Kun keski-ikäiset innostuvat sosiaalisesta mediasta, yksityisyyden suoja unohtuu usein herkemmin kuin nuorilta. Facebookissa leikkivä aikuinen voi paljastaa itsestään enemmän verkkotuttavalleen kuin tosiystävälleen.


unohtuu usein herkemmin kuin nuorilta. Facebookissa leikkivä aikuinen
voi paljastaa itsestään enemmän verkkotuttavalleen kuin tosiystävälleen.




Vallankumous alkoi tälläkin kertaa nuorisosta. Internetin uusin kehitysvaihe, sosiaalinen media, lähti liikkeelle nuorten suosimista keskusteluryhmistä ja IRC-Gallerian, YouTuben, MySpacen ja Flickrin kaltaisista yhteisösivustoista, joilla käyttäjät itse tuottavat ja jakelevat sisällön.

Alkuun nuorten vanhempia huoletti se, millaista aineistoa - esimerkiksi kuvia ja henkilötietoja -  nuoret nettiin laittavat. Huoli ei ollut turha, mutta Mannerheimin Lastensuojeluliiton viime syksynä teettämän tutkimuksen mukaan nuorten nettiviisaus on kasvanut kokemuksen karttuessa.

Yli kymmenen vuotta sosiaalista mediaa tutkinut Tukholman Kuninkaallisen teknisen korkeakoulun mediatekniikan professori Marko Turpeinen on samoilla linjoilla.

- Nuoret ajattelevat aika paljonkin sitä, mitä haluavat itsestään paljastaa. He hakevat koko ajan tapoja ja rajoja sille, mitä toisille kerrotaan. Nuoret laittavat tietoisesti näyttämölle sen minän, jonka haluavat muiden näkevän. Kyse on virtuaalisesta sosiaalisesta teatterista.


Riskit ovat todellisia

Nyt kun nuorten verkkoviisaus on kohentunut, huolen kohteeksi ovat nousseet heidän vanhempansa. He näyttävät unohtavan lapsille annetut varoitukset heti, kun itse jäävät koukkuun verkostoitumispalvelu Facebookiin.
Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto Enisa on jo katsonut aiheelliseksi varoittaa "digitaalisesta krapulasta", jota voi joutua potemaan, jos levittää koko elämänsä verkkoon. Riskejä on viraston mukaan monenlaisia identiteettivarkauksista yritysvakoiluun.

- Uuteen teknologiaan liitetään aina utopioita ja uhkakuvia, jotka kummatkaan eivät välttämättä toteudu. Sosiaaliseen mediaan sisältyy kuitenkin riskejä, joita ei voi kuitata kevyesti, tietää verkkoviestintää tutkiva tohtori Janne Matikainen Helsingin yliopistosta.


Tiedot elävät pitkään

Verkkoon laitettu aineisto on tuhansien ja miljoonien ihmisten nähtävissä ja tallentuu mahdollisesti vuosikymmeniksi. Huolettomuus voi kostautua, jos "ystäville" jaettuja kuvia ja tietoja joskus myöhemmin silmäilee vaikkapa mahdollinen työnantaja.

Verkkokrapulaan voivat johtaa myös sinänsä harmittomat harrastus- ja suosikkilistat. Kun ne yhdistetään sähköpostiosoitteeseen, postiluukku täyttyy spämmistä.

- Facebookin käyttäjät eivät varmaan ymmärrä, että kaikki listatut tiedot lempimusiikista, harrastuksista, tv-sarjoista ja elokuvista päätyvät jossakin vaiheessa markkinamiesten käyttöön, Matikainen miettii.
Marko Turpeinen puolestaan arvioi, että nelikymppisten sukupolvi vasta hakee sosiaalisen median käytäntöjä ja tietoturvan rajoja.

- Nuorten omaksumat käytännöt eivät välttämättä vastaa nelikymppisten tarpeita, sillä elämänvaiheissa on suuria eroja. Jos vaikka Yleisradion toimitusjohtaja esittelee elämänsä Facebookissa ja kutsuu kaikki ystävikseen, riskit tietovuotoon ovat isommat kuin 18-kesäisellä opiskelijalla, Turpeinen vertaa.


Avautuminen on ajassa

Bisnesmaailmasta tuttu pomo listaa Facebookiin uskonnollisen vakaumuksensa, poliittisen kantansa, työhistoriansa, perhesuhteensa, ystäväpiirinsä, harrastuksensa, lukemansa kirjat ja kulloisenkin olotilansa. Osa tiedoista on sellaisia, joita hän ei tulisi oma-aloitteisesti kertoneeksi edes parhaille kavereilleen oluttuopin ääressä. Miksi netissä on niin helppoa avautua?

- Yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että yksityisestä halutaan tehdä yhä enemmän julkista. Netissä avautuminen on samaa ilmiötä kuin tositelevisio tai keskusteluohjelmat, vertaa sosiaalipsykologiasta väitellyt Janne Matikainen.

Hän löytää avomielisyyteen myös verkkomedian luonteesta kumpuavia syitä.

Verkossa yleisön laajuutta on vaikea hahmottaa. Nekin, jotka ymmärtävät tietojen olevan periaatteessa kaikkien nähtävissä, kirjoittavat käytännössä lähipiirille. Sosiaalisia estoja purkaa myös se, että verkkomediasta puuttuvat suorat kontaktit. Saman saavat aikaan profiloitujalle tarjottavat valmiit vaihtoehdot: on helpompi laittaa rasti ruutuun kuin kertoa omin sanoin maailmankatsomuksestaan.


Antaja myös saa

Ehkä tärkein syy niin nuorten kuin aikuisten avoimuuteen on kuitenkin sosiaalisesta mediasta saatava ilo ja hyöty.
- Jos miljoonat ja miljoonat ihmiset viettävät aikaansa facebookeissa ja youtubeissa, pakkohan niissä on olla jotakin motivoivaa, Janne Matikainen sanoo.

Ilon ja hyödyn saaminen edellyttää kuitenkin vastavuoroisuutta, antamista itseltäkin. Suhdeverkostoja ei voi kasvattaa eikä pitää yllä käyttäytymällä passiivisesti ja salailemalla asioita.

- Kun paljastaa itsestään enemmän, voi paremmin löytää samanhenkisten ihmisten viiteryhmän ja rikkaita vuorovaikutussuhteita. Se on sosiaalisen median upside, Marko Turpeinen kuvaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että sosiaalinen media on niin uusi juttu, että tasapainoa vielä haetaan. - Ei ole selvää, missä menevät paljastusten rajat.

Kumpikin tutkija tunnustaa itse suhtautuvansa melkoisen puritaanisesti henkilökohtaisten tietojensa paljastamiseen. - Kyse on kuitenkin enemmän persoonallisuudestani kuin siitä, kuinka huolissani olen sosiaalisen median tietosuojasta, Marko Turpeinen sanoo.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25759
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1187
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.