuttaa. Tila voi myös elämänkaaren mittaan vaihdella, sillä mieli voi sairastua ja parantua siinä missä kehokin.

Mielenterveyden rajat ovat aina myös sidoksissa niin tietoon kuin kulttuuriin, jonka normit muuttuvat ajan mittaan. Tästä ovat esimerkkeinä muun muassa epilepsia ja homoseksuaalisuus, jotka aiemmin luokiteltiin mielisairauksiksi.
Tavalliseenkin luonteenpiirteeseen voidaan jossakin toisessa kulttuurissa suhtautua kuin sairauteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kavahdetaan ujoutta niin, että sitä yritetään jopa lääkitä.

- Moni psyyken piirre on samanlainen liukuva ominaisuus kuin ihmisen pituus. Samalla tavoin on sopimuskysymys, onko ihminen pitkä vai lyhyt, Lönnqvist vertaa.


Yksilöiden erot hyödyttävät yhteisöä

Lönnqvistin mukaan erilaisuus eli se, ettemme ole toistemme kopioita, on niin yksilön kuin yhteisönkin voimavara.
- Usein tämä unohtuu. Eritoten työelämä suhtautuu erilaisuuteen ja normeista poikkeamiseen karsaasti, vaikka juuri ne mahdollistavat sopeutumisen muutostilanteissa.

Lönnqvistin mukaan yrityksiin rekrytoidaan valitettavan usein samasta puusta veistettyä sakkia, mikä kaventaa työyhteisön kehityspotentiaalia. Kasvulle ei anneta tilaa, jos kaikki pakotetaan samaan muottiin.

- Tietynlainen normipakko on taloudellisten mittareiden mukana luikertelemassa myös yliopistoihin, missä perinnäisesti on sallittu kaikenlainen pellepelottomuus, Lönnqvist suree.

Hänen mukaansa vanha motto "hullut vievät maailmaa eteenpäin, viisaat pitävät sitä pystyssä" pitää kuitenkin yhä paikkansa. Originaliteetti synnyttää uutta, ja siksi erilaisuuden hyväksyminen ja vaaliminen on jopa evolutiivisesti olennaista.

- Se, mikä tänään tuntuu tarpeettomalta ihmislajin ominaisuudelta, saattaa olla jo huomenna hyvin tärkeä ja arvostettu piirre, Lönnqvist kiteyttää.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tieteen päivien seminaariin Terveyden ja sairauden rajat 14.1. sisältyy Jouko Lönnqvistin esitelmä Originelli vai häiriintynyt - psykiatrian rajanvetoja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25737
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.