Kun nuoren tunteet ajavat vuoristorataa, musiikki tasaa menoa. Lempibiisit purkavat raivoa, antavat lohtua ja auttavat kohtaamaan vaikeitakin asioita.


Lempibiisit purkavat raivoa, antavat lohtua ja auttavat kohtaamaan vaikeitakin asioita.




Perheen teini-ikäinen lähtee riidan päätteeksi vauhdilla huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni. Kohta koko taloa tärisyttää gangsta rap - se, jonka sanoissa mölistään huumeista ja raiskauksista. Vanhemmat etsivät

korvatulppia ja kiristelevät hampaitaan vakuuttuneina siitä, että musiikki pauhaa ihan vain heidän kiusakseen.
Totta toinen puoli. Tyhmien vanhempien ärsyttäminen on yksi osa teinin musiikinvalintaa, mutta yhtä paljon sen tarkoituksena on purkaa omaa suuttumusta. - Nuori säätelee musiikilla tunteitaan, tietää musiikkikasvatuksesta vuoden alussa Jyväskylässä väitellyt kasvatustieteen tohtori Suvi Saarikallio, 28.

Tunteita voi pyrkiä hallitsemaan joko toiminnallisesti, tekemällä fyysisesti jotakin, tai tiedollisesti, käymällä niitä läpi mielessään. Musiikki on mielletty toiminnalliseksi tavaksi, mutta Saarikallion tutkimus paljasti, että se edistää myös tiedollista prosessia. - Musiikki herättää mielikuvia ja auttaa samalla tuntemusten työstämistä, Saarikallio kiteyttää.


Musiikki on paketti

Nuoret eivät käytä musiikkia tietoisesti tavoitellakseen tiettyä tunnetilaa, vaan heillä on "fiilispohjainen tuntuma" siitä, millaista musiikkia he kuhunkin tilanteeseen tarvitsevat. Paras tunteiden tulkki on yleensä oma lempimusiikki, oli se poppia, metallia tai räppiä.

Joitakin eroja haastattelujen perusteella tosin löytyi.




Tätä kaikkea musiikki tekee


Suvi Saarikallio löysi väitöstutkimuksessaan seitsemän eri tapaa, joilla nuoret käyttävät musiikkia tunne-elämän apuna:

1 Musiikki luo tunnelmaa viihdykkeenä.

2 Lempimusiikki elvyttää, kun väsyttää.

3 Festareilta haetaan elämyksiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

4 Positiivinen musiikki auttaa irtautumaan masentavasta olosta.

5 Samoja tunteita käsittelevä biisi lohduttaa.

6 Musiikki auttaa käymään läpi päivän asioita mielikuvatyöskentelyn kautta.

7 Nuppien kääntäminen kaakkoon purkaa vihaa vanhempia kohtaan.





Musiikki parantaa oloa

Saarikallion väitöstutkimukseen osallistui yli 1 500 nuorta ympäri Suomea. Haastatellut olivat kuudes- ja kahdeksasluokkalaisia ja lukion ekaluokkalaisia.

Analyysi osoitti, että musiikin käyttö tunteiden hallinnassa on sitä yleisempää, mitä vanhempia nuoret ovat. Tytöillä tunteiden ruotiminen musiikin avulla on jonkin verran poikia tavallisempaa ja lisääntyy tasaisesti iän myötä, pojilla suurin harppaus tapahtuu yläasteelta lukioon siirryttäessä.

- Tytöt puhuvat tunteistaan ja pohtivat niitä muutenkin enemmän kuin pojat. Pojille musiikki saattaa olla enemmän yhteistä toimintaa kuin tunteiden puntarointia, tutkija pohtii.

Eli kun tytöt kuuntelevat Darinin Who’s That Girliä ja unelmoivat uudesta ihastuksestaan, pojat rämpyttävät porukassa ilmakitaraa Hard Rock Hallelujah’n tahdissa.

Yhtä kaikki: nuoret  kertovat musiikin rikastuttavan elämää ja parantavan fiilistä.

- Nuoret sanovat, että musiikki antaa niin paljon sisältöä ja hyvää mieltä, etteivät he halua edes kuvitella elämäänsä ilman sitä. Uuden teknologian myötä oma mielimusiikki seuraa mukana minne vain - siitä on tullut minän jatke.


Aikuisella muitakin konsteja

Suvi Saarikallio kiinnostui tutkimaan musiikkia ja tunteiden säätelyä oman kokemuksensa kautta. Hän on soittanut, laulanut ja tehnyt omia kappaleitaan nuoresta lähtien ja valmistunut sekä musiikin että psykologian opettajaksi.

- Minulle omien laulujen tekeminen on ollut itseterapian väline, tapa käsitellä tunteita ja elämäni tapahtumia, kertoo tutkija, jonka lempimusiikkia ovat metallimusiikkiballadit.

Seuraavaksi Saarikallio laajentaa tutkimuskohdettaan nuorten lisäksi lapsiin, aikuisiin ja ikäihmisiin. Hänen oletuksensa on, että musiikin käyttö tunteiden säätelijänä taantuu aikuisuuteen tultaessa.

- Nuorilla tunnetaidot ovat vasta kehittymässä, ja musiikki tarjoaa heille helpon kanavan niiden säätelyyn. Sen sijaan aikuinen osaa jo vaikuttaa mielialaansa muillakin tavoin.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiedelehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25744
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1186
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.